Olisikohan mahdollista, että jossain vaiheessa ihminen/papukaija-suhde voisi mennä siihen pisteeseen, että molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus olisi niin suurta, että toisen tarvitsisi vain ehdottaa kun toinen jo toimisi toiveiden mukaan? Olettaen että kumpikin ymmärtää mitä on ehdotettu.
Mietiskelin tuota Ekun aamuista käytöstä ("tottelemattomuutta" ja aggressiokohtausta seurasi päätös toimia minun toiveen mukaan ja mennä häkkiin). Mietiskellessä tuli mieleen viidakossa elävä papukaijapariskunta. Eikös niiden keskinäinen suhde ole varsin harmoninen? Kaikki tehdään yhdessä eikä kumpikaan komentele toista?
Onkohan tutkittua tietoa siitä, tekeekö aloitteen (esim lentoon lähdöstä) aina toinen vai jakaantuuko aloitteellisuus tasapuolisesti pariskunnan välillä?
Tällaisia pohdintoja tänään, yksi aamu jäljellä ennen lomaa
Edit: Kuinka ollakaan tuli vastaan artikkeli
THE FUNCTIONAL SIGNIFICANCE OF LONG TERM PAIR BONDS
jossa tutkitaan syytä papukaijojen (kakadu tässä tapauksessa) ympärivuotiseen parisiteeseen. Pikalukaisulla syynä näyttäisi olevan se, että molemmat hyötyvät suhteesta ravinnon haussa. Molemmat muut hypoteesit ("ovat yhdessä poikasten kasvatuksen takia" ja "koiras vartioi naarasta") todetaan vääriksi. Pitää lukea ajan kanssa tarkemmin, vaikuttaa mielenkiintoiselta 
Milla
