papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


huutaminen ja positiivinen vahvistus
« : 13.10.07 - klo:14:13:47 »
Jos joku ei täällä vielä tiedä niin meidän keltapää amatsoni on liiankin lahjakas huutamaan. Asia etenee kausittain, mutta se ei ole mitenkään sidottuna vuodenaikoihin, vaan tämä saatta jatkua parin-kolmen viikon kausina. SItten tulee taas hiljaisempi ja sit taas kovat päivät.  Periaatteessa neiti on muuttunut positiivisempaan suuntaan tässä kolmen vuoden aikana, mutta välillä silti tulee pahojakin hetkejä. huutamista on kahdenlaista.

En edes tiedä, onko korrektia sanoa eroahdistukseksi, koska yksin (tai siis ilman ihmisiä asunnossa) hän on kiltti ja naapureiden mukaan hiljiänen, mutta se huuto kun ihminen lähtee pois niin niin mahtava että kuulu naapuritaloon. Tämä huuto saattaa jatkua jopa 30min, mut sitten loputtuaan se ei enää aloita uudelleen. Toinen huuto on sit ihan eri ääninenkin ja sitä harrastetaan sitten (ilman minulle ymmärrettävä syytä) päivittäin, tai siist juuri nää on näitä jotka tulee ja menee. Nyt taas se aika, että haluaisi pitää lintua vaan jossain vessassa, sillä se huuto on oikeasti kestämätön.

Tämän erohuudon kanssa olemme nyt oppineet elämään aika hyvin. Hiffasin jossain vaiheessa että Pollylle kuorelliset pähkinät on paljon-paljon mielenkiintoisempaa puuha ku huutaminen. Nykyään sitten Pyritään suunnittelemaan menojamme niin että ovesta lähtöjä olisi mahdollisimman vähän. Joka krt (yleensä kerran päivässä ) puemme niin että Polly näkee meitä. Jos vaan aika on niin tehdään se asteittain (yleensä jo pukeutumisvaiheessa alkaa rääkkymään), vaikka takki päälle ja sit ihan vaan pari sanaa linnulle, ehkä muutama askel asuntoon takaisin. Tämä jo vähentää hermostuneisuutta, sitten kengät jalkaan ja taas pari sanaa. SItten ihan viimeisenä se pähkinä suuhun ja muutama sekunti odottelua että asettuu orrelle ja alkaa nakertelee ja sitten ulos ovesta (ja äkkiä :D).  Vain ehkä prai-kolme krt pähkinä on lentänyt sivuun ja alkanut huutamaan. Mikä on mielestäni aika hyvä saavutus, neitiä tietäen.

Mutta sitten tää toinen. Tälle ei näy olevaan hätä eikä päätä. Huudetaan häkissä, huudetaan vapaana, huudetaan sillo ku saa olla itsekseen, huudetaan sillo ku seurana on ihminen. Ainoa sääntö on ääneen eri asteinen käyttö. Alkaa se sellaisella vauvan jokeltamista muistuttavalla äänellä. Sitten se ääni tavallaan tiivistyy, rytmi nopeutuu, sitten väliin tulee kovempia kirkaisuja, sitten ne kirkaisut lisääntyy enemmän ja enemmän, kunnes sitten  se on vaan yhtä suurta kirkuntaa . Tähän mennessä on kokeiltu vaikka mitä konsteja siihen. Peittäminen - ei tietenkään mitään hyötyä, linnun hermoistuneisuus vaan lisääntyi. Sitten Nukkuminen, mitään väliä siinäkään ollut, nukkuuko se 10 vai 14 tuntia. Käytös on ollut rauhallisempi, mutta huutojen määrät eivät millään lailla muuttuneet. Sitten vaan huomiotta jättäminen, mutta tämän jo käytännössä vaikea näin pienessä asunnossa.  Siis niin ettei lintukaan edes kokiksi että on reagoitu, mutta parhaan mukaan on yritetty. Ja näitä eri konsteja on ollut siis paljon, mikään ei oo tehonnut ratkaisevasti.

Äskettäin oli joku puolentoista-kahden kuukauden parempi jakso. Ja viime viikolla se alkoi taas. Aamuisin saa miettiä, haluako edes avata häkit ku tietää mitä sielt tulee. Taloon on tullut toinen iso lintu 3 viikkoa sitten. Huudot alkoi vasta 5-7pv sitten. En itse usko että kyseessä olis millään lailla siihen liittyvä käyttäytymistä, sillä huudot ovat tismalleen samanlaiset ku ovat ennekin olleet.

Nyt jäi varman jotain oleellista viell kirjoittamatta, mutta saahan sitä lisättyä sitten myöhemmin...  Mutta mun pointti on siis siinä, että mitä neuvoksi? Mä en enää suostuu kuuntelemaan näitä kuinka pitää leikata siivet, käyttää keppikoulua ja pitää peitettynä melkein 24/7, niin ja tietty silmien alapuolella. Vaan jotain järkevää pliiz :D

*edit: lisätty väljyyttä*
« Viimeksi muokattu: 13.10.07 - klo:14:56:53 kirjoittanut tinttu »
Iloa, surua - ikuista draamaa!

Re: huutaminen ja positiivinen vahvistus
« Vastaus #1 : 14.10.07 - klo:09:31:28 »
Ihan hyvin voi johtua Vanjasta... Kuvittelisin että nyt Polly on vasta tajunnut, että tuo mokoma onkin täällä pysyvästi. Onko Pollyn saaman huomion määrä vähentynyt Vanjan tulon myötä?

*Kunhan arvailen*

Milla

Re: huutaminen ja positiivinen vahvistus
« Vastaus #2 : 14.10.07 - klo:14:53:01 »
Sanoisinpa että lisääntynyt jopa. Täällä ollaan tarkkoja juuri siitä ette se jäisi taka-alalle. Pääse ekana esim. vapaaksi lentele, yhdessä ovat olleet vaan kerran tähän menneessä. Se ei oikeastaan millään lailla sitä noteeraa, paitsi vasta sillo ku Vanja on sen häkin päällä, mikä on it ymmärrettävä.
Kuten sanoin, itse en siihen usko, koska sen käytös ei millään lailla poikkea niistä kaikista edellisistä ja itseasiassa nyt oli normaalia pidempi tauko huutamisessa...
Iloa, surua - ikuista draamaa!

Re: huutaminen ja positiivinen vahvistus
« Vastaus #3 : 14.10.07 - klo:17:49:15 »
Hmh... Aika mielenkiintoista...

Olisko paras juttu pitää päiväkirjaa? Jos se auttais selvittämään syyn?

Kannattaisi ehkä palkita kun on hiljaa ja rauhassa...

Joku sille aiheuttaa jännittyneisyyttä, joka sitten laukeaa huutona... Auttaisko se, että rauhoitteluun ryhdyttäisiin jo levottomuuden alkaessa, ennen huutoa? Jos jännittyneisyyden saisi pois jo ennen huutoa, niin sitten ei huutoa tulisikaan ollenkaan... Eikös? Eli pähkinä nokkaan jokeltamisesta?? Sehän ei sinällään ole ikävää käytöstä vaan ihan ok..? Sitten kun jo huutaa, ei tietty saa enää palkita huutamisesta.

Tietty tuossa on se riski, että oppii kerjäämään jokeltamalla, mutta samalla se varmaan hoksaa, että jokeltamalla saa, huutamalla ei.

Kerro jos keksit :)

Milla
« Viimeksi muokattu: 14.10.07 - klo:17:55:20 kirjoittanut milla »

Re: huutaminen ja positiivinen vahvistus
« Vastaus #4 : 14.10.07 - klo:19:36:59 »
Olisko paras juttu pitää päiväkirjaa? Jos se auttais selvittämään syyn?

Hah! Sittenpä joudun kirjoittamaan koko päivän minuutti minuutilta, se huuto on nimittäin melkein jatkuva sit ku se sitä harrastaa...

Lainaus
Kannattaisi ehkä palkita kun on hiljaa ja rauhassa...
ööh.. no mä yritän huomioida sitä aina ku se on hiljää, mut sekään aina auta....

Lainaus
Auttaisko se, että rauhoitteluun ryhdyttäisiin jo levottomuuden alkaessa, ennen huutoa? Jos jännittyneisyyden saisi pois jo ennen huutoa, niin sitten ei huutoa tulisikaan ollenkaan... Eikös? Eli pähkinä nokkaan jokeltamisesta?? Sehän ei sinällään ole ikävää käytöstä vaan ihan ok..? Sitten kun jo huutaa, ei tietty saa enää palkita huutamisesta.

1. ööh.. siis ku välillä se tulee ihan yllättäen ja aika rajua. Eli siis se jokeltelun osuus on joku sekunti vaan. Ja kyllä sitä on yritetty viedä huomiota yms sillo ku huomaa että se kohta alkaa, mut se ei auta kovin monesti. Välillä tuntuu et sill vaan napsahtaa päässä, eikä se enää tajua mitään mistään. Vähän niinku noi hormoni jutut, vaikkei tää sitäkään ole...
2. siitä tulee iso läski jos mä sille näitä syöttäisin. Siis se oikeeasti olis jo vaarallista jos se joka krt sais pähkinän. Mutta ku ei oo muita sellaisia herkkuja sillä :(

Lainaus
Kerro jos keksit :)

juuuh, jooh, kerron kerron ;) jos ikinä keksin
Iloa, surua - ikuista draamaa!

Re: huutaminen ja positiivinen vahvistus
« Vastaus #5 : 14.10.07 - klo:22:22:34 »
Olisko paras juttu pitää päiväkirjaa? Jos se auttais selvittämään syyn?

Hah! Sittenpä joudun kirjoittamaan koko päivän minuutti minuutilta, se huuto on nimittäin melkein jatkuva sit ku se sitä harrastaa...

Mä luulen, että milla tarkoitti sitä, että koittaisit pitää kirjaa siitä, mitä ympärillä tapahtuu vaikka ennen huutamista. Mieti tarkkaan läpi kaikki se mitä itse teit ennen sitä ja mitä muut tekivät jne.

Meneekö se huutaessaan "kuuroksi"? Siis sellaiseksi, että se keskittyy vaan huutamiseen eikä reagoi muuhun maailmaan? Onnistuisiko se esim. houkutella tekemään jotain muuta jos transsi ei ole niin syvä(siis niin ettei opi yhdistämään tätä palkitsemiseksi huutamisesta)

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: huutaminen ja positiivinen vahvistus
« Vastaus #6 : 14.10.07 - klo:22:33:02 »
Mä luulen, että milla tarkoitti sitä, että koittaisit pitää kirjaa siitä, mitä ympärillä tapahtuu vaikka ennen huutamista. Mieti tarkkaan läpi kaikki se mitä itse teit ennen sitä ja mitä muut tekivät jne.

Ymmärsin ;) Mut sähan sen tiiät, sehän on sitten vaan yhtä huutamista koko pv jos se sille päälle sattuu. Tämä ei käytännössä tuu olemaan mahdollista siis juuri tämän takia.

Lainaus
Meneekö se huutaessaan "kuuroksi"? Siis sellaiseksi, että se keskittyy vaan huutamiseen eikä reagoi muuhun maailmaan? Onnistuisiko se esim. houkutella tekemään jotain muuta jos transsi ei ole niin syvä(siis niin ettei opi yhdistämään tätä palkitsemiseksi huutamisesta

Siinä se onkiin, jos se huutaa niin mikään ei auta, oon kokeilut kerran niin että heitin mukin päin seinää, ei ees sekunnin murto-osaksi pysäyttänyt lintua...

ja siis mukia en heittänyt päin lintua, eikä edes samaan seinään, näin selvitykseksi ;)
« Viimeksi muokattu: 15.10.07 - klo:01:36:15 kirjoittanut hengeton »
Iloa, surua - ikuista draamaa!

Re: huutaminen ja positiivinen vahvistus
« Vastaus #7 : 15.10.07 - klo:01:34:26 »
Jatkan tähän samaan kun on samaa aihetta...

Eli harmaapapukaijani Jaco eli vanhassa kodissani 13 vuotta, kunnes äiti viimein muutti uuteen kämppään. Asuttu on kohta kuukauden päivät, mutta nyt on esiintynyt tämä pienimuotoinen ongelma, ettei Jaco oikein halua olla yksin, vaan aloittaa jakoille tyypillisen piippauksen äidin siirtyessä toiseen huoneeseen, jos Jaco ei ole sillä hetkellä vapaana (vapaana ollessaan se seuraa äitiä kyllä minne äiti meneekin). Tällaista ei niin hirveästi esiintynyt vanhassa kodissa, nyt kuulemma päivittäin.

Olisiko vinkkejä, kuinka Jacoa voisi auttaa ottamaan rennommin uudessa kodissaan?

Re: huutaminen ja positiivinen vahvistus
« Vastaus #8 : 15.10.07 - klo:08:48:38 »
Vissy> Päiväkirja taitaa tosiaan olla ainoa keino... Joku sen hysterian aiheuttaa, eikä korjaaminen varmaan onnistu ennen kun aiheuttaja löytyy :-\

Ida> Tuire Kaimion koiranpentukirjassa oli hyvät pienissä askelissa etenevät ohjeet siihen, miten koiranpentu opetetaan jäämään kiltisti ja rauhassa kotiin kun omistaja poistuu. Ja myös ohjeet siihen, että sama proseduuri toistetaan paikasta toiseen muuttaessa, että oppii jäämään uuteenkin paikkaan rauhassa. Eli vähän kerrallaan jätetään ensin häkkiin hetkeksi niin että omistaja on läsnä, sitten niin että omistaja poistuu huoneesta ja sitten ulko-ovesta hetkeksi jne. Ja aina palataan takaisin ennen kun pentu muuttuu levottomaksi ja palkitaan. Näin se oppii odottamaan aina vaan pidempia aikoja kiihtymättä. Auttaisko tällainen lähestyminen? Eikös käytösmalli ole kuitenkin aika lailla sama kuin koiran levottomuus omistajan poistuessa?

Milla

Re: huutaminen ja positiivinen vahvistus
« Vastaus #9 : 15.10.07 - klo:09:52:43 »
Meillä repe kaija, huutaa aina ollessani tietokoneella, selin siihen, Repe rauhoittuu kun nostaa sen häkkeineen päivineen toiseen huoneeseen, se on kovin seura kipeä. jos olemme eri huoneissa, niin ei tykkää ollenkaan, vaan rääkyy aivan vietävästi. Pähkinä on myös meillä se joka rauhoittaa vähäksi aikaa. Ulos lähtiessämme, repe huutaa jonkun aikaa, "hei hei repe", rauhoittuu sitten kun jää yksin. Kyllä se rääkyminen käy hermoille välillä, mutta ollaan jo 35 vuoden aikana totuttu siihen. Koko talo, jossa asumme tietää, että meillä on papukaija, onneksi se nukkuu yöt ja on hiljaa. terveiset kaikille kaijulilaisille tv. Repe.

Re: huutaminen ja positiivinen vahvistus
« Vastaus #10 : 15.10.07 - klo:10:42:04 »
Ida> Tuire Kaimion koiranpentukirjassa oli hyvät pienissä askelissa etenevät ohjeet siihen, miten koiranpentu opetetaan jäämään kiltisti ja rauhassa kotiin kun omistaja poistuu. Ja myös ohjeet siihen, että sama proseduuri toistetaan paikasta toiseen muuttaessa, että oppii jäämään uuteenkin paikkaan rauhassa. Eli vähän kerrallaan jätetään ensin häkkiin hetkeksi niin että omistaja on läsnä, sitten niin että omistaja poistuu huoneesta ja sitten ulko-ovesta hetkeksi jne. Ja aina palataan takaisin ennen kun pentu muuttuu levottomaksi ja palkitaan. Näin se oppii odottamaan aina vaan pidempia aikoja kiihtymättä. Auttaisko tällainen lähestyminen? Eikös käytösmalli ole kuitenkin aika lailla sama kuin koiran levottomuus omistajan poistuessa?

Milla

Kiitos. Yritän neuvoa äitiä. :) Kyllä tuo voisi auttaa. Kerron sitten, jos saan kuulla edistymistä.

Re: huutaminen ja positiivinen vahvistus
« Vastaus #11 : 15.10.07 - klo:10:53:18 »
Kiitos. Yritän neuvoa äitiä. :) Kyllä tuo voisi auttaa. Kerron sitten, jos saan kuulla edistymistä.

Ohje oli kyllä tosi epämääräinen ja huono... Jos mielenkiintoa riittää niin ko. kirja on ihan lukemisen arvoinen. Mutta yksinkertaisesti sanottuna palkitaan silloin kun on rauhallinen ja pidennetään aikaa vähän kerrallaan :)

Repe> Tervehdys konkareille! Tuohonkin huutamiseen voisi löytyä lääkkeet jos se häiritsee ja teillä on mielenkiintoa (ja aikaa) alkaa korjaamaan käytöstä...? :)

Milla
« Viimeksi muokattu: 15.10.07 - klo:10:55:04 kirjoittanut milla »

Re: huutaminen ja positiivinen vahvistus
« Vastaus #12 : 15.11.07 - klo:00:22:30 »
tässä on hyvä esimerkki huutamisesta. Tämä ei ole pahin mahdollinen äänen käyttö, mutta voitte kuvitella millaista se on, kun tälläinen tasainen huuto jatku jopa useamman tunnin. Videota kuvatessa olin siinä vieressä joten huomion hakua tämä ei todellakaan ole...
Iloa, surua - ikuista draamaa!

Re: huutaminen ja positiivinen vahvistus
« Vastaus #13 : 15.11.07 - klo:10:10:48 »
Mun silmään näyttää siltä, että se vaan keskustelee. Ei siis ole hädissään eikä aja takaa mitään, vaan juttelee ja kuuntelee mielissään omaa ääntään. Harmi että on oppinut noin ikävän (ihmisen kannalta) keskustelutavan... :P

Voiskohan sille jollain opettaa mukavamman keskustelutavan?

Milla

Re: huutaminen ja positiivinen vahvistus
« Vastaus #14 : 15.11.07 - klo:10:46:59 »
Voiskohan sille jollain opettaa mukavamman keskustelutavan?

Jaah, jos sen tietäisin niin kait jotain tekisin asialle jo :D

mut jos se vaan on sen tapa kommunikoida, niin miks se on sitten ajoittaista, eikä jatkuvaa..?
Iloa, surua - ikuista draamaa!