papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


arkuus ja agressiot
« : 30.09.03 - klo:09:09:11 »
Ajattelinpa nyt kysäistä josko joku olisi jo ratkaissut meidän ongelmamme.

Eli Aku on kiltti ja ihana ja luotettava aina kun olen yksin kotona. Puuhailee omiaan ja tulee vähän väliä syliin rapsuteltavaksi. Vaappuu perässä minne ikinä menenkin ja laulelee.

Sitten kotiin tulee "paha paha paha" setä joka yrittää viedä hänen oman emäntänsä. Mikon kotiin tulon jälkeen lintu ei enää kuule eikä näe minua. Se vaanii pöytien alla, hyökkäilee miehen jalkoihin ja huutaa heti jos jää yksin huoneeseen. (ehkä hieman kärjistettyä, mutta pääpiirteittäin totta) En voi rapsuttaa Akua jos Mikko on samassa huoneessa. Heti kun lähtee pois huoneesta ja on jossain muualla ihan hiljaa, Aku muuttuu taas normaaliksi.

Miten siis saisin nostettua miekkosen Akun yläpuolelle... Siitähän tässä tavallaan on kyse. Onko kellään mitään samankaltaisia ongelmia ollut? Ei koskaan ole olemassa mitään oikeaa tekemistä tai tapaa, mutta vinkit olisivat nyt tarpeen.
Käytä vain sulavia sanoja, sillä jo huomenna voit joutua syömään niitä!

Re:arkuus ja agressiot
« Vastaus #1 : 30.09.03 - klo:13:11:28 »
Heippa :D
Mites Aku käyttäytyy kun Mikko on sen kanssa kahdestaan kotona? Onkos se silloinkin aggressiivinen?
Ajattelin vaan, kun meidän lintu taas on ominut mieheni, ei tosin osoita aggressioita minua kohtaan mutta eipä suurta hellyyttäkään enkä yleensä saa silittää. Tosin ei tule puremiakaan, paitsi joskus  ;)
Olen ainakin saanut paremman kontaktin/ yhteyden/ tunnesiteen lintuun; miten ikinä sitä voi kutsua, kun jään kahdestaan kotiin linnun kanssa pidemmäksi aikaa eli muutamaksi päiväksi. Miehelle kun sattuu silloin tällöin jotain reissuja. Kummasti alkaa meikäläisen silittäminen kelpaamaan ja totellaan suunnilleen ajatuksen voimalla  :)  Siitä sitten on taas hyvä jatkaa.
Että voisko sellainen auttaa, että lintu olisi kaveria molempien kanssa erikseen ja sitten olisitte hänen kanssa yhdessä niin että molemmat huomioi lintua  ???  ::) No, en nyt tiedä auttoiko tämä kommentti yhtään. Eikös Aku ollut aika nuori ja ollut jo muutamalla omistajalla? Ehkä hänen luottamus on vaikeampaa voittaa tästä syystä,  on jo sinut valinnut emännäkseen niin ei päästä muita "viemään sua pois"  ;)

Re:arkuus ja agressiot
« Vastaus #2 : 30.09.03 - klo:13:42:50 »
Aku on vallan fiksusti kun jää Mikon kanssa yksin. Eli ihan on vain minun puolustamiseni kyseessä. Hommat toimii kun olen poissa, mutta kun astun jalallani kämppään, niin lintu zoomaa silmänsä neulan kokoisiksi ja alkaa uhitella Mikolle. Hyvä puoli on se, että käy uhittelemaan urakalla vasta kun mikko on istahtanut sohvalle. Joten ei tule turhia istuskeltua... ;D
Käytä vain sulavia sanoja, sillä jo huomenna voit joutua syömään niitä!

Re:arkuus ja agressiot
« Vastaus #3 : 30.09.03 - klo:14:22:06 »
Kukapa noiden harmaiden järjenjuoksusta ottaisi selvää   :o;D Heillä on kyllä todella usein uskomus että he ovat päälliköitä ja yläpuolella kaikkia. Aina. Sohvalla ei sitten istuskella jos kerran hänen korkeutensa lintu niin on päättänyt  ;D

Re:arkuus ja agressiot
« Vastaus #4 : 30.09.03 - klo:17:12:21 »
Meidän Otto on vasta 3 kk ja ollut meillä vajaan kuukauden, mutta jo samantyyppinen käytös puskee esiin. On selvästi valinnut minut suosikikseen meidän perheestä, olisi melkein vain meikäläisen olalla ja sylissä, ihan rasitukseen asti. Jos vain näkee vilauksenkin minusta, niin lehahtaa oitis vaikka toiseen päähän taloa olalleni. Nuorempi tytär 8v on seuraava suosituimmuusjärjestyksessä, mikä on vanhemmalle tyttärelle 11 v ollut kova pala. Mies ei kelpaa, jos minä olen näkyvillä. Otto näyttää nokkaa hänelle heti. Mutta ollessaan miehen kanssa kaksin kotona, tulevat kyllä hyvin juttuun ja miehenkin käsi kelpaa erinomaisesti. Olemme pyrkineet siihen, että kaikki perheenjäsenet olisivat samanarvoisesti Oton kanssa. Menen välillä "piiloon" toiseen huoneeseen, jotta linnulla riittäisi sympatioita muitakin kohtaan eikä takertuisi minuun liikaa. Kaikki ovat syöttäneet Ottoa, ja tytöt leikkivät paljon sen kanssa. Meidän aiempi amatsoni Aatu oli samanlainen siinä suhteessa, että hyväksyi minut paremmin kuin miehen, jota puraisi useammin. Osoitti suunnattoman riemunsa elein ja äänin, kun tulin kotiin, mutta mies ei ollut mitään. Minä sain muutaman kerran rapsuttaa, mutta mies ei saanut milloinkaan koskea. Mustasukkaisuutta oli selvästi ilmassa. Molemmat hoidimme Aatua, ja mies sai kyllä esim suihkuttaa. Myös äitini oli Aatun suosiossa, mutta isäni taas pelkkää ilmaa. Amatsonin sukupuolesta ei ollut varmuutta, kuten ei tämän jakonkaan, mutta oletuksena on uros.
"Harvat ymmärtävät miten paljon on ymmärrettävä voidakseen ymmärtää ettei ymmärrä kovinkaan paljoa"

Re:arkuus ja agressiot
« Vastaus #5 : 17.12.03 - klo:20:45:36 »
Jaahas... nostetaas juttua taas ylös... Eli ongelma on noussut entistä pahemmaksi... Nyt aku lentää jo miehen päähän ja homma alkaa käydä vaaralliseksii. Eli nyt kysyisin millä linnulle voi näyttää arvojärjestystä? Mikä olisi hyvä "rangaistus" päälle käymisestä. Nyt olen pari kertaa nakannut tirpan selälleen maahan ja mies on saanut tulla sättimään tätä hullua sitten oikein urakalla.

Olisikos ideoita...
Käytä vain sulavia sanoja, sillä jo huomenna voit joutua syömään niitä!

Kai Nalo

Re:arkuus ja agressiot
« Vastaus #6 : 18.12.03 - klo:11:59:18 »
Niin, vaikeaa sanoa mikä auttaisi. Lienet jo kokeillut vaikka mitä. Tästä olen jo aikaisemminkin kirjoitellut, mutta tässä tulee:

Meillä Papuun tehosi toimittaminen pimeään. (kiljuminen) Eli tarpeeksi kauan kun jaksaa toistaa, niin kovapäisempikin lintu oppii.

Papulla kiljumisesta on päästy jo aikast hyvin eroon. Aina, siis todellakin aina, kun Papu kiljui niin lintu häkkiin ja verhot eteen. Lintu hiljenee heti, ja nyt kun sitä on tehty noin puoli vuotta, niin Papu on lopettanut ns. hälytinhuudot kokonaan. Tottakai lintu saa ääntä pitää, mutta nämä protestihuudot on aika hyvin nyt hävinneet.

Papu selvästikin oppi sen, että kiljumista seuraa yksin olo, jolloin se rupesi pikku hiljaa sitä vähentämään. En tiedä voisiko  tämä auttaa, mutta meillä toimi ainakin.

Lisäksi olen lukenut ja kuullut, että monet lintuihmiset ovat onnistuneesti käyttäneet tätä tapaa.

Re:arkuus ja agressiot
« Vastaus #7 : 18.12.03 - klo:12:52:32 »
Jos pimennys ei toimi, riittää varmaan jos vaste on joku linnulle epämiellyttävä juttu (vaikkapa hetken aresti pienemmässä häkissä tai ihmisten poistuminen huoneesta), kunhan se seuraa aina pahasta teosta samanlaisena... ::) Ja jos kerrankin pääsee läpi ilman vastetta, niin se on sitten takaisin lähtöruutuun... :P

Re:arkuus ja agressiot
« Vastaus #8 : 18.12.03 - klo:15:26:38 »
No tuo pois lähteminen tässä tilanteessa olisi se pahin mahdollinen virhe, koska sitähän se lintu hyökkäämisellään hakee. Häkkiin viskaaminen on kokeiltu moneen kertaan, ja varsin nöyrältä siellä vaikuttaakin, mutta heti kävi uudelleen niskaan... ja taas heitettiin takaisin... Seuraavana päivänä taas uudelleen...

Nyt mietiskelen kovempia otteita. Tirppa saisi tajuta kerrasta oman arvonsa (tai kahdesta) ja sitten käytös koulutukseen saa upota vaikka vuosi... Nyt vaan tämä jacomainen luupäisyys on hänellä niin vankasti kallossaan että "maan pinnalle pudottaminen" tekisi hyvää, vaan kun ei putoa... Luulen nimittäin että häkkiin viskaaminen ei hänelle ole sen kummoisempi rangaistus. Pääasia on se kun pääsee sieltä ulos ja voi taas alkaa väijyämisen.

Tuo pimeään laittaminen toimii varmaan amazoneilla hyvin, mutta jacot tai ainakin aku tykkää peuhata kaikkea pimeässä... Edellisessä kodissaan sillä oli ison piirongin alakaappi leikkipaikkanaan ja sinne se kömpi ja halusi oven kiinni perässään... Yritimme varmaan viikon verran hillitä akun koventunutta huutoa pimeään vessahäkkiin laittamalla, mutta siitäkös riemu vasta repesi. Huuto moninkertaistui ja välillä tuli oikein viereen ja katsoi päin ja huusi... :D

Nyt on taas vanhalla "ei kukaan kuule sua" konstilla saatu huuto kuriin. Kaikenmoista on tullut testattua, ja tullaan varmaan kokeilemaan taas... Eiköhän nyt yksi harmaa sulkapallo kuriin saada...
Käytä vain sulavia sanoja, sillä jo huomenna voit joutua syömään niitä!

Victor

Re:arkuus ja agressiot
« Vastaus #9 : 23.12.03 - klo:15:53:49 »
oletko ajateelut MITÄ reaktiota Aku TODELLA hakee Mikolta tolla käytöksella?! Voipi olla ettei syy olekkaan niin yksinkertainen, jacothan ovat jacoja, kuten itse toteat aka usein. Eli jos Aku todellakin odottaa että Mikko alkaa kiljumaan ja juoksemaan pitkin kämppä, jättä istumatta sohvalle tai yms., niin tietty teidän on osoitettavaa ettei noin onnnituu. Eli kuten Timo totesi maila käteen ja varmuuden vuoks se kypäräkin ;)
Mut tosiaan, mä ainakin tarkistaisin ne kaikki tilanteet ja miettisin, että onko todellakin takana vain sun puolustaminen? Jos vaikka syy läytyy muualtakin?!

Re:arkuus ja agressiot
« Vastaus #10 : 23.12.03 - klo:21:21:38 »
No syy löytyy tavallaan sohvasta... eli siihen jos mikko istahtaa/menee makaamaan niin sitten alkaa siipien vatkaaminen ja lentoon lähtemisen yrittäminen...

Mikko ei lähde karkuun... Hän on tehnyt periaatepäätöksen että yksi pieni puolenkilon tirppa ei häntä määräile. Kauhulla katselen kun hän istuu järkkymättä paikallaan vaikka lintu uhoaa vieressä... Pelkään hänen päänsä puolesta monta kertaa päivässä... Silloinkin kun aku on napannut kiinni, mikko on vain laskenut sen alas ja odottanut että ote irtoaa... Sen jälkeen kuritetaan ja sitten todetaan tuhot ;D

Tirpan perässä ei juosta sen kummemmin... aku napataan nykyisin kepillä ja vipataan selälleen... Kepakko kurkun päälle ja hetken rauhoittuminen tuossa asennossa... Jalkojen perässä juokseminen on myös nyt jäänyt melko hyvin pois. Siihenkin tehosi keittiöpyyhkeellä vastapalloon pätkiminen... (pääasiassa uhitteleminen sillä)

Eilen tuli epäselvä tilanne jossa aku nappasi minua kyynärvarresta kiinni. Olin selkäpäin lintuun ja luin yhtä lappusta... Ehkä peruutin lukiessani hänen päällen...  Aku sai aikaan melkoisen hirvittävät vekit ja ison mustelman. En tiedä miksi nappasi kiinni... Ehkä ahdistin hänet huomaamattani kädellä liian ahtaalle. Kyrsii vaan kun tuo tirppa ei varoittele yhtään. Nappaa aina heti täysillä niinkuin tälläkin kertaa... :(
« Viimeksi muokattu: 23.12.03 - klo:21:25:05 kirjoittanut kaija »
Käytä vain sulavia sanoja, sillä jo huomenna voit joutua syömään niitä!

Victor

Re:arkuus ja agressiot
« Vastaus #11 : 23.12.03 - klo:22:53:51 »
Mikko ei lähde karkuun... Hän on tehnyt periaatepäätöksen että yksi pieni puolenkilon tirppa ei häntä määräile. Kauhulla katselen kun hän istuu järkkymättä paikallaan vaikka lintu uhoaa vieressä... Pelkään hänen päänsä puolesta monta kertaa päivässä...

no niin, oletko ajatellut että syy olisi ei Mikon vaan SUN reaktiossa?! Enemminhan se sua seuraa... Mietippä sitäkin ;)

Re:arkuus ja agressiot
« Vastaus #12 : 01.01.04 - klo:14:32:38 »
Nyt kokeillaan uudenlaista ongelman ratkaisua... Aina kun Aku alkaa uhkailemaan ja vispaamaan siipiään mikon suuntaan. Haemme sen mikon viereen. Nyt parin päivän kokemuksella se on toiminut jotenkuten....
Käytä vain sulavia sanoja, sillä jo huomenna voit joutua syömään niitä!

Re:arkuus ja agressiot
« Vastaus #13 : 02.03.04 - klo:22:30:19 »
Hyökkäykset mikkoa kohtaan saatiin kuriin... (jotenkin ainakin) En sitten tiedä mikä oli se lopullinen ratkaisu, vai onko meneillään vain joku kausi. Pari tapaturmaa on vielä tullut, mutta ne on olleet "omaa tyhmyyttä " kun mikko on mennyt häkin kanssa touhuamaan akun ollessa lähellä. Eli hänen häkkiinsä ei pitäisi koskea kenenkään muun kuin mun.

Vaan kun toinen ongelma poistuu tai väistyy, niin sitten toinen tulee... Nyt aku on pompannut kahdesti minun päähäni. Kummallakaan kerralla ei ole purrut eikä muutenkaan saanut jälkiä aikaan. En sitten tiedä mikä on hänen ajatuksensa. Kerran sohvalla maatessa, ja tänään kun kyykin häkin vieressä jotain lattialta.

Aku sai elämänsä kyytiä ja höyhenet pöllysivät. Saas nähdä mitä nyt sitten tapahtuu... Olenko minä seuraava maalitaulu. Edelleen minä olen se joka rapsuttaa ja se jota kosiskellaan... (ihanat soidinmenot oli yksi päivä...)

Välillä tulee hieman epätoivoinen olo, että mitä sitten kun tulee lapsia kun en saa sitä nyt yksinkään ruotuun.
Käytä vain sulavia sanoja, sillä jo huomenna voit joutua syömään niitä!