papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Re: Valkokakadunpoikanen
« Vastaus #15 : 22.10.06 - klo:21:12:48 »
Näkikö / tapasiko Whitelady Tahvon ?
:-[ Valitettavasti en päässyt tulemaan! Olen nähnyt Tahvon tämänkesäisen siskon, ja se oli aivan ihana. Toki, jos olisin siellä ollut, olisin varmaankin törmännyt sinuunkin JussiM, enkä tietenkään olisi varmaankaan välttynyt juuttumasta keskusteluun kanssasi... ;)

Re: Valkokakadunpoikanen
« Vastaus #16 : 22.10.06 - klo:21:42:25 »
mutta ehdottomasti lajista kiinnostuneiden täytyy saada tietää muutakin kuin hyvät puolet.

Ja jos oma yksilö on se helppo poikkeus luttana koko ikänsä niin ei sillon kuitenkaan kannata kertoa sitä lajista yleiskuvana, että kaikki ovat, vaan ottaa huomioon myös muut linnut..

 :-X Miten minusta nyt tuntuu, että tuo "saarna" iski suoraan minuun... Sanoinko jotain pahasti? Kerroin mielestäni vain sen, että miten äärettömän ihana vaahtikseni on minulle ollut. Olisiko minun pitänyt sanoa tuon kerronnan perään, että ottakaa toki huomioon, että muut ovat ehkä sitten kauheita ja meille on sattunut nyt vain yksinkertaisesti tämä (lainaus Jelukalta) luttana... Enkö olisi voinut ääneen (taas) iloita siitä, että tämä, sekä ne yksilöt, joita olen tavannut, ovat olleet minun mielestäni aivan ihania? Kyllä minä tietenkin voin nyt tässä kertoakin vielä tautofonisesti, että Jade on syönyt meillä seinätapettia, nappuloita kännykästäni, nakertanut muutamat sähköjohdot lampusta, paloja paneleista, se huutaa 1-2 kertaa päivässä lujaa, roikkuu villapaidassa joskus häiritsevästikin, ei aina kakkaa paperille... Mitä muuta minun kuuluu nyt kertoa negatiivista? Sitä kun minun kohdallani ei ole. Voi vitsi... Unohdin toki, että se voi pahoin matkalla. Muuta en tiedä!

En kyllä tasan tarkkaan ole se persoona, joka ensimmäiseksi kertoo valkokakadun negatiivisista puolista, koska valehtelisin. Hyvät puolet ovat niin painavia, että tuo kokemukseni negatiivista on niin laihanlainen, ettei vaakakuppi heilahda kyllä juurikaan merkittävästi. Mutta aika näyttää. Jos oman vaahtikseni käytös muuttuu merkittävästi, luulen, oman itseni tuntien, että olen varmaankin siitä täällä forumissa kertomassa ja hakemassa apua. Silloin voitte sanoa minulle, että "eikös me sitä sanottu" ja voin ihan varmasti, ja rauhassa ja hyvillä mielin sanoa, että oikeassa olitte, kiitos... siis jos niin on...

Terveisin nimimerkki  ;D Vaahtikset ovat ihania! ;D (siis tällä hetkellä...)


*edit: korjattu Quote*
« Viimeksi muokattu: 24.10.06 - klo:20:06:21 kirjoittanut tinttu »

Re: Valkokakadunpoikanen
« Vastaus #17 : 22.10.06 - klo:22:15:45 »
Olisiko minun pitänyt sanoa tuon kerronnan perään, että ottakaa toki huomioon, että muut ovat ehkä sitten kauheita ja meille on sattunut nyt vain yksinkertaisesti tämä (lainaus Jelukalta) luttana...

Itseasiassa, juu. On huono sanoa, että kakadut ovat todella hiljaisia, vain koska oma on hiljainen yksilö. Kakadut OVAT äänekkäitä lintuja, eivätkä ne juurikaan arkaile käyttää ääntään ilmaistakseen tahtoaan. On huono sanoa, että ei nämä sotke tai tuhoa paikkoja vain koska se oma ei tee niin. Ihmiset saavat helposti yleisen kuvan lajista, vaikka kertoisit vain omasta linnustasi.

Otetaan tähän vaikka nämä lintupäivät, jotka ovat toisaalta aika huonoja siinä mielessä, että ihmiset näkevät linnusta vain sen hyvän puolen. Meidän ötökkä antaa kaikkien koskea ja paijata, vaikka kotona se sähisee ja uhittelee kaikille, joita se ei tunne, ja myös tutuillekin. Lintupäivillä se on useimmiten aivan hiljaa, mutta kotona ääntä lähtee sitten kunnolla, usein. Tälläkin hetkellä se huutaa huomiota häkissään kuin heikkopäinen. Repii, puree, tuhoaa, paskii ympäriinsä.. Lajista kerrottaessa on aina hyvä yleistää, ellei kuulija nimenomaan tahdo tietää sinun linnustasi.

Anteeksi jos vaikutti saarnalta, mutta oli pakko ilmaista itseäni... :)

Re: Valkokakadunpoikanen
« Vastaus #18 : 22.10.06 - klo:23:14:59 »
Mun mielestä on hyvä myös mainita heti alkuun niistä ikävistä asioistakin, linnut kun on enkeleitä vieraitten edessä, niin niistä jää ihan liian ruusuinen kuva muuten joka saattaa johtaa hätäisiin päätöksiin hankkia oma ja kun ongelmia ilmenee niin luovutetaan. Meidän Celebes Ukko 5v on jo monta kertaa purru sormia luihin asti ja hyökkäilly päähän, niskaan. Monesti on pelänny liikkua kotona.. Ja Valkokakadu Leevi 4v tykkää isotella jos tulee vieraita, lentää olkapäälle ja puree korvasta, mutta ei vielä niin että verta tulis. Jos on tietoinen myös vaikeista käyttäytymisistä niin on helpompaa pärjätä ja voi hakea tietoa. Se on suurta tuskaa kun tulee verisiä yllätyksiä. Varmasti jokainen joka mainitsee niistä "ihmisille ongelmallisista" asioista papukaijoissa auttaa vähän valmentamaan hyviä perheitä monille linnuille.   

Re: Valkokakadunpoikanen
« Vastaus #19 : 23.10.06 - klo:01:21:50 »
Toki tulee murkkuikä (mutta ei se maailmaa kaada, toki asia on tiedostettava) ja ääntäkin lähtee, kuten esim. sunnuntaina Lemmikkimessuilla saimme hyvän ääninäytteen Kapulta ja Niilolta, taisi koko messuhalli havahtua ja salamat räpsivät ;) http://www.kakadunetti.info/gallery/displayimage.php?album=1&pos=7

Tahvosta vielä, että se tuli meille nyt takaisin. Koska perheen pojalle puhkesi luultavasti astma, mutta odottelemme vielä vielä lopullisia lääkärin tuloksia. Tahvo on nyt meillä ja lupasin auttaa löytämään sille hyvän kodin. Hän kyllä hurmasi todella ison joukon ihmisiä messuilla ja sanoi: "Moi vaan!"

t: Elina

Re: Valkokakadunpoikanen
« Vastaus #20 : 23.10.06 - klo:08:07:56 »
On äärimmäisen tärkeää kertoa myös näistä huonoista puolista, mahdollisista tulevista ongelmista ja vastoinkäymisistä sillä koska aina kertoo vain kuinka ihana ja luttana jokin eläin on täytyy myöntää ettei se välttämättä ongelmien ilmetessä enään sitä ole vaan aivan jotain muuta - näistä hyvänä esimerkkinä voi mainita kiertolinnut joita tapaa jatkuvasti ja toisinaan yhdistyksen Sijoitusrinkiinkin tulee.

Aina täytyy myös muistaa ero aikuisen linnun ja poikasten välillä, aikuisilla jolla on/voi olla vuosittaisia hormoonipiikkejä yms joita ei taasen vältämäti nuorella, aaaaivan ihastuttavalla poikasella vielä ole.  Mikäli ei kerro tasapuolisesti hyvistä ja huonoista puolista tulee pintaan näitä "Mitä meidän lutuselle Kallelle nyt tuli?"- kysymyksiä jotka olisi voinut ehkäistä jo alkuunsa.
Eläinlapset ovat aina yhtä ihania, aikuisuus vaan usein tuo tullessaan myös näitä negatiivisia muutoksia.
There is a very fine line between "hobby" and "mental illness."

Re: Valkokakadunpoikanen
« Vastaus #21 : 23.10.06 - klo:11:50:58 »
Tottakai myös negatiiviset puolet ovat käytävä tulevan linnun hankkijan kanssa läpi. Kakadut ovat luonteensa takia esim. todella helposti hemmoteltavissa ja siinä pitää olla tarkkana. Poikanen ja aikuinen lintu ovat myös eri asia, ihan niin kuin Sabine sanoikin..

Re: Valkokakadunpoikanen
« Vastaus #22 : 23.10.06 - klo:12:53:31 »
Kyl sama pätee ihan melkein mihin tahansa lemmikkieläimeen... myös on niitä varjoisia päiviä, jolloin kaikki menee ihan toisin kuin  itse suunnittelee. Ne päivät vaan pitäis osata pyyhkiä mielestään

Re: Valkokakadunpoikanen
« Vastaus #23 : 23.10.06 - klo:13:49:07 »
Lainaus
Lemmikkimessuilla saimme hyvän ääninäytteen Kapulta ja Niilolta, taisi koko messuhalli havahtua ja salamat räpsivät

Ja toikin oli varsin lepposaa ja hiljasta (vaikka en itse paikalla ollutkaan). Tuon voisi luokitella sellaiseksi leikinomaiseksi jutteluksi.  ;D Meidän Pepe pitää välillä vienoa päästäkää mut ulos täältä huutoa, aivan kuin sillä olisi nenä tukossa. Mutta se useimmiten kuuluva huuto on sellaista stressirääkynää, jota monet ei siedä kuunnella yhtään, siinä oikeasti sattuu korviin ja se kuuluu talosta pitkälle pihalle asti, ulkona ollessaan voi puhua jo km luokasta.. Ja sitä kuuluu päivittäin, jos ei vastusteta häkissä oloa niin ainakin aina kun pitäisi mennä nukkumaan.

Re: Valkokakadunpoikanen
« Vastaus #24 : 23.10.06 - klo:22:17:20 »

Itseasiassa, juu. On huono sanoa, että kakadut ovat todella hiljaisia, vain koska oma on hiljainen yksilö. Kakadut OVAT äänekkäitä lintuja, eivätkä ne juurikaan arkaile käyttää ääntään ilmaistakseen tahtoaan. On huono sanoa, että ei nämä sotke tai tuhoa paikkoja vain koska se oma ei tee niin. Ihmiset saavat helposti yleisen kuvan lajista, vaikka kertoisit vain omasta linnustasi.

 :-[ Onkohan kukaan tullut ajatelleeksi, että olen ollut valkokakadun omistaja vasta hieman vajaa vuoden...? Ensimmäiset kohtaamiseni muihin valkokakaduihin olivat kesäkuussa 2006, eli noin neljä kuukautta sitten... Siitä vajaa kaksi kuukautta eteenpäin toisen kerran...  ja ihme kyllä, siinä kaikki...! Howli, hyvä. Sinulla ei ole valkokakadua..., mistä minä nyt olen puhunut. Kun Pepe tekee kaikkea tuota, josta olet puhunut, ei sitä mielestäni kuitenkaan aivan kokonaisuudessaan saa verrata valkokakaduun. Äänessä on niilläkin eroa... ja tavoissa... ja sukupuolella...

Tuntuu todella pahalta tuo teidän nuijimisenne minun suhteeni... Olisi ollut hienoa, jos olisi löytynyt edes yksi ihminen, joka tuon yllä kuvaamani olisi ymmärtänyt: olen itsekin  u u s i  omistaja/papukaijaharrastaja joukossanne, ja  jos ja kun kerran olen tällaisen kokemuksen oman vaahtikseni kanssa saanut ja kertonut siitä (lapsellisen iloisena), avoimesti, niin mistä koko jutussa   o i k e a s t i   on kyse?

Ja Howli: Missä kohtaa olen sanonut, että valkokakadut ovat todella hiljaisia? Olen sanonut, että meillä Jade huutaa 1-2 kertaa päivässä ja on muutoin hiljainen. MITÄ siinä on väärin. Pitääkö minun omasta linnustani teillekin puhuessa yleistää...?  Lainaan: "On huono sanoa, että ei nämä sotke  tai tuhoa paikkoja" ....????????? Missä kohtaa olen niin sanonut? Juurihan listasin kohdat, jossa Jade on niin tehnyt. Olen aivan ällikällä päähän lyöty....  :-[


*edit: korjattu Quote*
« Viimeksi muokattu: 24.10.06 - klo:20:05:47 kirjoittanut tinttu »

Re: Valkokakadunpoikanen
« Vastaus #25 : 23.10.06 - klo:22:28:20 »
Kyl sama pätee ihan melkein mihin tahansa lemmikkieläimeen... myös on niitä varjoisia päiviä, jolloin kaikki menee ihan toisin kuin  itse suunnittelee. Ne päivät vaan pitäis osata pyyhkiä mielestään
:) Kiitos JussiM! Luin tuon äskeisen vasta, kun olin ensin kirjoittanut vastauksen tuohon minua ihmetyttämään pistäneen Howlin kirjoitukseen. Ja tuntui hyvältä, tosi hyvältä, sillä tuota minä juuri tarkoitan. Mielestäni tuo kuuluu myös jokaisen ihmisen elämään: on hyviä päiviä ja huonoja päiviä, ihan niin kuin meidän Jadellakin. Meillä voidaan siis kuitenkin olla onnellisia, että olemme saaneet tähän asti nauttia niistä hienoista päivistä enemmän. Olisikohan nyt oikein sanottu, te minua murjoneet kanssaharrastajat?  ;D
« Viimeksi muokattu: 24.10.06 - klo:09:34:18 kirjoittanut whitelady »

Re: Valkokakadunpoikanen
« Vastaus #26 : 23.10.06 - klo:23:18:11 »
Mitä nyt olen lintupäivillä nähnyt kakaduja ja ollut niiden kanssa tekemisissä, olen elänyt pilvilinnoissa. Ja nyt voin sanoa, asuttuani PÄIVÄN valkokakadu Iitan kanssa, että pilvilinnat tipahtivat maan läpi ;) Mutta heii, ei se haittaa! Hyvähän se on, että tipu pitää sitä ääntä, mutta pakko myöntää, kyllä se välillä meinaa korviin sattua ja pahasti! Mutta ei näitä voi muuten moittia, mahtavia otuksia. Ja kyllä, luulenpa, että meillekin joskus tälläinen tulee ;) :P
10 neitoa, OWA, IRN, luumupää, undu, ja 2 agaa langalla.. (Lanka katkeaa..) :D

Re: Valkokakadunpoikanen
« Vastaus #27 : 23.10.06 - klo:23:44:40 »
Sivusta seuranneena täytyy tehdä se välihuomautus, että tässä kukaan ole murjomassa ketään tai yrittämässä viedä iloa omasta lemmikistään. Miksi ihmeessä ylipäätänsä oikea ja paikallaanoleva valistus pitää aina mieltää jonain henkilökohtaisena murjomisena?? Muistakaa nyt hyvät ihmiset, että tätä lukevat lintuharrastajat laidasta laitaan..myös ne, jotka ovat aloittelijoita. Ikinä en jaksa ainakaan itse olla huutelematta, että myös niistä negatiivisista asioista ja puolista linnunpidossa pitää puhua. Näin niihin osataan varautua! Liian paljon sitä näkee esim. sijoitusringissä puuhatessa niitä lintuja, jotka on otettu, mutta joihin ollaan kyllästytty tai ei osattu odottaa millaista linnun kanssa voisikin olla todellisuudessa.

sanne
« Viimeksi muokattu: 24.10.06 - klo:11:04:19 kirjoittanut sanne »
höyhenmäistä elämää...

Re: Valkokakadunpoikanen
« Vastaus #28 : 24.10.06 - klo:09:44:36 »
No siis itse en osaa sanoa kumpi on oikeessa mutta whitelady voisitko jättää ton piilovit****** sikseen. Täällä vaan jotku sanovat tosiasioita ja eikä niistä jokaisesta tarvi ottaa itseensä. :) Mutta nauti nyt niistä iloisista hetkistä.
:) Hei Jesse! Toki ymmärrän, että jotkut sanovat tosiasioita, mutta miksi murjoa siitä huolimatta jotakin, joka ei ole  t a h a l l i s e s t i  toisia ärsyttääkseen tai muutenkaan, kertonut omista kokemuksistaan. Ja jopa luullen, että joku muukin voisi olla iloinen, että jollain on mennyt näin hyvin? Ja pyytäisin sinulta selvennystä, missä olen piiloisesti jotain mainitsemaasi tehnyt. Entä tuo sinun oma viimeinen lauseesi..............? Voitko silloin, tuon sanottuasi, heittää minua kivellä...

Terveisin nimimerkki "Liian sinisilmäinen, vaalea, tyhmä blondi"
« Viimeksi muokattu: 24.10.06 - klo:10:53:32 kirjoittanut whitelady »

Re: Valkokakadunpoikanen
« Vastaus #29 : 24.10.06 - klo:09:56:48 »
Whitelady> käyppä esim lukemassa tämä... :P Eikö yhtään pistä silmään? Kyllähän se niin on, ettei ketjussa tartte olla kuin yksi viesti, jossa sanotaan, että meillä ainakin on kiltti lällykkä, ilman lisäkommenttia, niin ulkopuolinen saattaa hyvinkin olettaa että kaikki muut vaan liioittelee. Ei ulkopuolinen lukija tiedä, onko kyseinen kirjoittaja uusi vai vanha, tai minkä ikäinen lintu on (tuossa siniotsa on 1v). Joten minun mielestäni sellaisiin juttuihin, joissa oma lintu poikkeaa "normista", kannattaa aina mainita nämä vaikuttavat seikat (ikä yms)... ::)

Milla