papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Kaapin paikka!
« : 22.04.03 - klo:12:42:48 »
Nyt on Aku alkanut kotiutumaan. Kaksi viikkoa meni, ja hän on omassa elementissään, eli rähisemässä. Minä saan rapsutella ja silittää siipiäkin (ei edellinen omistaja saanut koskea kuin niskaan) Mutta mies saa "siipeensä" kokoajan kun silmä välttää. Eli talon isännän kimppuun on hyökätty nyt muutamia kertoja. Iltaisin ärhennellään sohvalta pois, ja päivällä juostaan siivet levällään perässä. Aina kun hän menee linnun viereen aku alkaa räpyttää siipiään ja häkin oven avaaminen on erittäin hankalaa ilman sormien menettämistä.

Ruoka maistuu isännänkin kädestä. Ohi voi kävellä ilman vaaraa ja välillä ei ole mitään uhkailun merkkejä ilmassa. Joskus taas koko päivä menee pelkkään jahtaamiseen. Me molemmat pystymme käsittelemään lintua hyvin kepillä, mutta käden päälle hän ei suostu missään nimessä tulemaan.

Siispä kysymys kuuluu... Mikä olisi hyvä kaapin paikan osoittamisen keino? Tähän mennessä olen saanut ohjeistukseksi lähinnä nokasta ja kaulasta kiini ottamisen ja julman katseen...
Käytä vain sulavia sanoja, sillä jo huomenna voit joutua syömään niitä!

Re:Kaapin paikka!
« Vastaus #1 : 22.04.03 - klo:14:27:23 »
Lue (jos et oo jo lukenut) Athanin Guide to companion parrot behaviour (tai mikä sen nimi nyt oli - se uudempi mieluummin).

Keppijumppaa: kepiltä kepille, kepiltä kädelle, kädeltä kepille ja minne vaan ja takaisin. Aina komennon kanssa (Tule - Alas). Kun kaijasi alkaa höpöttää "Tule - Alas" yksikseen ennen nukkumaanmenoa olet todennäköisesti jo saavuttanutkin auktoriteettiaseman! ;)

(Step-up -practise vai mikä se Athanin termi tälle hommelille olikaan). Toimii kohtuullisen helposti. Samalla lintu ajan kanssa oppii luottamaan käteen ortena! Jos se ei vielä tule kädelle toistele hommaa keppi kummassakin kädessä.
Timo

"Pain decreases as nerve damage accumulates" Anonymous physiologist

Re:Kaapin paikka!
« Vastaus #2 : 22.04.03 - klo:15:27:00 »
Keppijumppaa... Juups juups. Toimii kyllä. Käsi on vain niin kamala juttu että ollaan tyydytty vain näihin kepeillä pompottelemisiin... Mutta ei ole auttanut tähän hyökkäilyyn. Mies saa linnun kepille ja pois miten tahtoo, ja saa linnun häkkiin pienen taistelun jälkeen, mutta kuitenkin uhitellaan aina kun on mahdollista ja jalkaan käydään kiinni. Kirja on tarkkaan syynätty ja edelleen syynätään.

Aku tulee päivä päivältä rohkeammaksi ja röyhkeämmäksi. Nyt olisi se ns. kaapin paikan määräämisen aika. Jos tuo elikko olisi koira, se olisi jo hallinnassa, mutta aseet lintua kohtaan on minulla vielä vähän hakusessa.
Käytä vain sulavia sanoja, sillä jo huomenna voit joutua syömään niitä!

Re:Kaapin paikka!
« Vastaus #3 : 22.04.03 - klo:18:05:50 »
Aku on selvästikin pyrkimässä isännäksi isännän paikalle  ;D.Vaikka uhittelu välillä tuntuisi hurjaltakin,ei saisi antaa periksi vaan pikemminkin uhitella takaisin.Esim. linnun ei saisi antaa jahdata ihmistä vaan päinvastoin  ::).Myöskään pelkoa ei saisi näyttää,se vaan vahvistaa linnun epätoivottua käytöstä.(Tämä kaikki tuntuu tässä kirjoittaessa niin helpolta,mutta kokemuksesta tiedän että vaikeaa se on  8) ) Joten voimia ja kärsivällisyyttä  :)
Kerran luulin olevani väärässä,mutta erehdyin.

Kai Nalo

Re:Kaapin paikka!
« Vastaus #4 : 23.04.03 - klo:09:48:00 »
Tässä pari kommenttai ao. lehdestä:

Blanchard, S. "Games Parrots Play." Bird Talk, marraskuu 1991, nro 11.

"There is a lot of outdated and incorrect advice being given about biting parrots. People are often told to grab the bird's beak and shake it and yell NO!! This doesn't work because ornithologists have now realized that grabbing a parrot's beak (what experts call "Beak Wrestling"), is considered to be play behavior between parrots. So once again, in the human effort to give negative feed-back to parrots, they have only succeeded in rewarding them. "

Eli ei olisi hyvästä tuo nokan hiplailu. Joka tapauksessa tuo Timon kertoma keino on käytetyin tähän ongelmaan.

Toinen kommentti samalta henkilöltä liittyen häkkiin laittamiseen:

"It also doesn't usually work to punish by putting a parrot in its cage. By the time the door is closed, it has probably completely forgotten the connection between biting someone and being locked up. Obviously, the bird can't bite anyone again because it has been removed from human proximity, but it hasn't learned anything about not biting. In addition, since parrots often spend prolonged periods in their cages while caretakers work, it is not logical to use the cage as punishment. "

Tämmöstä maailmalta..

Nalo ;D

Re:Kaapin paikka!
« Vastaus #5 : 23.04.03 - klo:11:08:25 »
Yksi äärimmäinen keino (jota on meillä toisinaan käytetty -  kahdesti syksyisin) on myös siipisulkien typistys.  Tämä laannuttaa linnun luontoa jonkin verran, kenties riittäväksi ajaksi auktoriteettisuhteiden selvittämistä varten. Vaarana tässä on tuo käsipelon paheneminen, mikäli lintu selvästi tajuaa käsien tekevän tuon operaation. Etuna on se, että lintu tulee riippuvaisemmaksi parven muista jäsenistä, jos se ei itse pääse tiettyihin paikkoihin omin voimin. Tällöin tuota kädellä kuljettamista voi treenata helpommin! Jakosta en oikein osaa sanoa, koska niitä yleisesti pidetään herkempinä kuin amatsoneja - tuleekohan häiriökäyttäytymistä? Kyseessä on vähän semmoinen ikuisuuskysymys.... Puolesta - vastaan.

Urhoa tuo siipisulkien typistäminen ei suuremmin ole haitannut, hyötyä siitä on ollut kyllä. Poikamme Tuukka (kohta 6-v) kykenee kuljettelemaan Urhoa ja onpa tämä useasti pyytänyt Tuukan apuakin sohvien selkänojille päästäkseen. Ennen Tuukka oli valtakunnan paholainen no. 1. Nytkin (vaikkakin lentokyky on jo palautunut) Tuukka voi edelleen käsitellä Urhoa oikein sulavasti. Tämänkin aamun aamupalasessio pöydässä oli hauskaa seurattavaa - Urho pyysi kyydin pöytään Tuukalta ja kerjäsi sekä varasti tältä ruokaa Tuukalta vaikka istuin vastapäätä!.

Tuo nokkapaini on todellakin leikkiä - erittäin suosittua meillä. Rankaisuna meillä käytetään step-uppia (muutama kerta riittää, jotta näytetään missä kaappi seisoo), ja toisinaan myös yksinäisyyttä ja huomiotta jättämistä.

Urho pelkää selvästi selkään koskettelua ja nopeita käden liikkeitä lähellään. Pienet lapset ja joskus isommankin käsi on joskus sitä vähän huitaissut kun komento ei ole mennyt perille. Tätä pikku pelkoa on viimeaikoina lasten vähän jo kasvettua oikein tosissaan yritetty lievittää, mutta selkään "taputtelua" Urho ei kertakaikkiaan siedä - syytä en tiedä!
Timo

"Pain decreases as nerve damage accumulates" Anonymous physiologist

Re:Kaapin paikka!
« Vastaus #6 : 23.04.03 - klo:11:29:16 »
Syystä tai toisesta aku ei osaa lentää. Sillä on siivet ihan kunnossa ja se harrastaa siipien vetreyttämistä päivä päivältä enemmän. Edellisellä omistajalla oli aina vapaana. Niin yöt kuin päivätkin. Osaa räpytellä vain alaviistoon. Syyksi keksimme vain sen, että kasvattaja on varmaan typännyt siivet ennen luovutusta, ja lintu ei ole koskaan oppinutkaan lentämään. Ja myöhemmin siihen ei ole sitten ollut tarvettakaan. Edellisessä paikassa lento yrityksiä oli vähän, mutta nyt nymfeille kateellisena akukin on alkanut innostumaan ilmateistä. Olen tässä mietiskellyt myös tuota siipien typistämistä. En tämän huoneessa liihottelun takia, vaan ihan kesän ulkoilurientoja ajatellen. Valjaita kun ei luultavimmin päälle vielä saada tungettua.

Kumma kyllä akun selkään saa koskea. Olen oikein tonkinut sen siivet ja selän läpi. Saan jopa hiukan liikuttaa siipiä ja pyrstön päältä saan rapsutella melko rauhassa. Sen sijaan kaulaansa hän ei paljasta rapsutteluun. Otan tänään tai huomenna valjaat mukaan rapsutteluun. Jos vaikka tottuisi ajatukseen ja saisi pitää sulkansa.
Käytä vain sulavia sanoja, sillä jo huomenna voit joutua syömään niitä!