papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #15 : 22.06.09 - klo:20:33:26 »
Kanoilla itseasiassa ei ole luonnossa oikeasti tuota nokkimisjärjestystä eli se on vankeuden luomaa ihmisten parissa. 

sanne

Hei Sanne, olisi mielenkiintoista tietää, mihin väitteesi perustat?

Kaikilla tuotantoeläimillä on laumahierarkia (nokkimisjärjestys). Se pitää lauman rauhallisena, sillä jokainen tietään oman paikkansa. Tätä on tutkittu kanoillakin. Laumajärjestyksen edellytys on se, että eläimet tuntevat toisensa. Eläin pystyy tunnistamaan suunnilleen 80 - 100 eri yksilöä. Suurissa parvissa, esim. usean tuhannen kanan kanalassa, kanoja on niin paljon, että yksilöt eivät tunne toisiaan ja kas kummaa, on havaittu, että noissa parvissa kanojen harjaan kohdistuvat nokkimiset (aggressiivinen käyttäytyminen) on vähäisempää kuin muutaman sadan kanan laumoissa.
Tuollaisissa isoissa kanaloissa kanat muodostavat alaryhmiä, jos siihen on mahdollisuus, esim. kukkojen ympärille (jos  sellaisia kanalassa on) tai eri osiin kanalaa. Myös mummonkanalan kanoilla on nokkimisjärjestys. Nokkimisjärjestys -sana johtaa joskus harhaan: sillä ei siis tarkoita sitä, että kanat nokkisivat toisiaan vaan sitä, kuka on kenenkin yläpuolella hierarkiassa, jolloin vältytään turhilta tappeluilta. Hierarkia ei tarkoita samaa kuin ystävyyssuhteet; korkealla hierarkiassa oleva saattaa olla hyvinkin paljon alempana olevan kaveri. Ystvävyyssuhteisiin vaikuttaa mm. se kenen kanssa eläin on kasvanut (vasikkatutkimukset).

Olen aikalailla samaa mieltä Fischerin kanssa ruusukaijasten parvihierarkiasta. Omat lintuni ovat kesyjä, asustavat eri häkeissä, mutta  lentävät kaikki (18 kpl) yhdessä, jolloin pystyy seuraamaan lauman käyttäytymistä ja sitä, kuka väistää ja ketä.

Se, että tutkimuksissa ei ole kaikkia juttuja todettu, voi tarkoittaa yksinkertaisesti sitäkin, ettei jotain asiaa ole kovinkaan paljon tutkittu. Esim. Miten selvittää luonnonvaraisten ruusukaijasten parvihierarkiaa? Ongelmaksi muodostuu lintuyksilöiden tunnistaminen, jotta voi sitä parvihierarkiaa selvittää. Noita vihreitä kaijasia kun ei pysty aina kotioloissakaan erottamaan toisistaan tai luonnossa esim. puiden lehdistä?

Jos joku tietää jonkun tieteellisen tutkimuksen asiasta, niin tänne kyllä voisi sen artikkelin nimen laittaa. Kiinnostaa kovasti.




Jokainen eläin on yksilö

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #16 : 23.06.09 - klo:00:20:14 »
Kanoilla itseasiassa ei ole luonnossa oikeasti tuota nokkimisjärjestystä eli se on vankeuden luomaa ihmisten parissa. 
sanne
Hei Sanne, olisi mielenkiintoista tietää, mihin väitteesi perustat?
sanne varmaan vastaa itsekkin, mutta itse olen lukenut muitakin kuin kaupallisia kanateollisuuden rahaoittamia tutkimuksia ja nimenomaan villikanoista eikä mistään kylän laitamien sekoituksilla tehdyistä saati eläintarhayksilöillä (nekin pääosin hybridejä).
punainen viidakkokana on pari lintu. se ei muodosta haaremeja, kuten monet muuta kanalinnut (viiriäiset myös parilintuja). toinen asia, mitä kesytys on tuonut parvikäytöksen ja ulkomuodon lisäksi mukaan, on poikasten käyttäytyminen vaaran uhatessa...  kesykanan tiput hakeutuvat emon alle, villikanojen piiloutuvat kasvillisuuden suojaan.

parhaimpia yksilöjen erottamisessa on suurissa laumoissa/parvissa elävät lajit esim. lampaalla on tehty tutkimuksia ja jos oikein muista niin 250 ei kauaksi heitä mitä se tunnistaa. jos kuitenkin parvihierarkiasta papukaijojen kohdalla keskustellaan ja siitä miksi asiantuntijoiden mielestä ei ole parvihierarkiaa, niin se johtuu pelkästään siitä, ettei isommat laji ole oikeasti parvilintu. ne esim. harvemmin pesivät parvessa. agoillakin on tehty tutkimuksia, mutta nekin häkkioloissa. jokainen voi itse kokeilla, miten tila vaikuttaa lintujensa käytökseen - mitä isompi sitä vähemmän nahinaa ja etenkin, jos osaaa erottaa pesivät parit parvesta oikeaan aikaan. ruokailuia paikkojakin pitäisi olla useita, ettei kiistoja niistä synny.

se että näkee hierarkkisia rakenteita lajeilla, mitkä eivät pesi parvessa, voi siis johtua siitä, että olosuhteet eivät ole aivan kohdillaan.
E Burke:"nobody made a greater mistake than he who did nothing because he could only do a little"

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #17 : 23.06.09 - klo:08:37:28 »
jokainen voi itse kokeilla, miten tila vaikuttaa lintujensa käytökseen - mitä isompi sitä vähemmän nahinaa ja etenkin, jos osaaa erottaa pesivät parit parvesta oikeaan aikaan.

Tätäkään ei agojen kohdalla tarvitse riittävän isossa tilassa tehdä, siis erottaa pesiviä pareja. Näiden kohdalla myös aviaariopesittämiset ovat ihan yleinen juttu, eivätkä ne silloinkaan ole mitään "murhanhimoisia verilintuja".

Tosin tässä pesimisessä on omat haittapuolensa, kuten se, että aina ei tiedä kenen poikasia ne lopulta ovat  ;D Vieläkin kummastelen sitä mysteeriä miten kaksi vihreää ruusukaijasta voi saada kirjavan aqua-poikasen... Tai että sisarukset muni samaan pesään ja kummankin koiras kävi niitä siellä ruokkimassa, iltaisin tosin pojat saivat häädön pesästä, kun tytöt päättivät, ettei yhteen pönttöön mahdu neljää ruusua.

Sen jälkeen kun pesivät parit olivat pönttönsä valinneet, eivät muut niihin olleet änkeämässä. Pönttöjä vain piti olla monta, että jokaiselle halukkaalle riitti omansa. Pari pönttöä taisi jäädä tyhjäksikin. Ne, jotka eivät pönttöjä valinneet, olivat joko lintuja, joilla ei ollut vielä paria tai olivat edellisvuoden poikasia.

Naamioiden kesken tein sen virheen, että pönttöjä oli liian vähän. Tämäkään ei aiheuttanut kuitenkaan tappeluita, sillä näppärinä lintuina ne rakensi pesänsä mm. lattiatasoon yhden hyllyn taakse sekä patterin väliin. Pesäpaikaksi kelpasi myös pahvikassi. Ruusukaijasiin verrattuna pesivien parien tunnistaminen isommassa tilassa oli vieläkin vaikeampaa, sillä koiras vartioi pesää kauempaa, eikä ruusujen tapaan pöntön läheisyydessä.

Se miksi näiden kohdalla usein näkee kuvia pienistä, parikohtaisista pesintähäkeistä, on yleensäkin siinä, että halutaan varmistaa tietyn parin pesintä, esimerkiksi jonkun värimutaation aikaansaamiseksi, ei siksi, että ne eivät pystyisi isossa tilassa pesimään. Kaijasetkaan ei ole niin pariuskollisia etteikö pesisi vieraan kumppanin kanssa, kun koiras, naaras ja pönttö isketään samaan tilaan.

Mutta tuon tilan vaikutus on kyllä ilmiömäinen. Sen jälkeen kun omat lintuni pääsi erillisistä häkeistä ja tarkoista vapaalennätysvuoroista isoon tilaan elämään parvena, kaikki suoranaiset tappelut ja jahtaamiset ovat loppuneet. Toki tuota pientä kähinöintiä esiintyy mm. ruoka-aikaan parhaimmilla paikoilla sijaitsevista kupeista, mutta siihenkään kukaan ei ole vielä kuollut  ;) Muutoinkin tuntuu, että parvi on paljon onnellisempi ja tasapainoisempi. Lisäksi se on antanut itselleni mahdollisuuden tarkkailla lintujen luonnollisempaa (en voi sanoa luonnollista, koska tila on edelleen villilintuihin verrattuna äärettömän pieni) käytöstä isossa parvessa. Mm. ne lintujen keskinäiset sosiaaliset suhteet näkyvät huomattavasti paremmin.
Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #18 : 23.06.09 - klo:10:12:42 »
Kanoilla itseasiassa ei ole luonnossa oikeasti tuota nokkimisjärjestystä eli se on vankeuden luomaa ihmisten parissa. 

Hei Sanne, olisi mielenkiintoista tietää, mihin väitteesi perustat?

Jm vastasikin aika tyhjentävästi tuohon, eli tosiaan tarkoitin nimenomaan alkuperäistä viidakkokanaa, mistä kaikki on lähtöisin. Itsekin kun olin pitkään siinä uskossa(kanoja on ollut lapsuudesta asti eri rotuja lemmikkinä), että kanoilla on luonnollista omata tuo ns. "nokkimisjärjestys" eli käytös on peräisin ihan alkuperäisiltä kanoilta.

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #19 : 24.06.09 - klo:15:57:03 »
Palaan tuohon edelliseen viestiin ja nokkimisjärjestys (arvojärjestys) -kysymykseen (red junglefowl) vielä, mutta tällä hetkellä en olosuhteiden vuoksi pysty. Pohjaan omat tietoni tieteelliseen julkaisuun, jota kommentoin kun olen taas kotosalla.
Jokainen eläin on yksilö

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #20 : 13.07.09 - klo:10:40:37 »
Ihan vaan tuli mieleen tällainen juttu: Eihän luonnossa tule koskaan tilannetta, jossa uutta ruokaa päivittäin tarjoiltaisiin vain tiettyyn aikaan, jolloin kaikkien pitäisi yhtä aikaa rynnätä kimppuun hakemaan parhaat palat päältä. Siis kuten vankeudessa, kun ihminen tuo uudet kupit. Luonnossa ruoka odottaa etsijäänsä maassa tai puussa ja porukalla/parin kanssa mennään syömään sit kun ollaan herätty 8)

Eli jos haluttaisiin tarkkailla esim arattien luontaista ruokailukäytöstä, niin yhden esimerkin saa vaikkapa Pollyvision-DVD:ltä, jossa jättimäinen parvi aratteja, amatsoneja ja aroja nakertaa savitörmää sulassa sovussa kylki kyljessä :)

Milla
« Viimeksi muokattu: 13.07.09 - klo:10:45:16 kirjoittanut milla »

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #21 : 14.07.09 - klo:01:58:02 »
Oli hieman vaikeaa löytää aikaa...

Tässä pari juttua World´s Poultry Science Journal –julkaisusta (vol 63, June 2007).
Kaikki kanat (munijat ja liharodut) polveutuvat yhteisestä kantamuodosta, joka on Red Junglefowl  (Al-Nasser et al. 2007). Tämä on osoitettu sekä molekyyligenetiikan että mikrosatelliittimarkkereiden  avulla (Hillel et al 2003). Kanojen jalostaminen munantuottajiksi ( 10-15 munaa/vuosi vrt yli 300 munaa/vuosi) on muuttanut kanan fysiologiaa ja jonkin verran myös käyttäytymistä. Käyttäytymisessä havaittuja, tutkimuksiin pohjautuvia, muutoksia ovat mm.
- jalostettu Leghorn käyttää energiansa tuotantoon ja vähentää kuljeskeluun ja tutkimiseen käytettyä aikaa, kun taas red junglefowl käyttää sitä enemmän aikaa ympäristön tutkimiseen, mitä tarvitaan rehunsaannin varmistamiseen.
- Leghornit pysyttelevät tutussa ympäristössä, pitävät pienempää ryhmäkokoa (jossa ryhmän jäsenet tuntevat toisensa)  parempana kuin suurta ja selviytyivät punaista viidakkokanaa huonommin ryhmien uudelleensekoittamisesta.
- Leghornien oppimiskyky oli myös huonompi viidakkokanaan verrattuna
- kuitenkin sosiaaliset signaalit, joihin kuuluu mm. aggressiivisuus ja kosintamenot, ovat pysyneet jotakuinkin samanlaisena (Vaisanen et al. 2005)
- arvojärjestys ja nokkimisjärjestys ovat säilyneet molemmilla (Collias ja Collias 1996, Vaisanen et al 2005).

Kirjassa Welfare of Laying Hens (ed. G.C. Perry, 2004) on tuotu (Cooper ja Albentosa) esille se, että kesy kana samoin kuin viidakkokana elävät pienissä kiinteissä ryhmissä, joissa on arvojärjestys. Täällä tuodaan esille se, että kanat pystyisivät tunnistamaan noin 100 muuta kanayksilöä.
Suurissa parvissa kanalassa elävillä kanoilla on huomattu olevan erilaisia selviytymisstrategioita, jotta vältyttäisiin aggressiivisilta yhteenotoilta:
- yksilön tunnistamisen sijaan kiinnitetään huomio kohdattavan kanan arvoaseman yleissignaaleihin, fyysiseen olemukseen (esim. kehon tai harjan koko) tai käyttäytymiseen
- nuo yllä olevat on pystytty osoittamaan tutkimuskanoilla, mutta tuotantokanaloissa ei ole vielä tehty riittävästi tutkimuksia. Tuotantokanaloissa olosuhteet saattavat olla erilaiset, mm. himmeässä keinovalaistuksessa harjan väriä on hankala erottaa.
- vaihtoehtoinen tapa saattaa olla se, että kanat välttelevät sosiaalisia kontakteja (uhkausasentojen välttäminen oudon kanan kanssa kohdatessa)
- tai alaryhmien muodostaminen suuressa parvessa, jolloin kana on tuttujen kanojen ympäröimä

Nämä siis kanoista.

Ja mitä agaporniksiin tulee, niin ehdottaisin seuraavaa:
- pienellä ryhmällä on arvojärjestys (esim. emolintu, isälintu, poikaset)
- suuressa parvessa (jossa yksilöiden tunnistaminen on mahdotonta) arvojärjestyksen sijaan käytetään muuta sosiaalista strategiaa (jotta sopu säilyy)
- ylläoleva ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että suuren parven sisällä olisi alarymiä, joilla on arvojärjestys
Jokainen eläin on yksilö

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #22 : 13.07.10 - klo:02:43:37 »
Olen tässä lueskellut vanhoja aiheita ihan uteliaisuudesta ja törmäsin tähän. Meillä on seeprapeippoparvi, lintuja on nyt 12. Yhteen aikaan pesiä oli jokaiselle parille ja ainakin yksi ylimääräinen, vaikka kaikki linnut eivät olletkaan pariutuneet. Mielenkiintoista oli, että meidän ensimmäiset linnut, pariskunta Allu ja Enni valitsivat aina illalla mihin pesään menivät, eikä se aina ollut sama pesä. Ne vain päättivät, että tämä pesä nyt sattuu miellyttämään niitä. Pesissä ei tähän aikaan ollut vielä munia. Sitten oli nuori uros Pyry, jonka mielestä ainakin 5 pesää kuului sille ja se yritti puolustaa niitä kaikkia muita vastaan. Illalla oli välillä aikamoiset rähinät, ja muutama lintu päätyi viettämään yön jonkun pesän katolla, vaikka tyhjiäkin olisi löytynyt. Pesät olivat rivissä. Suosituin oli jostain syystä vasemmalla reunalla oleva pesä.

Myöhemmin otimme kaikki pesät pois, koska emme halunneet niiden enää lisääntyvän. Nyt siis kaikki nukkuvat orrella, mutta vieläkin illalla on aina samat räpistelyt ja rähinät ennen kuin ne asettuvat. En ole tosin huomannut että orsilla olisi järjestystä. Ne kaikki mahtuvat yhdelle orrelle vierekkäin, mutta vieruskaveri ei aina kelpaa. Sekin tuntuu vaihtelevan päivän mukaan, yhtenä päivänä ollaan kavereita ja suitaan toisiaan, toisena päivänä sama kaveri ei kelpaa istumaan vierelle vaan se ajetaan tiehensä.
Kauluskaija Sulo ja sortin sakki

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #23 : 13.07.10 - klo:19:58:16 »
Mukavaa että tämä "avattiin" uudelleen, voisin minäkin nyt kolmen neitsikan elämästä kertoa. Sitä voi joku sitten ihan itsekseen diagnosoida ::) (sekoitankin samalla ehkä pakkaa. Tämä on kuitenkin vain minun näkökulmani).

Meillä kaikkein ärhäköin on talon ensimmäinen ja vanhin asukas, Romeo.
Meillä on kaksi ruokakuppia 15 cm etäisyydellä toisistaan samalla seinustalla, ja yksi viereisellä seinustalla, ei niin kaukana kahdesta muusta, koska herralla on paha tapa häätää kahta muuta välillä pois iltapalalla. Hän tasan haluaa päättää millä kupilla syö, ja päivisin ei pelätä näyttää "minä tulen" kun joku sattuu olemaan Romeon valitsemalla reitillä.
Okei, voisin siis hyvin väittää ajattelematta asiaa tieteellisesti, ja tutkiskelematta aihetta lisää mahdollisesti koko päivää: "Romeo on vain johtaja".

No, käytännössä aika huono johtaja sitten jos tarkastellaan tosiaan koko päivän käytöstä, eikä hän ole sellainen minkä me miellämme johtajaksi, ja minkälainen alfa on joka lajilla luonnossa.
Ensinnäkin Romeo tykkää seurata Veetiä pitkin päivää, minne Veeti menee, Romeo seuraa. Romeo hätääntyy jos Veeti katoaa näköetäisyydeltä, rakastunut se ei kuitenkaan ole, ei kosi, ei mitään. Se vain ja ainoastaan seuraa parikin tuntia putkeen, ja tekee mitä Veeti tekee. Nytkin kyllä nukkuvat eri paikoissa.
Uskon että se johtuu siitä, että Veeti on ensimmäinen kaveri Romeolle koko sen 16 vuotta kestäneessä elämässä, ellei hoitopaikan kivoja kavereita lasketa mukaan. Ennen Deliriumia Veeti oli sen ainoa "parvi". Vaikka vasta vähän aikaa sitten Romeo on seuraamista alkanutkin tekemään. Silti samasta kupista ei voi syödä kenenkään kanssa.

Ärhäkästä luonteesta huolimatta Romeo ei kertaakaan tehnyt tai edes yrittänyt samaa hoitopaikassa - mutta olihan paikka ihan uusi, jossa oli vieraiden lintujen luoma oma parvi mihin Romeo ei heti kuulunut. Mutta kun sitä tultiin uhittelemaan tieltä, Romeo melkein aina väistyi, mutta vaikka paikka ja parvi oli vieras, tottakai sitä samalla lailla nokkapokkaan vastattiin. Ja usein nokittelija oli vieläpä yksi tietty lintu. Mutta Romeo sai usein vikitellä tämän koiraan vikittelemää naarasta kun koiras ei itse sitä sillä hetkellä tehnyt, eikä johtaja käsittääkseni noin antaisi ikinä tehdä..

Veeti ja Delirium syövät ajoittain samasta kiposta, tosin se käy jommalle kummalle vain joskus. Välillä voidaan syödä samasta kiposta, välillä se ei käy joko Delille tai Veetille ::) Se riippuu ehkä lähinnä mm. siitä onko kupista otettu vain päältä kuoret pois, vai vaihdettu koko kupin sisältö. Vaihdettuna kupissa on kaikkia siemeniä tasaisesti. Sitten toisaalta se riippuu nälän tasosta; onko ehtinyt ennen iltapalaa tulemaan kovin nälkä. Jos ei ole onnistunut löytämään piilotettuja herkkuja kovin paljoa, tai ei ole käyty tepastelemassa kovin ahkerasti lattioilla jämiä syömässä, halutaan omia koko kippo.
Tämähän tapahtuu luonnossakin ja siitä tällaiset hierarkiaa muistuttavat käytöstavat huomatakseni johtuvatkin - resursseiden määrästä ja siitä, ettei olla luonnossa jossa on tilaa vaikka miljoonalle linnulle ja jos joku hedelmä on varattu, sitä voidaan yrittää saada itselle (jos ei nyt muka löydy toista, luonnossa tämä ei yleensä ole se ongelma), ja jos ei onnistu, siirrytään toiselle hedelmälle. Mutta ruoat ja niiden ajallinen säännöstely, ja tarkat ruokapaikat sotkevat lintujen normaalia käyttäytymistä ainakin jonkin verran. Vaikka olisi aviaario, vaikka olisi kymmenen eri kuppia, silti ruoka tulee samaan aikaan ja samaan aikaan pitäisi niille parhaimmille kipoille päästä.
Meilläkin on esimerkiksi kolmesta kiposta kaksi keskenään identtistä valkoista ruokakippoa. Toinen on vain vähän vanhempi ja siinä on jotain kulumaa. Ei luulisi tulevan kärhämää mutta kyllä vain - vanhempi on suositumpi kuppi. Miksi? En tiedä. Olen vaihtanut niiden paikkojakin. Niin kauan kun siitä ei pidempää taistelua synny, annan olla näin. Kyllä joku sinne kolmannelle kipollekin tiensä löytää.

Nukkumaan mennään kyllä minne mihinkin.
Häkissä on selkeästi yksi kivoin paikka, se on mineraaliorsi n. 20cm puuorren yläpuolella. Mutta siitä ei ikinä taistella. (Heh, juuri katsoin lintuja tätä kirjoittaessani, ovat vähän nokosia ottamassa. Deli nousi juuri mineraaliorrelta pois. Romeo äkkäsi tilaisuuden ja riensi heti orrelle ;D Mikä ajoitus tekstin kanssa!). Silti, tosiaan, sinne riennetään jos se jostakin syystä vapautuu.
Deli nukkuu näistä selkeästi oudoimmissakin paikoissa. Mm. ruokakuppien ja niiden alla olevan orren välissä on juuri linnun mentävä rako, jossa herra päätti nukkua yksi yö. Usein kuitenkin ovat samassa läjässä, mineraalilla ja sen alla olevalla pitkällä orrella. Siitä missä kohtaa, ei ole mitään kinaa.

Minun diagnosointi asian tiimoilta, ilman mitään tutkimuksia lukeneena:
- Tila sekä resurssit ja niiden saatavuus vaikuttaa käyttäytymiseen vahvistamalla sitä, että vahvimmat selviää. Kun ruoka tulee epäluonnollisesti yhdelle tai muutamalle muutaman sentin halkaisijaltaan olevalle kipolle, täytyy päästä parhaimmalle paikalle (miten se sitten määritelläänkään). Ja kun kolme lintua viidestä yrittää samalle kipolle,  kaksi muuta alkaa varmasti miettimään mitä siellä kipossa oikein on.
- Sitten on tilanteet jotka päättävät paljon: se uudessa paikassa ja uudet linnut tavannut yksilö on todennäköisesti se arin joka väistyy kun joku alkaa häätämään sitä tutulta kipoltaan. Myöhemmin uusi saattaa joko sisäistää sen että tämä on ärhäkäs ja siirtyä agressiivisemman tieltä mutta ajoittain pistää hanttiin, tai alkaa taistelemaan itsepintaisesti.
- Ja luonne-erot: On sitä tulista lintua, sitten kiltimpää, ja kuten Kaija täällä mainitsi: voi osua kaksi ihan yhtä pahaa :D Joku jaksaa taistella hyvästä ruoka- tai nukkumapaikasta, joku taas välttelee konfliktia opitusti ihan luonnostaan. Jotkut taistelevat pitkin yötäkin vielä nukkumapaikasta (kuten tällä hetkellä täällä hoidossa olevat undut, siksi eräs keinukin on otettava aina yöksi pois).

Johtajuudesta tämä ei mielestäni kerro vaan luonnollisen tilan- ja resurssien puutteen muokkaamasta käytösmallista. "Nokkimisjärjestykseksi" sitä voi mielestäni vielä joten kuten kutsua, mutta ei johtajuuteen perustuvaksi valta-asetelmaksi (tai mikä sen oikea nimitys onkaan). :)
I'd fly above the trees, over the seas in all degrees.. To anywhere I please.