papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Jatkuva kirkuminen (yhdisteltyjä viestejä...)
« Vastaus #105 : 12.10.06 - klo:13:51:20 »
(En pikaisella haulla löytänyt vastaavaa)
Kaverillani on neitokakadu, joka joskus intoutuu huutamaan (kiljumaan) oikein kunnolla. Hoito ei ole todellakaan parhaimmasta päästä, mutta tuskin lintu osaa kaivata semmoista mitä sillä ei ole juurikaan koskaan ollut (lentomahdollisuus, iso häkki, tuoreruokaa). Lintu on koiras, pari vuotta vanha ja on elänyt koko elämänsä äitinsä ja isänsä kanssa samassa häkissä (aina nämä samat linnut minun jutuissa...  ::) ) ilman muita neitokakaduja. Huuteleeko se omaa (olematonta) morsiotaan, vai selvittää vain äänijänteitä tai mitä lieneekään? Minun alkeellisen tietämykseni mukaan linnut harvoin huutelevat ihan syittä suotta. (Vaikka saattaahan se joskus olla kivaakin.)
« Viimeksi muokattu: 12.10.06 - klo:14:59:25 kirjoittanut Ida-Emilia »

Re: Jatkuva kirkuminen (yhdisteltyjä viestejä...)
« Vastaus #106 : 12.10.06 - klo:14:58:09 »
Lintu osaa kaivata myös niitä, mitä sillä ei ole koskaan ollut. Lentäminen on jopa vaistonvaraista (näkyy mm. siinä, miten poikanen alkaa lentää, vaikka aikuista lintua ei olisi lähimaillakaan) ja erityisesti neitokakaduille kovin tärkeää. Nämä vauhdikkaat tapaukset kun parhaimmillaan lentävät sen 70km/h tuntivauhtia. Yhdistän tämän aikaisempaan ketjuun, jos siitä olisi jotain apua.
« Viimeksi muokattu: 12.10.06 - klo:15:00:27 kirjoittanut Ida-Emilia »

Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
« Vastaus #107 : 16.11.06 - klo:12:02:18 »
Oiskohan virikkeiden keksimisestä apua? Jos et sitten tahdo ottaa linnullesi seurusteluparia siinä pelossa että meteli kaksinkertaistuu  ::)

Luultavasti lintusi tahtoo kertoa Sinulle jotain! Meillä metelöintiin auttaa:
1) ruokakuppien täydennys tai herkkujen (esim. paprikan siemenkota) tarjoaminen
2) seurustelu, jutustelu
3) vapaaksi lentelemään päästäminen
4) uusien lelujen antaminen (viimeksi laitoin pinnan väliin pujotetun helminauhan ja siitäkös on otettu ilo irti -helmet eivät irtoa)
5) valojen vähentäminen/telkkarin äänen hiljentäminen

Metelöinniksi en kutsu laululiverrystä, josta saa yleensä iltapäivisin naatiskella. Silloin Poju tuntuu vallan tyytyväiseltä!

Herättelen vanhaa aihetta.. Tämä on neitokakaduilla varmaan sitten täysin päinvastoin kuin isommilla? Neidolle neuvotaan menemään luokse juttelemaan, tarjoamaan herkkuja ja tekemistä, mutta sitten kun iso kaija huutaa, olisi suositeltavaa mennä itse vaikka pihalle asti, ettei linnusta tulisi peräänhuutajaa.. Meneekö tämä ihan näin nyt sitten?
Mutta asiassani olisi (tulevana) pointtina villi lintu, josta edellisessä viestissäni puhuinkin jo.. Lintu, joka ei 'osaa' arvostaa ihmisen seuraa, ei uskalla ottaa ruokaa (herkkuakaan) kädestä eikä leikkiä ainakaan ihmisen läsnäollessa, eikä täten voi pitää (isojen lintujen metodia käyttäen) rangaistuksena sitä, että ihminen lähtee pois huoneesta, se olisi ennemminkin palkkio villille. Vai meneekö sitten vain niin, että jos villi lintu huutaa sopimattomaan aikaan, käy laittamassa ruokaa, herkkua, kylvyn, leluja, musiikkia ja avaa ehkä häkin ovenkin ja hankkii kaverin (joka kyllä äkkiseltään voi olla hankalaa..) niin huuto loppuu (tai pitäisi loppua..)?

Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
« Vastaus #108 : 16.11.06 - klo:12:43:00 »
Ihan täysin päinvastaista tämä ei neitokakaduilla ole. Jos esimerkiksi neitokakadu joka kerta huutaessaan saa tahtonsa läpi ja pääsee häkistä (esim. illalla minuutti ennen nukkumaanmenoa), on taattua, että se todella oppii saamaan haluamansa - ongelma vain pahenee.

Mutta pääsääntö on, että neitokakadu lopettaa huutamisen, kun saa haluamansa. Eli jos menet ja laitat sinne uusia virikkeitä, silloinhan ongelma poistuu, eikä linnulla ole enää syytä huutaa. Riippuu siis täysin tilanteesta, mitä kannattaa tehdä. Tuskin yksikään omistaja välttyy tältä kapinakirkumiselta, jolla lintu saattaa myös viestittää ihmiselle, että "Painu pois!", joten omaa mielikuvitusta käyttäen ja yksilöä tulkiten kannattaa miettiä, mikä mihinkin tilanteeseen on parasta tehdä. Tärkeintä on koettaa ajatella niinkuin neitokakadu ajattelisi. Tärkeintä - mutta samalla vaikeinta.
« Viimeksi muokattu: 16.11.06 - klo:12:46:03 kirjoittanut Ida-Emilia »

Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
« Vastaus #109 : 16.11.06 - klo:13:11:19 »
Lainaus
Mitä voin tehdä kun neitokakaduni huutaa ja mökkälöi kokoajan? Niiden piti olla hiljaisia lintuja kirjojen mukaan mutta tämä vesseli ainakin sirkuttelee ja livertelee aamusta iltaan niin, että naapurit varmaan pitelee korviaan

- meillä on aivan samanlaista, ja sit ku menee häkin luo ni siellä todennäköisesti on ruoka lopussa jne...

kiljumisen siirtäminen es. nauramiseen
« Vastaus #110 : 12.06.08 - klo:10:07:26 »
RE: off topic maybe (Amatson)

mut tosta huutamisesta, kiljumisesta.... Mä asun nykyään kaksiossa kerrostalossa lintujen kanssa, alakerran hullu hörhö pariskunta on päiväsaikaankin soittanut (ne ei siis käy oikeesti täysillä) virkavallan mun asunnolle ku muka siellä hakataan jotain  ::) kun meidän neiti kiljuu! voi hesus sentään, oli poliiseilla naurussa pitelemistä ku sanoin mikä on homman nimi ja kävivät tapaukseen nimeltä Petu tutustumassa  ;) Siitä lähtien ovatkin sitten aina ilmoituksen tultua mun osoitteeseen soittaneet jos taas tää kyseinen pariskunta soittelee omituisia yhteiskunnan riesa puheluitaan  :P no joo asiaan
eli mä jos alan imuroimaan, - alkaa kuorolaulu.... kiljuu kuin neitokakadut!!!!! korvia hivelevää nannaa  :-X Siis törkeen korkeelta ja kovaa! Olenkin pikku hiljaa antanut kiljua ja alkanut vihellellä tai murisemaan :D tepsii; välillä eka neiti kiljuu ku hinaaja, sit katotaan et onko reaktiota huomion hakuun, sit aletaan joko viheltää tai juttelemaan. kirkumisen jälkeen alkaa kauhee jutustelu ja minä en reakoi mitenkään.
Sit toinen on jos häviän tai kaverini sisältä ulos parvekkeelle ni se mekkala alkaa heti just eikä melkein... kestää niin kauan ku tullaan sisään takas ja sit huudetaan korkeelta ja kovaa (TAAS) "terve kulta"  ;D tai vst.
toinen mihin ollaan siirrytty on tää peitottamisen jättäminen, ei nimittäin auta yhtään - koska neiti menee huutamaan sit siihen kohtaan missä peitto loppuu ja nauraa pas#&())set naurut päälle  :P

ps. Sen verran tapaus kuitenkin et jos mennään ulko-ovesta ulos eikä parvekkeelle ni kiljuntaa ei tule, on nimittäin pariin otteeseen jääty kuuntelee oven taakse et kui käy ;)
« Viimeksi muokattu: 12.06.08 - klo:10:10:24 kirjoittanut P@P »

Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
« Vastaus #111 : 15.07.14 - klo:22:41:34 »
Tietääkö joku miksi neitokakadut laulavat vaikka ne olisi laitettu nukkumaan? Aina kun olen laittamassa lintujani nukkumaan niin kaikki muut linnut ovat rentoutuneita ja valmiita rueta nukkumaan, mutta kun sammutan valot niin heti Aaro innostuu laulamaan ja laulaa n.15 min ja sitten tulee hiljaista, sama on aamulla ennen kuin laitan valot päälle niin Aaro on jo aloittanut laulamisen

Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
« Vastaus #112 : 16.07.14 - klo:09:48:45 »
Tietääkö joku miksi neitokakadut laulavat vaikka ne olisi laitettu nukkumaan? Aina kun olen laittamassa lintujani nukkumaan niin kaikki muut linnut ovat rentoutuneita ja valmiita rueta nukkumaan, mutta kun sammutan valot niin heti Aaro innostuu laulamaan ja laulaa n.15 min ja sitten tulee hiljaista, sama on aamulla ennen kuin laitan valot päälle niin Aaro on jo aloittanut laulamisen

En tiedä miksi, mutta osa neitokakaduista tuntuu tekevän noin. Ainakin muistaakseni Annip:illa on useampi(?) koiras jotka saattavat laulaa öisin.

Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
« Vastaus #113 : 17.07.14 - klo:01:20:35 »
Mun neitokakadut tekivät joskus aikoinaan ihan samallailla. En tiedä mistä se johtui, eivät vissiin malttaneet vain käydä nukkumaan  ;) Kyllä ne aina jossain vaiheessa sit hiljeni.

Ja joskus kun muutettiin ja mun 3 neitsikkaa oli matkahäkissä peitettyinä, pienessä autossa takapenkillä, niin lauloivat monta tuntia..  ::) Oli ihan kiva istua siinä vieressä ja yhdet vain lauleskelivat taukoamatta! Eihän siinä mulle mitään, mutta vähän kävi sääliksi muita matkustajia. Sanoin muistaakseni vielä matkakumppaneilleni ennen kuin lähdettiin et ei ne pimeessä huuda ja sitten jossain vaiheessa että kyllä ne kohta hiljenee... Ja mitä vielä! Söivät vähän välissä ja jatkoivat!

Neitokakadut on vain semmosia!
« Viimeksi muokattu: 17.07.14 - klo:01:22:26 kirjoittanut moonout »
Siivekkäät, tassulliset, varpaiset, kaviolliset ja sorkalliset kaverit..

Vs: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
« Vastaus #114 : 22.08.15 - klo:12:02:58 »
Meillä on myös ongelma neitokakadu naaraiden kiljumisen kanssa. Neidit ovat kohta seitsemän vuotiaita ja sisaruksia keskenään samasta pesueesta. Näiden häiritsevä kiljuminen liitty pesintävimmaan ja ilmeisesti sen aiheuttamiin hormonimuutoksiin. Normaalina pidän riemukasta hetken kestävää kiljahtelua kun tullaan esim töistä kotiin, mutta pesintävimman iskiessä alkaa näinkin rauhalliselta ihmiseltä mennä hermo.

Parittelukumppania nuo tuntuvat kaipaavan, mutta kun en perheenlisäystä halua niin koiraita ei hankita. Koiraspuolisen kumppanin puuttuessa neidit kiljuvat minun perään. Ei tarvitse kuulua kuin yskäisy tai näkyä vilahdus meikäläisestä niin huuto alkaa. Toinen neideistä rauhoittuu sen jälkeen kun on pyöräyttänyt munan ja alkaa hautoa. Siinä vaiheessa toinen vielä jatkaa. Kiljuminen ei ole ihan ympärivuorokautista, mutta sellaisia 45min settejä saattaa tulla useampi päivässä. Pesintäinnostuksia tulee vuoden aikana ainakin neljä kertaa.

On kokeiltu aikalailla kaikki perusjutut, huomiotta jättäminen, valojen vähentäminen jne jne, mutta ei auta. Näiden emo asusteli aikanaan undulaattikoiraan kanssa ennenkuin pääsi lajitovereiden seuraan.  Olenkin harkinnut, että ostaisiko undu-poitsun pitämään neidit tyytyväisinä. Onko kenelläkään moisesta kokemusta? Olen myös harkinnut "lainaavani" neidit hetkeksi esim kasvattajalle, jotta pääsisivät kokeilemaan pesintää. Tästä ollaan ilmeisesti montaa mieltä, toiset sanovat pesintävimman vain kasvavan. Eikä tunnu kivalta ajatukselta antaa muodostaa pari ja sitten riipaista takaisin kotiin. Näiden neitien emolta kyllä katosi aikanaan pesintävimma kun sai yhden poikueen kasvattaa.

Vinkkejä ja kokemuksia otetaa kiitollisuudella vastaan.

Vs: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
« Vastaus #115 : 22.08.15 - klo:14:44:05 »
On kokeiltu aikalailla kaikki perusjutut, huomiotta jättäminen, valojen vähentäminen jne jne, mutta ei auta. Näiden emo asusteli aikanaan undulaattikoiraan kanssa ennenkuin pääsi lajitovereiden seuraan.  Olenkin harkinnut, että ostaisiko undu-poitsun pitämään neidit tyytyväisinä. Onko kenelläkään moisesta kokemusta?

Itse en pitäisi tuota kovin hyvänä ideana. Undulaattikin on parvilintu, ja vielä enemmän henkeen ja vereen kaipaa parvea ympärilleen, jonka vuoksi suositellaankin nykyisin, että unduja olisi mielellään vähintään neljä sen parin sijaan. Yksinäinen undulaatti ei pääse neitokakadujen seurassa toteuttamaan lajityypillistä käytöstään, vaikka toki lajitoverin puute varmasti ajaisi undulaatinkin neitokakaduista seuraa hakemaan.


Lainaus
Olen myös harkinnut "lainaavani" neidit hetkeksi esim kasvattajalle, jotta pääsisivät kokeilemaan pesintää. Tästä ollaan ilmeisesti montaa mieltä, toiset sanovat pesintävimman vain kasvavan. Eikä tunnu kivalta ajatukselta antaa muodostaa pari ja sitten riipaista takaisin kotiin. Näiden neitien emolta kyllä katosi aikanaan pesintävimma kun sai yhden poikueen kasvattaa.

Valitettavasti neitokakadujen ja papukaijojen kohdalla pesiminen ja poikasten hankkiminen on pidempi prosessi kuin useimmilla nisäkkäillä, joilla yksilöitä voi aikalailla huoletta lainata poikasten hankkimiseen, sillä moni lemmikkinisäkäs ei muodosta samanlaista suhdetta kumppaniinsa kuin papukaijoilla. Pesintään linnun lainaaminen on linnulle iso koetus, sillä sen pitäisi ensin tutustua pariinsa, pariutua, pesiä (joka olisi se itsetarkoitus), jonka jälkeen pari julmasti erotettaisi, kuten itsekin mainitsit... :-\ Vaikka tuossa lintu pääsisikin toteuttamaan luontoaan pesimisen muodossa, ei tuollainen toimintatapa ainakaan omasta mielestäni ole linnulle sitten loppujen lopuksi hyväksikään.

Neitokakadut ovat usein valitettavan pesimäintoisia, mutta propsit sinulle, ettet ole omaan talouteesi koirasta tarkoituksella hankkinut! On kaiketi totta, että kerran pesineenä neitokakadut helposti ajautuvat pesimätilaan uudelleen.

Kertaan vielä, mitä pesimähalujen vähentämiseksi voi tehdä, vaikka oletkin varmasti näistä jo kartalla, mutta jos näistä olisi muillekin apua joskus...
- Ensisijalla pesimäpaikkojen poistaminen. Eli ei mitään koloja tai pohjapapereiden alusia, joihin linnut pääsevät hääräämään, edes hetkeksi.
- Selkeä pimeän ja valoisan vaihtelu, eli yöllä on kesäisin varsinkin huolehdittava kunnollisen pimeistä, pitkistä öistä. Jotkut suosittelevat yöunien nostamista jopa sinne 14 tuntiin per yö. Ilmeisesti osa linnuista innostuu myös talvipäiviin verrattuna kirkkaista kesäpäivistä, joten jos kokee sen auttavan, voi omasta mielestäni pitää päivisin verhot kiinni ja pärjätä vain lintulamppujen ja normivalojen valaistuksessa.
- Tuoreruoan ja suihkuttelun vähentäminen.
- Muun tekemisen tarjoaminen/harhauttaminen, jotain muuta kuin pohjapaperien silppuamista pesänvalmistusaikeissa.

Valitettavasti nuokaan ei välttämättä kaikki toimi kaikille... Teillä on lisäksi ilmeisesti kesyjä lintuja, jotka huutavat ihmisen perään, jolloin poisopettelussa pitää käyttää niitä normaaleja keinoja, miten yleensä peräänhuudosta opetellaan pois.

Hankala tilanne! Voimia tilanteen kanssa ja pärjäilyjä! Hanki radiolliset kuulosuojaimet, niin elämä kiljumisen keskellä voi olla siedettävämpää! :)

Vs: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
« Vastaus #116 : 22.08.15 - klo:16:40:58 »
Kiitokset kommentista. Talven pimeyskään ei näillä neideillä vähennä pesintävimmaa, sujuvasti munitaan marras- joulukuussa. Perinnöllistä varmaan, ovat itsekin kuoriutuneet joulukuun alussa  ;)Yöunien pidentämistä voisi kyllä kokeilla, nukkuvat nyt sellaiset 10-11 tuntia. Näin ne lemmikit sujuvasti jalostavat omistajiensa luonnetta  ;D