papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Re: Agressiivisen käyttäytymisen syyt?
« Vastaus #30 : 20.12.05 - klo:13:36:31 »
pakko kirjoitella omia ajatuksia vielä tähän perään kun on käyty jo niin paljon keskustelua aiheesta..

eli käyttäytymisistä ja siitä mikä on luonnollista papukaijoille jne. Minusta tässä jo herää se iänikuinen kysymys, miksi sitten pitää papukaijaa ollenkaan lemmikkinä, kun emme kuitenkaan koskaan ja milloinkaan pysty luomaan sellaista ympäristöä sille kuin luonnossa?

Eihän sellainenkaan lintu, joka elää isossa aviaariossa toisten papukaijojen kanssa, kuitenkaan täysin pysty olemaan niinkuin luonnollista olisi. Eikö tällöin nämä käyttäymiset hakeudu uusille urille kun luonnollista käyttäytymistä ei pysty toteuttamaan? Jossain artikkelissa muistaakseni oli juttua, että ahtaiden tilojen takia, papukaijat vankeudessa luovat jonkinmoisen nokkimisjärjestyksen vaikkei se niille luonnollista olisikaan...näin vain selviytyäkseen pienemmissä tiloissa.

Toki luonnollinen käyttäytyminen tulee huomioida, se mitä linnut alunalkaen normaalisti tekevät..mutta tulisi ottaa myös huomioon tuon vankeuden vaikutus, mikä vääristää sitten käyttäytymistä?..tiedä sitten, hankalia juttujahan nämä ovat, tämä oli vain yksi tällainen pohdinta.

sanne
« Viimeksi muokattu: 20.12.05 - klo:13:38:02 kirjoittanut sanne »
höyhenmäistä elämää...

Re: Agressiivisen käyttäytymisen syyt?
« Vastaus #31 : 20.12.05 - klo:13:56:17 »
papukaijat vankeudessa luovat jonkinmoisen nokkimisjärjestyksen vaikkei se niille luonnollista olisikaan...näin vain selviytyäkseen pienemmissä tiloissa.

Mutta tuskin papukaija kuitenkaan toimii luonnottomasti ennen kun on ihan pakko? Jos linnulle pyrkii luomaan ympäristön, jossa molemmat voidaan elää sovussa ja tyytyväisinä pienestä tilasta huolimatta niin tuskin se valtaa hakee vaan pelkästään sen vallan takia...? Mun mielestä Ekku ei ainakaan. Se vänkää sellaisista asioista, mitkä sen mielestä olis kivoja tehdä, yksinkertaisesti sen takia että sen mielestä ne olis kivoja tehdä. Ei se mua yritä varsinaisesti komennella tai alistaa saavuttaakseen jonkun POMO-statuksen. Miksi yrittäisi? En minäkään yritä.

Vastapohdintaa ;)

Milla

Re: Agressiivisen käyttäytymisen syyt?
« Vastaus #32 : 20.12.05 - klo:13:56:58 »
.... muistaakseni itse olet kuitenkin neuvonut että puremiseen ei saa reagoidan. itse ole sanonut että pitää kirkua kränätä vastaa.
minullakin on joitan papukaijoja, joten tiedä kyllä kuinka ne kommunikoivat keskenään. pureminen vahingoittamistarkoituksessa ei ole luonnollista missään muissa tilanteissa kuin pesää puolustaessa.
Aivan! Nimenomaan vahingoittamistarkoitus on erittäin harvinaista! Mutta edelleen, eikö niille voi vastata niiden omalla kielellä?
Puremiseen tuossa "miss-placed aggression" tilanteessa on sellainen jossa meillä ei reagoida. Muuten reagoidaan, mutta ei huutamalla.

Lainaus
mehän olemme ottaneet papukaijan itsellemme. kyllä meidän pitää olla soputuvaisempia. kaikille ei tosin sovi papukaija lemmikikisi.

Osittain samaa mieltä - mutta meidänkin pitää osata ja saada reagoida.

Lainaus
hei, en ole missään vaiheessa kirjoittanut sinusta tai urhosta.
Lainaus
Ymmärsin väärin - anteeksi!

Periaatteessa vaihtoehtoinen hypoteesi "reviirinpuolustus" on myös toimiva selitysmalli "puolison" puremiselle. Mutta millä vaihtoehtoiset hypoteesit testaisi?
Lopputulostahan se ei muuta. Näin voi käydä!
Timo

"Pain decreases as nerve damage accumulates" Anonymous physiologist

Re: Agressiivisen käyttäytymisen syyt?
« Vastaus #33 : 20.12.05 - klo:14:10:58 »
Mutta edelleen, eikö niille voi vastata niiden omalla kielellä?
nimenomaan pitää tai opetetuilla. oli se sitten reagoimattomuutta tai sitten "nokalla koukkimista", "EI!", "HYVÄ!" eleillä tai ihan mitä vaan kunhan ei fyysisiä rankaisukeinoja käyttämällä taikka pelottelemalla. ajoitus on todella tärkeää.. eli heti, ei siis voi hetken kuluttua mietittyään antaa vastinetta.
E Burke:"nobody made a greater mistake than he who did nothing because he could only do a little"

Re: Agressiivisen käyttäytymisen syyt?
« Vastaus #34 : 20.12.05 - klo:14:17:08 »
papukaijat vankeudessa luovat jonkinmoisen nokkimisjärjestyksen vaikkei se niille luonnollista olisikaan...näin vain selviytyäkseen pienemmissä tiloissa.

Mutta tuskin papukaija kuitenkaan toimii luonnottomasti ennen kun on ihan pakko? Jos linnulle pyrkii luomaan ympäristön, jossa molemmat voidaan elää sovussa ja tyytyväisinä pienestä tilasta huolimatta niin tuskin se valtaa hakee vaan pelkästään sen vallan takia...? Mun mielestä Ekku ei ainakaan. Se vänkää sellaisista asioista, mitkä sen mielestä olis kivoja tehdä, yksinkertaisesti sen takia että sen mielestä ne olis kivoja tehdä. Ei se mua yritä varsinaisesti komennella tai alistaa saavuttaakseen jonkun POMO-statuksen. Miksi yrittäisi? En minäkään yritä.

Vastapohdintaa ;)

Milla

mmmm..ekun tilanteesta en sinänsä itse osaa päätellä niinkään mistä olisi kyse. Sinun kertomusten mukaan kyllä itsekin voisin pistää epävarmuuden piikkiin, mutta samankaltaista kokemusta ei niinkään ole, Nooan kanssa se on erilaisempaa.

Lähinnä hain yleisesti keskustelua tähän aiheeseen, ja tuon jutun tosiaan olen itse vain lukenut artikkelista. Eihän sen nokkimisjutun tarvitse olla kokoajan sitä, että lintu jatkuvasti testaa sinua, onhan se kuitenkin sinulla jo olemassa kun asetat tietyt säännöt linnulle ja sen täytyy totella sinua tietyissä tilanteissa. Itse käsittäisin sen näin.

Ja mitä tulee luonnolliseen ympäristöön, niin eikös niillä kuitenkin luonnossa ole kilometrikaupalla tilaa väistää, ei sellaista voi verrata/luoda mitenkään omassa kodissaan tai aviaariossa. Onhan sinun pakko tällöin asettaa jonkinmoisia sääntöjä miten eletään linnulle, jotta kaikki sujuisi. Periaatteessa tuolloin on jo se nokkimisjärjestys siis, koska sinä kuitenkin olet se, joka tekemisistä päättää viimekädessä.

Saakohan kukaan tuosta ajatuksesta kiinni, välillä itsensä ilmaisu ja ajatusten kirjoitetuksi laitto ei oikein suju täysin miten itse tarkoittaisi :P

sanne
« Viimeksi muokattu: 20.12.05 - klo:14:18:54 kirjoittanut sanne »
höyhenmäistä elämää...

Re: Agressiivisen käyttäytymisen syyt?
« Vastaus #35 : 20.12.05 - klo:14:26:15 »
nimenomaan pitää tai opetetuilla. oli se sitten reagoimattomuutta tai sitten "nokalla koukkimista", "EI!", "HYVÄ!" eleillä tai ihan mitä vaan kunhan ei fyysisiä rankaisukeinoja käyttämällä taikka pelottelemalla. ajoitus on todella tärkeää.. eli heti, ei siis voi hetken kuluttua mietittyään antaa vastinetta.

Nimenomaan ajoitus! Meillä kyllä pelotellaan ja uhotaan takaisin, ja nokalle napsahtaa sormi jos nokkaa tarjotaan (ei tietenkään vahingoittamistarkoituksessa). "Ei" ja "hyvä" ovat käytössä tottakai. Avoimesta hyökkäyksestä (joita tulee todella harvoin, eli osataan lukea tilanteet siten, että niitä ei pääse tulemaan) tulee takaisin samalla mitalla. Tietenkin järkevissä mitoissa!
Mutta reagoimme saman tien. Edelleen näihin "miss-placed" juttuihin emme reagoi samalla tavalla. Vauriot ovat kaikinpuolin olleet minimaalisia, eikä luottamus ole kärsinyt kumminkaan puolin. Nähdäkseni.

Reviiritietoisen sukukypsän koirasamatsonin (ainakin siniotsan) kanssa SAA ja PITÄÄ olla varuillaan, vaikka olisi kuinka hyvin sosiaalistettu!
Timo

"Pain decreases as nerve damage accumulates" Anonymous physiologist

Re: Agressiivisen käyttäytymisen syyt?
« Vastaus #36 : 20.12.05 - klo:14:29:33 »
Ja mitä tulee luonnolliseen ympäristöön, niin eikös niillä kuitenkin luonnossa ole kilometrikaupalla tilaa väistää, ei sellaista voi verrata/luoda mitenkään omassa kodissaan tai aviaariossa. Onhan sinun pakko tällöin asettaa jonkinmoisia sääntöjä miten eletään linnulle, jotta kaikki sujuisi. Periaatteessa tuolloin on jo se nokkimisjärjestys siis, koska sinä kuitenkin olet se, joka tekemisistä päättää viimekädessä.

Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat :) Sitä vaan haen takaa, ettei se nokkimisjärjestyksen muodostaminen/siinä yleneminen ole niille itseisarvo, kun koko käsite on niille keinotekoinen. Ja sen takia niiden käytöksen selittäminen pelkästään nokkimisjärjestyksellä olisi aikamoista yksinkertaistamista...

Milla

Re: Agressiivisen käyttäytymisen syyt?
« Vastaus #37 : 20.12.05 - klo:14:46:07 »
Ja mitä tulee luonnolliseen ympäristöön, niin eikös niillä kuitenkin luonnossa ole kilometrikaupalla tilaa väistää, ei sellaista voi verrata/luoda mitenkään omassa kodissaan tai aviaariossa. Onhan sinun pakko tällöin asettaa jonkinmoisia sääntöjä miten eletään linnulle, jotta kaikki sujuisi. Periaatteessa tuolloin on jo se nokkimisjärjestys siis, koska sinä kuitenkin olet se, joka tekemisistä päättää viimekädessä.

Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat :) Sitä vaan haen takaa, ettei se nokkimisjärjestyksen muodostaminen/siinä yleneminen ole niille itseisarvo, kun koko käsite on niille keinotekoinen. Ja sen takia niiden käytöksen selittäminen pelkästään nokkimisjärjestyksellä olisi aikamoista yksinkertaistamista...

Milla

Ei itsenikään mielestä ole tarkoitus selittää tätä tapahtunutta tai ylipäätänsä muutakaan pelkästään nokkimisjärjestyksen avulla. Luoja tietää miten helppoa noiden koukkunokkien ymmärtäminen sitten olisikaan! Tuskin koskaan täysin tulemmekaan ymmärtämään kaikkea, ja niinhän se kuuluu etsiäkin monia selityksiä asioille, jotta paremmin tietäisimme.

Toki asia on keinotekoinen niille, niinhän asiassa todettiin. Mutta sitä ilmenee tämän mukaan juuri siksi, että lemmikkilinnun ympäristö ei ole sille luonnollinen, eikä silloin käytöskään. Silloin mielestäni ei voi etsiä syitä täysin sen mukaan, miten lintu luonnossa käyttäytyy, vaikka toki täysin se melkein sieltä tulee. Tulisi huomata se vääristymä myös.
Esimerkiksi eihän lintu luonnossa hyökkäisi puolisonsa kimppuun jos tuntisi tämän olevan epävarma..ainakin niiden luonnollisen käytöksen perusteella näin näkisin asian.

Ei sitä epäluonnollisuuttakaan näissä tilanteissa voi kiistää(mitä tietty nyt ei täysin olekaan tehty). Ymmärrän pointin siitä ettei se nokkimisjärjestys ole linnulle itseisarvo vaan jotain vierasta mikä niille ei kuulu, mutta niinhän ne eivät myöskään kuulu tähän ympäristöön, missä lemmikkeinä elävät.

Päättymätön keskustelu, jota on kyllä mielenkiintoista käydä :)

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: Agressiivisen käyttäytymisen syyt?
« Vastaus #38 : 20.12.05 - klo:14:56:52 »
Luonnottoman ja luonnollisen kesken vääntäminen vei painon varsinaiselta asialta: liian usein korostetaan pomottamista! Ekku ainakin todisti minulle täysin selvästi, ettei siitä ollut kyse.

Kaikkein paras konsti arvioida jonkun lintuyksilön käytöstä vankeudessa lienee tarkkailla sen käytöstä niissä oloissa missä se elää. Spekulointi siitä miksi Ekku teki näin tai noin, on sinällään turhaa, että omasta mielestäni olen tässä asiassa täysin oikeassa - kukaan ei voi sitä kiistää koska ei ole lintua nähnyt. Ajattelinpa vaan jakaa tämänkin mielipiteen ja kokemuksen muiden kanssa, ihan sillä että siitä saattaisi olla muillekin hyötyä. Viesti: tarkkailkaa niitä lintujanne, älkääkä vaan suoraan olettako että nyt se yrittää pomottaa.

Ja nyt joululomalle, kassotaan sitten ensi vuonna mitä tänne on kertynyt ;)

Milla

Re: Agressiivisen käyttäytymisen syyt?
« Vastaus #39 : 30.12.05 - klo:13:51:12 »
Sehän katkesi kuin veitsellä leikaten... :o Taisin sanoa liian kovasti. Anteeksi... :(

Tarkoitukseni ei missään nimessä ollut väittää, että KAIKKI amatsonihyökkäykset olisivat samanlaisia kuin tässä Ekun tapauksessa. En siis yrittänyt väittää että kaikki ennen tätä ovat olleet väärässä, anteeksi jos ymmärsitte sen niin. Varmasti amatsoni hyökkää mustasukkaisuudesta ja reviiriä puolustaakseen (vrt luonnossa lajitoverit) MUTTA se saattaa hyökätä myös siksi että se tuntee olonsa turvattomaksi (vrt luonnossa saalistajat). Kesyys on kuitenkin varsin ohut pintakerros näillä... Yritin laajentaa näkökulmia kertomalla miten tämä meidän tapaus päättyi, sillä ainakin minun näkökulman se muutti täysin.

PS. Rauha on ollut maassa tuon jälkeen. Pari kertaa Ekku on pölähtänyt päin, mutta ei ole purrut, ja heti olen voinut käsitellä normaalisti. Äitini sai jopa rapsuttaa Ekkua toissapäivänä ekaa kertaa. Eli hyvin menee... Toistaiseksi ;)

Milla
« Viimeksi muokattu: 30.12.05 - klo:13:54:43 kirjoittanut milla »

Re: Agressiivisen käyttäytymisen syyt?
« Vastaus #40 : 02.01.06 - klo:12:07:59 »
Jatketaanpas tätä yksinpuhelua vielä (ainakin) yhden jutun verran. Löysin netistä Steve Martinin artikkelin Subject: PB: Dominance, joka koskee justiinsa tätä aihetta. Mun mielestä osuu just ja tasan naulan kantaan!

Lainaus
Since aggression in parrots is associated with specific situations, not dominance, and parrot owners control most situations where parrots show aggression to humans (especially if they have clipped wings), then, the parrot owner should accept responsibility for putting the bird in a situation that causes aggression. This is not a comfortable thought for most people. It is so much easier to say the bird is trying to be dominant...it puts blame on the bird and relieves the person of responsibility ... and justifies the wounds.

PS. Kotiinpaluu joululomalta mummolassa ei onnistunut ongelmitta. Ekku "surraa" ihan intona, mutta selvästi niin kauan kun itse pysyn rauhallisena ja käsittelen sitä normaalisti, se ei pure. Istuu ranteella ja "surisee", siis pitää sitä intokurnutusta. Pörhistelee ja zoomailee, levittää pyrstöään, mutta pysyy nätisti kädellä ja on ihan täysin käsiteltävissä. Jos minulla taas käy mielessä pieninkään epäilys, Ekku huomaa sen välittömästi ja menee puolustuskannalle -> surina loppuu ja nokkaa tulee äkkinäisistä liikkeistä yms epäilyttävästä toiminnasta. Ei kuitenkaan ole paikkaan sidonnaista, eikä muihin ihmisiin. Ehkä mä muutun sen silmissä viholliseksi/saalistajaksi silloin kun en luota ja käyttäydyn sen mielestä epäilyttävästi? Sisätiloissa ei pääse karkuun joten ainoa vaihtoehto on itsepuolustus?

Milla
« Viimeksi muokattu: 02.01.06 - klo:12:32:44 kirjoittanut milla »

Re: Agressiivisen käyttäytymisen syyt?
« Vastaus #41 : 02.01.06 - klo:12:58:07 »
Koomikko (siis herra S. Martin ;) )  puhuu pehmeitä varsinkin näiden sukukypsien amatsonien kohdalta ajateltuna! 

Minusta on kertakaikkiaan outoa että Ekku hyökkää sinua kohti, vaikka se ei ole edes aikuinen! Urho puree minua vain erittäin epämiellyttävissä tilanteissa - silloinkaan veri ei lennä. Tällaisia ovat esim. joskus kynnenviilaukset, mutta tämäkin meillä tehdään loppuun saakka, vaikka herraa ei huvitakaan. Puruyritys tyrehtyy, kun se huomaa että pureminen ei tehoa.

Ymmärtäisin tilanteen, jossa se käy vieraan, ei rakkaan ihmisen, kimppuun. Ei Urho meillä minun kimppuuni käy, vieläkään, vaikka sillä on puolisokandi odottelemassa. Pirkkoa se puree nykyään surutta - oikein räpiköi kimppuun vaikka ei tällä hetkellä pystykään täysillä lentämään. Aiempina vuosina tuota ei ilmennyt lentokykyisenäkään. Testailua se kyllä piti ja uhosi siivet ja pyrstö levällään. Vasta nyt se tosissaan käy kiinni - mutta toistaiseksi vain Pirkkoon! Nämä hyökkäykset on tehty tähän mennessä aina häkiltä käsin - eli tässä se on helppo kohdistaa reviirinpuolustukseen. Uhoa emännälle tapahtuu kyllä koko talossa - kun minä olen kotona. Muualla talossa Urho on rauhallinen Pirkollekin kunhan vain minä en ole paikalla.

Ja Urho on nyt siis täyttää keväällä 6.

« Viimeksi muokattu: 02.01.06 - klo:13:06:31 kirjoittanut Timo »
Timo

"Pain decreases as nerve damage accumulates" Anonymous physiologist

Re: Agressiivisen käyttäytymisen syyt?
« Vastaus #42 : 02.01.06 - klo:13:17:51 »
Joo tilannehan on meillä tyystin eri kuin teillä. Me kun ollaan kaksin. Ei siis ole järjellisesti selitettävissä mustasukkaisuudella eikä reviirinpuolustuksella, joten jäljelle jää displaced aggression, siis hyökkää mun päälle kun pakko on hyökätä eikä muita kohteita ole. Siihenhän olen nyt etsinyt syytä, että mikä sen saa aggressiiviseksi. Mielestäni se ei tunnista minua silloin kun hyökkää ja se tokeentuu tyynnyttelyllä ja varmalla käsittelyllä. Luulisin siis että se "näkee mörköjä" -> vaistot ottavat jostain syystä (epävarmuus? murkkuhormonit = oman kehon omituinen toiminta?) vallan ja se hyökkää kun ei muutakaan keksi. Eikä ole ketään muuta sopivaa "syntipukkia" paikalla kuin minä... :P

Nooahan hyökkää kanssa rakkaan=Jussin kimppuun...

Mustasukkaisen amatsonin käytökseen ei Steve Martinkaan ole löytänyt konsteja, joten siinä olet Timo ihan oikeassa ;) Jossain oli siitä artikkeli, ja vastaus oli, että tän vihatun ihmisen pitäis vaan jättää lintu rauhaan... Etsin. Löytyi: The spouse-biting parrot.

Edit: Eikös teilläkin Urhon siivet lähteneet 3 vuotta sitten ekaa kertaa..? ;) Ekku on samanikäinen nyt, eli aikuiseksi kasvamassa vähitellen. Ja kaikesta päätellen melko säpäkkä yksilö.

Milla
« Viimeksi muokattu: 02.01.06 - klo:13:57:16 kirjoittanut milla »

Re: Agressiivisen käyttäytymisen syyt?
« Vastaus #43 : 02.01.06 - klo:13:58:08 »
Mielestäni se ei tunnista minua silloin kun hyökkää ja se tokeentuu tyynnyttelyllä ja varmalla käsittelyllä. Luulisin siis että se "näkee mörköjä" -> vaistot ottavat jostain syystä (epävarmuus? murkkuhormonit = oman kehon omituinen toiminta?) vallan ja se hyökkää kun ei muutakaan keksi. Eikä ole ketään muuta sopivaa "syntipukkia" paikalla kuin minä... :P

En usko, että kyseessä on tuo tunnistaminen tai möröt. Tuo käytäytyminen on ihan samanlaista kuin murkkujen/uhmaikäisten lasten käyttäytyminen, jotka eivät tiedä rajojaan (inhimillistän nyt tarkoituksella). Se tekee niin, koska se on jostain syystä oppinut että se saa tehdä niin (tai on saanut) silloin kun siltä alkaa tuntua ilman tuntuvia seuraamuksia. Epävarma käsittely ja omistajan säikähtäminen tämän kohtauksen aikana/jälkeen on vahvistanut tuota käytösmallia. Eli ilmiö liittyy kyllä murkkuikään ja omaan (siis linnun) epävarmuuteen hyväksyttävästä toiminnasta. Tätä näkee helpoiten kaupoissa karkkihyllyjen äärellä. Nyrkit pystyssä vanhempiaan vastaan heiluvat kakaratkaan eivät ole kovin harvinainen näky! Eriasia sitten on mikä sen laukaisee - jokin tietty tilanne, ele, toiminto - sinun - linnun? Täysin odottamatta?

Voi olla, että uhoilu ja siitä innostuminen on siis ollut parvessanne hyväksyttävää toimintaa (jollain tavalla) ja siitä on voinut tulla ylihauska leikki Ekun mielestä, se vain kiihtyy sen innostuessa ja lopulta käy kiinni. Se vie sen vain niin pitkälle, että sinusta ei enää tunnu kivalta. Mistä sen ajatukset tosin tietää!

Kuinka pitkään rauhoittuminen kestää? Häkissä, peiton alla.... Palautuuko rauha nopeasti, vai säilyykö kiihottuminen pitkään?

Urho ei muuten levittele pyrstöään ja/tai siipiään kädelläni muuten kuin jos joku (eli Pirkko) on vieressä. Venytykset ja kosioeleet on sitten toinen juttu - se on sitten sitä pörhistelyä, ravistuksia ja jalan nostoa.
Ai niin: huomasin tuossa, että sininen väri (takki) laukaisi Urhossa uhoa! Pitäis kokeilla kirkkaalla keltaisellakin!

Tämä on vain teoreettista analyysiä! Pitäisi nähdä toiminta luonnossa, jotta siitä varmoja johtopäätöksiä voisi tehdä. Yritän olla objektiivinen! Tätä rajojen selväksitekemistä sillä pomoilulla olen tarkoittanut! En suoranaista dominointia, vaan juuri tuota mitä saa ja mitä ei missään nimessä saa tehdä. Tottahan se koettaa niitä venyttää "älykkäänä" oliona.

Nilo opettaa ainakin Urhoa kovalla kädellä. Liiallisesta tungettelusta nasahtaa isku nokasta nokkaan - yrittääpä purrakin. Pysyy poika kurissa ;D

Timo

"Pain decreases as nerve damage accumulates" Anonymous physiologist

Re: Agressiivisen käyttäytymisen syyt?
« Vastaus #44 : 02.01.06 - klo:14:04:55 »
Ekulla on ollut kahdenlaista aggressiivisuutta tähän mennessä. Mun mielestä ne pitää erottaa toisistaan.

1) Hormonihommat, jotka laukeaa jostain, esim imurista ja vetää pään tyystin sekaisin -> rauhoittuu parissa tunnissa häkissä ja on taas täysin oma itsensä. Tulee suukottamaan ja jopa "pyytämään anteeksi".

2) Nää epävarmuuskysymykset, mitä oli pari viikkoa sitten ja eilen illalla kotiin palatessa. Mun mielestä ne on olleet pelkoa, epäluuloa ja epävarmuutta Ekun puolelta, eikä niinkään rajojen koettelua. Se ei vaan käsitä mikä vika muhun on tullut. Väitän näin siksi, että sen reaktio mun rauhoittumiseen on silkka helpotus. On välittömästi täysin käsiteltävissä ja tyytyväinen tilanteeseen. Tiedän kyllä millainen se on rajoja hakiessaan... Yrittää ja yrittää, ei anna periksi (enkä minä). Tää ei ole sitä. Tiedän senkin millainen se on peloissaan, puree paniikinomaisesti. Tää on paljon lähempänä sitä.

Lisäys: Jälkimmäisessä Ekku ei rauhoitu jos jännitän, vaikka käsittelisinkin sitä. Tulee kädelle mutta jännittää, kyräilee ja jos teen jotain äkkinäistä, puree. Mielestäni kyse on ihan selvästi luottamuspulasta.

Milla
« Viimeksi muokattu: 02.01.06 - klo:14:19:32 kirjoittanut milla »