On kokeiltu aikalailla kaikki perusjutut, huomiotta jättäminen, valojen vähentäminen jne jne, mutta ei auta. Näiden emo asusteli aikanaan undulaattikoiraan kanssa ennenkuin pääsi lajitovereiden seuraan. Olenkin harkinnut, että ostaisiko undu-poitsun pitämään neidit tyytyväisinä. Onko kenelläkään moisesta kokemusta?
Itse en pitäisi tuota kovin hyvänä ideana. Undulaattikin on parvilintu, ja vielä enemmän henkeen ja vereen kaipaa parvea ympärilleen, jonka vuoksi suositellaankin nykyisin, että unduja olisi mielellään vähintään neljä sen parin sijaan. Yksinäinen undulaatti ei pääse neitokakadujen seurassa toteuttamaan lajityypillistä käytöstään, vaikka toki lajitoverin puute varmasti ajaisi undulaatinkin neitokakaduista seuraa hakemaan.
Olen myös harkinnut "lainaavani" neidit hetkeksi esim kasvattajalle, jotta pääsisivät kokeilemaan pesintää. Tästä ollaan ilmeisesti montaa mieltä, toiset sanovat pesintävimman vain kasvavan. Eikä tunnu kivalta ajatukselta antaa muodostaa pari ja sitten riipaista takaisin kotiin. Näiden neitien emolta kyllä katosi aikanaan pesintävimma kun sai yhden poikueen kasvattaa.
Valitettavasti neitokakadujen ja papukaijojen kohdalla pesiminen ja poikasten hankkiminen on pidempi prosessi kuin useimmilla nisäkkäillä, joilla yksilöitä voi aikalailla huoletta lainata poikasten hankkimiseen, sillä moni lemmikkinisäkäs ei muodosta samanlaista suhdetta kumppaniinsa kuin papukaijoilla. Pesintään linnun lainaaminen on linnulle iso koetus, sillä sen pitäisi ensin tutustua pariinsa, pariutua, pesiä (joka olisi se itsetarkoitus), jonka jälkeen pari julmasti erotettaisi, kuten itsekin mainitsit...

Vaikka tuossa lintu pääsisikin toteuttamaan luontoaan pesimisen muodossa, ei tuollainen toimintatapa ainakaan omasta mielestäni ole linnulle sitten loppujen lopuksi hyväksikään.
Neitokakadut ovat usein valitettavan pesimäintoisia, mutta propsit sinulle, ettet ole omaan talouteesi koirasta tarkoituksella hankkinut! On kaiketi totta, että kerran pesineenä neitokakadut helposti ajautuvat pesimätilaan uudelleen.
Kertaan vielä, mitä pesimähalujen vähentämiseksi voi tehdä, vaikka oletkin varmasti näistä jo kartalla, mutta jos näistä olisi muillekin apua joskus...
- Ensisijalla pesimäpaikkojen poistaminen. Eli ei mitään koloja tai pohjapapereiden alusia, joihin linnut pääsevät hääräämään, edes hetkeksi.
- Selkeä pimeän ja valoisan vaihtelu, eli yöllä on kesäisin varsinkin huolehdittava kunnollisen pimeistä, pitkistä öistä. Jotkut suosittelevat yöunien nostamista jopa sinne 14 tuntiin per yö. Ilmeisesti osa linnuista innostuu myös talvipäiviin verrattuna kirkkaista kesäpäivistä, joten jos kokee sen auttavan, voi omasta mielestäni pitää päivisin verhot kiinni ja pärjätä vain lintulamppujen ja normivalojen valaistuksessa.
- Tuoreruoan ja suihkuttelun vähentäminen.
- Muun tekemisen tarjoaminen/harhauttaminen, jotain muuta kuin pohjapaperien silppuamista pesänvalmistusaikeissa.
Valitettavasti nuokaan ei välttämättä kaikki toimi kaikille... Teillä on lisäksi ilmeisesti kesyjä lintuja, jotka huutavat ihmisen perään, jolloin poisopettelussa pitää käyttää niitä normaaleja keinoja, miten yleensä peräänhuudosta opetellaan pois.
Hankala tilanne! Voimia tilanteen kanssa ja pärjäilyjä! Hanki radiolliset kuulosuojaimet, niin elämä kiljumisen keskellä voi olla siedettävämpää!
