[vaapukka Viestejä: 14 Tila: Poissa]

Itse olen katsellut nyt kovastikkin noita kauluskaijoja, ja tietty minua nyt kiehtoo keltainen/sininen värinä.
En ole vielä selvittänyt sen kummemmin, onko noita edes mahdollista saada suomesta, kun hankinta ei ole
aivan vielä ajankohtainen. Haluan kuitenkin ns. valmistautua siihen tilanteeseen jo nyt, että talouteen voi saapua
käsikasvatettu lintu ulkomailta. Siksi pohdin ja pyöritän mahdollisimman tarkkaan toimintaperiaatteet käsikasvatetun
linnun kanssa oikein toimimiseksi.

[norega Viestejä: 359 Tila: Poissa Sukupuoli: WWW]

miksi juuri käsinkasvatettu? 

[vaapukka Viestejä: 14 Tila: Poissa]

Ei, ei juuri käsikasvatettu, vaan juuri haluamani värinen. Kauluskaijoja ei käsittääkseni kukaan kasvata suomessa (??),
ja ulkomaantuonnit käsittääkseni ovat enemmän tai vähemmän käsikasvatettuja tapauksia. Voin toki olla
käsityksineni täysinkin väärässä, tälläistä olen vain kuullut. Tämä pohjaa myös siihen ettei minulla ole mitään kontakteja
ulkomaalaisiin kasvattajiin, niin ensilintuni varmaankin tulee jonkun liikkeen kautta.

Tiedän että AINA pitää tukea oikealla pohjalla toimivaa kasvatus toimintaa, ja JOS minun on jotain kautta mahdollista saada
emojen kasvattama sininen/keltainen kauluskaija, sellaisen myös hankin. Mutta haen tietoja sen veralta ettei tilanne ole haluamallani
tasolla ruusuinen kun linnunhankinta on täsmälleen ajankohtaista. Tiedän että liikkeiden kautta tulleiden lintuje kanssa joutuu näkemään
paljon enemmän vaivaa, kuin mukavasti yksityisen kasvattajan kautta hankitun. Mutta olen valmis näkemään sen vaivan saadakseni
haluamani laisen lemmikin. (Ellen nyt sitten taas vaan löydä jotain yber säälittävää kodinvaihtajaa ja eksy vanhoihin uriini..)

[charley Viestejä: 477 Tila: Poissa Sukupuoli: Kauluskaija, pikkuara, ecut & neitsikat WWW]

Jos et vielä törmännyt, niin kannattaa tutustua tähän artikkeliin: ://www.papukaija.fi/papukaija-artikkelit/yleiset-artikkelit/46-papukaijan-kaesinruokinta-ja-poikasen-kesyttaeminen

Itse tuumisin aiheesta siltä kantilta, että mikä on linnun, ei niinkään linnun omistajan kantilta, se paras vaihtoehto. Nykyään, kun käsinkasvatuksen vaikutuksista lintuun niin fyysisessä kuin psyykkisessä mielessä on saatavilla niin paljon tutkittua, ajankohtaista tietoa, en ainakaan itse näkisi syytä miksi tukea sellaista toimintaa (=käsinruokinta kasvattajan toimesta), jonka tietää olevan linnun kantilta katsottuna se huonompi vaihtoehto. Vielä kauaa käsinruokinnan monista negatiivisista puolista ei olla oltu tietoisia ja sen takia monet lemmikkilinnut ovatkin käsinkasvatettuja. Huolellisella koulutuksella sen aiheuttamia haittoja pystyy kyllä vähentämään. mutta nyt, kun uutta tietoa on saatavilla ja riskit ovat tiedossa, miksei valita sitä linnun kannalta parempaa vaihtoehtoa ja samalla "äänestää lompakollaan" sellaista kasvattajaa, joka toimii sen periaatteen pohjalta?

Itselläni on siis yksi käsinkasvatettu ecuadorinaranen (n. 7-vuotias), joka on onneksi huolinut puolisokseen lajikumppanin. Kuitenkin sen käytöksestä huomaa, että se on kasvanut kunnon lintuesimerkkiä vailla ja esimerkiksi sukiessaan kumppaniaan nakertaa samalla tämän päähöyhenet katki. Vaikka Hirmu onkin hyvin kiintynyt kumppaniinsa, minun on oltava hyvin varovainen missä menee raja kuinka paljon annan Hirmun nyhvätä kanssani: jos se viettää kanssani liikaa aikaa, alkaa se käyttäytyä aggressiivisesti kumppaniaan kohtaan. Mutta on se vaan ihan oikeasti palkinnoista paras kun niiden kahden näkee touhottavan keskenään lintujuttuja ja käpertyvän vieriviereen orrelle koisimaan iltaisin   siinä kohtaa on ihan onnensa kukkuloilla siitä, ettei lintu viisveisaa minun olemassaolostani   kuitenkaan ihminen ei pysty sitä väärin (eli ihmiseen) leimautuneen linnun puolison paikkaa ikinä täyttämään.

edit. Huppista, täällä olikin keretty kirjoittamaan jo viestiä tässä välillä... No jaa 

[annip Viestejä: 2741 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Valtaosa ulkomailla kasvatetuista linnuista on emojen ruokkimia. Liikkeet tuovat ns. hyllytavaraksi kuitenkin ensisijaisesti käsinruokittuja, koska kesy on kiva ja söpö ja siksi helpompi myydä. Liikkeen kautta tilatessa aukeaa kuitenkin varmasti noinkin yleisen lajin ja värimuodon kohdalla helpostikin monta mahdollisuutta saada nimenomaan nuori, emojen ruokkima lintu.

Itse hakeminenkaan ei kuitenkaan ole mahdotonta, kontakteja kun voi tehdä, jollei niitä valmiiksi ole. Ilman kielitaitoakin (englanti toki on aika välttämätön edes) näppärä pärjää google translatorilla sen verran, että löytää haluamastaan maasta kasvattajia ja nykymaailmassa onneksi moni heistäkin osaa englantia edes jotenkin välttävästi. Lähipiiristä voi myös toki kysellä tarpeen mukaan tulkkeja ruotsin tai saksan kanssa, jos itseltä ei suju, ja lähteä tulkin kanssa miettimään kasvattajia ja yhteydenottoa.

[vaapukka Viestejä: 14 Tila: Poissa]

Kävi niin hyvästi, että huoleni käsikasvatetusta linnusta oli aiheeton. Kysäisin haluamani väristä
lintua yhdeltä liikkeeltä ja heti löytyi ruotsalaisia emokasvatteja, nyt vaan järkkäilemään asiat kuntoon
ja opiskelemaan hurjana.

[yrttipurnukka Viestejä: 224 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Menee untuvan verran ohi aiheesta, mutta eikö poikaseen vaikuta myös emojen käytös? Toisin sanoen, jos lintuemot luottavat ihmiseen, eikö ole todennäköistä että myös poikaset alkavat luottaa? Tiedän, että kesyistäkin linnuista tuppaa tulemaan pesimisaikaan villejä, mutta eikö tuo villiys jossain vaiheessa laannu, siten että poikanen näkee miten emot suhtautuvat ihmiseen?

[Lintunen Viestejä: 6999 Tila: Poissa]

Menee untuvan verran ohi aiheesta, mutta eikö poikaseen vaikuta myös emojen käytös? Toisin sanoen, jos lintuemot luottavat ihmiseen, eikö ole todennäköistä että myös poikaset alkavat luottaa? Tiedän, että kesyistäkin linnuista tuppaa tulemaan pesimisaikaan villejä, mutta eikö tuo villiys jossain vaiheessa laannu, siten että poikanen näkee miten emot suhtautuvat ihmiseen?

Ehdottomasti vaikuttaa! Vaikka pesimäaikaan linnut etääntyisivätkin ihmisestä keskittyessään pesimiseen, lintujen perusoletus ihmisestä on silti sama: ihminen ei ole pelottava. Tämä on tietty kärjistetty esimerkki, ja väliin ja näiden ulkopuolellekin mahtuu monia, mutta lintupareja voisi olla kaksi: umpivilli pariskunta, jonka ainoa kontakti ihmiseen on se, että ihminen tuo ruokaa, vettä, virikkeitä ja siivoaa. Ihminen ei kunnioita lintujen reaktioita, vaan puuhailee häkissä normaalia vauhtia vaikka linnut joka päivä lentäisivät seiniä pitkin häkin kauimmaiseen nurkkaan peloissaan. Verrokkina lintupariskunta, joka on vaikka semikesy, ottaa ruokaa kädestä ja pystyvät olemaan rentoina ihmisen läsnäollessa, vaikka eivät muuten välittäisikään ihmisistä. Pesiessään voivat olla ihmistä kohtaan entistäkin välinpitämättömämpiä (vaan eivät välttämättä), mutta eivät silti missään välissä pelkää ihmistä, jos ihmiset käyttäytyvät fiksusti lintujen läsnäollessa. Pikakelataan siihen, kun poikaset tulevat ulos pöntöstä... Ja ihan varmasti poikaset seuraavat vanhempien mallia, kuinka ihmiseen kannattaa reagoida.

Tämän takia positiivinen vahvistaminen ja linnun lukeminen olisikin kasvattajillekin tärkeää ja kannattavaa. Mikäli vanhemmat ovat tottuneita ihmiseen, myöskin poikaset tottuvat ihmisiin nopeammin, poikaset voivat olla jo todella kesyjä luovutusiässä, jos poikasten kanssa jatketaan myös positiivisen vahvistamisen kanssa.

[yrttipurnukka Viestejä: 224 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Menee untuvan verran ohi aiheesta, mutta eikö poikaseen vaikuta myös emojen käytös? Toisin sanoen, jos lintuemot luottavat ihmiseen, eikö ole todennäköistä että myös poikaset alkavat luottaa? Tiedän, että kesyistäkin linnuista tuppaa tulemaan pesimisaikaan villejä, mutta eikö tuo villiys jossain vaiheessa laannu, siten että poikanen näkee miten emot suhtautuvat ihmiseen?

Ehdottomasti vaikuttaa! Vaikka pesimäaikaan linnut etääntyisivätkin ihmisestä keskittyessään pesimiseen, lintujen perusoletus ihmisestä on silti sama: ihminen ei ole pelottava. Tämä on tietty kärjistetty esimerkki, ja väliin ja näiden ulkopuolellekin mahtuu monia, mutta lintupareja voisi olla kaksi: umpivilli pariskunta, jonka ainoa kontakti ihmiseen on se, että ihminen tuo ruokaa, vettä, virikkeitä ja siivoaa. Ihminen ei kunnioita lintujen reaktioita, vaan puuhailee häkissä normaalia vauhtia vaikka linnut joka päivä lentäisivät seiniä pitkin häkin kauimmaiseen nurkkaan peloissaan. Verrokkina lintupariskunta, joka on vaikka semikesy, ottaa ruokaa kädestä ja pystyvät olemaan rentoina ihmisen läsnäollessa, vaikka eivät muuten välittäisikään ihmisistä. Pesiessään voivat olla ihmistä kohtaan entistäkin välinpitämättömämpiä (vaan eivät välttämättä), mutta eivät silti missään välissä pelkää ihmistä, jos ihmiset käyttäytyvät fiksusti lintujen läsnäollessa. Pikakelataan siihen, kun poikaset tulevat ulos pöntöstä... Ja ihan varmasti poikaset seuraavat vanhempien mallia, kuinka ihmiseen kannattaa reagoida.

Tämän takia positiivinen vahvistaminen ja linnun lukeminen olisikin kasvattajillekin tärkeää ja kannattavaa. Mikäli vanhemmat ovat tottuneita ihmiseen, myöskin poikaset tottuvat ihmisiin nopeammin, poikaset voivat olla jo todella kesyjä luovutusiässä, jos poikasten kanssa jatketaan myös positiivisen vahvistamisen kanssa.

Periaatteessa voisi ajatella, että lintujen luovutusiän pitäisi olla rutkasti pidempi. Vaikka poikaset asuisivatkin eri häkissä ja lentovuoroja joutuisi jakamaan, sillä käsittääkseni jossain vaiheessa vanhemmat eivät oikein ''diggaa'' enää jälkikasvustaan, poikaset kuitenkin näkisivät miten emot suhtautuvat ihmiseen. Mikäli emolinnut kököttävät omistajan olkapäillä on todennäköistä, että poikanen siis seuraa esimerkkiä?

[Lintunen Viestejä: 6999 Tila: Poissa]

Periaatteessa voisi ajatella, että lintujen luovutusiän pitäisi olla rutkasti pidempi. Vaikka poikaset asuisivatkin eri häkissä ja lentovuoroja joutuisi jakamaan, sillä käsittääkseni jossain vaiheessa vanhemmat eivät oikein ''diggaa'' enää jälkikasvustaan, poikaset kuitenkin näkisivät miten emot suhtautuvat ihmiseen. Mikäli emolinnut kököttävät omistajan olkapäillä on todennäköistä, että poikanen siis seuraa esimerkkiä?

Useiden lintujen suositeltu luovutusikä on nykyäänkin pitkä. Jotkut lajit viettävät todella kauankin, helposti yli puolet elämästään luovutusikään saakka pöntön ulkopuolella maailmaa tarkkaillen, ollen silti yhä vanhempien (tai toisen vanhemman) holhottavana. Tällöin poikanen ehtii kyllä nähdä miten emot suhtautuvat ihmiseenkin.

[yrttipurnukka Viestejä: 224 Tila: Poissa Sukupuoli:]

Mitenkäs muuten nämä alalajien sekoittumiset, hyväksyttävää vai ei?

[Lintunen Viestejä: 6999 Tila: Poissa]

Mitenkäs muuten nämä alalajien sekoittumiset, hyväksyttävää vai ei?

Foorumin luettavuuden ja selkeyden kannalta uusien aiheiden aloittaminen on hyvin suotavaa, jotta keskustelu pysyy aiheessa ja tieto on helppo löytää. Kysymäsi kysymys ei liity tämän ketjun otsikkoon, joten jos kyseisestä aiheesta ei löydy jo olemassaolevaa ketjua, voit ihan rauhallisin mielin aloittaa uuden ketjun tästä aiheesta.

- Lintunen, moderaattori

[Lintunen Viestejä: 6999 Tila: Poissa]

Jaettu ei-aiheeseen liittyvä keskustelu ketjuksi Milloin ison papukaijan saa hankkia? ja siirretty aihealueelle Yleinen.

Lintunen, moderaattori