[milla Viestejä: 4820 Tila: Poissa Sukupuoli: BFA Ekku WWW]

Eli siis toisinsanoen, kasvattajalla on pohjapilarin luomisessa todella tärkäkin rooli oli siivekäs sitten mitenpäin tahansa ruokittu.

Amen!

Milla

[Lumo Viestejä: 91 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Eli siis toisinsanoen, kasvattajalla on pohjapilarin luomisessa todella tärkäkin rooli oli siivekäs sitten mitenpäin tahansa ruokittu.

Juuri olin kirjoittamassa vähän samansuuntaista, että olen sitä mieltä että se pohja luodaan jos siellä "pesäkolossa", pelkästään kasvatusmetodilla ei ole merkitystä.

muoks: Vaikka tuolla jossain vaiheessa sanoin että olen sulkenut käsinkasvattamisen pois, mutta näin ne mielipiteet muuttuu kun oikein ajattelee asioita tarpeeksi. (typoilee ja korjaa)

[jm Viestejä: 776 Tila: Poissa Sukupuoli:]

emonruokkima ei ole sama kuin villi tai villimpi. emonkasvattamallakin on kutsuhuudot myös ihmistä kohtaan. käsinruokinnalla ei vältytä mistään mitä emojenruokkimallakin olisi. eikä sillä saavuteta mitään mitä emojenkasvattamalla ei savutettaisi. emojenkasvateilla on kylläkin ominaisuuksia mitä käsinruokituilla ei ole, mutta nekin voidaan osamattomissa käsissä pilata.

[sanne Viestejä: 2645 Tila: Poissa Sukupuoli:]

emonruokkima ei ole sama kuin villi tai villimpi. emonkasvattamallakin on kutsuhuudot myös ihmistä kohtaan. käsinruokinnalla ei vältytä mistään mitä emojenruokkimallakin olisi. eikä sillä saavuteta mitään mitä emojenkasvattamalla ei savutettaisi. emojenkasvateilla on kylläkin ominaisuuksia mitä käsinruokituilla ei ole, mutta nekin voidaan osamattomissa käsissä pilata.

Siinäpä se tuli tiivistettynä ja hyvin. SAMA asia mitä itsekin olen yrittänyt koko ajan sanoa...hyvät ihmiset lukekaa tekstit kunnolla ja miettikää sisältöä!

Kuinka monta kertaa olen yrittänyt sanoa, että tässä puhutaan asioista yleistäen ei yksilötasolla, poikasista ja niiden luovutusajoista sekä kasvatusmenetelmästä. Ja kuinka monta kertaa olen tekstissä myös todennut, että kumman tahansa linnun saa pilattua jos haluaa.

Kukaan ei ole edelleenkään kommentoinut kysymykseeni: Miksi käsinkasvatus on kiellettyä joissakin maissa? Miksi käsinkasvatuksesta ja sen huonoista vaikutuksista on tehty niin paljon tutkimuksia?

Miettikää puolustus käsinkasvatukselle..siihen löytyy yksi syy: kesyys, luottavaisuus ihmistä kohtaan. Onko se sellainen mitä emojen kasvatilla(oli se millä metodilla hyvänsä kasvatettu) ei pysty syntymään? Miksi luullaan, että luottavaisuuden ja kesyyntymisen syntymiseen kuluu vuosikausia? Eikö tämä ole vain siitä ihmisestä kiinni?

Mitä tulee siihen, että kesyn poikasen kotiin vieminen olisi jotenkin stressittömämpää on väärä luulo: oli lintu kesy tai arempi, siltä menee aina kuukausia sopeutua uuteen paikkaan. Arempi lintu kokee muuton samoin. Suurin ero onkin siinä miten ihminen tähän suhtautuu.

Se suurin ero, mikä käyttäytymisessä on "villin" ja käsinkasvatetun kohdalla, on miten lintu reagoi epämieluisiksi kokemiin tilanteisiin.

sanne

[milla Viestejä: 4820 Tila: Poissa Sukupuoli: BFA Ekku WWW]

Onkohan tämän keskustelun suurin ongelma se, ettei ole yhteisiä termejä (tai ainakaan kaikilla samaa käsitystä termien merkityksestä)?

Ainakin emojen ruokkima ja käsinruokittu ymmärretään jatkuvasti ihan erilailla:

- Emojen ruokkimalla voidaan ymmärtää sellainen poikanen, joka on aviaariossa elänyt ja myydään suoraan sieltä. Joidenkin kasvattajien kohdalla tämä pitää paikkansa, toisten ei. Parhaimmillaan emojen ruokkiman poikasen ostaja saa sellaisen poikasen, jonka kasvattaja on vielä lisäksi opettanut poikasen elämään ihmisten kanssa (ruokinnan kuluessa tai sen jälkeen), ja poikasella on jo valmiiksi terve itsetunto, hyvä lentotaito ja turvallinen olo kädellä.

- Käsinruokitulla voidaan ymmärtää sellainen, joka on otettu pienenä yksin kippoon, ja jota on huomioitu sen verran, että on truutattu ruokaa kupuun tarvittava määrä, myöhemmin siirretty pieneen häkkiin, josta myydään omistajalle. Joidenkin kasvattajien kohdalla tämä pitää paikkansa, toisten ei. Parhaimmillaan käsinkasvatetun poikasen ostaja saa ihmiseloon sopeutuneen, sisarustensa kanssa kasvaneen poikasen, joka osaa lentää ja leikkiä, jolla on jo valmiiksi terve itsetunto ja joka tajuaa lintukavereidenkin päälle.

Pitääkö paikkansa?

Milla

[E_kkie Viestejä: 151 Tila: Poissa]

Please lisää samanlaista. 
Tässä on tullut jo tietoa kumpaankin suuntaan saman verran kuin netistä löytyy kuukausitolkulla etsimällä!  Kiitos:)

Miten kokemattomammat ostajat ja ei-kasvattajat voivat saada tietoa eri vaihtoehdoista, jos tällaista keskustelua ei käytäisi. Pakko sanoa, että tiedonsaantipuolella on vaihtoehdot vielä aika vähissä, jos etsii tietoa ja käytännön kokemuksia eri tavalla kasvatetuista poikasista. Voi olla että moni untuvikko "tilaa" käsinkasvatetun tietämättä että jokin muukin mahdollisuus voisi olla olemassa...

Hyvä näkökulma oli tuo, että pitäisi ottaa huomioon ostajan kokemus linnuista ja sitä kautta, minkälaisten asioiden kanssa kummankin vaihtoehdon kohdalla saattaa joutua painiskelemaan. Ja tietysti se, mitä ostaja (ainakin ostohetkellä?) papukaijaltaan odottaa - varsinkaan kun ei edes ilman kokemusta oikein tiedä mitä voi odottaa...

Itselleni ostajana päätöksentekoon ei vaikuttanut hinta. Olin varautunut ja olisin ollut valmis maksamaan käsinruokinnasta, jos olisin siihen vaihtoehtoon päätynyt. Aiemmin olen luullut, että emojen ruokkimat ovat halvempia sen takia, että ne ovat jotenkin huonompia lintuja. Asiaa tutkiskeltuani kyllä ymmärsin, että käsinruokituilla hintaero paremminkin on korvausta kasvattajalle rankasta sitoutumisesta ruokintaan aluksi miltei 24/7...vai?

[milla Viestejä: 4820 Tila: Poissa Sukupuoli: BFA Ekku WWW]

Mitäs jos lisättäisiin soppaan vielä lajikohtaiset erot lintujen käytöksessä?

Se on varmastikin kaikille selvää, että "herkkäsieluiset" lajit pärjäävät parhaiten vanhempien kasvatuksella ja hitaalla kesytyksellä, mutta itse kaipailisin vielä tietoa siitä, miten näihin "räyhähenkisiin" amatsoneihin vaikuttaa tuo ruuan lähde. Suurimmat ongelmat hottiksien ja ihmisten välillä aiheutuvat epäilemättä hormonihöyryistä, jotka tulevat viidakon kasvateillekin (varmasti emojen ruokkimia ja kasvattamia ). Mäen Mikalla pesii se Peppi-keltaniska, joka alunperin oli Mikan umpikesy lemmikkilintu (kasvatuksesta ei tietoa), mutta päättikin sitten pitkän vihanpidon jälkeen yhtäkkiä hyväksyä lintupuolisonsa. Sallan käsinkasvattamat poikaset puolestaan tulevat varsin hyvin juttuun lintujen kanssa.

Eli onko leimautumisella yhtä vahva vaikutus, jos laji on sopeutuvaisempi luonteeltaan?

Älkääkä nyt räjähtäkö ihan kokonaan, pitihän tämäkin spekulaatio esittää kun tuli kerran mieleen

Milla

[annip Viestejä: 2741 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Kysyisinpä tässä topicissa nyt mielipiteitä, kun omalle kohdalle valitettavasti taas tämä neitokakadun poikasten ruokinta iski.

Olen tämän (kuten edellistenkin) poikueiden kohdalla päivittäin päästänyt yli kolmeviikkoiset lapset tapaamaan aikuisia neitokakaduja jonkin aikaa kerrallaan - lämpimästä pois muuttaessaan pääsevät pieneen "parveeni" asumaan, minkä huomasin tärkeäksi jo viime kerroilla.

Käsinruokittu, mutta parveen sopeutettu (reilun vuoden urakalla) Devil on toiminut hienona opettajana poikasille, se sukii lapsukaisia ja laulaa niille. Söivätpä yhdessä itujakin tässä yksi päivä - tai ainakin yrittivät. Tämän lisäksi olen aina antanut mielelläni pikkuveljeni ja tämän kavereiden (9-10 vuotiasta sakkia) valvotusti leikkiä poikasten kanssa, jotta ne tottuisivat lapsiin. Koiria ja isompia lintuja löytyy omasta takaa, eli niitä opitaan ajan myötä varomaan. Olen päättänyt tämän poikueen kohdalla, etten enää myy käsinruokittuja poikasia yksineläjiksi (edes hetkeksi siis), vaan haluan ne paikkaan jossa lintuseuraa on tarjolla jo ennestään.

Siispä: mitä mieltä olette näistä tavoista ja mitä lisättävää tähän löytyisi?

[jm Viestejä: 776 Tila: Poissa Sukupuoli:]

vaan kesystä ja villistä linnu(i)sta.

"villi" mielletään emon kasvattamaksi. arka olisi parempi termi kesyn vastakohdaksi.
villejä elikkä ei kotieläimiä ovat kaikki papukaijat kasvatustavasta riippumatta.

se millainen luonne papukaijalla on ei vaikuta mitenkään millainen sen pesäpoikasvaihe tulisi olla. vaikka aikuisena lintu olisikin vaikka millainen vaahteramäen eemeli ei sen kasvatus eroa mitenkään. tosin räväkäksi tiedettyjen lajien ongelmat eivät ainakaan lievene käsinruokinnan voimin.

[sanne Viestejä: 2645 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Lähinnä kirjoitin viestini siksi, että minusta tuntuu, että monet tuntuvat pitävän peräänhuutelua juuri käsinruokinnan aiheuttamana ongelmana.

Se taas johtuu siitä, että käsinruokittu saa helpommin/nopeammin yleensä pilattua peräänhuutajaksi kuin emojen kasvatin.

Eikä se tarhalinnun kesyttäminen ole niin ylivoimaista, äitini kesytti puolessa vuodessa (muutaman kuukauden aikaisemmalla kokemusta isoista pappareista) emojen kasvattaman tarhalinnun(kultaposki). Eikä siinäkään mitään erityisiä kommervenkkejä käytetty, asenteesta eläintä kohtaan ja asiaan paneutumisesta siinä oli kyse. Minusta joku jossain vaiheessa tokaisi hyvin seuraavanlaisesti: "Iso papukaija voi elää jopa 50-60 vuotta, jos tästä ajasta ei viitsi lohkaista muutamasta kuukaudesta vuoteen tai vähän yli kesytykseen, niin on kumma". Tarkoitan, että murunen tuo aika on sen linnun eliniästä..onko nyky-yhteiskunta sitten sellainen, että kaikki pitää tulla valmiiksi pureskeltuna eteen?(en tälla arvostele ketään, kunhan pohdin )

sanne

[P@P Viestejä: 1842 Tila: Poissa Sukupuoli: Peppi....<3 WWW]

eikö tätä voisi liittää tuonne etusivulle niin ettei huku aina jonnekkin tänne foorumille alaotsikoihin

[tinttu Viestejä: 5821 Tila: Poissa Sukupuoli:]

aihe on laitettu pysyväksi, niin ei katoa minnekään

tinttu

[jm Viestejä: 776 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Eipä kyllä nykypäivän kiireinen tarvi, ku rästiin jää harvase rasti!

liian moni rasti, oppilaan pian turhauttaa. ei ole lajin päästä kiinni!

[sanne Viestejä: 2645 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Ei huuda... eikä eroo vaan taloissa on eroo ja muuta murhetta.

Jospa harmaatkin vihdoin opettelisi oikean lukutaidon ja tekstin sisäistämisen. On aika turhauttavaa jauhaa samaa asiaa sata kertaa, mutta perille se ei näytä silti menevän.

Nyt taas kuinka monennen kerran...kummalla tahansa tapaa kasvatetun linnun voi pilata yhtä lailla halutessaan. MUTTA käsinkasvatettu on alttiimpi sille pilaamiselle kuin emojen kasvatti. Kannattaisi tosiaan lukea niitä tutkimuksia asiasta..samoin kannattaisi miettiä, ettei ne pari omaa papukaijaa vastaa kaikkia toisia papukaijoija..koska silloin on näkökanta aika suppea

sanne

[JussiM Viestejä: 494 Tila: Poissa Sukupuoli: Nemo 8 vk]

Ei huuda... eikä eroo vaan taloissa on eroo ja muuta murhetta.

Jospa harmaatkin vihdoin opettelisi oikean lukutaidon ja tekstin sisäistämisen. On aika turhauttavaa jauhaa samaa asiaa sata kertaa, mutta perille se ei näytä silti menevän.

Nyt taas kuinka monennen kerran...kummalla tahansa tapaa kasvatetun linnun voi pilata yhtä lailla halutessaan. MUTTA käsinkasvatettu on alttiimpi sille pilaamiselle kuin emojen kasvatti. Kannattaisi tosiaan lukea niitä tutkimuksia asiasta..samoin kannattaisi miettiä, ettei ne pari omaa papukaijaa vastaa kaikkia toisia papukaijoija..koska silloin on näkökanta aika suppea

sanne

Voisko ajatella asian myös sillein, että kaikilla tavoilla, myös tapojen yhdistelemisellä voidaan saada hyvää tulosta.  LINNUN PILAAMINEN On sitten toinen juttu. En mä näe mitään ongelma siinä, jos emot on jo alkanut vieroituspuuhat, niin luovuttaa poikanen sellaiseen paikkaan missä osataan hoitaa mahdolliset pakitukset. Ei se TÄYSIN oppinut poikanen pärjää sen kummemmin kuin oppimaton, jos koti on väärä