noniin, jutut taas rönsyilee alkuperäisestä aihesta
hyvä niin, mutta palataas tosiaan aloittajan aiheeseen.
Elikkä, minulla on nyt viitisen viikkoa ollut siniotsa-amatson, olca, ikä 3 vuotta. Olca on käsinkasvatettu, mutta sen verran villiintynyt, että pelkää kättä (ja myös keppiä
). Käsivarrelle tulee, jos kärsivällisesti pyytää, tosin pariin otteeseen on itse "pyytänyt" päästä kyytiin.
Aloitin jokuaika takaperin olcan opettamisen kädelle tulemiseen, elikkä keinona herkkupalat, yleensä juusto (meidän molempien lintujen suuri herkku) ts. näytän herkkupalaa, ojennan käteni ja vasta, kun olca on kiivennyt kädelle, annan herkun. Tällälailla pidentämällä kädelläoloaikaa, olen sen pikkuhiljaa saanut ymmärtämään, että ei se käsi olekaan mikään kauhistus, tosin välillä tulee nokasta, mutta ei siitä pidä välittää, eikä ainakaan saa luovuttaa vaikka välillä tekeen $X$X@:n kipeetä
, mutta jos silloin luovuttaa, kun lintu nakkaa, niin voi olla varma, että saa aloitaa koko rumban uudestaan.
Rapsuttamaan meillä ei vielä ole päästy...tosin olca itse tulee mun luo (tietsikka on häkin vieressä) kiipustaa häkkiä alas ja kun ojennan pääni, olca alkaa sukia mun hiuksia. noiden hetkien jälkeen aina varovasti ojennan käteni, josko saisin rapsuttaa sitä, mutta ainakin toistaiseksi olca on ilmeillään varottanut, että "nokkaa tulee" ...mutta kärsivällisyyttä, lahjontaa ja uhkailua, niinhän se lastenkasvatuksen kuuluisat periaatteet menee
nojoo...kesytyksessä tuon uhkailun voi jättää pois.
tinttu
