papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Onko peippopoikani intohimosurmaaja?
« : 05.05.07 - klo:12:48:41 »
Eli nyt runsaat kaksivuotias seeprapeippo -poju on jo toisen kaverin pistänyt hengiltä ahdistelullaan. Ensimmäinen kiusattiin hengiltä parin ensimmäisen kuukauden aikan poikien tullessa meille vuoden vanhoina, tulivat yhteisestä häkistä. Erotin pojat, todennäköisesti liian myöhään, tämä kaveri kupsahti. Toinen kaveri pärjäsikin jo yli puolivuotta. Oli kookkaampikin kuin tämä intohimorikollinen. Mutta kuinka ollakkaan, ahdistelu oli taas alkanut minun ollessa työmatkalla ja minun saapuessani kotiin, oli taas hautajaiset edessä.

Eihän tuota poikaa yksinkään voi pitää, mutta onhan tämä jo aikalailla ikävää kaverin kierrätystä - mitä tehdä?  ???
« Viimeksi muokattu: 05.05.07 - klo:13:48:15 kirjoittanut hengeton »

Re: Onko peippopoikani intohimosurmaaja?
« Vastaus #1 : 05.05.07 - klo:13:13:59 »
Mmh, laitoin sinne ihan oman ilmoituksen asiasta - jos vaikka joku urhea ja sitkeäsissi ilmoittautuisi.

Tosin siis ei ratkaise tätä käytöshäiriötä. Voihan tällä tietenkin olla ADHD tai jokin muu häiriö, mutta ei kai senkään vuoksi yksinkään voi pitää mokomaa häirikköä. Tuossa se nyt vetää seranadia vaahteran kukkia nyppien ja on ihan kuin koskaan mitää pahaa ei ois tapahtunutkaan. Lyhyt on linnun muisti.

Re: Onko peippopoikani intohimosurmaaja?
« Vastaus #2 : 05.05.07 - klo:13:51:43 »
mitäs jos laittaisit häkkiin tämän intohimoisen ja muiden lintujen väliin erillisen häkkiverkon ---- voihan olla että linnulla on joku vialla, tai sitte jos sulla on toista häkkiä ni siihen toisten viereen asetat sen? kyllä aika hurjalta kuulostaa tuo pojan touhu  ::) mutta kuten jos sanoin ERISTÄ ihmeessä se muista

Re: Onko peippopoikani intohimosurmaaja?
« Vastaus #3 : 05.05.07 - klo:15:29:16 »
No näin tein sen ensimmäisen uhrin kanssa. Kuolla kupsahti sitten kuitenkin. Elelivät siinä "kalterin" puolin ja toisin ehkä tuollaiset kuukauden päivät ja sitten eräs aamu tämä ahdisteltu löytyi kuolleenna häkin pohjalta. Toinen kaveri oli sitten jo huomattavasti suurempikin kuin tämä meidän räyhäreiska ja alku näytti todella lupaavalta. Tuossa ehkä maaliskuun alkupuoliskolla hiukka katselin touhua "sillä silmällä", että mahtaako täs taas olla ahdistelumeininki tulollaan. Todennäköisesti tämä mun intohimomurhaaja on myös oscarin arvoinen näyttelijälahjakkuus, sillä tuudittauduin aika pian valheelliseen rauhallisuuteen. Ahdistelu oli kuulemma puolisoni mukaan alkanut sinä päivänä, kun nostin matkalaukkuni autooni. Ja viidentenä aamuna siis löytyi uusi uhri häkistä.

Ja muuten, se ensimmäinenkin kaveri, jonka kanssa meille muutti samassa häkissä, oli tätä ADHD-nuorukaista huomattavasti suurempi. Olisko tällä joku fucking pätemisen tarve vai? Tässä ei nyt oikein kognitiivisen käyttäytymisterapiankaan tuntemus oikein auta, kun kommunikaatio ei meidän lajien välillä suju siinä määrin, että ymmärtäisin mikä on homman nimi. Koirat, kissat ja hevosetkin on helpompia luetteavia....