papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Re: Kirkuminen ja korkeat äänet
« Vastaus #15 : 12.03.07 - klo:17:19:54 »
Onko kenelläkään täysin onnistunutta kokemusta huudon loppumisesta sillä että linnun huutoon ei reagoida, siis huomattavissa määrin  - vai "huijaako" joku itseään sillä, että huuto on vähentynyt sillä että itse on oppinut tavan olla reagoimatta? Haluaisin kuulla yhden onnistuneen tapauksen jossa häiritsevä huutaminen on saatu loppumaan tätä keinoa käyttäen.

Minulla on nyt menossa "kokeilu" jossa koitan kitkeä huutamisen pionus naaraalta (Viivi), joka huutaa sekä minun perään, että puolisonsa perään (Tamu, joka taasen on minun perään), ei auta se että olen vieressä näköetäisyydellä vaan huuto tulee silti. Jos Tamu erehtyy seuraamaan minua, huuto tulee hetken kuluttua varmasti. Luulen, myös, että huutoa piisaa siitä, että Viivi haluaa Tamun ruokkivan itseään - en ole ihan varma. Viivi ei ole käsikesy minulle joten kädelle otto ei tule kysymykseen (mm. suihku-tapauksissa jossa menen Tamun kanssa suihkutilaan).

So far, sanoisin että tällä pinnalla tämä on raivostuttavaa puuhaa - tekisi mieli lähinnä huutaa vain takaisin, tai spruutata vesipullolla (joka on väärä tapa, tiedän), se että oppii pitämään siinä vihantunteessa suun kiinni, laskea sataan ja poistua paikalta on joskus todella vaikeaa!  :P
There is a very fine line between "hobby" and "mental illness."

Re: Kirkuminen ja korkeat äänet
« Vastaus #16 : 12.03.07 - klo:19:40:07 »
Kinkkisen heitit..sen tiedän, että itse en kyllä malttaisi olla niin täsmällinen tuossa reagoinnissa kuin pitäisi, jotta ongelma sitä kautta poistuisi. Malttia ja aikaa se todellakin vaatii.  Toki meilläkin tuo reagoimatta jättäminen on jossain määrin auttanut(linnut eivät yhtä sinnikkäästi jaksa enään jatkaa huutoa kun siihen ei reagoida), mutta suurempana tekijänä pidän sitä, että itse emme siitä enään niin välitä kun on iso talo ja linnut kokonaan eri kerroksessa-->ääni kuuluu paljon huonommin alakerrasta yläkertaan kun välissä on vielä paksu kerros betonia.

Vuodenaika ainakin on myös yksi huutamista lisäävä tekijä täällä nyt, nooan osalta ainakin. Se on yleensä todella hiljainen, mutta "hyrräämisen" takia todella paljon herkempi huutamaan perään.

Yksi vaihtoehto tietty olisi yrittää opettaa viiville joku vähän kauniimpi ääni kutsuhuudoksi..tätä keinoa olen käyttänyt nooan kanssa(ei tarvitse olla vihellys/puhesana, voi myös olla linnun luontaista ääntelyä, joku nätimpi osa vaan sitä). Yhden tarinan tunnen myös arasta, joka huusi kuin riivattu. Omistaja kuitenkin keksi laittaa kellon aran häkkiin, eikä tullut/reagoinut mitenkään jos lintu huusi. Hän tuli ainoastaan silloin, jos lintu helisti kelloa, ja palkitsi tipun aina. Näin ara oppi sitten soittamaan kelloa aina kun halusi omistajan luoksensa/tältä jotain.

sanne

höyhenmäistä elämää...

Re: Kirkuminen ja korkeat äänet
« Vastaus #17 : 12.03.07 - klo:19:53:47 »
Itse olen huomannut että jos minulla on kiire ja yritän saada nopeasti linnun häkkiin että pääsen lähtemään, lintu (kauluskaija) kyllä vaistoaa sen ja jos vielä erehdyn komentamaan vihaisesti niin *peli* on menetetty. Ei auta muu kuin rauhoittaa itsensä ja aloittaa alusta.

täällä sama ei auta siinä vaiheessa mitkään äänenpainot---- vaan otettava kaikki alusta ja odotettava että lintu unohtaa tarkoituksen miksi pyydystän sitä häkkiin  :P jota ei ihan heti unohda---- ainakaan täällä

Re: Kirkuminen ja korkeat äänet
« Vastaus #18 : 12.03.07 - klo:19:59:04 »
Täälläkään ei huomiotta jättäminen ole auttanut pätkän vertaa. Huutavat, kun tietävät että talossa on joku. Puhe olkkarista, askeleet ym. Kuten Sabikin, epäilen mahtaako huudon pois-kitkemiseksi olla mitään oikeasti toimivaa keinoa. Vettä, huutoa ja pimeää ovat saaneet. Mutta eivät nuo auta kuin hetkeksi. Huutamisen yhdistäminen ikävään kokemukseen taitaa olla ainoa keino, mutta kuka sellaista nyt tahtoo lemmikilleen jatkuvasti aiheuttaa.. Ei kukaan.. Eniten harmittaa kun huomiohuutamisen syntyyn ei ole pystynyt itse vaikuttamaan. Joutuu vain kärsimään seuraukset.. :-\

Re: Kirkuminen ja korkeat äänet
« Vastaus #19 : 12.03.07 - klo:20:01:57 »
Itse olen huomannut että jos minulla on kiire ja yritän saada nopeasti linnun häkkiin että pääsen lähtemään, lintu (kauluskaija) kyllä vaistoaa sen ja jos vielä erehdyn komentamaan vihaisesti niin *peli* on menetetty. Ei auta muu kuin rauhoittaa itsensä ja aloittaa alusta.

täällä sama ei auta siinä vaiheessa mitkään äänenpainot---- vaan otettava kaikki alusta ja odotettava että lintu unohtaa tarkoituksen miksi pyydystän sitä häkkiin  :P jota ei ihan heti unohda---- ainakaan täällä

Juup, näissä tilanteissa ei auta muu kuin rauhoittua itse, sillä kiivastumisesi lintu voi joko kokea pelottavaksi(lintu luottaa ja pitää sinua turvanaan, muutut kiivastuessa epäluotettavaksi) tai hauskaksi, kummin tahansa se ei tahdo tulla. Rauhoittumisen myötä kannattaa tehdä tilanne sellaiseksi, että lintu haluaa tulla luoksesi(nami, lelu/kiinnostava juttu sinulla, minkä tähden lintua kiinnostaa tulla).

Toinen juttu muuten on treenata tuota häkkiin menoa. Jotkut linnut voivat kokea sen inhottavaksi, koska mieltävät menon häkkiin sinne sulkemiseksi aina(kiva loppuu jne). Siksi kannattaakin opettaa lintu siihen, että häkkiin meno ei aina automaattisesti tarkoita sinne sulkemista. Palkinto aina häkkiin menemisestä(oli se sanallinen tai esim. nami) ja luukun voi jättää auki väliin. Kun on pakko pistää lintu kiinni, voi sille antaa sinne joko kivan lelun tai herkun, jonka tuhoamisessa menee vähän kauemmin aikaa...näin lintu unohtaa hetkeksi häkin sulkemisen ja keskittyy muuhun.

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: Kirkuminen ja korkeat äänet
« Vastaus #20 : 12.03.07 - klo:20:06:35 »
Täälläkään ei huomiotta jättäminen ole auttanut pätkän vertaa. Huutavat, kun tietävät että talossa on joku. Puhe olkkarista, askeleet ym. Kuten Sabikin, epäilen mahtaako huudon pois-kitkemiseksi olla mitään oikeasti toimivaa keinoa.

Hankalaa, ymmärrän..siksi itsekin totesin, että todella paljon auttoi meillä(vaikka näiden mökää ei kakadun huomiohuutoon voi verrata) tuo muutto sellaisiin tiloihin, joissa äänet eivät niin kuulu. Uskoisin, keino voisi olla olemassakin..mutta jokainen huutotapaus on aina yksilöllinen ja niin se pitää käsitelläkin. Syy huutamiseen on se tärkein(mistä on alkanut aikoinaan), jotta voitaisiin oikeanlailla asiaa korjata.

Aina helppo on todeta, miten asia hoidettaisiin, mutta käytäntö on aina toinen. Ehkäpä joku todellinen ekspertti osaisikin ratkaista moisen pulman :) Oletko muuten annika kokeillut tuota toisen äänen opettamista kutsuhuudoksi?

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: Kirkuminen ja korkeat äänet
« Vastaus #21 : 12.03.07 - klo:21:13:51 »
Lainaus
Oletko muuten annika kokeillut tuota toisen äänen opettamista kutsuhuudoksi?

Uskallan epäillä että noiden kovakallojen päähän ei sellainen juttu iske :P Ja on hankalaa yrittää vaihtaa huutoa kun se tapahtuu vain häkissä, eikä häkki ole keskeisellä paikalla. Toiseen huoneeseen on vaikea vihellellä muuta ;D Eikä se jatkuvasti ole huomiohuutoakaan Pepen osalta (Hilla on muuten hiljainen, mutta huutaa huomiota tosissaan, sitten kun siihen ryhtyy). Huutavat toisilleenkin, Pepe varsinkin aina silloin, kun Hilla menee häkin pohjalle. Ja sitä normi riehumista tietysti, sille ei mahda mitään. On vain hankala yrittää suunnitella oman asunnon hankintaa ym., kun häätö tulee huudon takia samantien muualta kuin omakotitalosta (ja siihen ei ole varaa kuin vasta aikojen päästä)...

Re: Kirkuminen ja korkeat äänet
« Vastaus #22 : 12.03.07 - klo:21:41:30 »
Uskallan epäillä että noiden kovakallojen päähän ei sellainen juttu iske :P Ja on hankalaa yrittää vaihtaa huutoa kun se tapahtuu vain häkissä, eikä häkki ole keskeisellä paikalla. Toiseen huoneeseen on vaikea vihellellä muuta

Yrittänyttä ei laiteta ;) Huudon poistaminen on melkein aina(riippuen syistä)pitkällinen prosessi, joka vaatii kärsivällisyyttä. Keskinäiseen mekkalointiin ei toki voi paljon vaikuttaa ja melskaavathan nuo normaalistikin jonkin verran. Mutta huomiohuutoon voi yrittää.

Tuo toisen äänen opettaminen ei välttämättä tarkoita, että sen pitäisi olla joku vihellys tai sana, se voi myös olla linnun oma ääni. Eri ääniähän niillä riittää, osa myös mukavempia ja hiljaisempia. Pointti tosiaan tuossa on, että lintu saa sitä huomiota kun se käyttää oikeaa haluttua ääntä. Se voi alkaa ihan vahingossa, jos se huutamisen kesken käyttääkin hiljaisempaa ääntä-->saa palkkion siitä. Aika vikkelästi nämä ymmärtävät, että sillä kivalla äänellä saa vastakaikua omistajaltaan. Tämä ei välttämättä toki kokonaan poista ongelmaa, joskus se voi linnulta unohtuakin..mutta varmasti vähentää jos onnistuu. Ja eihän se tosiaan haittaakaan tee jos kokeilee, huutavathan ne kumminkin.

Meillä nooalla se on toiminut seuraavasti: nooa kyllä huutaa välillä, varsinkin hormoniaikana, mutta usein se lopettaa sen ja vaihtaa kutsuvihellykseensä(mikä on opetettu)-->siihen vastaan aina poikkeuksetta, olin missä päin taloa tahansa. Jossain kohtaa ongelmaksi tuli se, että nooalle piti vastailla loputtomiin, mutta siitäkin selvittiin sillä lailla, että menin sanomaan sille rauhallisella äänellä "kaikki hyvin, en katoa minnekään"(yleensä noita sanoja/äänenpainoa käyttäen), niin lintu rauhoittui ja lopetti...alkoi taas puuhata omiaan.

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: Kirkuminen ja korkeat äänet
« Vastaus #23 : 13.03.07 - klo:10:54:16 »
Joo.. työnalla  ;) Tosin Viivi on tavallaan jo semi-kesy, entiselle omistajalleen nyt ainakin,  joten kynnyksen yli-meno ei varmaan tuottaisi kovia ponnisteluita, ainut "mutta" miksi olen Viivin kesyyntymistä itseeni jarruttanut, on pesintä. Uskon vakaasti, että kesyt ovat huonompia pesimään.

Mutta totesin kyllä tuon huutamisen olevan sen sortin huutamista että olen aika pattitilanteessa koska Viivi reagoi huudollaan useampaan asiaan: Tamun poissaoloon sekä minun poissaoloon -- joten joko Tamun pitäis olla enempi Viivin perään tai minun kesyttää Viivi - taidan tyytyä jälkimmäiseen. Jää nähtäväksi jääkö huuto kesyttämisestä huolimatta, sillä tuolloin peräänhuuto voi olla jopa rasittavampaa sen muuttaessa muotoaan kesyyntymisen takia.
There is a very fine line between "hobby" and "mental illness."

Re: Kirkuminen ja korkeat äänet
« Vastaus #24 : 13.03.07 - klo:11:12:19 »
Jää nähtäväksi jääkö huuto kesyttämisestä huolimatta, sillä tuolloin peräänhuuto voi olla jopa rasittavampaa sen muuttaessa muotoaan kesyyntymisen takia.

Sepä se..voi hyvinkin olla, että enempi kesyyntyminen ja sitä kautta sinuun kiintyminen voi lisätä linnun halukkuutta perääsi, jolloin voi huutaa vielä enemmän. Ainoaksi hyväksi puoleksi kesyyntymisessä laskisin se, että tipua olisi helpompi käsitellä-->siirtää mukaan kun katoatte tamun kanssa sen näköpiiristä.

Itse ennemmin antaisin sen olla vähän villimpi(pesityksenkin vuoksi), mutta opettaisin sen tulemaan kepille.

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: Kirkuminen ja korkeat äänet
« Vastaus #25 : 13.03.07 - klo:15:24:49 »
.. kyllä siinä tilanteessa vaikuttaa jo näiden kahdenvälinen, joten ei näin yksinkertaista kuviota ole millään odotettavissa. Täytyyhän tää pari saada paremmin balanssiin, jotta eläminen näissä oloissa olisi kivempaa.

Nyt meni yli ymmärryksen..jos tuollaista kuviota ei ole odotettavissa missään tapauksessa(kun vielä on kyseessä jo ennestään perään huutava lintu), niin miksi ihmeessä liika huutaminen on niin yleinen ongelma lemmikkipapparien keskuudessa?? Se, että omistajan ja linnun välinen suhde olisi hyvä(tai balanssissa)ei tarkoita automaattisesti, että lintu on täysin umpikesy ja pyöriteltävissä omistajalleen. Ja kun vielä mainittiin, että toiveissa olisi lintujen pesiminen eikä niinkään se, että kumpikin olisi liimattuja omistajaansa..

Kivempaa toki elämästä tekee se, mikä jo aikaisemmin todettiin; linnun opettaminen kädelle tai kepille, jotta siirtely helpottuuu.

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: Kirkuminen ja korkeat äänet
« Vastaus #26 : 13.03.07 - klo:20:02:54 »
Mielipide se tuokin, mutta tulisi myös ymmärtää, että kaikki eivät pidä linnunpidossa tavoitteena umpikesyä seuralaista ja sitä, että he olisivat kaiken vapaa-aikansa lintujen kanssa ;)
Toki linnunpito sitoo ja velvoittaa, mutta on siinäkin eri pyrkimyksiä. Joku haluaa sen kesyn, joka on mukana ja jolle aikaa annetaan paljonkin, toinen taas haluaa vähän villimmän ja omatoimisemman linnun, joka mahdollisesti viihtyy paremmin toisen linnun kanssa kuin ihmisen vaikka antaisikin käsitellä itseään. Ei tässä harrastuksessa ole yhtä ja ainoata oikeaa tapaa. Tämä vain yleisesti, ei viitaten edellisiin tapauksiin.

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: Kirkuminen ja korkeat äänet
« Vastaus #27 : 13.03.07 - klo:20:57:33 »
Hey, back to the business!   ;D

Ton ns. kutsuäänen käyttö saattaa muuten olla avain nyt kaikkeen.. tuo ei-reagointi ei ainakaan äkkiseltään näyttänyt toimivan sitten mitenkään, melkein voisin sanoa sen pahentaneen tilannetta (okei, ensimmäisen päivän jälkeen paha sanoa), kokeilin sitten antaa vastakaikua miellyttäviin ääniin joita Viivi käyttää. Eli toisin sanoen, Viivin hakemaan yhteydenpitoon (joihin en ollut tarpeeksi reagoinut aiemmin, vaan oli Viivin suunnalta johtanut luultavasti turhautumiseen koska ei ollut saanut vastakaikua siihen kommunikointiin jota ko. tipunen käyttää -- nää on nää yksilöerot taas!) vastailen vihellyksellä - tänään huutoa ei piisannut kertaakaan! Ehkä hyvä päivä tipusella mutta taidanpa testata tekniikkaa hieman pidemältikin  ;)
There is a very fine line between "hobby" and "mental illness."

Re: Kirkuminen ja korkeat äänet
« Vastaus #28 : 13.03.07 - klo:21:09:36 »
vastailen vihellyksellä - tänään huutoa ei piisannut kertaakaan! Ehkä hyvä päivä tipusella mutta taidanpa testata tekniikkaa hieman pidemältikin  ;)

Hyvä juttu! Siinä mielessä on luonnollisempaa käyttää tätä kutsusysteemiä, sillä pitäväthän parit luonnossakin yhteyttä toisiinsa :)

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: Kirkuminen ja korkeat äänet
« Vastaus #29 : 14.03.07 - klo:10:19:01 »
Meillä taas puolestaan saatiin todisteita vastakkaisesta "koulutuksesta" kun olin itse reissussa. Äitini oli lomalla sen aikaa, ja toimi samalla Ekun hoitajana. Paluuni jälkeen tuli todistettua, että äiti on onnistunut opettamaan Ekun kirkumaan hoitojakson aikana. Luojan kiitos Ekku osaa tunnistaa sen, ketä kannattaa komentaa kirkumalla ja ketä ei!! Eli ei huuda äidin luona silloin kun äiti ei ole paikalla, vaikka itse olisinkin siellä. Eikä myöskään huuda kotona.

100% selvästi oppinut, että "mummun" saa hyppäämään paikalle kun vähän aikaa kirkuu. Ja jos ei heti tule, niin perhana huudetaan lisää. Viimeistään tulee sitten tunnin päästä vetämään verhon eteen ettei naapureita haittaisi. Ja mitä useammin huuto toimii lopulta (=saa henkilön paikalle/liikkeelle), sitä pidempään kannattaa yrittää seuraavalla kerralla. "Mummu" vaan ei edelleenkään usko että homma menee näin, vaan itsepintaisesti väittää, että vauva itkee kun sillä on hätä... ::)

Tätä soveltaen voisi sanoa, että pitkään huutaneella pitäisi reagoimattomuutta käyttää varmaan vuoden päivät yhdenmukaisesti ennen kuin lintu uskoisi, ja tänä aikana se, että kerrankin saapuu paikalle, voi romuttaa monen kuukauden työn. Kyseessä kun on käytöksen eliminoiminen kokonaan, mikä on vaikeaa.

Erilaisen kutsuäänen opettaminen puolestaan on aiemmin opitun käytöksen korvaamista toisella paremmalla. Tällaisen oppiminen on huomattavasti helpompaa :) Sama pätee esim laihduttamiseen tai tupakoinnin lopettamiseen ihmisellä. Jos syömistä/polttamista ei korvaa jollakin muulla tavalla (esim liikunnalla), niin päätöksen pitäminen on huomattavasti vaikeampaa. Sohvan pohjalla on pirun vaikea pitää kiinni uudesta ruokavaliosta ;)

Milla
« Viimeksi muokattu: 14.03.07 - klo:10:22:11 kirjoittanut milla »