[anna Viestejä: 111 Tila: Poissa Sukupuoli: mahtimuratti WWW]

Ongelma on siis että munkki on vikkelä kuin mikä eikä pelkää mitään, en ole uskaltanut antaa molempien olla samassa tilassa vapaana. Pelkään että munkki yrittää tutustua (tai hyökätä) harmaaseen, jolloin luultavasti kävisi huonosti. Lintujen häkkien olen antanut päivisin olla lähekkäin jotta tutustuisivat. Olisiko siis kellään kokemusta miten saisi linnut tulemaan toimeen vapaana ollessa?

Anna

[tinttu Viestejä: 5821 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Hiljaa hyvää tulee...näissä pikkuisissa tahtoo monta kertaa olla se ongelma, että ne ei tosissaan pelkää mitään, eikä ketään ja jos yhteentörmäys tulee, niin pieni siinä vaarassa on.

Kannattaa antaa pikkuhiljaa totutella toisiinsa, niinkuin olet jo tehnytkin. Vaikea sanoa, miten pitkään tuota tutustuttamista pitää tehdä, itse tunnet lintusi parhaiten ja osaat lukea niitä. Jos ja kun sitten ensi kerran päästät ne yhdessä vapaaksi, niin kyllä siinä kannattaa silmä tarkkana seurata, mitä tuleman pitää ja olla valmiina menemään hätiin, jos nokkapokkaa on tulossa.

Hermoilu siinä tilanteessa ei kuitenkaan kannata, vaan kannattaa itse ihan rauhassa katsoa, miten linnut toisiinsa tutustuvat, voihan olla tietysti niinkin, etteivät vapaana ollessaan välitä toisistaan tuon taivaallista.

Riippuu kovasti yksilöistä, tulevatko toimeen keskenään, vai sietävätkö edes toisiaan, sitä kun ei pysty koskaan etukäteen sanomaan.

Mutta tosiaan, rauhassa ja ajan kanssa...onnea kokeilulle 

tinttu

[Kapukaija Viestejä: 219 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Kato miten ne käyttäytyä toisensa kohte ku olevat häkissä laita häkit tosi lähekkäin että he pystyisivät kunnolla tutustua toisensa ja sitten noin viikon kuluttua päästä samaan aikaan vapaaksi jos käy riita nii erota ne

[sanne Viestejä: 2645 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Jaah, jos yhtään on normiaratin tapainen, niin taitaa saada jako selkäänsä Edesmennyttä riograndeamme ei pystynyt pitämään lopulta muiden lintujen kanssa yhtään vapaana(oli tuolloin n. 2,5 v.), sillä meni jatkuvasti henkensä uhalla härnäämään niitä-->toinen lintu ajettiin jokaiselta istumapaikaltaan pois. Ja eihän sellaisesta kissahiirileikistä mitään tullut, kun toinen vihdoin kyllästyi ja antoikin takaisin=aratti tuli kahta kiukkuisemmaksi.

Mutta tosiaan sinun kannattaa itse katsoa, kun linnut tunnet, miten käy.

sanne

[anna Viestejä: 111 Tila: Poissa Sukupuoli: mahtimuratti WWW]

Onhan tässä nyt muutama kuukautta jo totuteltu toisiinsa häkkien kanssa. Kiinnostuneita tuntuu molemmat olevan toisistaan. Coco kuitenkin säikäytettynä luultavasti nappaa kiinni, enkä uskaltaisi kokeilla kuinka kovin. Se eniten pelottaa että jos Tikin käy huonosti.

Anna

[marcol Viestejä: 236 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Jaah, jos yhtään on normiaratin tapainen, niin taitaa saada jako selkäänsä

Nooh kaukana siitä

Munkit on MEILLÄ ainakin silleen hieman hankalia pitää yhtä aikaa vapaana muiden kanssa kun nillä on tapana yrittää väkisin tunkeutua toisten seuraan, pitää päästä siiven alle ja jalkojen alle yms... Varsinkin jakojen kanssa meinas tulla joskus ongelmia kun ne ei tykännyt yhtään että joku tunkeutuu seuraan..

[kaija Viestejä: 2143 Tila: Poissa Sukupuoli: Harrikat Riograndet ja Avoparikaija(t) WWW]

Täällä hedun sisko on myös paha PAHA paha hyökkäilijä. En uskalla pitää hetkeäkään avojen kanssa vapaana enkä päästä pelleä käsistäni vaikka avot ovat häkissä koska pelle lentäisi kovin mielellään kaltereihin uhoamaan ja avot nappaavat taatusti kiinni kun tarpeeksi hermostuvat.

Sanonpa vaan että ei ole helppoa käsinkasvatettua pienempää "hullua" lintua sulauttaa isompien kanssa yhteen. Ego ja pelottomuus koituvat ennemmin tai myöhemmin kohtaloksi...  Pelle osasi toisaalta olla avon poikasten kanssa... Niitä kunnioitti eikä hyökännyt eikä kiusannut. Luoja tietää miksi ja ehkä se antaa sen pienen toivonkipinän mitä tällaisten kanssa tarvittaisiin.

[sanne Viestejä: 2645 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Jaah, jos yhtään on normiaratin tapainen, niin taitaa saada jako selkäänsä

Nooh kaukana siitä

Yllä olevan kyllä heitin lähinnä vitsinä

Enpä toki halua yleistää sitä, mutta aratit ovat kovin "kovaluontoisia" ja voimakkaita persoonia. Siksi niille voi isomman linnun kanssa ennemmin tai myöhemmin huonosti. Ei meilläkään ollut suurempia ongelmia hedun kanssa sen ollessa nuorempi, mutta iän lisääntyessä uhmakkuus kasvoi mukana. Uhmakkuus juuri koitui hankaluudeksi, koska vaikka hedu saattoikin väliin olla hyvinkin rauhallisesti toisten kanssa, niin silti riitti vain se, että toinen lintu näyttikin yhtäkkiä sille väärää naamaa/ei suostunut siirtymään tieltä jne.--->toisen päälle käytiin. Ja vaikka toiset sitä pelkäsivätkin kovasti, kyllä nekin ahdistettuina yrittivät puolustautua.

Siksi itse ainakin kehoitan todella varovaisuuteen totuttelemisessa, pitää tarkasti pitää kokelaita silmällä ja olla valmiina menemään väliin jos jotain käy.

Varsinkin jakojen kanssa meinas tulla joskus ongelmia kun ne ei tykännyt yhtään että joku tunkeutuu seuraan..

Tämähän on niille aivan luonnollistakin, eiväthän ne luonnossakaan hyväksy muita eri lajin edustajia perheryhmään/parveen

sanne

[tinttu Viestejä: 5821 Tila: Poissa Sukupuoli:]

mutta, eikös se mennyt niin, että munkkiaratti ei ole aratti?? 

juu, varovaisuutta todellakin, oli laji sitten mikä hyvänsä tai kokoero mikä hyvänsä, eihän sitä tietenkään kukaan ehdointahdoin halua satuttaa lintujaan.

toivotaan parasta kuitenkin

tinttu

[julle]

mutta, eikös se mennyt niin, että munkkiaratti ei ole aratti?? 

kyllä juuri näin. käyttäytyminen eroaa hurjan paljon arateista

[sanne Viestejä: 2645 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Onhan pionuksillakin käsittääkseni aika kova luonne väliin ja silti nekään eivät ole aratteja suomenkielisestä nimestään huolimatta

Mutta juu, oli lintu mikä tahansa, varovaisuus ennen kaikkea.

sanne

[milla Viestejä: 4820 Tila: Poissa Sukupuoli: BFA Ekku WWW]

Todistettu on henkilökohtaisella kokemuksella, että kesy koiraspionus (Tamu) ainakin käy sumeilematta isomman (Ekun) päälle ihan ventovieraassakin paikassa (meillä). Villi naaras (Viivi) puolestaan ei käy. Eli kesyn ja villin käytöksessä on näissä ainakin iso ero.

Luonnekysymyksistä takaisin asiaan... Henkilökohtaista kokemusta ei ole, mutta tässä muutamia juttuja, jotka tulee mieleen ihan maalaisjärjellä.

Jos päästät vapaaksi yhdessä, niin valvonnan lisäksi kannattaa laittaa kummallekin oma puu (eri puolille huonetta), missä on jotain tosi kivaa puuhaa. Ettei nyt ainakaan tule kiistaa siitä yhdestä puusta, jossa molemmat on tottuneet viettämään aikaansa koko paikan kuninkaina...

Toinen vinkki olisi kokeilla yhteistä vapautta alkuun jossain vieraalla maaperällä, vaikka kylässä ollessa, jolloin kummallekaan ei tulisi reviiriaggressioita.

Milla

[marcol Viestejä: 236 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Ei se kesyys vaikuta mun  mielestä, ollaan oltu kyläilemässä useasti paikassa missä villi naaras hyökkäilee häikäilemättömästi muiden päälle ja kesy koiras tulee kaikkien kans toimeen.. ;-)

[milla Viestejä: 4820 Tila: Poissa Sukupuoli: BFA Ekku WWW]

Ei se kesyys vaikuta mun  mielestä, ollaan oltu kyläilemässä useasti paikassa missä villi naaras hyökkäilee häikäilemättömästi muiden päälle ja kesy koiras tulee kaikkien kans toimeen.. ;-)

Olisko lopputulema sitten, että kokeilematta ei voi yhtään tietää miten mikäkin yksilö suhtautuu?

Suhtautuminenhan saattaa vielä muuttua taas sitten parin vuoden ikäisenä kun sukukypsyys astuu kuvaan. Kuinka vanha tuo kyseinen koiras muuten oli?

Milla