Taisin itse olla sen 15-vuotias, kun aloin pyöriä täällä oikein aktiivisesti. Moni veikkasi ensin paljon vanhemmaksi (koska olin intohimoinen kielioppihirmu
), mikä taisi olla se pelastukseni, enkä siis saanut syrjintää oikeastaan pahemmin. Lintuja oli siinä vaiheessa harrastettu 7-vuotiaasta asti. Aina välillä kuitenkin ikä tuli vastaan, ja moni kyseenalaisti rankemminkin sanomiseni. Sinnikkäällä yrittämisellä, lähteiden postaamisella ja tietotaidon todistamisella se meni vikkelästi ohi.
Pidin muinoin luentoa pieneläinhoitajaopiskelijoille tässä pari vuotta sitten ja kyllä monen silmät katsoivat suurina, että mikä IHMEEN "luennoitsija" tuo meitä kaikkia nuorempi, räiskyvän punaisilla hiuksilla varustettu "myöhäisteini" oikein on. Mutta siinä se meni kivasti se neljä tuntia pälättäessä linnuista ja tulikin hyvää palautetta.
Itse en ole onneksi kohdannut sellaista tilannetta kuin jotkut kaverini. Sellaisia, että joku kymmenen vuotta kasvattanut saa varovaista palautetta nuoremmalta ihan oikeasta syystä (vaikkapa siitä, mitä väriä joku lintu on todellisuudessa) ja sitten tämä kasvattaja heittää sen "Mä olen kuule kasvattanut kymmenen vuotta, ole sä pikkunapero hiljaa." Monesti olenkin todennut, että joskus se vuoden harrastanut voi tietää kymmenen kertaa enemmän kuin se kymmenen vuotta kasvattanut.
Nykyisin myönnän, että jos joku nuorempi alkaa inttää asiasta, jonka tiedän aivan varmaksi, tekisi mieli käskeä kotiin kasvamaan.
Kerran esimerkiksi mulle tuli vähän nuorempi ihminen toteamaan, että "hei jee mullakin on neitokakaduja, me ei vaan voida päästää niitä lentää, kun on koira". Mä sitten siinä ihmettelin, että kyllähän neitokakaduja pitäisi lennättää, kuten mitä tahansa lintua. Annoin pari muuta vinkkiä, miten lentelyn voisi toteuttaa, yms, ja pehmensin viestiä hymiöillä ja sanoin todella asiallisesti. Tätä tapaus kuitenkin veti siinä sitten aikamoiset kilarit ja vastaukseksi tuli jotain tyyliin että "ai sä niinku tiedät kaiken jaa no selvä sit ehkä mä päästän nää ulos ikkunasta ku oon kerta niin huono!!!11"
Siinä vaiheessa huokaa vaan raskaasti ja pudistelee päätään. -_-
Mutta asiallisiin kysymyksiin tietty on vastattava aina asiallisesti. Kaikkea ei vain voi tietää ja juuri siksihän ihmiset kysyvät, että oppisivat. Joissain tilanteissa olisi toivottavaa, että se oppiminen tapahtuisi ennen hutkimista.
Monesti nimittäin törmää nuoriin pesittäjiin, jotka kysyvät sitä neuvoa vasta sitten, kun poikaset ovat jo kuoleman partaalla, kaljuksi nypittyjä tai jalkaongelmaisia. Pahimmassa tapauksessa jo kuolleita...
Sitä kuitenkin tekevät myös aikuiset, ikävä kyllä.
