En nyt ole lintuihminen, mutta olen nuori. Tälläistä käytöstä on kai ihan joka lajin parissa, valitettavasti. Aina on ajattelemattomia nuoria, jotka pilaavat sitten muidenkin "maineen". Ja ylenkatsovia aikuisia. Tälläiseen käytökseen on tullut törmättyä hevosharrastukseni parissa niin miljoonaan kertaan, ja kyllä se tympii.
Useimmat "aikuiset" ovat aina vähän varautuneita nuorten suhteen. Nuoren täytyy ihan erilailla ansaita se paikkansa porukassa. En nyt väitä, että se välttämättä olisi negatiivinen asia, kunhan muuten ollaan ihan asiallisia. Useimmat aikuiset ovat, ja kunnioittavat nuorten mielipiteitä ja ottavat heiltä vastaan neuvoja ja palautetta kuten keltä tahansa ikäiseltään, niinkuin tälläkin foorumilla.
Muistan itse, kun tulin talillemme. (Nyt jaarittelu alkaa) Hevoseni, jonka olen omistanut noin kymmenen vuotiaasta, on hankala taluttaa. Siksi kehotin kaikkia tallilaisia käyttämään taluttaessa ketjunarua (väline, joka auttaa pitämään hevosen paremmin hallinnassa, toimii samoin kuin kuolain), jonka olin itse vuosien kokemuksella havainnut toimivaksi ja tehokkaaksi. Hevoseni on söpö ja hidas karvapallo (mutta poistuu paikalta hurjan nopeasti niin halutessaan) ja itse olen nuori. Kaikki kai ajattelimat, että voi kun on osaamattomalle lapselle ostettu tuollainen, ei vaan lapsirukka saa ponia pidettyä hanskassa kun on niin kokematon. Ensimmäisen kuukauden aikana lähes jokainen tallilainen tuli silmät pyöreinä kertomaan, että "kyllä se niin nopeesti lähti, siis ihan arvaamatta, ei kyllä ikinä uskois, ei vaan niinku voinu mitään".. ilmeni, että ei kovin moni ollut sitä ketjua käyttänyt varoituksestani huolimatta. Ja niin sain sitten itsekseni kokea jonkin sortin mitäs-mä-sanoin-voitonriemua. Aina olen kaikille aikuisille yrittänyt ennaltaehkäisykeinoja kertoa ja varoitella, ja aina sama juttu. Useimmilla ihmisillä on kokemusta yli kymmenen vuoden ajalta, toisilla ties kuinka mones hevonen menossa, joillakin ollut ihan ammattitutkintojakin hevosalalta, toiset erikoistuneet luonnolliseen hevostaitoon ja nk. hevoskuiskaukseen. Ja nämä kaikki on tarmokas ponini jättänyt taakseen. Kyllähän se on minutkin usein jättänyt peräänsä huutelemaan, mutta ihan kyllä omaksi saavutukseni lasken, että tätä tapahtuu enää nykyään parin kertaa vuodessa siinä, missä se ennen oli päivittäistä. Mutta mielessäni tämä on ollut loistava osoitus siitä, kuinka nuoren neuvot ja mielipiteet ohitetaan, ja toisaalta kuinka me nuoretkin osaamme jotain.
Olen myös huomannut, että vaikka teenkin paljon virheitä, niin tekevät myös aikuiset. Aina joskus tulee tilanteita, joissa joku minua huomattavasti vanhempi ja kokeneempi henkilö käyttäytyy tosi päättömästi. Tulee aina semmoinen olo että "kuin se nyt noin, en mä ainakaan ikinä ois noin tehnyt".. Vaikka kyllähän sitä nuoren iän takia kieltämättä tulee töppäiltyä, joskus ihan vaan ajattelemattomuutta. Mutta niin näkyy kaikki tekevän, ikään katsomatta. Kyllä täälläkin aikuiset avautuvat, kun ovat tehneet ison töpin, esimerkiksi ne tapaturmat jotka olisi voitu välttää melko helposti. Mutta tämä ikärasismi taitaa olla jonkinlainen molemminpuolinen asennevamma, tai ainakin siltä se minusta vähän näyttää.. Ei voi muuta todeta kun että kunhan ollaan kaikki tahdikkaita ja keskitytään niihin asioihin ja ongelmiin, (ei siis katsota ikään) ja koitetaan nähdä asiat kaikkien kannalta..
