Tätä ketjua ei ole kommentoitu pitkään aikaan mutta uskon, että saattaa tulla googlatuksi joten haluaisin jakaa oman kokemukseni. Itse ennen lintujen hankintaan googlasin ja kahlasin keskustelupalstoja.
Päädyin hankkimaan kaksi kakarikia, oletettavasti uudenseelanninviherkaijaa tai hybridiä - jo tämä epätietoisuus paljastaa, ettei kaikki mennyt ihan toivotusti. Linnut päätyivät onneksi lopulta vanhempieni huomaan ja tarinalla on onnellinen loppu.
Linnut itsessään olivat mahtavia tyyppejä, vilkkaita, älykkäitä, touhukkaita. Saattoivat syödä kädestä, mutta olivat enemmän etäällä ja seurasivat tarkasti tilannetta, seurasivat huoneesta toiseen ja huutelivat perään jos lintukaveri tai ihminen ei ollut näkyvissä. Lentäjinä tosi taitavia ja pelottomia.
Äänenkäyttö oli kuitenkin todella voimakasta. Asiaan saattoi vaikuttaa, että poikaset tulivat minulle liian nuorina, ja ilmeisesti tämä kovempi huutaja kärsi siitä loppuelämänsä. Piippailu ja rapistelu alkoi aamulla ennen peiton poistamista, mutta ei häiritsevällä volyymilla. Jos olet herkkäuninen ja nukut samassa huoneessa, heräät tähän varmasti, mahdollisesti myös korvatulpista huolimatta, tosin minulle tämä ei ollut ongelma.
Kuitenkin pitkin päivää toinen lintu saattoi huutaa ainakin tunnin putkeen kovalla kä-kä-kä-kä-kä -äänellään. Se olisi kuulunut aivan varmasti koko kerrostalon läpi. Kerrostalossa häätö olisi ollut todellinen mahdollisuus, eikä minulla hermo kestänyt jatkuvaa huutamista, joka oli päivittäistä ja kesti kerralla pitkään.
Kerron tämän siksi, että näinkin voi käydä. Kakariki on kykenevä tuottamaan häiritsevän kovaa ääntä. Lintuharrastajat ovat varmasti tottuneet, ettei mikään lintu ole äänetön. Lisäksi uskon, että kakariki kuuluu kuitenkin lajeihin, jotka pääsääntöisesti ääntelee sekä harvemmin että hiljempaa kuin moni muu laji. Jos lintuesittelyssä sanotaan, että kyseessä on hiljainen laji, se lähinnä tarkoittaa "hiljainen suhteessa muihin lemmikkilintulajeihin"
