papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


"Parvihierarkia"
« : 20.06.09 - klo:13:16:49 »
Pidemmän aikaa on jo mieli tehnyt avata tällainen keskustelunaihe, ja nyt ajattelin sen tehdä... Kuinka moni muu on itse päässyt tarkkailemaan isomman parven käytöstä "vankeudessa", isommassa tilassa? Itseäni ainakin kiinnostaa kyseinen asia, ei "jo-valmiiden" tutkimusten valossa, vaan ihan käytännön esimerkkeinä harrastajien kesken, jotka ovat itse tarkkailleet omia lintujaan.

Täällä aina korostetaan sitä, että luonnossa minkäänlaista parvihierarkiaa ei ole tieteellisten tutkimusten mukaan havaittu. Varmasti totta, sillä heikot ja elinkelvottomat jäävät saaliiksi, parven elämä on yhtä eloonjäämiskamppailua muutoinkin. Mutta vankeuden rajattu tila asettaakin eri tilanteen monesti, kun ei ole luonnollisia petoja, ei pulaa ruuasta eikä elämä ole yhtä kovaa kamppailua selviämisestä. Lisäksi tuskin tutkimukset koskevat kaikkia lajeja, joita meillä harrastajilla on.

Minulla ei ole esittää hienoja, valmiita tutkimuksia todisteeksi väittämilleni, vaan ne yksinkertaisesti perustuvat usean vuoden tarkkailuun omien lintujeni, tässä tapauksessa kaijasten (+ parven seassa asuvien neitokakadujen) käytöksestä. Eräänlainen rajattu tutkimus varmaan sekin, vaikka en voi ammattitaidolla koreilla... Ja sen pohjalta uskallan hyvinkin vahvasti väittää, että kyllä niillä jonkinnäköinen parvihierarkia on, ainakin omilla parvillani on.

Tarkkailukohde:
Itsellänihän elää kaksi parvea isoissa aviaarioissa, isompi parvi on 20 - 30 lintua (riippuen pesinnöistä), jossa ruusukaijasia, viktoriankaijasia, muutama kaijashybridi sekä neitokakaduja, sekä pienempi reilun 10:n linnun parvi pelkkiä naamiokaijasia. Toinen aviaario on sisätiloissa, isompi autotallissa, jossa ne eivät elä ihmisten normaalin elämän keskellä, vaan ne käydään ruokkimassa kahdesti päivässä.

Lähes kaikki kaijaset ovat ns. villejä, niitä ei ole käsinruokittu eikä käsitelty, joten myöskään niillä kaikilla ei ole negatiivisia kokemuksia ihmisestä entisessä elämässään eikä tässä elämässä, lukuunottamatta muutamia kertoja, jolloin joku lintu on ollut pakko "haavittaa" kiinni erinäisistä syistä. Osa on eri kasvattajilta ostettuja/saatuja eri-ikäisinä, osa eläinkauppojen kautta hankittuja "tukkulintuja", osa omia kasvatteja, lisänä nämä kodinvaihtajina tänne muuttaneet yksilöt tai pariskunnat. Neitokakaduista 3 on käsinruokittua, 2 villejä tarhakasvatteja. Lintuja ei juuri viimeiseen pariin vuoteen ole käsitelty sen kummemmin, ne ovat saaneet elää parvielämää aviaarioni olosuhteissa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #1 : 20.06.09 - klo:13:17:10 »
Muutamia huomioitani:
Vien ruokaa isompaan aviaarioon. Kolme käsinkasvattettua neitokakadua ovat heti kosketusetäisyydellä, Hupi niistä heti "kimpussani". Mikäli toinen neitokoiras Safra tunkeaa liian lähelle, syntyy nokkapokka, jossa kuitenkaan ei toista purra, vaan perustuu enemmänkin isottelueleisiin. Tilanne päättyy usein Safran väistämiseen ja se odottaa, kunnes saan useampaan kuppiin ruuat jaoteltua.

Kaijaset pölähtävät kupeille minun mentyä kauemmas ja neitokakadut väistävät suosiolla. Vaikka kuppeja on useampi, on niissä toisinaan tunkua. Kun vanhempi kaijasnaaras Jelli saapuu tietylle ruokakipolle, muut väistävät, vaikka kupissa olisikin millaista herkkua. Ne siirtyvät yleensä suosiolla pois, joskus Jelli muistuttaa asiasta pienen nokkapokan kera tai itsepäisempää kaveria nokkaisemalla varpaasta. Tilanteesta ei yleensä synny haavoja. Jellin puoliso Nana on ainoa, joka ruokakupin saa jakaa sen kanssa. Sama koskee myös nukkumapaikkoja, Jelli valitsee missä nukkuu, muut väistävät. Nana avustaa suojelemalla Jelliä tämän käytyä levolle eikä päästä siihen lähelle etenkään nuoria koiraita.

Yleensäkin olen laittanut merkille, että ruokakipoille ensimmäisenä tulevat ehdottomasti pesintäikäiset ja -kykyiset kaijaset, nuoremmat tai muutoin vain heikoimmat häädetään kauemmas odottamaan vuoroaan. Ja minusta tämä on ihan loogista käytöstä verraten sitä myös luonnonoloihin, jossa esimerkiksi ruokapulan yhteydessä vain ne vahvimmat selviävät, eivät ne varmasti jaa ruokaansa heikon tai sairaan yksilön kanssa, joka on uhka parvelle joutua petojen kohteeksi.

Yhdelle ruokakipolle ei yleensä mene kuin ruusukaijaspariskunta, joista lähes poikkeuksetta naaras on se, joka karkoittaa muut, ensin eleillä, ehkä myös äänitehosteita käyttäen, vasta sitten nokalla muistuttaen. Nukkuma-aikaan naaraiden valittua paikan, koiraat ottavat isomman vastuun järjestyksen ylläpitämisestä ja naaraansa suojelemisesta.

Viktoriankaijaset sopuisimpina antavat ruusukaijasten mennä yleensä ensin ruokakipoille ja menevät vasta sitten, kun tilanne on rauhoittunut ja tilaa on taas enemmän kipoilla. Samaa käytöstä on niidenkin keskuudessa havaittavissa, joskin lievemmässä muodossa kuin ruusukaijasilla.

Tästä parvesta neitokakadut ovat selkeästi ns. altavastaajia, ne väistävät kaijasia ja harvoin joutuvat niiden kanssa nokkakosketuksiin. Ne ovat myös oppineet hyödyntämään kaijasten maahanheittämät siemenet eli ruokailemaan aviaarion pohjalla kiivaimman kamppailun aikana ruuasta. Siltikin niilläkin on omat hierarkiansa, lähinnäkin luonteenpiirteitensä mukaan. Hupi on se, joka "määrää" porukkaa, Suna-naaras on ainoa, joka sille satunnaisesti laittaa vastaan. Kaksi arempaa (tarhakasvatteja) naarasta joutuvat harvoin kinaan tämän käsinruokitun kolmikon kanssa.

Pienemmässä parvessa eli naamiokaijasten parvessa vanhempi violetti koiras on aina se ensimmäinen, ns. aloitteentekijä. Vaihdettuani uimakuppiin veden, se on ensimmäinen kupilla, laitettuani salaatin palloon, se on ensimmäisenä tarkistamassa tilanteen. Koiraan sininen puoliso seuraa perästä hetken päästä. Ja sama on nukkumapaikkojen suhteen, ne pariskuntana valitsevat parhaimman paikan ensimmäisenä, muut väistävät tai karkotetaan kauemmas. Sama koskee myös pesäpöntön valintaa, tämä pariskunta valitsee ensimmäisenä omansa. Tämä parvi on kuitenkin ylipäätään paljon sopuisampi, vähemmän nokkapokkaa kuin isommassa parvessa. Jos violetti koiras ei tee aloitetta, parvesta äärettömän harvoin kukaan muukaan sitä tekee heti.

Kaijaspoikue tultuaan ulos pesästä on suht tiivis perhekunta. Poikaset turvautuvat vielä pitkään vanhempiinsa, etenkin koiraaseen, jolta ne ensisijaisesti kerjäävät ruokaa. Ne myös nukkuvat perhekunnittain siihen asti, kun poikaset vihdoin "karkotetaan" kauemmas. Naaras on yleensä se, joka ensimmäisenä alkaa karkottamaan poikasiaan. Joskus se saattaa olla hyvinkin tyly, mutta ei koskaan ole vahingoittanut poikastaan pahoin. Ruokakipoille ei poikasilla ole asiaa ensimmäisten joukossa, vaan ne häädetään sieltä odottamaan vuoroaan aikuisten lintujen toimesta, etsimään toinen kippo tai yrittämään kerjäystä isältään, joka on syönyt jo itsensä kylläiseksi. Tietyn iän jälkeen poikaset oppivat selviytymään itsenäisesti. Jotkut hieman itsepäisemmät poikaset ovat saaneet haavoja varpaisiinsa aikuisilta, mutta yleensä oppi on mennyt perille jo huomattavasti aiemmin.

Nukkuma-aikoihin koiras saattaa pidempään asettua naaraan ja poikasten väliin, kun naaras on lakannut päästämästä poikasia kiinni itseensä. Vähitellen myös koiraasta saattaa tulla tylympi jälkeläistään kohtaan. Eräänlaiseksi parvihierarkiakäytökseksi itse kyseisen luen, jopa ajatellen jo luonnollisia oloja, vain vahvimmat poikaset selviytyvät luonnossakin, täällä tosin ruokaa riittää heikoimillekin, jos ne vaan malttavat vuoroaan odottaa.

Suoraa aggressiivisuutta olen nähnyt parvissani vain kahdesti kahta eri lintua kohtaan. Toinen parven hyökkäyksen kohteeksi on poikkevan värinen, aviaariossa syntynyt viime kesäinen poikanen, jota koko parvi tuntui karsastavan sen jälkeen, kun se lähti pesästä (poikanen on punasilmäinen, hyvin vaaleankeltainen valkokasvoinen värimuoto, josta edelleen on pientä epäselvyyttä). Nyt se elää sisätiloissa, pienemmässä häkissä yhdessä yhden melkein samanikäisen, erisukuisen koiraan kanssa. Se revittiin verisille haavoille aviaariossa aika pahoin. Liekö sitten juurikin luonnollinen käytös ohjannut parvea käymään tuon poikkeavan värisen kimppuun, sillä luonnossahan se olisi ollut helppo saalis pedoille ja paljastanut parven olinpaikan, tai sitten siinä on jokin sisäinen "vika", josta syystä sitä ei parveen vain hyväksytä, vaan yritettiin ottaa jopa hengiltä.

Toinen vastaavanlaisen hyökkäyksen kohteeksi joutunut kaijanen on käsinkasvattu, ihmisläheinen lutinonaaras Veeti, mutta tämän käytöksen ymmärrän paremmin, koska Veetin käytös poikkeaa täysin ns. normaalin kaijasen käytöksestä ja sen ääni muistuttaa enemmän neitokakadua kuin normaalia ruusukaijasta. Myös Veeti elää sisällä, poikkeavanvärisen naaraan ja sen koiraskumppanin viereisessä häkissä. Tämä kolmikko tulee vapaana toimeen keskenään (samaan häkkiin en silti laita) enkä ole kokeilun jälkeen enää yrittänytkään yhdistää näitä isompaan parveen.

Olen myös pesittänyt kaijasiani aviaario-olosuhteissa ilman isompia ongelmia. Eivät ne käyttäydy täällä sen aggresiivisemmin silloinkaan (kun ottaa huomioon kaijaset lajina sekä niiden lajityypillisen käytöksen). Tosin siinäkin on ollut omat ongelmansa, kun pesäpöntön on saattanut vallata kaksi naarasta tai kuten viime kesänä paljastui, että vihreä ruusupariskunta saa kirjavan aquapoikasen (joko naaras on paritellut muun kuin oman puolisonsa kanssa, tai toinen naaras on muninut pönttöön). Hauskinta on ollut seurata luonnollista parinmuodostusta, yhtäkään sisarusparia ei tästä parvesta nimittäin löydy, vaan ne valitsevat luonnostaankin parinsa toisesta poikueesta. Myös moni tänne muuttanut aikuinen pariskunta, joka on siihen asti eläneet yhdessä (ns. pakotettuna pariskuntana), yleensä pienemmässä häkissä lemmikkilintuna, on aviaario-oloihin päästyään vaihtaneet jopa puolisoa omasta tahdostaan. Eikä neitokakadujen pesintävietti ole mitenkään herännyt, vaikka ovatkin olleet kaijasten kanssa pesintähetkellä samassa aviaariossa.

Parveni on muodostanut oman käyttäytymisensä pitkäti tässä tilassa elämiseen ja siihen sopeutumiseen sopivan käytösmallin oppimisenkin kautta. Varmasti käytösmallit poikkeavat luonnossa elävien villien lintujen käytösmallista enkä niihin voi verratakaan koska en itse ole villiä parvea päässyt tutkimaan ja tarkkailemaan luonnossa. Mutta siitä huolimatta pystyn erottamaan tietyn käytösmallin, jota voisin itse kutsua oman parveni hierarkiaksi, jolla se on oppinut "selviytymään" oman aviaarion olosuhteissa, ja jota ohjaa se sisäsyntyinen käytösmalli vaistojen ja viettien ohjaamina. Sama oppimisrituaali ns. "hierarkiassa" käydään läpi myös uusien aikuisten lintujen kohdalla niiden tullessa taloon ja sopeutuessa parven elämään aviaariossa.

Muita omia esimerkkejä ja havaintoja muilla omasta parvestaan?
Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #2 : 20.06.09 - klo:16:38:13 »
Muistan koulusta oppineeni, että linnuilla -ja kanoilla etenkin- on tiukat nokkimisjärjestykset. En ole koskaan kuullut, että parvessa ei olisi tiettyä hierarkiaa, enkä ole koulussa oppimaani edes epäillyt, koska olen itse havainnut ainakin omissa linnuissani arvojärjestyksen tärkeyden.

Meidän kylällä elää suuri naakkaparvi ja olen ollut havaitsevinani sen, että ns. johtajanokat ovat parhailla apajilla ja nuoret ja "vähempiarvoiset" linnut etsivät matonsa ym. parven ulkoringissä... Mene ja tiedä sitten, kun on kerran tutkittua tietoa... Onhan luonnossa toki enemmän tilaa ja nokkapokkaa varmaan harvemmin...

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #3 : 21.06.09 - klo:09:56:36 »
Kanoilla itseasiassa ei ole luonnossa oikeasti tuota nokkimisjärjestystä eli se on vankeuden luomaa ihmisten parissa. 

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #4 : 21.06.09 - klo:16:13:56 »
Lainaus käyttäjältä: fischeri
Mutta vankeuden rajattu tila asettaakin eri tilanteen monesti, kun ei ole luonnollisia petoja, ei pulaa ruuasta eikä elämä ole yhtä kovaa kamppailua selviämisestä.

Kun tosiaan laitetaan eläimiä erilaisiin ympäristöihin, kuin ne ovat tottuneet elämään, niin varmasti odotettavissa on jossain määrin luonnollisesta käyttäytymisestä poikkeavaa käyttäytymistä. Mielestäni tässä on koko homman ydin tässäkin tilanteessa. Jossain määrin vankeudessa resurssit ovat itse asiassa luontoa rajatummat, joten lintujen on jotenkin selvitettävä se, kuka niistä pääsee ensiksi hyötymään. Tämä tapahtuu kuten luonnossa: yhteenottoina, joissa käytetään pääosin elekieltä.

Kyseessä ei siis luultavasti ole tilanne, jossa linnuilla olisi itsessään olisi tarvetta päästä "hierarkian" huipulle sen itsensä takia, vaan yksittäisten yhteenottojen lopputuloksena jokin lintu oppii, että toista kannattaa väistää. Eli käytännössä ympäristö aiheuttaa sen, että jonkinlaisia hierarkioita syntyy. Sama tilanne eri lajien välillä: toinen oppii väistämään. Luonnossa selviämisen näkökulmasta tämä tosiaan on varmasti erittäin järkevää toimintaa.

Kuten susanna tuossa sanoi, luonnossa on kuitenkin tilat aivan eri luokkaa, kuin suuremmissakin aviaarioissa. Kyllähän luonnossakin tulee yhteenottoja liittyen resursseihin, mutta siellä ei ole papukaijoilla havaittu mitään selkeitä hierarkioita tai sitä, että jokin yksilö olisi ns. "alfa-lintu". Tuossa Steve Martinin artikkelissa "Korkeuteen perustuva valta-asema" sanotaan juuri, että vankeudessa voi syntyä tällaisia hierarkioita, mutta luonnossa ne välttelisivät tällaisia näitä kohtauksia poistaen näin tarpeen hierarkioihin.

Samoin tilanne, jossa ruokaa riittää kärsivällisille on luonnossa erilainen. Itse en näkisi, että kyseessä olisi niinkään kysymys selviämisestä (ellei sattuisi oikeasti olemaan huono aika, jolloin ruokaa ei yksinkertaisesti ole), vaan enemmänkin siitä, että alistumisen sijaan kamppailun hävinnyt lintu yksinkertaisesti siirtyisi muualle etsimään ruokaa. Jos vankeudessa ruokaa saisi riittävän useasta paikasta, luultavasti ei tulisi tällaista tilannetta.

Aiheesta on myös tehty tutkimusta vankeudessa eläneillä neitokakaduilla parvessa, jossa oli 7 koirasta ja 5 naarasta. Luonnollisesti tuollaisessa rajatussa tilaneessa tulee jälleen kiistaa resursseista sekä siitä, kuka pääsee jatkamaan sukuaan. Muistaakseni "voittajat" olivat isoimmat koiraat. Käytännössä siis ei ole tarve selittää tuotakaan käyttäytymistä tarpeella päästä määräävään asemaan parvessa, vaan yksinkertaisesti isomman etuoikeudella ja siihen liittyen oppimisella.

Lainaus käyttäjältä: fischeri
Ne ovat myös oppineet hyödyntämään kaijasten maahanheittämät siemenet eli ruokailemaan aviaarion pohjalla kiivaimman kamppailun aikana ruuasta.

Käsittääkseni neitokakadu on muutenkin luonnossa tottunut ruokailemaan maassa, joten ei varmaankaan yllättävää, että ne päätyvät sinne, jos sieltä ruokaa löytyy.



Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksi merkittävä syy, miksi näistä hierarkioista (ja niiden puutteesta) on jauhettu kyllästymiseen asti on se, että aikaisemmin lintujen koulutuksessa on neuvottu, että ihmisen pitäisi olla parven johtaja linnulle. Yleensä näissä tilanteissa on vain selitetty linnun aggressiivista käyttäytymistä ihmisen kannalta yksinkertaisen selityksen avulla, joka ei kuitenkaan kuvasta linnun todellista käyttäytymistä. Tämä on yleensä sitten tarkoittanut erilaisia linnun kannalta epämiellyttäviä asioita, kuten väkisin käsittelyä, rankaisua tai orsien laskemista ihmisten tason alapuolelle.

Katsotaan, mitä tuollaisesta vankeuden "hierarkioista" voidaan oppia ihmisen ja linnun väliseen suhteeseen: Lintu oppii välttämään tietyssä tilanteessa tiettyjä yksilöitä. Luultavasti kukaan ei halua opettaa tälläista käyttäytymistä linnuilleen, jos haluaa niistä kesyjä. Lintu ei siis opi hyväksymään sinänsä sitä, että ihminen olisi parven johtaja ja hyväksyisi rangaistukset yms, vaan pakenee tilanteesta ensisijaisesti ja usein tämän jälkeen puolustautuu, jos pakeneminen ei ole mahdollista.

Jos taas joiltain lajeilta löytyisi joku päivä jonkinlaisia hierarkioita parvesta, uskoisin, että kyseessä olisi niin hienovaraiset sosiaaliset suhteet (jos tähänkään mennessä mitään sellaisia ei ole löytynyt), että ihminen ei niitä pystyisi hyödyntämään vuorovaikutuksessaan linnun kanssa. Eikä tähän ole edes tarvetta.

Tämän lisäksi esimerkiksi jatkuvaa aggressiivista käyttäytymistä ei varmastikaan voi selittää parven valtasuhteilla tai pyrkimyksellä hallitsevaan asemaan toisen suhteen. Monesti nämä esimerkit, mitä täällä foorumilla on keskusteltu, ovat olleet tilanteita, joissa lintu jahtaa tai "kiusaa" toisia lintuja aktiivisesti. Jos kyseessä olisi jotkin valtasuhteet, ei tällaiseen käyttäytymiseen olisi tarvetta, sillä näissä tilanteessa yleensä altavastaajana oleva lintu/linnut pakenevat tilanteesta. Tällöin voisi olettaa, että toinen olisi jo "alistunut" (jos olisi kyseessä valtasuhteiden selvittäminen) ja jahtaamiseen ei olisi tarvetta.

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #5 : 21.06.09 - klo:19:17:20 »
Paljon tekstiä, mutta asian vierestä... En halua tähän sotkettavan nyt ihminen vs. lintu-keskustelua, dominanssia, ihmisen valta-asemaa tai pakottavaa koulutusta, vaan nimenomaan muiden havaintoa omasta lintuparvestaan ja sen sisäisestä "suhteesta" (ehkä se "hierarkia" lainausmerkeissäkin on hieman väärä sana tässä mielessä), vaikka ei siitä olisikaan ihmiselle mitään sen kummempaa "hyötyä" muusta näkökulmasta kuin siitä, että mahdollisesti oppii ymmärtämään parveaan, joka ei ole kesy ja jota ei edes halutakaan kesyttää ja ehkä pitämään sitä paremmin niin, että parvi on onnellisempi. Rajataan keskustelu vielä tosiaan näihin vankeudessaoleviin ja harrastajien omiin havantoihin, niin ehkä pysymme jotenkin asiassa...

Jos vankeudessa ruokaa saisi riittävän useasta paikasta, luultavasti ei tulisi tällaista tilannetta.

Omalla kohdallani kumoan tämän. Ruokintapisteitä on useita. Tarkkailemalla muutamaa yksilöäni huomaan mitkä ovat ne linnut, joita parvessa eniten väistetään niiden tullessa mille tahansa ruokapisteistä. Kummasti vuosien ajan päivittäin kyseessä on aina samat linnut.

Lainaus käyttäjältä: fouro
Aiheesta on myös tehty tutkimusta vankeudessa eläneillä neitokakaduilla parvessa, jossa oli 7 koirasta ja 5 naarasta. Luonnollisesti tuollaisessa rajatussa tilaneessa tulee jälleen kiistaa resursseista sekä siitä, kuka pääsee jatkamaan sukuaan. Muistaakseni "voittajat" olivat isoimmat koiraat. Käytännössä siis ei ole tarve selittää tuotakaan käyttäytymistä tarpeella päästä määräävään asemaan parvessa, vaan yksinkertaisesti isomman etuoikeudella ja siihen liittyen oppimisella.

Luonnollisesti ajatellen lähes mikä tahansa elävä: vain vahvimmat jatkavat sukuaan... Näin se on aina ollut ilman mitään valta-asema-ajattelua...

Lainaus käyttäjältä: fischeri
Ne ovat myös oppineet hyödyntämään kaijasten maahanheittämät siemenet eli ruokailemaan aviaarion pohjalla kiivaimman kamppailun aikana ruuasta.

Lainaus käyttäjältä: fouro
Käsittääkseni neitokakadu on muutenkin luonnossa tottunut ruokailemaan maassa, joten ei varmaankaan yllättävää, että ne päätyvät sinne, jos sieltä ruokaa löytyy.

Ikävä yllättää toisella faktalla, mutta kaijanenkin on pääsääntöisesti maanpinnalla ruokaileva siemen- ja ruohonsyöjä, joten...?

Kuten itse tuolla tekstissäni sanoin, neidot ovat oppineet välttämään konfliktit väistämällä maahan. Kyllä nekin ylös kupeille menee myöhemmässä vaiheessa. Ja jos kaijanen sinne alas niiden seuraksi pölähtää, neidot jälleen väistävät. Kyse ei ole siis siitä, että loogisesti ruokailisivat maassa siksi, että tekevät niin luonnossakin...

Lainaus käyttäjältä: fouro
Katsotaan, mitä tuollaisesta vankeuden "hierarkioista" voidaan oppia ihmisen ja linnun väliseen suhteeseen: Lintu oppii välttämään tietyssä tilanteessa tiettyjä yksilöitä. Luultavasti kukaan ei halua opettaa tälläista käyttäytymistä linnuilleen, jos haluaa niistä kesyjä. Lintu ei siis opi hyväksymään sinänsä sitä, että ihminen olisi parven johtaja ja hyväksyisi rangaistukset yms, vaan pakenee tilanteesta ensisijaisesti ja usein tämän jälkeen puolustautuu, jos pakeneminen ei ole mahdollista.

Ihan OT tähän väliin, en ymmärrä miksi joka keskustelussa pitää tuoda esiin sanaa "kesy" tai "kesytys". Tai ylipäätään tuota miksi ihminen pitää tunkea sinne yhtälöön sen kummemmin kuin "ruokinta-automaattina". Kun tosiaan on meitäkin ihmisiä, jotka haluavat nauttia oman villimmän parvensa/lintunsa tuomasta ilosta ilman sitä pakkoa, että niitä tarvitsisi sen kummallisemmin kesytellä...

Lainaus käyttäjältä: fouro
Jos taas joiltain lajeilta löytyisi joku päivä jonkinlaisia hierarkioita parvesta, uskoisin, että kyseessä olisi niin hienovaraiset sosiaaliset suhteet (jos tähänkään mennessä mitään sellaisia ei ole löytynyt), että ihminen ei niitä pystyisi hyödyntämään vuorovaikutuksessaan linnun kanssa. Eikä tähän ole edes tarvetta.

Itseasiassa tarve on, mutta erilainen johon useaan otteeseen viittaat. Tarve on oppia ymmärtämään omaa villiä parveensa, jota ei ole edes tarkoituskaan kesyttää. Se tarve auttaa myös tekemään niistä linnuista tasapainoisempia parvena siinä tilassa, missä se asuu.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa nämä kaijaset. Monta juttua olen saanut kuulla kuinka "hulluja" lintuja ne ovat, käyvät toisten päälle ja jopa tappavat. No, meillä ei ole niin käynyt, noita kahta poikkevaa tilannetta lukuunottamatta, pelkkää tuuria vaiko sitä, että olen oppinut lukemaan parven välisiä jännitteitä ja vastaamaan niiden tarpeisiin ilman tutkimuksia, teorioita tai alistamisia/vahvistamisia?  ???

Lisäksi kun otetaan huomioon vaikkapa ruusukaijaset, jotka luonnossa elävät ns. perhekunnittain pienemmässä parvessa... Joten melkeinpä voisin väittää, että sosiaalisten, sisäisten suhteiden hyväksikäyttö ja ennenkaikkea niiden ymmärtäminen on näiden pitämisessä yksi avain helpompaan yhteiseloon näiden kanssa. Turhaan eivät kaijaset ole maailman toisiksi yleisin papukaija aviaarioissa ja useaan otteeseen helpoksi pidettäväksi sanottu, kun niitä ymmärtää. Lisäksi nämä "suhteet" tosiaan näkyvät, ainakin meidän parvissa, jopa vuosien erossaolemisenkin jälkeen.

Sen verran mitä olen jutellut muutaman muun isomman, villin parven omistajan kanssa, niin onneksi en havaintoineni ole ihan yksin. Olemme sitten kuinka väärässä joidenkin mielestä, mutta oman parven seuraaminen ja sen käytöksen tulkitseminen on hauska harrastus sekin ja hauskana yritänkin sen vastedeskin pitää, sillä omankin parven kohdalla usein olen joutunut toteamaan ettei teoria ole aina sama kuin käytäntö  ;D

Lainaus käyttäjältä: fouro
Tämän lisäksi esimerkiksi jatkuvaa aggressiivista käyttäytymistä ei varmastikaan voi selittää parven valtasuhteilla tai pyrkimyksellä hallitsevaan asemaan toisen suhteen. Monesti nämä esimerkit, mitä täällä foorumilla on keskusteltu, ovat olleet tilanteita, joissa lintu jahtaa tai "kiusaa" toisia lintuja aktiivisesti. Jos kyseessä olisi jotkin valtasuhteet, ei tällaiseen käyttäytymiseen olisi tarvetta, sillä näissä tilanteessa yleensä altavastaajana oleva lintu/linnut pakenevat tilanteesta. Tällöin voisi olettaa, että toinen olisi jo "alistunut" (jos olisi kyseessä valtasuhteiden selvittäminen) ja jahtaamiseen ei olisi tarvetta.

Ja näiden keskustelujen kohdalla ihmettelen kerta toisensa sitä, että tähän mennessä ei ole esittänyt muutakaan vaihtoehtoa kuin muistanut korostaa sitä, että papukaijoilla ei ole halua nousta valtaan... Josko vaikka ensimmäinen kysymys sen korostamisen sijaan olisi: Minkä kokoinen tila on kyseessä? Ja lähdettäisiin siitä yksi idea kerraallaan ruotimaan vaihtoehtoja...
Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Tintus

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #6 : 21.06.09 - klo:19:39:48 »
Mistään isosta parvesta ei meillä voi puhua, kun noita unduja on kolme.
Mutta olen huommannut, että yksi niistä on selvä "pomo". Se päättää millä oksalla istutaan ja meteli on valtava jos joku päättääkin lentää toiseen huoneeseen. Mekkalan pito jatkuu juuri niin kauan, kun muut tulevat samaan huoneeseen tämän yhden kanssa.

Jokaiselle on oma ruokakuppi, mutta tämä yksi päättää missä itse haluaa syödä ja muut antavat "sovinnolla" vaikkakin pienellä rähinällä tilaa.

Jokaisella on myös oma nukkumapaikkansa, mutta aina iltaisin käydään kiistaa siitä saavatko nämä kaksi istua renkaan ylä- vai alapuolella. Rauha vallitsee vasta kun tämä yksi hyväksyy toisten valitsemat paikat. Nukkumaan häkkiin mennään vasta sitten kun tämä tyttö antaa luvan, elikkä menee ensimmäisenä.

Kaikki uudet lelut ja istumapaikat käy tämä johtajatyttö katsastamassa, ennen kuin muut tutustuvat paikkaan tai leluun.

Kukaan muu linnuista ei koskaan "kiusaa" paitsi tämä yksi. On ominut puuhapuussa olevan lintuteltan ja siihen ei muilla ole asiaa. Joskus nopeasti ja salaa saavat kurkistaa. Siskonsa hyväksyy paremmin kun tuon pojan.

Mistä moinen käyttäytyminen sitten johtuu, sitä en tiedä, mutta tällaista meillä näin käytännössä on huomattu. Mielenkiintoista seurata ja havaita, että meillä näyttäisi kuitenkin yksi tälläinen johtajalintu olevan. Tieteellistä tai edes luettua tietoa ei minullakaan ole, vain kokemuksen kautta havaittua.

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #7 : 21.06.09 - klo:20:02:33 »
Lainaus käyttäjältä: fischeri
Ihan OT tähän väliin, en ymmärrä miksi joka keskustelussa pitää tuoda esiin sanaa "kesy" tai "kesytys". Tai ylipäätään tuota miksi ihminen pitää tunkea sinne yhtälöön sen kummemmin kuin "ruokinta-automaattina". Kun tosiaan on meitäkin ihmisiä, jotka haluavat nauttia oman villimmän parvensa/lintunsa tuomasta ilosta ilman sitä pakkoa, että niitä tarvitsisi sen kummallisemmin kesytellä...

Lähinnä ajattelin tuoda esiin sen, että miksi tuosta hierarkiasta on puhuttu niin paljon yleensäkään... Turha kuitenkaan vetää turhaan herneitä nenään, ei tuossa ollut mitään tarkoitusta vihjata mitään sen kummepaa. Ihmisestähän se on itsestään kiinni, mistä tykkää, ei siinä ole olemassa mitään sen parempia vaihtoehtoja.

Lainaus
Tarve on oppia ymmärtämään omaa villiä parveensa, jota ei ole edes tarkoituskaan kesyttää. Se tarve auttaa myös tekemään niistä linnuista tasapainoisempia parvena siinä tilassa, missä se asuu.

Jep, tuo on ihan hyvä huomio, ei tullut omasta näkökulmastani tuo mieleen.

Lainaus käyttäjältä: fischeri
Ja näiden keskustelujen kohdalla ihmettelen kerta toisensa sitä, että tähän mennessä ei ole esittänyt muutakaan vaihtoehtoa kuin muistanut korostaa sitä, että papukaijoilla ei ole halua nousta valtaan..

Koska joku sen jossain vaiheessa aina tuo esille selityksenä? Ja kyllähän noissa on yritetty miettiä sitä syytäkin usein.

Mielestäni kuitenkin toin tuossa esille myös sitä toista puolta, eli mikä voi selittää tuota käyttäytymistä monissa tilanteissa. Kokemuksien jakamisessa ei tietenkään ole mitään vikaa, mutta sitä en vaan nyt ymmärrä, miksi aiheeseen liittyen ei voi keskustella myös käyttäytymisen tulkinnasta... mutta taidan sitten jäädä suosiolla sivuun keskustelusta.
« Viimeksi muokattu: 21.06.09 - klo:20:15:56 kirjoittanut fouro »

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #8 : 21.06.09 - klo:20:46:18 »
Lähinnä ajattelin tuoda esiin sen, että miksi tuosta hierarkiasta on puhuttu niin paljon yleensäkään... Turha kuitenkaan vetää turhaan herneitä nenään, ei tuossa ollut mitään tarkoitusta vihjata mitään sen kummepaa. Ihmisestähän se on itsestään kiinni, mistä tykkää, ei siinä ole olemassa mitään sen parempia vaihtoehtoja.

 ;D Turha pelko, meikäläisellä on niin kapeat nenätiehyet ettei niihin herneetkään mahdu. Hyvät väittelyt ovat parhaita, kun vastapuolikin osaa perustella kantansa toisenlaisen näkemyksen huomioonottaen  ;)


Lainaus käyttäjältä: fouro
Mielestäni kuitenkin toin tuossa esille myös sitä toista puolta, eli mikä voi selittää tuota käyttäytymistä monissa tilanteissa. Kokemuksien jakamisessa ei tietenkään ole mitään vikaa, mutta sitä en vaan nyt ymmärrä, miksi aiheeseen liittyen ei voi keskustella myös käyttäytymisen tulkinnasta... mutta taidan sitten jäädä suosiolla sivuun keskustelusta.

Kerro vähemmän monimutkaisemmin, niin sen asian saatan jopa minäkin ymmärtää, koska en osaa yhdistää monien muiden monia muita tilanteita juurikaan oman parveni käytösmalliin. Puutu johonkin tiettyyn käytökseen, niin lähetään vaikka siitä liikkeelle ;)

Sitä paitsi sun kirjoituksia on kiva lukea, koska nimenomaan osaat perustella kantasi tai löydät niille jonkun tutkimuksen.
Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #9 : 21.06.09 - klo:21:05:27 »
Lintujen keskenäiset suhteet on ollut jo pidemmän aikaa sellainen keskustelunaihen jota ei ole viitisnyt omalla näppiksellään lähteä hämmentämään... Mutta nyt kun tämä on kerran avattu niin antaas palaa sitten ;D

Kun lintuja laittaa samaan tilaan kaksi, on lähes väistämättä huomattavissa se kuinka se toinen lintu on aina ensimmäisenä syömässä ja pärähtää kyllä toiselle ruokakupille tulijalle. Joskus menee jopa niin että on kolme identistä ruokakuppia eri puolilla ja silti tämä toinen omii ne kaikki ja reppanampi pääsee syömään vasta kun pompottelevampi kyllästyy rähjäämiseen tai kun se saa syötyä kaikist akupeista ns. paremmat ruuat pois.... Varsinkin näyttää olevan koukkunokkien ilo tämä ärähtely, sillä nyt kun olen noita peippoja katsellut, en voi kuin ihmetellä miten 7 lintua pystyy syömään samasta ruokakupista jopa toinen toistensa päälle laskeutuen ilman että ketään näyttää yhtään minkäänmoisia naamoja.

Juuri pari päivää sitten todistin tätä ihmettä että pari tipua seisoo kupissa ja syö ja muut 5 reunoilla ja kaikki tonkivat kuorien väleistä siemeniä ilman nokkapokkaa.... Laitapa sama määrä aratteja siihen tilanteeseen niin kyllä sieltä aina pari pärräilijää löytyy jotka vähän edes höyhentävät soppaa.

No sitten kun ne kaksi toistensa jahtaajaa tai isompikin kööri koukkunokkia laitetaan isompaan tilaan ja katsotaan mitä sitten tapahtuu... Tätä seurailin siellä Costa Rican isoissa aviaarioissa joissa oli kymmeniä aroja tai amatsoneja aina samassa kopissa... Toki siellä oli pahimmat öykkärit jouduttu ottamaan omiin yksiöihinsä, mutta keskimäärin siellä tultiin toimeen ruokakupeilla. Nokkimista ja isottelua esiintyi ja esiintyi kyllä sitten tätä "minä odotan täällä syrjässä kunnes kiireisimmät lähtee" mentaliteettiakin. Muutama hirviö oli tiedossa, jotka säntäsivät syömään ennen kun ruokintalavat olivat paikalla ja ne kyllä sitten pärisivätkin siivet auki muille ihan päivästä toiseen, mutta lintujen määrä oli niin suuri että ei öykkäri kauaa uhonnut kun se jo oli jäädä jalkoihin.

Amatsoneissa oli lajiero huomattavissa... ylläri ylläri keltaniskat ne olivat pahimpia... Niitä joutui jauhot ja punaotsat väistämään... Punaotsatkin olivat tulisempia ruuan tullessa kuin jauhot jotka hiukka hitaampina luonteina eivät hötkyilleet. Amatsonhäkissä oli periaatteessa keskenään suurempi rauha kuin aroilla... joskin siihen vaikutti alkava pesimäkausikin varmasti. Puna-arat kun olivat kovin teräviä loppuajasta. Nukkuma paikkojen valintaa en päässyt tutkiskelemaan missään aviaariossa siellä, mutta sade aikana kun kaikki ahtautuivat sateensuojaan, tuli kyllä pärinää kuka saa istua ja missä... Silloin keltaniskojen tulisuus taas näytti naamaansa.

Jos taas palataan tonne alakertaan jossa ei päristä ruokakupista (siis harrikkalandiassa) Niin jo on riemu irti kun tulee uni aika. joka ikinen kerta kun olen ollut tätä suurta tapahtumaa seuraamassa en voi kuin ihmetellä mitä tapahtuu niille säyseille lampaille illan tullessa. Oksisto rytisee kun ne tappelevat kuka saa nukkua ja missä. Nokka auki ne uhoavat toinen toisilleen ja käyvät ihan kiinni kunnolla. Kaikilla on huomattavan paljon vaihtoehtoja mistä valita... on ihan samanlaisia saman paksuisia orsia ihan yhtä korkealla ja lehtien suojassa... Kuitenkin kaikki yrittävät aina mennä samaan paikkaan ja siitäpäs soppa syntyy... Pahimpia ovat naaraat... Koiraita en ole juurikaan naama auki nähnyt mutta ämmät puolustavat omaa paikkaansa.... Lähes joka aamu kun menen laittamaan ruuat ennen valojen syttymistä, voin nähdä missä linnut ovat nukkuneet... Ja kuvio on aina eri... Ihan eripuolilla huonetta ihan eri yhdistelmillä... Tapanani on aamulla laskea onko kaikki nokat tallella ja toisinaan saan etsiä niitä TODELLA kauan. Siellä siis taistellaan, vaikka kuitenkin aina nukutaan missä sattuu... En ole ihan vielä päässyt näiden uusien tipujen aivoihin mutta eiköhän se tässä ajan kanssa ala suttaantumaan.

Olen myös tuon ajatuksen kannalla, että pienikin parvi muokkautuu omanlaisekseen käytöstävoiltaan ja kun siihen lisää uusia lintuja, ne joutuvat mukautumaan vanhan parven kaavoihin oli ne sitten mitä tahansa... Juuri muuntautumiskykynsä ansiosta linnut pystyvät muokkautumaan ihmisen kanssa asumiseenkin. Ne joutuvat oppimaan että ihmiset syövät jotain mitä ne eivät saa eikä niiden sitä sovi edes hamuta. Ne pystyvät muuttamaan lentokäyttäytymistään ja jopa alkukantaisia vaistojaan sisätilassa asumisen johdosta. Ruuanetsintä muuttuu erinäisiksi muiksi toiminnoiksi yms.

Peloton esim. on oppinut syömään jatkuvasti, ja se tekee sitä edelleen yli puolenvuoden jälkeen... Ei mene tuntiakaan kun se on taas ruokailemassa jossain ja se hakee kuivunutta ruokaa ympäri kämppää... Jos se ei löydä ruokaa tavallisista paikoista se alkaa hermostua ja lähtee hakemaan sitä jopa talon eri kerroksista. Pelle ei moisesta hötkyilystä ymmärrä mitään... Pelle ja peloton eivät sovi vieläkään samalle ruokakupille edes vapaana ollessaan koska molemmat vahtaavat toisiaan... Ruokakuppi voi olla täysin koskematon koska kumpikaan ei uskalla laittaa päätänsä sinne kun toinen nappasee kiinni. Kumpikaan ei siis pomota toista enempää vaan molemmat ovat ihan yhtä kamalia. Jos kuppeja on kaksi, molemmat voivat syödä omiltaan, kunnes parhaat palat on vedetty... jonka jälkeen molemmat lähtevät ryöstöretkelle toistensa kuppiin ja kumpikaan ei taas voi syödä kun pitää sekä varastaa että puolustaa samaan aikaan. Käytös on siis ihan sama mitä meillä teki koirat keskenään (nuoret urokset)... siis ns. samanarvoiset koirat... jos vanha narttu olisi jättänyt oman kuppinsa sinne ei olisi ketään mennyt ja omalta kupiltaankin olisi urokset lähteneet pelkästä vilkaisusta...  Siinä suhteessa siis linnut ovat samanarvoisia eikä näillä ole keskenään johtajuutta... Jos joku on eläinmaailmassa johtaja, se on oikeasti johtaja eikä sitä jyrätä ruokakupillakaan, niinkuin lintumaailmassa kyllä helposti porukalla tehdään... Se sitten että joku on enemmän pomottaja kuin muut niin sen allekirjoitan kyllä :D

Saipas sitä taas pöhkösti tarinaa paperille ihan tyhjästä... Sen siitä saa kun kädet kirjottaa kaiken mitä aivot käsittelee...
Käytä vain sulavia sanoja, sillä jo huomenna voit joutua syömään niitä!

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #10 : 21.06.09 - klo:21:22:20 »
Lainaus käyttäjältä: fisheri
Turha pelko, meikäläisellä on niin kapeat nenätiehyet ettei niihin herneetkään mahdu. Hyvät väittelyt ovat parhaita, kun vastapuolikin osaa perustella kantansa toisenlaisen näkemyksen huomioonottaen

Hyvä niin, taisin vain tulkita väärin lukemaani, tuppaa olemaan netissä kirjoittelun suuri ongelma. :D

Lainaus käyttäjältä: fisheri
Kerro vähemmän monimutkaisemmin, niin sen asian saatan jopa minäkin ymmärtää, koska en osaa yhdistää monien muiden monia muita tilanteita juurikaan oman parveni käytösmalliin. Puutu johonkin tiettyyn käytökseen, niin lähetään vaikka siitä liikkeelle

Yritän, mutta mulla tuppaa olemaan paha tapa monimutkaistaa yksinkertaiset asiat, varsinkin kun taas itselläni painopiste on ollut enemmän tuossa teoriassa. :P Mutta yleensä parhaaseen lopputulokseen pääseekin, kun yhdistää sitä teoriaa ja kokemusta, joka varmasti onnistuu täällä.

Eli se mitä tuossa yritin painottaa oli käytännössä tilanteiden takia muodostuneet hierarkiat vastaan varsinaiset hierarkiat, joissa jokin yksilö pyrkii ottamaan johtajan aseman parvessa/laumassa suoraan. Käsittääkseni esim. juuri susilla on tällaisia (ja jollain tasolla koirillakin? tästä varmaan pystyt itse kommentoimaan paremmin, kun en itse ole tutustunut), jossa esim. haastetaan toinen selkeästi päästäkseen siihen johtajan asemaan?

Toisaalta taas uskoisin, että moni tällainen käyttäytyminen linnuilla vankeudessa pohjautuu siihen, että jonkin rajallisen resurssin takia (kuten esim. paras orsi) tulee tarvetta selvittää, mikä yksilö sen resurssin saa (resurssilla tarkoitan tässä itse jotain, jota lintu voisi tavotella) ja jos joku jää säännöllisesti alakynteen jossain, niin siitä tilanteesta opitaan, miten jatkossakin kävisi ja kyseinen yksilö "luovuttaa" jatkossa.

Joillain lajeilla voikin ehkä olla jonkinlaisia monimutkaisempia sosiaalisia rakenteita ja muistan lukeneeni jostain, että joissain tilanteissa pesivät parit vaikuttavat olevan etusijalla yksinäisiä lintuja kohtaan jollain lajilla. Mutta halusin vain tehdä eroa siihen, että jokin yksilö pyrkisi saamaan valtaa suoraan pyrkimällä sen alfa-yksilön asemaan ja että se olisi luonnollista pyrkiä tuohon asemaan. Taisit kyllä itsekin tuohon suuntaan kirjoitella, mutta itse vaan koen, että tämän pesäeron tekeminen ja siitä keskustelu on tärkeä osa tätä asiaa, jos keskustellaan minkäänlaisista hierarkioista.

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #11 : 21.06.09 - klo:22:26:05 »
En tosiaan lähtisi papukaijoilla puhumaan siitä normaalista hierarkiasta alfa-naaraineen ja -koiraineen, puhumattakaan beetoista (oman koiralaumani kesken vuosien varrella on riittämiin niitäkin joutunut pohtimaan), mutta esimerkiksi perhesiteilläkin olen omassa lintuparvessani huomannut olevan vaikutusta: vanhaa naarasta kunnioitetaan monessa sukupolvessa. Ja nimenomaan naarasta. Koiraat ovat usein paljon sopuisampia ja pitkäpinnaisempia.

Jonkin verran tietysti linnun omat luonteenpiirteet määrittelevät sen asemaa parvessa, hiljaisemmat jäävät yleensä viimeisimmiksi niin ruokinta-aikoina, puolisoiden valinnassa kuin pesäpönttöjä katsastaessa. Toisaalta... se voi olla myös luonnon oma mekanismi jopa sammuttaa tällaiset yksilöt pois jalostuksesta ja suosia niitä, joiden jälkeläisillä olisi geeneissään tietty "tahto selviytyä"...

Unduja olen aina pitänyt hyvin sopuisina ja "rauhaa-rakastavina", joten hienoa kuulla, että joku on havainnut niilläkin tuollaista käytöstä  :D.  Ja nuo kaijan tarinat Costa-Ricasta... (pakko myöntää, että kateudesta "punaisena" niitä aina haluaa kuulla vain lisää, kun unelmoi itsekin pääsevänsä joskus tuollaiseen paikkaan). Että annahan palaa vain lisää mitä ne sormet käskee, koska harrikoidenkin käytöstä on hauska seurata täältä kauempaa ;) (Rita tuolla puuhapuullaan samalla huhuilee, että "Mitä kuuluu?")
Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #12 : 21.06.09 - klo:22:56:20 »
No niiden harrikoiden hommista ei ota erkkikään selvää... nyt paras juoru tähän mennessä meidän kellarista on se että yhden päivän aikana ainakin pari naarasta on muninut samaan pesään ja aiemmin jo homppelin taitojaan näyttänyt lilarintainen jota naaraaksikin luulin, on nyt jämähtänyt hautomaan näitä kolmea munaa sinne pesään... Eli kaikki menee juuri niin kun se ei ohjekirjan mukaan menisi :D

Sinne vaan Costa Rican parvia katsastelemaan :D Siellä tarvitaan vapaaehtoisia... Pääsin nyt häämatkallanikin lintujen madotukseen mukaan kun satuttiin just sillä päivällä kylään... Joskin tällä kertaa vaan kirjailemaan renkaiden numeroita... Sielläkin muuten sellainen jännä juttu, että vanhemmat linnut antoivat ottaa itsensä paremmin kiinni ja eivät hötkyilleet käsittelyssä läheskään niin paljon kuin nuoret yksilöt. Ovat nekin siis oppineet "antautumaan" pakon edessä... (mikään uusi ilmiö se ei tietystikään ole, mutta jännä sinänsä)

Kolmena päivänä viimereissulla ehdin olemaan villien puna-arojen lentoreitillä / ilta ja aamuruokapaikalla... Villien arojen äänenkäyttö on ihan eri asia kuin niiden isoissakin häkeissä asuvien. Villissä parvessa oli ehkä 8 yksilöä mutta niiden saapumisen kuuli aina huudosta. Puussa ollessa eivät juurikaan raakkuneet mutta saapuessa ja lähtiessä oli kyllä ääntä sen verran että ei jäänyt huomaamatta...

Tämä syömis hommeli luonnossa ja vankeudessa on niin eri asia, että siitä erosta ne ongelmat johtuu hyvinkin paljon. Kun melko porukassa lentänyt parvi meni ruokailemaan puihin, oli yksilöt monesti ihan eri puissa syömässä... Joskus samassa puussa oli muutamakin mutta ei sitä toisen nokan eteen kukaan joutunut tunkemaan. Eivät joutuneet samaa ruokapalaa havittelemaan...

Isot arattiparvet oli myös iltasella vekkulia kuunneltavaa... Sääli kun siellä oli niin paljon lehtiä puussa että ei pystynyt näkemään mitä tapahtui, mutta kova oli mölinä. Päivällä aratit "nahistelivat" puissa ja toisinaan jopa pudottelivat toisiaan alas / pakottivat lentoon... Oikeastaan samaa mitä meillä kotonakin tapahtuu, mutta siellä se oli enemmän leikkimisen oloista kun täällä taas on veren maku molemmilla suussa. Aratit olivat niin liikkuvaisia enkä niiden elämään siellä ehtinyt tutustua paremmin, mutta viime reissulla näin TODELLA ison arattiparven lehahtavan lähipuuhun syömään juuri kypsyneitä hedelmiä... Taas jälleen ne pirun lehdet olivat tiellä, mutta puolisen tuntia ne siinä ahmivat ja räksättivät minkä kerkesivät kunnes lähtivät vielä kovempaa huutoa pitäen lentoon.
Käytä vain sulavia sanoja, sillä jo huomenna voit joutua syömään niitä!

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #13 : 22.06.09 - klo:16:01:00 »
Parvesta nyt en pysty kertomaan papukaijoissa, mutta araparilla olen huomannut, että koiras on se "lepsumpi" osapuoli. Eli vaikka sekin ärähtää toiselle tarpeen tullen, tuntuu se silti olevan enempi sellainen luonne, että "antaa tuon akan mesota nyt hetken, jotta rauhoittuu". Naaras on äkkipikaisempi ja huonotapaisempi lintujen kesken, vaikuttanee paljolti tuo käsinruokinta myös tähän. En kuitenkaan pidä naarasta silti minään päällepäsmärinä, koska ei ole aina sanottu, että se saisi sanoa viimeisen sanan..koiras kyllä antaa palautetta jos siihen sen mielestä on tarvetta(esim. herkkujen kanssa naaras usein haluaa etuilla ja ajaa toisen pois niiden äärestä).

Muut ovatkin sitten yksittäisiä eläjiä, joten niistä ei sen enempiä :)

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: "Parvihierarkia"
« Vastaus #14 : 22.06.09 - klo:16:12:23 »
Kauluskaijoilla on sama juttu. Naaras on se, joka määrää kaapin paikan ja piste :). Esim. meillä Kermitillä on omat tietyt paikat, joihin ei muilla (ts. Caesarilla) asiaa, silloin kun ne ovat vapaana. Caesar saa oleilla kyllä undulaattien aviaarion päällä ja muidenkin häkkien päällä, mutta keinut ovat neidin *omia*, jos Caesar erehtyy menemään niihin, seuraa äkkilähtö. Luonnollisestikaan he eivät (vielä) ole samassa häkissä, aika näyttää, tulevatko olemaankaan...
Kiviäkin kiinnostaa!