Uusin lintuni, brasilianara Jekku, opetti meidän pikkuara Myyn aikoinaan huutamaan. Aikaisemmin ainoat äänet mitä Myy toisteli oli ihmisen puhe.
Kun vielä kouluttelimme silloisen avopuolison kanssa Jekkua (Ja Myytä) olemaan hiljaa, jouduin olemaan pitkiä päiviä töissä, ja jostakin syystä tänä aikana eksäni koki parhaimmaksi palkita huutamista päästämällä linnut vapaaksi aina niiden huutaessa "koska silloin ne pysyivät hiljaa", silloin kun olin itse töissä. Minä taas ihmettelin pitkään miksei koulutus näyttänyt tehoavan ja linnut aina vain huusivat ollessani kotona..
Kesän näitä siis palkittiin huutamisesta järjestäin joka päivä, ja vaikka eksä on onneksi muuttanut pois jo yli vuosi sitten, ei huuto ole koskaan loppunut ahkerasta kouluttamisesta huolimatta. Vähentynyt kylläkin.
Hyvänä juttuja Myy taas on opettanut Jekun kylpemään kylpyastiassa.
