Senegal-mosambik hybridi Paplo on emojen kasvatti ja tuli minulle luovutusikäisenä. Tottunut ihmisiä näkemään, koska vanhemmat asuivat tuolloin perheen tykö, mutta lintua ei ollut yritetty käsitellä mitenkään.
Itse en kyllä oikeastaan millään tavalla yrittänyt sitä kesyttää vaan lintu sai olla suht rauhassa ja edetä omia aikojaan. Kävin sille tottakait jutustelemassa ja tarjoilin herkkupaloja kuppiin ja myöhemmin kädestä. Vaikka kesy-merkitys sinänsä on ehkä hankala määritellä niin voisi sanoa, että näin edetessä meillä meni kutakuinkin 1,5v. Sen muistan, että kun lintu tuli vihdoin itse leikkimään lelujen kanssa häkin ulkopuoliselle orrelle kanssani, keksin yhden lähentymiskikan. Lempilelu oli helisevä pieni pallo, jolle lintu väliin tarjosi päätään ikään kuin rapsutettavaksi. Sitä aloin käyttämään lähestymiseen; ensi alkuun rapsuttelin pallolla varovasti lintua ja lopulta jossain vaiheessa sain ujutettua sormen mukaan peliin.
Äitini amatsonilla, joka on myös ruotsin tuonti ja tarhalintu, meni puolisen vuotta kesyyntymiseen. Silloinkin lintu oikeastaan sai olla omassa rauhassaan ja itse tulla ihmisen seuraan kun halusi..ja niinhän se lopulta tuli.
Tärkeintä tuossa on edetä lintujen ehdoilla eikä hätäillä. Teillä yhteistä taivalta on ollut vasta sen kuukauden verran, joka on hyvin lyhyt aika ja oikeastaan vielä kotiutumisen aikaa. Lisäksi kyseessä on pariskunta, joten vauhti ei välttämättä ole sama kuin yksinäisellä linnulla, joka ehkä enempi on kiinnostunut hakemaan sitä seuraa itselleen. Herkkujen antaminen ja juttelu ovat ihan hyviä juttuja kesyyntymistä ajatellen. Tärkeintä on, että linnut yhdistävät sinuun mahdollisimman paljon hyvää.
sanne