papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Re: "Valta"
« Vastaus #15 : 06.03.09 - klo:21:49:52 »
Lainaus
Ihan mielenkiinnosta kyselen tästä valta-asemasta ja hierarkiasta, että onko teistä kukaan tutkinut geenipuolen tutkimuksia asiasta?
HEH, no ilmeisesti ei

Hmm? Mikä relevanssi genetiikalla oli noin käytännön tai teorian tasolla tähän asiaan, ja miten näistä ilmiöistä saa sellaista geneettistä tutkimusta, joka olisi jotenkin avuksi lemmikkipapukaijalle sopivimpia opetusmetodeja pohdiskeltaessa? Sopii valaista enemmänkin, sillä musta tuntuu noin lähtökohtaisesti hieman kaukaa haetulta miksata peritymisen tutkimusta asiaan. Mun logiikalla se painotus olisi lähinnä papukaijalinnuille luontaisten sosiaalisten vuorovaikutussuhteiden, lajityypillisten käyttäytymismallien kartoittamisen ja käyttäytymistieteiden sovellusten hyödyntämisessä. Mun mielestä noilla eväillä luodaan jokseenkin keskeisesti edellytykset löytää ne molemminpuolisesti mukavimmat ja tuloksellisimmat metodit suoriutua toimivasta yhteiselosta ihmisten ja lemmikkilinnun välillä?
"Why doth the Parrat cry a Rope, a Rope? Bacause hee's cag'd in a prison out of hope" J. Taylor 1630

Re: "Valta"
« Vastaus #16 : 07.03.09 - klo:12:17:08 »
Lainaus käyttäjältä: Sanne
Olisi ihan hirveän mukavaa, kun tätä keskustelua käydään, että tapoja tarkastellessa oikeasti tutustuttaisiin siihen liittyvään materiaaliin

Tästä olen itse aivan samaa mieltä. Näistä asioista keskustellaan usein, mutta valitettavasti monet keskusteluun osallistujat eivät yleensä ole tutustuneet siihen, mistä oikeasti on kyse. Mielestäni jokaisen linnunomistajan, joka vain pystyy noita lukemaan, pitäisi käydä tutustumassa noihin WPT:n sivuilta löytyviin artikkeleihin. Ne kuitenkin ovat alan johtavien asiantuntijoiden kirjoittamia, joten niistä löytyy paljon hyödyllistä asiaa.

Ja kuten Ansu tuossa sanoikin, linnun käyttäytymisen ymmärtämiseksi meidän on ymmärrettävä sen luonnollista käyttäytymistä sekä sen luonnollisia oppimismekanismeja. Tämän avulla pystymme löytämään vastaukset kaikkiin näihin tilanteisiin, joissa olisi helppo tulkita väärin tilanne vallan tavoitteluksi.

Valta kuitenkin on käsite, jota ei yksinkertaisesti pitäisi käyttää puhuttaessa lemmikkilinnuista. Se johtaa vääjäämättä siihen, että joku henkilö käsittää sen niin, että vallan takia linnun pitäisi jotenkin tunnistaa ihminen itseään ylempänä olevaksi parven johtajaksi, mitä se ei edes pysty tekemään. Jos pakottamalla saadaan jotain tuloksia linnun käytökseen, johtuu se pelosta ja ikävien seurausten välttämisyrityksistä ja johtaa pidemmällä aikavälillä muihin ongelmiin.

Tietenkin riittävällä pakottamisella, rankaisulla ja floodingilla voidaan saada tilanne, jossa lintu vaikuttaa "tottelevaiselta" (näitäkin on nähty, mutta ei tietenkään tähän ketjuun osallistuneilla vaan haluan vain tuoda tämänkin näkökulman asiaan esille), mutta tässäkään ei ole kyse siitä, että lintu jotenkin alistuisi ihmisen valtaan. Noista artikkeleista löytyy käsite "opittu avuttomuus", jossa käytännössä voisi sanoa, että pakottamisen takia lintu on jo luovuttanut täysin eikä enää edes yritä vastustaa, sillä se on oppinut, ettei voi itse vaikuttaa toiminnallaan mihinkään. Se saattaa laiskasti astua kädelle yms välttääkseen rankaisun. Jokainen varmasti ymmärtääkin, että tähän tilanteeseen ei missään tapauksessa saisi joutua.

Mutta loppupelissähän positiiviseen vahvistamiseen perustuvan koulutuksen ajatus on juuri se, että saamme itse linnun haluamaan tehdä sen, mitä siltä haluamme. Kuten edellä on useaan kertaan mainittu, näin voidaan saada huomattavasti parempi toimintavarmuus kuin jos käyttäisimme tilanteissa ajoittain pakotteita. On helppo ajatella, että voisi käyttää "kultaista keskitietä" ja käyttää vain vähän pakotteita, mutta jokainen kerta vaikuttaa linnun luottamukseen jollain tavalla ja hyvin opetetun linnun kanssa tämä ei ole  millään tavalla tarpeellista (joka mielestäni on hyvinkin merkittävä syy yksin, sillä jos linnun kannalta negatiivisia keinoja ei tarvitse käyttää, ei ole mitään syytä käyttääkään niitä).

Re: "Valta"
« Vastaus #17 : 07.03.09 - klo:15:10:00 »
Lainaus
On helppo ajatella, että voisi käyttää "kultaista keskitietä" ja käyttää vain vähän pakotteita, mutta jokainen kerta vaikuttaa linnun luottamukseen jollain tavalla ja hyvin opetetun linnun kanssa tämä ei ole  millään tavalla tarpeellista

Sinänsä ymmärrettävä totuus on, että ihmisen silmissä tämä käytäntö saattaa tosiaan helposti papukaijalintujen luontaiseen käyttäytymiseen perehtymättömälle näyttää "kultaiselta keskitieltä" ja loogiselta toimintamallilta. Ymmärrettävän totuuden ohella asiasta tekee kumminkin valitettavan totuuden se, että näin toimimalla ihminen väistämättä tekee vahinkoa niin linnun ja ihmisen väliselle luottamussuhteelle kuin vaikeuttaa niiden päämäärien ajamista, joho kyseisillä toimilla ollaan pyritty. Näin silloinkin, kun kyseisiä metodeja sovellettaessa ei välttämättä huomaisi toiminnan aiheuttavan välittömiä vaikutuksia, niille kun on usein ominaista tulla vastaan koko mittakaavassaan mutkan kautta ja vasta myöhemmin. Käsittelyn merkitystä ei myöskään aina osata yhdistää ilmeneviin, niin mittakaavaltaan kuin tyypiltään vaihteleviin ongelmiin.

Linnun silmissä pyyntöjen jatkamisessa pakotteilla ei ole tosiaan mitään luonnollista tai loogista, sen sijaan vastenmielisten kokemusten kerääminen omista rakkaista ihmisistä näyttäytyy sille erittäin ristiriitaisena. Usein nähtyä, mutta tässä tapauksessa varsin harhaanjohtavaa "kultaista keskitietä" huomattavasti kuvaavampi ja realistisempi nimitys kyseiselle menettelylle olisikin itse asiassa vaikkapa "puolitien malli".
« Viimeksi muokattu: 07.03.09 - klo:16:19:16 kirjoittanut theAnsu »
"Why doth the Parrat cry a Rope, a Rope? Bacause hee's cag'd in a prison out of hope" J. Taylor 1630

Re: "Valta"
« Vastaus #18 : 07.03.09 - klo:18:57:15 »
niille kun on usein ominaista tulla vastaan koko mittakaavassaan mutkan kautta ja vasta myöhemmin. Käsittelyn merkitystä ei myöskään aina osata yhdistää ilmeneviin, niin mittakaavaltaan kuin tyypiltään vaihteleviin ongelmiin.

Tähänhän yleensä vedotaankin. Että näin ollaan vuosikausia tehty eikä oma lintu ole mitenkään oireillut. Mutta monestipa niitä oireita ei osata yhdistää alkupäähän, kohtaan mistä ongelma on oikeasti alkanut. Saati sitten vielä se, että yksilöitä ne linnutkin ovat, kaikki eivät reagoi yhtä voimakkaasti. Sen itse olen huomannut meillä jakon kanssa, jota on väännetty milloin millekin solmulle ennen, tahtoi se tai ei--->oppi alistumaan. Oireilua en olisi osannut yhdistää tekemiini virheisiin enkä olisi osannut nähdä linnussa mitään vikaa, ellen olisi oikeasti lukenut näitä artikkeleita ja alkanut katsoa lintua toisin silmin. Tämän jälkeen näin, että monessa tilanteessa linnun ilmeestä paistoi suoranainen vastentahtoisuus sille epämukavia tilanteita kohtaan.

Esim. kädelle ei aina tultu, lennettiin jopa karkuun, päätä painettiin alas, jotta välttäisi kädelle nousun...stressaantumista eri tilanteissa paljon, kättä joskus nipisteltiin kun en tajunnut linnun merkkejä(tosin aina hyvin varovasti, ihmeen pitkämielin kaveri :-\) Häkkiin meneminen ei toiminut aina...Siis monia pieniä asioita, joita pidin ihan normaalina papukaijan omistajan elämässä ja toisia taas muka lajityypillisinä piirteinä(esim. yletön stressaaminen toisissa tilanteissa)

Toinen vertauskohde taas on keltaniskamme(lisää tietoa crime of passion-ketjusta), joka reagoi sitten todella paljon rajummin. Päälle tullaan tietyissä tilanteissa täysillä purren eikä mieheni enään uskalla olla tekemisissä linnun kanssa(alunperin hänen oma lintunsa siis). Onneksi tilanne kuitenkin on rauhoittunut nyt vaikka kevätaikaa eletäänkin :)

On niin helppo sulkea silmänsä ja katsoa asioita ihmisen näkökannalta tai vaan tehdä vääriä tulkintoja linnun käyttäytymisestä. Nyt kuitenkin olen onnellinen omasta puolestani, että viitsin ottaa asioista selvää ja oppia jotain uutta(ainahan ei ole niin helppoa myöntää olevansa jossain asiassa väärässä). Ja on myös mukavampi katsoa, miten paljon halukkaammin omat linnut tulevat luokse ja tekevät asioita. Edelleen varmasti teen virheitä ja olen väliin laiska ja unohtavainen, mutta yritän kuitenkin :)

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: "Valta"
« Vastaus #19 : 08.03.09 - klo:22:31:14 »
Olen kovasti yrittänyt perehtyä tuohon positiiviseen kouluttamiseen. :) Olen foorumilta lukenut noita viestiketjuja samasta aiheesta ja mun mielestä siis se on oikeasti se ainoa oikea tie, mutta ajoinkin tässä takaa, että joskushan se ymmärretään aivan päin prinkkalaa. Koska kysehän ei ole vapaasta kasvatuksesta tai linnun paapomisesta. Mutta se linnun ehdoilla meneminen on joskus hippasen hankalaakin. Miettikää nyt, jos vaikka lintu on päättänyt ruveta riehumaan ja uhittelemaan... Itse asiassa olen surkea esimerkkien keksimisessä, joten joudutte pärjäämään ilman, mutta on kuitenkin hetkiä, jolloin palkinnot ja herkut eivät välttämättä kiinnosta pätkän vertaa. Mitä sitten siinä tilanteessa tehdään?

Mun mielestä siis positiivista koulutusta ymmärretään hiukkasen väärin ja ehkä sovelletaankin omalaatuisesti. Jotenkin sellainen mielikuva jäänyt. Taas korjatkaa jos olen väärässä ja säälikää flunssaista teiniä, joka ei oikein itekkään tiiä mitä nettiin kirjoittelee.  ;D
*ja nokan naksutukset*

Re: "Valta"
« Vastaus #20 : 08.03.09 - klo:23:13:44 »
Lainaus
Miettikää nyt, jos vaikka lintu on päättänyt ruveta riehumaan ja uhittelemaan...

Lähinnähän koko koulutusfilosofian ajatus on siinä, ettei linnun kanssa käytetä mitään asioita (ei opettamiseksi eikä päivittäisessä toiminnassa muutenkaan), jotka lintu itse tulkitsee negatiiviseksi (pakottaminen ja rankaisu), koska se ei ole tarpeen ja vahingoittaa luottamusta.

Ongelmakäyttäytymisen kohdalla taas pitää pyrkiä katsomaan asiaa linnun näkökulmasta, sillä jos siihen puututaan jollain linnun kannalta negatiivisilla toimilla, luultavasti vain pahennetaan tilannetta. Näissä yksittäisissä tilanteissa herkut harvemmin lintua kiinnostavatkaan, vaan kyse onkin siitä, että opettamalla muokataan linnun käyttäytymistä toivottuun suuntaan pitkällä tähtäimellä ja lyhyellä tarvittaessa löydetään keinot esimerkiksi tilanteiden ennakoinnista.

Jos lintu esimerkiksi uhittelee sinulle, ratkaisuna on sillä hetkellä poistua tilanteesta ja jättää lintu rauhaan. Tämän jälkeen on tärkeää tarkastella sitä, mistä tämä uhittelu johtui. Käytännössä jos lintu käyttäytyy aggressiivisesti, on sille olemassa yleensä joku syy ja yleensä omistaja on itse tämän syyn luonut.

Kädelle astuminen on erittäin hyvä esimerkki tähän: jos lintu on opetettu pakottamalla (eli työnnetään kättä väkisin jalkoja kohti) astumaan kädelle, lintu saattaa tietyn ajan päästä käyttäytyä tilanteessa aggressiivisesti, sillä se kokee kädelle astumisen ikävänä asiana ja ei haluaisi tehdä sitä. Tällöin on puututtava itse ongelmaan, eli opetettava kädelle astuminen linnulle niin, että siitä tulee sille positiivinen asia eikä asiaa tehdä enää pakottamalla.

Toivottavasti tämä hieman selventää asiaa. En ihan varma ole tuosta "riehumaan" osasta, mitä käytännössä tarkoitat sillä. Mutta oli mitä tahansa, mikään linnun pakottaminen tai rankaisu ei siihen ole ratkaisuna.

Re: "Valta"
« Vastaus #21 : 08.03.09 - klo:23:37:47 »
Miettikää nyt, jos vaikka lintu on päättänyt ruveta riehumaan ja uhittelemaan... Itse asiassa olen surkea esimerkkien keksimisessä, joten joudutte pärjäämään ilman, mutta on kuitenkin hetkiä, jolloin palkinnot ja herkut eivät välttämättä kiinnosta pätkän vertaa. Mitä sitten siinä tilanteessa tehdään?

Hienoa, että olet opiskellut ja miettinyt asioita, ja myös niitä hankalampia puolia! Pointsit myös siitä, että vastauksia pyritään hakemaan sitten vaikka kysymällä, jos jotain jää epäselväksi. :) Positiivisissa otteissa pitäytymisen suurimpia haasteita onkin erilaisissa tilanteissa keksiä tavat suoriutua hommasta yhteistyön ja motivaation kautta. Se vaatii usein kekseliäisyyttä sekä taitoa oman linnun tuntemisessa ja sen eleiden lukemisessa. Ennen kaikkea hankalien tilanteiden hoitaminen positiivisesti vaatii kuitenkin ennakointia.

Linnun eleitä ja reagointitapoja erinäisissä tilanteissa seuratessa kannattaa panna merkille ne seikat, jotka enteilevät asioiden mahdollista kääntymistä vaikeammin käsiteltävissä olevaan suuntaan. Jos uhittelulta vaikuttavia eleitä aiheuttavat ihmisen lähestyminen tai linnulle esitetyt pyynnöt, kannattaa ensisijaisesti miettiä, että onko omissa otteissa ollut jotakin, minkä lintu on kokenut vastenmielisenä, ja mistä seuraa silloin tämän kaltainen vastareaktio. Näissä tapauksissa tilanne hoituu antamalla linnulle tilaa, ja muuttamalla omaa käyttäytymistä. Jatkossa kannattaa pyrkiä huomaamaan ne pienimmätkin eleet, joilla lintu viestii epämukavuudestaan, ja tehdä asiat näitä viestejä kunnioittavalla yhteispelillä. Linnun ei tarvitse koskaan päätyä reagoimaan dramaattisesti uhkailemalla, jos pienemmätkin vihjeet otetaan huomioon. :)

Mikäli kyseessä onkin sitten yli menevää riekkumista ja kierrosten keräämistä (mikä on itse asiassa äärimmäisen tuttu tilanne hottiamatsonin kanssa elävälle ;)), on tilanteeseen yhtälailla positiiviset ratkaisukeinot. Siinä vaiheessa kun nähdään ensimmäisiä merkkejä moisesta käyttäytymisestä, käydään purkamassa tilanne ohjaamalla linnun huomio muualle tai vaikkapa siirtämällä se häkkiin rauhoittumaan ja puuhailemaan omiaan. Tässä kannattaa huomata ison iso ero "jäähyttämiseen" tai rankaisuna häkittämiseen. Positiiviseen malliin ennakoivasti tehtynä sinne häkkiin siirtyminen tai tilanteen purkaminen muilla keinoin tehdään tosiaan ennalta ehkäisevästi, niin, ettei mitään kenenkään kannalta ikävää ole päässyt vielä käymään. Tällöin lintu ei myöskään koe muihin puuhiin siirtymistä mitenkään huonona asiana, se kun on normaalin, linnun silmissä palkitsevan rutiinin toteuttamista siinä kuin kaikki muukin positiivinen yhteistyö. :) Sitten kun tilanne on taas tasaantunut, voikin meno jatkua taas vanhaan malliin, tietysti edellyttäen että kiihtymyksen aiheuttama asia ei ole yhä vaikuttamassa niin, että vastaava reaktio olisi odotettavissa heti uudestaan.

Joskus kuitenkin käy niin, että tilanne on mennyt jo niin pitkälle, että ensimmäiset merkit on menneet jo kauan sitten, ja siinä vaiheessa kun omistajan huomio herää, höyrytäänkin jo täysillä. Siihen auttaa hetken odottaminen, silloin kannattaa istua hetkeksi paikalleen ja antaa tilanteen laantua itsekseen sen verran, että linnun huomiokyky yltää ylipäätään muuhun kuin kiihtymyksen purkamiseen, kuten vaikkapa siihen normaaliin yhteistyöhön. :) Keskittymiskyvyn löytymiseen voi auttaa vaikkapa jonkun tutun tempun tekemiset tai muut vastaavat, edellyttäen että lintu ei koe moista toimintaa kierroksia entisestään kerryttävänä. Täällä hyväksi havaittu keino siniotsan höyryilyjen rauhoittamiseen on ainakin toistaiseksi ollut parin tempun teettäminen sillä orrella, missä jätkä sattuu sillä hetkellä machoilemaan. Sen jälkeen seuraavana suorituksena lintua voikin sitten sujuvasti pyytää siirtymään häkkiin jatkamaan puuhailuja.

Avainsanoina positiivisessa ongelmatilanteiden ratkaisussa voisivat siis olla oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa linnun eleiden seuraaminen, ennakointi ja konfliktitilanteiden välttäminen tai kiertäminen. Kun näiden mukaan mennään, onnistuu tosiaan yksinomaan positiivisissa otteissa pitäytyminen oikein hyvin. Kun samalla sovellataan vain positiivisia keinoja, myös rutiinit ja iloinen yhteistyö muodostuvat niin vahvoiksi, että vastaan tulee tosiaan varsin vähän tilanteita joista ei suoriutuisi ihan simppelisti sopivan pyynnön esittämällä. :)
« Viimeksi muokattu: 09.03.09 - klo:12:12:42 kirjoittanut theAnsu »
"Why doth the Parrat cry a Rope, a Rope? Bacause hee's cag'd in a prison out of hope" J. Taylor 1630

Re: "Valta"
« Vastaus #22 : 09.03.09 - klo:00:14:59 »
Menikö tämä oppien mukaisesti?

Pikkuneidiltä piti leikata kynnet. Aloitin esittelemällä kynsileikkuria 2 viikon ajan hetkisen päivittäin. Leikittelin siis sillä itse, maistelin neidin nokan edessä jne. heti kun ojensin sitä vähääkään linnun suuntaan, se lensi kauhuissaan pakoon. Tätä sitten tehtiin 2 viikkoa, eikä tilanne muuttunut mihinkään.

Kokeilin sitten seuraavaa. Fedor kiepauttaa itse itsensä kämmenelle rapsuteltavvaksi useita kertoja päivässä. Kokeilin tällaisessa tilanteessa kynnen leikkuuta, mutta lintu huusi paniikissa, vaikka en tiukentanut otetta linnusta ollenkaan... huutamisen aiheutti paniikki leikkurin takia.

Päätin siis kokeilla seuraavaa... fedorilla on pieni huivi patjana nukkumalaatikossa. Otin sen ja pidin sitä koholla "telttana" ja leikin linnun ja huivin kanssa. Sitten ajattelin kokeilla linnun kääntämistä huivin alla, se onnistui ongelmitta ja lintu teki sen muutaman kerran itsekin peiton alla. Sitten taas minä, varpaat näkyville, sakset pepun alta käteen ja "naps" tipi ei edes tajunnut mitä tapahtui, koska ei nähnyt saksia peiton alta. sakset piiloon ja paljon rapsutuksia linnulle. Vähän telttaleikkiä ja sitten kangas takaisin laatikkoon.

Samaa kangasta käytin dna-testiä ottaessa (jouduin pitämään vähän enemmän kiinni), eikä linnulla tullut mitään traumoja minua, kangasta tai käsiä kohtaan. Testin jälkeen alottii itse kädellä köllöttelyn.

Re: "Valta"
« Vastaus #23 : 09.03.09 - klo:09:17:18 »
Hienoa keskustelua! :D Hyvä Jukka kun uskalsit sohaista muurahaispesää! :D

Tää on varmasti jokseenkin yleisin mahdollinen ajatusmalli siinä välissä kun periaatteessa jo kannattaa positiivista ja ymmärtää sen edut, mutta jotkin asiat ei ole vielä loksahtaneet paikoilleen. Tunnistan saman ajattelumallin itsellänikin pari vuotta sitten :)

Yleisin tapaus: Tulee hankala tilanne, eikä lintu halua tehdä jotain mitä omistaja haluaa sen tekevän. Normaalit motivaattorit eivät yhtäkkiä toimikaan. Tästä vedetään johtopäätös että lintu on vaikea (tai "pomottaa" mitä se ei todellakaan tee), ja että positiivinen koulutus on peestä kun ei tarjoa ratkaisua tilanteeseen. >:( Seuraavaksi käytetään pakkokeinoja, kun tuntuu ettei ole muuta mahdollisuutta. Tämä ei kuitenkaan (kaikeksi onneksi) pidä paikkaansa.

Positiiviseen erittäin olennaisena osana liittyy se, että lintu pitäisi tuntea niin tarkkaan, että tietää koska se motivoituu ja mistä. Jos lintu yritetään saada päiväunien aikaan häkkiin, kun kupu on täynnä ja lintu puoliunessa, niin tilannehan on lähtöjäänkin täysin mahdoton! Sen mielentila on siinä vaiheessa se, että se ei halua mitään sen enempää kuin rauhoittua torkuille ja sulattelemaan ruokaansa, joten mikään muu motivaattori ei varmastikaan toimi.

Pienellä etukäteisellä ajattelulla koko homman voi helposti välttää. Pyydetään lintu häkkiin aamupalan yhteydessä kun sitä vielä pystytään motivoimaan. Tai vaihtoehtoisesti tarjotaan aamupala myöhemmin. Tai aamupalaksi "pahempaa" ruokaa ja hyvät sitten vasta häkkiin menon yhteydessä. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka, niistä voi valita omalle linnulle sopivan. :) Ja elämästä tulee heittämällä huomattavasti miellyttävämpää kaikille (harva ihminen nauttii pakkokeinojen käytöstä).

Ajan kanssa kun häkkiin meno on saatu täysin positiiviseksi, ja vahvistettu perusteellisesti, jolloin itse toimintakin muuttuu linnulle palkitsevaksi, sitä voidaan alkaa pyytämään myös vaikeammissa tilanteissa, kuten esimerkiksi väsyneenä, vieraassa paikassa, rutiinin vastaisina aikoina yms. :)

Ihan tismalleen sama tilanne oli Ekulla unihäkin kanssa aikaa sitten. Varmaan kahden vuoden ajan laitoin sitä sinne varpaista pitäen (se oli olevinaan ihan ok), kunnes tuli eräs kevät (2 vuotta sitten), ja keväthormonien myötä jokailtaiset "vain hiukan epämiellyttävät" nukkumaanviemiset muuttuivat totaalisen verisiksi taisteluiksi. Tilanne mietittiin, ympäristö ja palkitseminen korjattiin, ja nyt on jo pitkän aikaa menty täysin ilman ongelmia. Ekku lentää joka ilta itse mukaan makkariin, ja oikein kumartaa mahtuakseen pienestä häkin luukusta sisään. Riemuvoitto! :D Koko jutun voi lukea täältä.

Seuraava vastaan tuleva juttu on se, että kaikki negatiivinen on riisuttu, ja aletaan miettiä reaktionopeutta. Alkaa v*tuttaa se ainainen houkuttelu ja maanittelu ja odottelu... Sitten manataan että tää positiivinen on liian vapaata kasvatusta kun siinä joutuu elämään kokonaan linnun mukaan. Mutta arvatkaas mitä! :D Siihenkin on lääke! :D Hyvästi maanittelu ja ruinaus, koulutus onnistuu myös niin että lintu alkaa toimia salamannopeasti pyyntöä seuraten... :D

Milla
« Viimeksi muokattu: 09.03.09 - klo:10:50:06 kirjoittanut milla »

Re: "Valta"
« Vastaus #24 : 09.03.09 - klo:12:32:41 »
Kärsivällisyys on kaikean a ja o :) Ja kekseliäisyyttä tarvitaan myös. Mutta minusta siinä on tämän harrastuksen ja opetustavan hienous juuri, että joutuu oikeasti pähkäilemään miten linnun saa suorittamaan haluamansa asian ;)

Ja tosiaan, muistakaa nyt ihmeessä, että lopullinenhan tulos ei todellakaan ole sitä maanittelua ja odottelua sun muuta(mikä yleensä saa heittämään hanskat tiskiin ja palaamaan vanhoihin tapoihin) vaan nimenomaan lintu, joka tekee pyydetyt asiat nopeasti ja halukkaasti :D Milla se joskus kirjoittikin yhdestä kakadusta(lehtijuttu), jolle sai pistää piikin lihakseen ilman, että se mitenkään vastusti asiaa(eikä kukaan pitänyt kiinni tai lintu ollut rauhoitettu). Se vain oli yksinkertaisesti opetettu tähän positiivisin keinoin. Minusta ainakin tämä on aika upea saavutus ja osoitus homman toimivuudesta. Muitakin esimerkkejä löytyy.

Elekielestä sen verta, että vaikka sitä kuinka vuosia lintujen kanssa elettyään kuvittelee osaavansa täysin niitä lukea, niin aina sitä oppii uutta. Itselläni on koko iän ollut eri lintuja ympärilläni ja luulisi, että sitä olisi kaiken oppinut, mutta niin se vaan on, että kyllä sitä aina oppii uutta. Eipä siitä ole kuin muutama vuosi takaperin kun en huomannut niitä selviä merkkejä, jotka nyt tuntuvat itsestään selvyydeltä, linnun käyttäytymisessä. Miten paljon voikaan linnun kielellä merkitä tietty höyhenten asento tai vain pienen pieni nojaus taaksepäin ;)

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: "Valta"
« Vastaus #25 : 09.03.09 - klo:13:05:19 »
Tuohon aamulla häkkiin menoon kommenttia: Allu 2 vuotias amatsonin alku (helppo vielä sanoa mutta sanon silti), on opetettu positiivisella tavalla alusta alkaen menemään itse häkkiin niin aamulla kuin pienempään unihäkkiin illalla, ei haraa mitenkään vastaan vaan tekee nuo itse ja mielellään. Riittää että kävelen aina samojen aamutoimien jälkeen häkin viereen ja Allu hypähtää sisälle ilman minkäänlaista kommenttia/pakottamista koska tietää että siitä seuraa riittävä palkkio eikä niinkään vapaudenriisto 8 tunnin työpäivän ajaksi. Eli kuten Millakin jo sanonut monesti, kaikki on mahdollista. Tosin saattaahan tuo olla jo melkoisen vaikeaa jos ei ole alusta asti tehty asioita tuolla lailla, eli ymmärrän kyllä kannan missä pitää pakottaakin...

Toiseksi itse olen monesti törmännyt näin tasaarvoisen kasvatuksen aikoina joissa ei arvojärjestystä liiemmin esiinny. Tilanne: Allu huomaa olohuoneen pöydällä juuri ostamani ahh niin kauniin kasvin "maistuu varmaankin todella hyvältä", menee lähelle --> sanon normaaliin ääneen ei ja katson hieman --> Allu huomaa selkeästi ja tajuaa kyllä hyvin että nyt on kielletty, ei saa koskea...mutta niinkuin monet pikkulapset tuossa iässä heti kun katse välttää seuraavan 10minuutin sisällä sitä haistaa lehtivihreän hajun ja huomaa että höyhenkasalla jotakin vihreää suussa...ehdotuksia otetaan vastaan miten tuonkin kytkeä pois. Harhauttaminen toiseen asiaan kyllä on yksi keino ja tepsii, kunnes taas huomaa kasvin päivän parin päästä uudestaan, en haluaisi olla henkivartijana kasveille 24/7 ;)

Re: "Valta"
« Vastaus #26 : 09.03.09 - klo:13:22:51 »
Tosin saattaahan tuo olla jo melkoisen vaikeaa jos ei ole alusta asti tehty asioita tuolla lailla, eli ymmärrän kyllä kannan missä pitää pakottaakin...

Itse asiassa tää on se suurin ongelma, eli jos on tehty aluksi negatiivisella, niin tapojen vaihtaminen on huomattavasti työläämpää kuin alusta saakka positiivisella opettaminen.

Mutta minun mielestä se ei ole peruste sille, että käytettäisiin negatiivista (kun on ennenkin käytetty). Omat virheet pitäisi korjata, sillä negatiivisen käytöstä seuraa aina pahaa, jos ei nyt näy niin mahdollisesti näkyy myöhemmin, riippuen linnusta. Eli linnun tulevaisuuden hyvinvointia ajatellen käsittelytavat pitäisi korjata siinä missä ruokavaliokin. Mitä pikemmin sitä parempi, sillä mitä enemmän negatiivista on tehty, sitä vaikeampaa muutoksen teko tulee olemaan. Esim jos ollaan päästy jo rajun aggression tasolle, kuten meillä kävi. :-\ Onneksi voin sanoa että silti ollaan onnistuttu melko hyvin, mutta on kyllä ollut pitkä projekti :) Vielä pahempi tilanne on jos menee opittuun avuttomuuteen, se on niin vaikea tila ettei sitä välttämättä pysty korjaamaan millään (ja vaikeampi havaita kuin aggressio).

Allu> Viherkasvit kannattaa sijoitella asunnossa niin, ettei niihin suoraan pääse tepsuttelemaan käsiksi ;) Silloin niitä ei tarvitse vahtia. Kannattaa myös antaa tarjolle joku helposti tavoitettava, sallittu kasvi tyydyttämään uteliaisuutta ja luontaista tarvetta kasvien repimiseen.

Lisäksi kannattaa huomioida, että kasvin luo menemistä saattaa motivoida myös se, että siitä saa huomiota (kielto=huomio).... ;) Esim meillä terassilla oli ihania petunioita, Ekku kävi maistamassa, ei maistunut hyvältä eikä kukaan noteerannut mitenkään -> kukat jäi rauhaan :) Jos oltais menty kieltämään niin heti niistä olis tullut "jänniä ja mielenkiintoisia", ja olisi varmasti pitänyt repiä kaikki vaikka kuinka pahalta maistuu. :P

Milla
« Viimeksi muokattu: 09.03.09 - klo:14:07:37 kirjoittanut milla »

Re: "Valta"
« Vastaus #27 : 09.03.09 - klo:14:28:36 »
Muuten vinkkinä tietämättömille! Yhdistyksen kirjastosta saa lainattua Good bird magazine:a, todella hyvä lehti ja käsittelee täysin näitä käyttäytymisjuttuja(jos vaan enkku taittuu). Siellä on monta mielenkiintoista artikkelia näitä puhuttuja asioita koskien :D

tietoa lehdestä ja vähän muustakin aiheeseen liittyen: goodbirdinc.com

WPT:n sivuilta löytyy myös ihan englannin kielinen foorumikin, jos kiinnostaa: WPT Forum

sanne
höyhenmäistä elämää...