Jos joku ei täällä vielä tiedä niin meidän keltapää amatsoni on liiankin lahjakas huutamaan. Asia etenee kausittain, mutta se ei ole mitenkään sidottuna vuodenaikoihin, vaan tämä saatta jatkua parin-kolmen viikon kausina. SItten tulee taas hiljaisempi ja sit taas kovat päivät. Periaatteessa neiti on muuttunut positiivisempaan suuntaan tässä kolmen vuoden aikana, mutta välillä silti tulee pahojakin hetkejä. huutamista on kahdenlaista.
En edes tiedä, onko korrektia sanoa eroahdistukseksi, koska yksin (tai siis ilman ihmisiä asunnossa) hän on kiltti ja naapureiden mukaan hiljiänen, mutta se huuto kun ihminen lähtee pois niin niin mahtava että kuulu naapuritaloon. Tämä huuto saattaa jatkua jopa 30min, mut sitten loputtuaan se ei enää aloita uudelleen. Toinen huuto on sit ihan eri ääninenkin ja sitä harrastetaan sitten (ilman minulle ymmärrettävä syytä) päivittäin, tai siist juuri nää on näitä jotka tulee ja menee. Nyt taas se aika, että haluaisi pitää lintua vaan jossain vessassa, sillä se huuto on oikeasti kestämätön.
Tämän erohuudon kanssa olemme nyt oppineet elämään aika hyvin. Hiffasin jossain vaiheessa että Pollylle kuorelliset pähkinät on paljon-paljon mielenkiintoisempaa puuha ku huutaminen. Nykyään sitten Pyritään suunnittelemaan menojamme niin että ovesta lähtöjä olisi mahdollisimman vähän. Joka krt (yleensä kerran päivässä ) puemme niin että Polly näkee meitä. Jos vaan aika on niin tehdään se asteittain (yleensä jo pukeutumisvaiheessa alkaa rääkkymään), vaikka takki päälle ja sit ihan vaan pari sanaa linnulle, ehkä muutama askel asuntoon takaisin. Tämä jo vähentää hermostuneisuutta, sitten kengät jalkaan ja taas pari sanaa. SItten ihan viimeisenä se pähkinä suuhun ja muutama sekunti odottelua että asettuu orrelle ja alkaa nakertelee ja sitten ulos ovesta (ja äkkiä
). Vain ehkä prai-kolme krt pähkinä on lentänyt sivuun ja alkanut huutamaan. Mikä on mielestäni aika hyvä saavutus, neitiä tietäen.
Mutta sitten tää toinen. Tälle ei näy olevaan hätä eikä päätä. Huudetaan häkissä, huudetaan vapaana, huudetaan sillo ku saa olla itsekseen, huudetaan sillo ku seurana on ihminen. Ainoa sääntö on ääneen eri asteinen käyttö. Alkaa se sellaisella vauvan jokeltamista muistuttavalla äänellä. Sitten se ääni tavallaan tiivistyy, rytmi nopeutuu, sitten väliin tulee kovempia kirkaisuja, sitten ne kirkaisut lisääntyy enemmän ja enemmän, kunnes sitten se on vaan yhtä suurta kirkuntaa . Tähän mennessä on kokeiltu vaikka mitä konsteja siihen. Peittäminen - ei tietenkään mitään hyötyä, linnun hermoistuneisuus vaan lisääntyi. Sitten Nukkuminen, mitään väliä siinäkään ollut, nukkuuko se 10 vai 14 tuntia. Käytös on ollut rauhallisempi, mutta huutojen määrät eivät millään lailla muuttuneet. Sitten vaan huomiotta jättäminen, mutta tämän jo käytännössä vaikea näin pienessä asunnossa. Siis niin ettei lintukaan edes kokiksi että on reagoitu, mutta parhaan mukaan on yritetty. Ja näitä eri konsteja on ollut siis paljon, mikään ei oo tehonnut ratkaisevasti.
Äskettäin oli joku puolentoista-kahden kuukauden parempi jakso. Ja viime viikolla se alkoi taas. Aamuisin saa miettiä, haluako edes avata häkit ku tietää mitä sielt tulee. Taloon on tullut toinen iso lintu 3 viikkoa sitten. Huudot alkoi vasta 5-7pv sitten. En itse usko että kyseessä olis millään lailla siihen liittyvä käyttäytymistä, sillä huudot ovat tismalleen samanlaiset ku ovat ennekin olleet.
Nyt jäi varman jotain oleellista viell kirjoittamatta, mutta saahan sitä lisättyä sitten myöhemmin... Mutta mun pointti on siis siinä, että mitä neuvoksi? Mä en enää suostuu kuuntelemaan näitä kuinka pitää leikata siivet, käyttää keppikoulua ja pitää peitettynä melkein 24/7, niin ja tietty silmien alapuolella. Vaan jotain järkevää pliiz
*edit: lisätty väljyyttä*
