papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Neitsikka vs. rakennekynnet
« : 06.08.09 - klo:12:12:20 »
Aika hassu otsikko, mutta.. ::)
Olin lukevinani jostakin joskus siitä kun erään amatsonin omistaja lakkasi kyntensä jollakin vahvalla värillä, ja amatsoni ei pitänyt tästä vaan sai aina jonkun kauhukohtauksen nähdessään ne. Omistajan piti putsata kynsilakka pois. No, ajattelin kertoa oman kokemukseni kun tyhmänä menin ja eilen hain rakennekynnet ajattelematta mitä tirpat pitäisivät siitä. ::) Eikä edes mitkään normaalin näköiset; ne ovat pitkähköt (tajuttomat verrattuna omiin, osittain pureskeltuihin kynsiin), ja väri koostuu punertavasta lilasta, hopeista, sekä vaaleansinisistä kimalteista - yhtä kimalletta siis kaikki kynnet.
Ongelma se oli oikeastaan tuolle uudemmalle tirpalle, n. 2 vuotiaalle Veeti-neitsikalle. Normaalisti kädelle tulevalle tirpalle ne olivat niin pelottavat ettei se uskaltanut antaa käden tulla lähellekään. Vanhempi lintuni, Romeo, tuntui ottavan asian hyvin rauhallisesti. Ei hän normaalistikaan kädelle tule, joten eroa en oikeastaan aikaisempaan huomannut hänen kohdallaan. Mutta 105€ maksavat kynnet ja sitten käy noin - se tuntui niin pahalta että päätin aloittaa n. viideltä harjoittelun, joka ei päättyisi ennenkuin tirppa hyväksyisi kynteni. :-X

Aloitettiin täysin positiiviseen vahvistamiseen perustuva harjoittelu ja opettelu sietämään uusia kynsiäni.
Nopeasti aloituksen jälkeen huomasin kuinka Veetin luottamuksen uudelleen ansaitseminen vaatisi todella pitkää pinnaa, terävää järkeä / mielikuvitusta, PALJON herkkuja, sekä linnun jokaisen reaktion huomioon ottamista. Muistaen neitsikan keskittymiskyvyn, harjoittelimme 20min kerrallaan tai niin kauan kuin Veeti jaksoi menettämättä keskittymistään, jonka jälkeen pidin n. 10 - 15 minuutin tauon.
Ensimmäisenä tietysti mietin millä saisin palkittua tirppaa ollessaan kynsien lähellä, kun käsilläni en voinut mitään tehdä - sitten sain kahjon idean, joka onnekseni kuitenkin toimi; Aloitin sillä että pistin herkkuja kämmenelleni, ja tirpan edessä mahdollisimman lähellä kynsilläni hivelin herkkuja. Sitten asetin sormillani (ja selkeästi etusormen ja peukalon kynnet esillä) herkun huulilleni, jonka jälkeen laskin kädet ja tarjosin herkun Veetille :D Se otti sen ja sai suuuuret kehut! Jatkoimme näin ja menin lähemmäs kun näytti siltä että Veeti oli valmis, eikä se enään näyttänyt epäröivän kynsiä kyseisellä etäisyydellä.

Suurinpiirtein puolentoista tunnin harjoittelun jälkeen olin kynteineni n. 5-10cm etäisyydellä tirpasta. Kädelle tai käsivarelle se ei halunnut kuitenkaan vielä tulla vaikka kynnet eivät olleet edes näkyvillä. Pian kokeilin tarjota herkkuja kämmeneltä, sormeni taivutettuna mahdollisimman taakse, josta Veeti söi ne ensin hiukan epäröiden. Taas pitkien ja suurten kehujen saattelemana näin voitiin jatkaa vähän aikaa, kunnes se ei välittänyt sormien takaa pilkottavista kynsistä.

Ajasta minulla ei ollut tarkkaa hajua, mutta n. pari tuntia oli kulunut kunnes oli vuorossa se, miten näyttää Veetille kynsien kimalteleva puoli.. Muistin että Veetiähän kiinnostaa kaikki mitä itse syön. Lisäksi sitä kiinnostaa ihmisen hampaat ja niiden kanssa leikkiminen joten näyttelin syöväni kynsiäni, joista kuului vielä kiva kolinakin ::) Pidin huolen että se näki kynnet ihan kunnolla, sitten taas pistin ne suuhun ja näyttelin syöväni niitä niinkuin ne olisivat maailman parasta herkkua ;D Kun tirppa näki että puuhailen jotakin kiinnostavaa hampaillani, se tapansa mukaan kovasti halusi katsomaan suutani. Se kurotteli katosta roikkuvilta köysi tikapuilta suutani kohti. Käänsin pään vähän pois näyttääkseni, että syön jotakin jota minä itse vain haluan syödä, eikä hän saisi ollenkaan - silti näyttäen kokoajan mitä syön. Veeti piti pienen mutta käskevän "tiu" -äänen, jolloin tajusin tirpan haluavan kuollakseen koskemaan sitä mitä syön. ::) Huomasin kuitenkin kun lopetin "syömisen" ja näytin kynttä tirpalle, se arasteli vielä koskea kynsiä.

Pelkkä syöminen ei kuitenkaan näyttänyt auttavan kovinkaan hyvin, joten oli vuorossa suunnitelman vaihto; antaisin Veetin leikkiä hampaillani, vaikka en oikeastaan tiedä sen (mahdollisia) terveyshaittoja. Mutta se tuntui ainoalta vaihtoehdolta sillä sitä se halusi ylitse kaiken muun :-\  Joten annoin sen tehdä sitä pari sekuntia kerrallaan, sormen ollessa suupielelläni. Sitten näytin taas syöväni kynsiäni, ja tarjosin taas hampaita kynnen ollessa jälleen ihan suun vieressä. Veetillä oli niin kivaa hampaiden parissa että parin minuutin jälkeen kynsi sai olla ihan tirpan vieressä! ;D Kerran pikkuinen vahingossa kosketti kynttä, mutta antoi sen muuten olla ihan rauhassa siinä vierellä. Vähän väliä kehuin ja tarjosin herkkuja kämmeneltäni, ja jatkoimme taas kynsien äärellä puuhastelemista. :P Tätä jatkoimme varmaankin puolisen tuntia.
Sitten päätin taas kokeilla tulisiko Veeti kädelle. Vähän siinä epäröitiin mutta avatessani suuni tirppa tuli heti kädelle ja alkoi taas puuhastelemaan hampaideni kanssa. Vasemman käden sormen laitoin taas Veetin viereen, jossa se saikin olla ilman että tirppa pelkäsi. Näin jatkettiin ja parin kerran jälkeen Veeti tajusi että kädelle tullessa se sai (oudon) palkkionsa ::) Ihmetyksekseni ihan muutaman toiston jälkeen koko tirppa unohti kynteni, ja tuli jopa ranteen kohdalle, ja siitä jopa kämmenselälle. Sormille se ei oikeastaan astunut, mutta ei näyttänyt erityisesti varovankaan sitä. Tämän luulen johtuvan vain siitä etten tavastani poiketen tarjonnut sormiani.

Oli taas aika poistua mutta tullessani takaisin ja tarjotessani taas kättäni, tapahtui ihme; Veeti laski päänsä ja pyysi RAPSUTTAMAAN! :o :o Mietin että oliko tirppa ihan seonnut, ja unohtanut kynnet kokonaan kun en niitä ollut sen enempää näytellyt, mitä nyt etusormea yleensä kun laskin sen tipun vierelle.. Olin ihan hölmistynyt, kehuin Veetiä mutta laskin käteni peläten että kynteni huomatessaan mennään vauhdilla alamäkeen edistyksessä... Kokeilin uudestaan, ja sama tapahtui - Veeti halusi rapsutuksia! :-X Koukistin kaikki sormet paitsi etusormen, jolla rapsuttelin tirppaa vähän, kehuen sitä todella paljon. Lopettaessani, se jatkoi sukimistaan rauhallisena, kunnes taas tarjosi niskaansa. Jälleen rapsuttelin hetken kehuen kovasti. :-*
Kello oli jo yhdeksän ja tirppojen oli aika mennä nukkumaan. Tänä aamulla herätin ne tuossa yhdeksän aikoihin, ja tarjosin rannettani Veetille että sai tulla siihen. Se tuli ja siitä kuljetin sen tapani mukaan suosikkipaikalleen, köysipuille. Taas rapsutukset kelpasivat! :D

En ole vieläkään näytellyt Veetille kynsiäni koko loistossaan, olen vielä vältellyt sitä että se näkee koko käden kyntineen. Mutta rapsutellessani se on pitänyt silmiään auki ja varmasti nähnyt ainakin vilauksen kynsistä. Sormille en ole vielä pyytänyt, mutta se olisi edessä todennäköisesti tänään. Kokeilen tarjota sormien välistä herkkuja ensin, jospa tirppa suostuisi ottamaan. Liian nopeasti en halua edetä, jotta Veetille ei jää huonoa makua näinkin pitkän edistyksen jälkeen. :-*

Toivon että tämä kokemus, ellei se ole mitään muuta, olisi edes osoitus niille jotka pitävät vielä negatiivista koulutustapaa jotenkin ainoana vaihtoehtona (tai vaihtoehtona yleisestikään); se on täysin tarpeetonta, sekä kaiken lisäksi todella väärin lintua kohtaan. :-\ Positiivisella vahvistamisella oikein tehtynä on tajuttomasti enemmän ja parempia vaikutuksia lintuun, ja koko kouluttamisen etenemiseen.
Lyhyesti kerrottuna oman kokemuksen pohjalta se;

1. Ensinnäkin on paljon nopeampi koulutustapa, sillä lintu oikeasti myös haluaa tehdä sitä. Lintu ei ole vastahakoinen, eikä kouluttamisprosessiin liity negatiivisia tunteita tai tekoja.

2. Vahvistaa kouluttajan ja linnun välistä suhdetta; lintu kokee ihmisen hyvänä asiana, joka yhdistetään herkkuihin = positiiviseen asiaan. Suhteet syvenee, kouluttaminen voi hyvin toimia osana kesyttämisprosessiakin, ja se edistää luottamusta ihmisen ja linnun välillä.

3. Antaa linnulle tekemisen mahdollisuuden ja tarjoaa ajanvietettä, jota kaikki lemmikkilinnut tarvitsevat. Lintu pitää kouluttamista hauskana ajanvietteenä riippumatta siitä mitä yritetään kouluttaa, joka on hyvä asia sekä kouluttajalle että linnulle, jonka puolelta se taas edistää oppimishalua ja lyhentää aikaa jota kouluttamiseen menee. Tuloksia saadaan nopeasti ja ennenkaikkea positiivisesti ;)

Ja liian hulluja ideoita ei ole olemassa, mikäli ne toimivat! ::)
I'd fly above the trees, over the seas in all degrees.. To anywhere I please.

Re: Neitsikka vs. rakennekynnet
« Vastaus #1 : 06.08.09 - klo:12:26:23 »
Kerrassaan loistava esimerkki siitä miten (nopeasti ja tehokkaasti) positiivinen vahvistus toimii :) Varsinkin tuo erilaisten palkitsemiskeinojen keksiminen, mielikuvitusta kannattaa aina käyttää :)

Milla

Re: Neitsikka vs. rakennekynnet
« Vastaus #2 : 07.08.09 - klo:09:11:03 »
Onhan tuo aivan tajuttoman, ellei ällistyttävän nopeaa! Kokoajan edistyttiin, tipu nautti siitä oikein valtavasti, ja sehän on todella, todella hyvä juttu! :D

Mutta eilen mentiin vähän takapakkia, olin juuri edellisen viestin saanut valmiiksi ja menin katselemaan televisiota, kunnes puhelin soi. Se oli latauksessa sattuneesta syystä tirppojen huoneessa, ja menin vastaamaan. En edes ajatellut kynsiä, kirjoittelin asioita muistiin kun puhelimessa oli työpaikkani markkinointipäällikkö. No ihän siinä kauaa mennyt kun Veetihän lennähtää tapansa mukaan pääni päälle, kun näki että puuhailen siellä jotakin (kirjoitin). Ja minä sitten lasken kynäni ja törkkään tapani mukaan sormet tirpan eteen, koska päähän ei saisi laskeutua. Mutta nyt se aina olettaa että "joku tulee hakemaan" hänet käden kanssa päältä pois, se kun on vain niin tajuttoman hyvä laskeutumispaikka. Ei se päähän ikinä jää ellei sitä ota pois, mutta ihan tapoihin kangistuneina tosissaan tyrkkään kädet siihen, ja tipuhan pelästyi melkein kuollakseen! :-\ Sen jälkeen kämmeneltä sai taas tarjottua ruokaa, mutta koskea ei saanut ja kädelle ei tullut.

Kyllähän se turhautti ja ihan piti oikein toiseen huoneeseen mennä kiroilemaan :-\ Kun tulin takaisin, olin ottanut vähän erikoisempaa herkkua mukaan - mitä en edes tiennyt / tajunnut herkuksi aluksi. Olin paistanut kananmunaa kun muistin että sitäkin on hyvä antaa, ja menin tapani mukaan syömään tirppojen huoneeseen. 5 sekuntia myöhemmin oli Veeti lennähtänyt taas pään päälle katselemaan mitä syön, mutta söin vain itsekseni ja annoin sen itse tulla käsivarrelle - johon se tulikin. Tarjosin huulten välistä taas pieniä paloja, ja kohta tipu alkoi kinuamaan koko lautasta ::) Tarjosin kynsien välistä ja Veeti otti ne siitä. Näin jatkoin niin kauan kunnes se oli täynnä, ja pistin sen tavanomaiselle paikalleen nukkumaan. Seuraavan kerran huoneeseen tullessani kerran vielä tirppa arasteli kynsiä, mutta hirssin perässä tirppa tuli sormille ihan normaalisti taas :-*

Tänään täytyy taas katsella tuleeko takapakkia.. ::)
I'd fly above the trees, over the seas in all degrees.. To anywhere I please.