Heip!

Sinikelta-arakoiraat Sulo ja Tero, nyt puolitoista vuotta yhdessä olleet, ovat jo kuukausia rakennelleet innoissaan pesää, aina kun tarveaineita vain on tarjolla. Käytännössä pesä on siis hirmu läjä paperi-, pahvi- ja puusilppua huoneen nurkassa

(Ja näitä tarvikkeitahan huoneessa tietysti riittää aina) Kun päästän ne vapaaksi huoneestaan muualle kämppään, etsiytyvät taatusti jokaiseen pesää muistuttavaan komeroon ja koloon kuhisemaan.
Onko tietoa/käsitystä, kuinka paljon pesänrakennusta kannattaa "rohkaista"? Mitä "valmiimmaksi" pesä tulee, sitä enemmän varsinkin Tero alkaa sitä puolustaa.
Liekö linnuille kovin haitallista ja traumaattista, kun hygienian nimissä, ja estääkseni enemmät aggressiot, toisinaan siivoan koko "pesän" huitsinnevadaan? Kun toisaalta tuntuu, että touhu on tipuista hurjan kivaa ja käy ainakin ajanvietteestä. Entä liekö jotain haittaa siitä, että rakentavat ja rakentavat, ja varsinkin Tero ilmiselvästi toisinaan kuvittelee hautovansakin, mutta että ikinä ei synny mitään valmista...

(Onneksi - toivon todella, että DNA-testit pitävät paikkansa, ja nuo OVAT koiraita...

)
Ps. Vaihdoin nimimerkkiä, ennen olin Sulqvist. Nimenvaihdolle ei ole mitään hämärää syytä. Toi edellinen oli vaan niin kamala, hätäpäissä rätkästy johdannainen Sulon nimestä. Se toi ittellenikin mieleen aina vaan entisen pankkihuijari Ulf Sundqvistin, jonka ainakin vanhemmat foorumin jäsenet vielä saattavat muistaa... Joten nyt sitten tuo tyylikäs johdannainen omasta nimestä
