Kuulostaa jotenkin hyvin samanlaiselta tuo tilanne kuin meillä. Ongelmana on kuitenkin meillä ehkä se, ettei linnut tunnu viihtyvän keskenään. Jos toinen kitisee, toinen huutaa, ja päinvastoin.
Kyllä hermot menee kun alakerrassa pitää aina vaan pyytää vieraita kuiskimaan ettei erityisesti Taavi saa yläkerrassa raivokohtausta. Ja jos ei heti mene sen luo, se nappaa kaltereista kiinni, räpyttelee ja rääkyy sellaisella voimalla että naapuritkin on jo asiasta huomauttaneet.
Asumme rivitalossa, joten kovin montaa naapuria ei tule onneksi häirittyä.
Kun Taavin sitten ottaa ulos häkistä ja tulee kädelle, se enimmäkseen repii hihaa ja puree kättä, paitsi silloin kun se on väsynyt. Väsyneenä se on sitten taas oikein hellyyttävä. Kiipeää olalle ja vaatii huomiota, silitystä ja rapsutusta. Samalla se uikuttaa kuin pikkuvauva.
parin tunnin poissaolo saa Taavin aivan erikoiseen tilaan. Kun tulen kotiin, se alkaa "kokkailemaan" ruoka-annoksia mulle, silmät ovat kuin tikut ja höyhenet pystyssä. Samalla kuuluu ähinää ja puhinaa, se on siis aivan erityisen iloinen. Jos olen viikonlopun poissa (muut perheenjäsenet kotona) se ei syö oikeastaan mitään. Mököttää vaan. Huutokaan ei oikein lopu ennen kuin minä saavun paikalle. Miten saisi Taavin hyväksymään myös muut perheenjäsenet?
1/2 vuoden aikana se ei ole antanut muiden silittää kertaakaan, ei tullut muiden kädelle, nokkinut ja kiukutellut. Mutta kun minä saavun paikalle, lintu esittää oikeaa enkeliä
