papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Kesyttämättömien/rescue-lintujen omistajat?
« : 12.02.08 - klo:18:32:21 »
Kesytyksestä kyllä löytyi haulla paljonkin, ja niitä olen viime viikkoina kahlannut läpi. Nyt haluaisin kuulla niin tarinoita sellaisten lintujen kesytyksestä jotka ovat tulleet omistajilleen villeinä, kuin lisää käytännön vinkkejä. Minkälaiseen lopputulokseen on päästy, minkälaisin metodein ja minkälaisessa ajassa? Mulle tuli tuo pitkään yhdessä ollut  parana-aratti l. pionuspariskunta ruotsalaisesta tukusta kuukausi takaperin, ja edistys kesytyksen kanssa on ollut hidasta, mutta tätähän se on ja tämä oli ihan odotettavissa. Nyt on kuitenkin päästy vaiheeseen jossa voin olla ihan 10-20cm lintuhäkin vieressä selkä häkkiin päin (linnut häkin päällä). Jos käännän pääni niin sitten nuo kyllä pelästyvät. Olen nyt parisen viikkoa sitten alkanut pitää niitä iltaisin muutaman tunnin vapaana, ja siihen ovat rohkaistuneet hyvin, joskaan eivät poistu olohuoneesta missä häkki on, minnekään.
Kirjoittelin yhdelle ulkomaalaiselle papukaijafoorumille samasta aiheesta, mutta harvempi amerikkalainen tällaisten lintujen ja "ongelmien" kanssa on paininut kun siellä päin maailmaa kaikki kaijat tuntuvat olevan käsin kasvatettuja... Sellaisen vinkin sieltä antoivat, että pitäisi aina pudottaa lintujen kuppiin jotakin oikein herkkua kun tulee huoneeseen, että oppivat yhdistämään mielessään minut johonkin kivaan. Jutustellut olen kanssa paljon tipusille, ja selvästi tykkäävät mutta huomaa myös pienistä eleistä, että vähän jännää se on varsinkin jos olen lähellä.
Mutta muiden onnistumis- ja epäonnistumiskin-tarinoita odotellessa :)

Re: Kesyttämättömien/rescue-lintujen omistajat?
« Vastaus #1 : 12.02.08 - klo:19:45:49 »
Senegal-mosambik hybridi Paplo on emojen kasvatti ja tuli minulle luovutusikäisenä. Tottunut ihmisiä näkemään, koska vanhemmat asuivat tuolloin perheen tykö, mutta lintua ei ollut yritetty käsitellä mitenkään.

Itse en kyllä oikeastaan millään tavalla yrittänyt sitä kesyttää vaan lintu sai olla suht rauhassa ja edetä omia aikojaan. Kävin sille tottakait jutustelemassa ja tarjoilin herkkupaloja kuppiin ja myöhemmin kädestä. Vaikka kesy-merkitys sinänsä on ehkä hankala määritellä niin voisi sanoa, että näin edetessä meillä meni kutakuinkin 1,5v. Sen muistan, että kun lintu tuli vihdoin itse leikkimään lelujen kanssa häkin ulkopuoliselle orrelle kanssani, keksin yhden lähentymiskikan. Lempilelu oli helisevä pieni pallo, jolle lintu väliin tarjosi päätään ikään kuin rapsutettavaksi. Sitä aloin käyttämään lähestymiseen; ensi alkuun rapsuttelin pallolla varovasti lintua ja lopulta jossain vaiheessa sain ujutettua sormen mukaan peliin.

Äitini amatsonilla, joka on myös ruotsin tuonti ja tarhalintu, meni puolisen vuotta kesyyntymiseen. Silloinkin lintu oikeastaan sai olla omassa rauhassaan ja itse tulla ihmisen seuraan kun halusi..ja niinhän se lopulta tuli.

Tärkeintä tuossa on edetä lintujen ehdoilla eikä hätäillä. Teillä yhteistä taivalta on ollut vasta sen kuukauden verran, joka on hyvin lyhyt aika ja oikeastaan vielä kotiutumisen aikaa. Lisäksi kyseessä on pariskunta, joten vauhti ei välttämättä ole sama kuin yksinäisellä linnulla, joka ehkä enempi on kiinnostunut hakemaan sitä seuraa itselleen. Herkkujen antaminen ja juttelu ovat ihan hyviä juttuja kesyyntymistä ajatellen. Tärkeintä on, että linnut yhdistävät sinuun mahdollisimman paljon hyvää.

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: Kesyttämättömien/rescue-lintujen omistajat?
« Vastaus #2 : 18.04.08 - klo:22:24:33 »
Nyt on ihan pakko päästä hehkuttamaan - äsken molemmat linnut ottivat kädestäni ruokaa ensimmäisen kerran - ja monta kertaa peräkkäin  :D Ja aikaa tähän vaiheeseen on mennyt tosiaan se 3,5kk. Muutaman viikon ajan nuo ovat uskaltaneet ottaa tarjoamastani ruokakupista ruokaa kun en ole itse katsonut lintuihin, vaan pois päin. Tänään vain oli jo alkuillasta sellainen olo, että tänään tapahtuu edistys - ihan lintuja ja niiden eleitä lukemalla. Hitto että on onnellinen olo näinkin pienestä edistyksestä  ;D

Re: Kesyttämättömien/rescue-lintujen omistajat?
« Vastaus #3 : 19.04.08 - klo:16:59:10 »
Tosi nopeasti on edennyt  :), ottaen huomioon, että niiden aiemmat kokemukset esim. maahantuonnin ja tukun läpi eivät varmaan niiden ihmiskäsitykselle imartelevaa ollut  :(

Varmaan juuri tuo on auttanut kovasti , ettet ole väkisin tunkenut itseäsi heidän seuraan ja välttänyt suoraa katsekontaktia, joka saattaa pelottaa uutta lintua ja kaikki muu "selinoleminen" yms. Se että lintuja on kaksi, on varmaan antanut niille enemmän rohkeutta.

Meillä lintu tuli suoraan emojen luota, mutta asiaa auttoi varmaan se, että sillä ei ollut ihmisistä negatiivisia kokemuksia eivätkä emotkaan pelkää ihmistä. Mutta silti muistaakseni meni kauemmin että uskalsi namin kädestä ottaa. (Pitäisi mennä tarkistamaan Paulien päiväkirjasta... ;)) Siitä sitten lähtikin nopeaan, eli namin perässä nuo sinunkin varmasti uskaltautuvat vaikka mihin, kunhan ei painosta.

Vuoden päästä (nyt) tämä meidän "villi" ainakin on niin kesy, että sitä joutuu hätistelemään välillä puuhaamaan omiaan, se kun tykkää keikkua olalla ja sylissä ja yleensäkin olla kaikessa mukana lähietäisyydeltä  ;D Minkäälaista kesytystä tai "strategiaa" ei ole tarvittu. Kunhan on odoteltu että lintu itse haluaa tulla ja menty sen mukaan. Näin jälkeen päin ajatellen oma innokkuus on tässä tapauksessa vain antanut takapakkia linnun kontaktiyrityksille... ;)