21
Elämänkaari / Vs: In Memoriam, Simo
« Uusin viesti kirjoittanut akvirta 16.10.16 - klo:21:29:03 »Lämpöinen osanottoni.
Tuoreimmat viestit
22
Elämänkaari / Vs: In Memoriam, Simo
« Uusin viesti kirjoittanut Lintunen 15.10.16 - klo:13:22:02 »Suuret osanotot täältä. 
Itse olen lähettänyt lintuja ruumiinavaukseen, josta on tähän mennessä kaikille selvinnyt kuolinsyy, joka on jokseenkin rauhoittanut itseä linnun menehtymisestä. Joskus kuitenkin syy voi olla esim. "kuihtuminen", eli käytännössä lintu kuolee nälkään ja/tai janoon, vaikka sillä olisi kaiken aikaa ruokaa ja vettä. Eihän tuolloin oikea heikkenemisen syy ole voinut olla nälkä, mutta joskus tuon parempaa selitystä ei tilanteelle saakaan. (En siis sano, että Simolla olisi käynyt näin, vaan siis esimerkkinä siitä, että aina kuolinsyytä ei vain ole mahdollista selvittää tarkasti.) Käytännössä se voi olla mitä tahansa, joka jää sen ulkopuolelle mitä tutkitaan: synnynnäinen sattumavarainen tai jalostunut vika tms. enkä yhtään epäile etteikö lintukin vain voisi saada jotain yhtäkkistä kohtausta esim. aivohalvausta ja menehtyä siihen.
Itse olen lähettänyt lintuja ruumiinavaukseen, josta on tähän mennessä kaikille selvinnyt kuolinsyy, joka on jokseenkin rauhoittanut itseä linnun menehtymisestä. Joskus kuitenkin syy voi olla esim. "kuihtuminen", eli käytännössä lintu kuolee nälkään ja/tai janoon, vaikka sillä olisi kaiken aikaa ruokaa ja vettä. Eihän tuolloin oikea heikkenemisen syy ole voinut olla nälkä, mutta joskus tuon parempaa selitystä ei tilanteelle saakaan. (En siis sano, että Simolla olisi käynyt näin, vaan siis esimerkkinä siitä, että aina kuolinsyytä ei vain ole mahdollista selvittää tarkasti.) Käytännössä se voi olla mitä tahansa, joka jää sen ulkopuolelle mitä tutkitaan: synnynnäinen sattumavarainen tai jalostunut vika tms. enkä yhtään epäile etteikö lintukin vain voisi saada jotain yhtäkkistä kohtausta esim. aivohalvausta ja menehtyä siihen.
23
Elämänkaari / In Memoriam, Simo
« Uusin viesti kirjoittanut Viatrixa 15.10.16 - klo:02:07:02 »Sydän murtuneena joudun ilmoittamaan, että rakas pikku kauluskaijamme Simo lensi sateenkaaren toiseen päähän viime sunnuntaina.
Aamulla kun annettiin Simolle aamupalaa ja avattiin häkki sille, se vielä kiipeili energisesti häkin sisällä ja jopa söi. Sitten, noin tunti sen jälkeen raukka vain jotenkin nuupahti häkin nurkkaan. Tuskin jaksoi liikku ja nokasta tuli eritettä. Veimme sen kiireesti eläinlääkärille koska oli selvää että jokin on pahasti nyt vialla. Eläinlääkäri tutki Simon ja ilmoitti meille sydäntäraastavan uutisen. Antoivat raukalle kipulääkettä ja meille aikaa sanoa hyvästit. Simo yksinkertaisesti nukkui pois meidän silmiemme edessä, ennenkuin eläinlääkärit edes ehtivät sen lopettaa.
Tämä tapahtui noin kolmen tunnin sisällä. Hyvin pientä lohtua antaa se että Simo ei ehtinyt kärsiä kauaa - toisaalta meille oli aivan totaalinen järkys kuinka nopeasti kaikki tapahtui. Erityisesti koska oli vielä aamulla herätessään ollut terve ja normali.
Tätä ennen meillä meni Simon kanssa muuten todella upeasti. Simo oli oppinut astumaan sormelle ja siitä oli tullut hyvin läheinen - me annettiin sen lennellä vapaana aamusta iltaan. Laitettiin sille orsia ja paikkoja kämppään mutta eipä kelvannut, vaan se lensi aina sinne missä me oltiin ja pysytteli lähellä. Sillä oli tapana jopa hypätä näppikselle ja nosteli ja kosketteli mun sormia nokallaan, tosin hyvin hellästi. Koskaan ei purrut ja oli muutenkin aivan mahtava pieni kaveri.
Sydän on kerta kaikkiaan pirstaleina. Me päätettiin lahjoittaa Simon ruumis eläinlääketieteelle jotta linnuista opittaisiin enemmän. Eläinlääkäri soitti vielä jälkeenpäin kertoakseen että Simon verenkuva oli puhdas. Ei ollut loisia tai infektioita eikä mitään tarttuvaa. Mainitsi että saattoi mahdollisesti olla jokin synnynäinenvika johtuen huonoista jalostus metodeista. Sen enempiä yksityiskohtia ei kertonut.
Herää tosiaan pienoinen epäilys tässä siitä paikasta mistä me Simon hankimme - en ole kuullut kuin negatiivista palautetta siitä ja että linnut jotka sieltä hankitaan eivät välttämättä ole niitä terveimpiä myöskään. Järkytys oli aivan valtava mulle ja siipalle koska tämä tapahtui niin uskomattoman nopeasti. Vielä matkalla sinne ajattelin että Simolla on jokin pöpö josta se selviää.
Ehdottomasti ollaan päätetty hankkia uusi lintu - kunhan ollaan surtu tässä tarpeeksi. Ei korvaamaan Simoa, vaan uusi perheenjäsen.
Olisiko kellään mahdollista tietoa millaisesta synnynäisestä viasta oli kysymys? Miten tällaista tapahtuu? Tai muutakaan ideaa mitä tässä kävi? Simo oli todella terve muuten, tai ainakin vaikutti siltä. Koskaan ei annettu sille mitään linnuille epäterveellistä ja kaikki tefloni pannutkin heitettiin veks jo ennenkuin Simo saapui taloon.
Vaikka Simo oli meillä vuoden niin kyllä tämä suru on aivan mieletön. Kovasti itkettiin raukan puolesta.
Lepää rauhassa pieni vihreä enkeli <3
Aamulla kun annettiin Simolle aamupalaa ja avattiin häkki sille, se vielä kiipeili energisesti häkin sisällä ja jopa söi. Sitten, noin tunti sen jälkeen raukka vain jotenkin nuupahti häkin nurkkaan. Tuskin jaksoi liikku ja nokasta tuli eritettä. Veimme sen kiireesti eläinlääkärille koska oli selvää että jokin on pahasti nyt vialla. Eläinlääkäri tutki Simon ja ilmoitti meille sydäntäraastavan uutisen. Antoivat raukalle kipulääkettä ja meille aikaa sanoa hyvästit. Simo yksinkertaisesti nukkui pois meidän silmiemme edessä, ennenkuin eläinlääkärit edes ehtivät sen lopettaa.
Tämä tapahtui noin kolmen tunnin sisällä. Hyvin pientä lohtua antaa se että Simo ei ehtinyt kärsiä kauaa - toisaalta meille oli aivan totaalinen järkys kuinka nopeasti kaikki tapahtui. Erityisesti koska oli vielä aamulla herätessään ollut terve ja normali.
Tätä ennen meillä meni Simon kanssa muuten todella upeasti. Simo oli oppinut astumaan sormelle ja siitä oli tullut hyvin läheinen - me annettiin sen lennellä vapaana aamusta iltaan. Laitettiin sille orsia ja paikkoja kämppään mutta eipä kelvannut, vaan se lensi aina sinne missä me oltiin ja pysytteli lähellä. Sillä oli tapana jopa hypätä näppikselle ja nosteli ja kosketteli mun sormia nokallaan, tosin hyvin hellästi. Koskaan ei purrut ja oli muutenkin aivan mahtava pieni kaveri.
Sydän on kerta kaikkiaan pirstaleina. Me päätettiin lahjoittaa Simon ruumis eläinlääketieteelle jotta linnuista opittaisiin enemmän. Eläinlääkäri soitti vielä jälkeenpäin kertoakseen että Simon verenkuva oli puhdas. Ei ollut loisia tai infektioita eikä mitään tarttuvaa. Mainitsi että saattoi mahdollisesti olla jokin synnynäinenvika johtuen huonoista jalostus metodeista. Sen enempiä yksityiskohtia ei kertonut.
Herää tosiaan pienoinen epäilys tässä siitä paikasta mistä me Simon hankimme - en ole kuullut kuin negatiivista palautetta siitä ja että linnut jotka sieltä hankitaan eivät välttämättä ole niitä terveimpiä myöskään. Järkytys oli aivan valtava mulle ja siipalle koska tämä tapahtui niin uskomattoman nopeasti. Vielä matkalla sinne ajattelin että Simolla on jokin pöpö josta se selviää.
Ehdottomasti ollaan päätetty hankkia uusi lintu - kunhan ollaan surtu tässä tarpeeksi. Ei korvaamaan Simoa, vaan uusi perheenjäsen.
Olisiko kellään mahdollista tietoa millaisesta synnynäisestä viasta oli kysymys? Miten tällaista tapahtuu? Tai muutakaan ideaa mitä tässä kävi? Simo oli todella terve muuten, tai ainakin vaikutti siltä. Koskaan ei annettu sille mitään linnuille epäterveellistä ja kaikki tefloni pannutkin heitettiin veks jo ennenkuin Simo saapui taloon.
Vaikka Simo oli meillä vuoden niin kyllä tämä suru on aivan mieletön. Kovasti itkettiin raukan puolesta.
Lepää rauhassa pieni vihreä enkeli <3
24
Elämänkaari / Vs: Neitokakadu Kide
« Uusin viesti kirjoittanut Lintunen 13.10.16 - klo:09:54:16 »Valjaita on tullut muutamia eri mallisia vastaan, ja lisää löytyy googlettamalla (jopa niin monia etten ala niitä nyt tähän luetteloimaan 
). Ostettujen valjaiden ongelma pienillä linnuilla on lähes poikkeuksetta niiden karkea materiaali ja/tai lukkojen suuri määrä tai massa. Esimerkiksi, kuten olet varmasti jo huomannut, neitokakadut tykkäävät näpertää kaikkea kiiltävää ja metallista. Tämän takia lukkojen kannattaa olla pieniä ja mahdollisesti muovisia, ja toki kovat lukot voivat tuntua epämiellyttäviltä, varsinkin kun lukko on aina suhteessa isompi mitä pienempi lintu on kyseessä. Esimerkiksi ns. "kasivaljaissa on mielestäni törkeän paljon metallia jopa isomman linnun käyttöön, ja perhosvaljaissakin metallia oli mielestäni turhan paljon. Kaikenlaiset klipsit ja pikalukotkin tuntuvat olevan neitokakadulle todella isoja ja kömpelöitä, ja sen takia Aviatorit varmaan myös osallaan viehättävät.
Itse tekisin valjaat jonkinlaisesta nauhasta, ehkä juuri samettinauhasta (koska muista ei ole kokemusta..). Fleecestä moni on tehnyt valjaita, mutta tuntuu että neitokakadun kokoinen lintu hukkuu fleecen paksuuteen (vaikka kuvissani esimerkkivaljaat olikin tehty fleecestä ja nauhasta). Kannattaa testata, miten lintu reagoi erilaisiin nauhoihin.
Päämääränä tehdä valjaat mahdollisimman kevyestä ja taipuisasta nauhasta, joka on kuitenkin niin jämäkkää ettei heti purkaudu jos lintu sitä vähän jyrsii, tai ratkea saumoistaan jos tulee nykäisy.
Valjaskoulutuksessa pitääkin olla kärsivällinen, ja keväällä aloitettu "kesällä sitten ulkoillaan!" -mentaliteetilla tehty koulutus yleensä vain johtaa hutilointiin. Kiva, jos ei ole kiire, ja mennään täysin linnun ehdoilla, ja varsinkin jos hyväksyy sen, ettei linnusta ikinä valjaissa viihtyvää saa. Osa ei vain koe valjaista saatavaa palkkiota, oli se sitten herkut, huomio tai uusi paikka sen arvoiseksi että alkaisi viihtyä valjaissa, vaikka niitä voisi sietääkin. Toisaalta, olen nähnyt videon puna-arasta, joka lentää luokse ja lähes itse kiipeää valjaisiin omistajan vain pidellessä niitä sylissään, sillä se niin nautti valjailun tuomasta vaihtelusta. Noinhan se ideaalitapauksessa sitten meneekin!
Kaikki onni olkoon myötä valjaskoulutuksessa! On todella ihana asia, että joku jaksaa kouluttaa senkin asian kunnolla.
). Ostettujen valjaiden ongelma pienillä linnuilla on lähes poikkeuksetta niiden karkea materiaali ja/tai lukkojen suuri määrä tai massa. Esimerkiksi, kuten olet varmasti jo huomannut, neitokakadut tykkäävät näpertää kaikkea kiiltävää ja metallista. Tämän takia lukkojen kannattaa olla pieniä ja mahdollisesti muovisia, ja toki kovat lukot voivat tuntua epämiellyttäviltä, varsinkin kun lukko on aina suhteessa isompi mitä pienempi lintu on kyseessä. Esimerkiksi ns. "kasivaljaissa on mielestäni törkeän paljon metallia jopa isomman linnun käyttöön, ja perhosvaljaissakin metallia oli mielestäni turhan paljon. Kaikenlaiset klipsit ja pikalukotkin tuntuvat olevan neitokakadulle todella isoja ja kömpelöitä, ja sen takia Aviatorit varmaan myös osallaan viehättävät.Itse tekisin valjaat jonkinlaisesta nauhasta, ehkä juuri samettinauhasta (koska muista ei ole kokemusta..). Fleecestä moni on tehnyt valjaita, mutta tuntuu että neitokakadun kokoinen lintu hukkuu fleecen paksuuteen (vaikka kuvissani esimerkkivaljaat olikin tehty fleecestä ja nauhasta). Kannattaa testata, miten lintu reagoi erilaisiin nauhoihin.
Päämääränä tehdä valjaat mahdollisimman kevyestä ja taipuisasta nauhasta, joka on kuitenkin niin jämäkkää ettei heti purkaudu jos lintu sitä vähän jyrsii, tai ratkea saumoistaan jos tulee nykäisy.Valjaskoulutuksessa pitääkin olla kärsivällinen, ja keväällä aloitettu "kesällä sitten ulkoillaan!" -mentaliteetilla tehty koulutus yleensä vain johtaa hutilointiin. Kiva, jos ei ole kiire, ja mennään täysin linnun ehdoilla, ja varsinkin jos hyväksyy sen, ettei linnusta ikinä valjaissa viihtyvää saa. Osa ei vain koe valjaista saatavaa palkkiota, oli se sitten herkut, huomio tai uusi paikka sen arvoiseksi että alkaisi viihtyä valjaissa, vaikka niitä voisi sietääkin. Toisaalta, olen nähnyt videon puna-arasta, joka lentää luokse ja lähes itse kiipeää valjaisiin omistajan vain pidellessä niitä sylissään, sillä se niin nautti valjailun tuomasta vaihtelusta.
Noinhan se ideaalitapauksessa sitten meneekin!Kaikki onni olkoon myötä valjaskoulutuksessa! On todella ihana asia, että joku jaksaa kouluttaa senkin asian kunnolla.
25
Elämänkaari / Vs: Neitokakadu Kide
« Uusin viesti kirjoittanut Naakka 12.10.16 - klo:19:46:27 »Hei Lintunen, kiitos taas asiantuntevasta vastauksesta. On ihanaa miten jaksat aina paneutua vastaamsieen ja kertoa asiat perusteellisesti.
Päädyin Aviator -malliin juuri siitä syystä, että ne ovat mielestäni parhaimmat markkinoilla olevat valjaat. Jäykkyys on kieltämättä niiden iso miinus ja se näkyy ja tuntuu neitokakadun kokoisella linnulla. Enkä itse hirveästi pidä niiden kiristysmekanismista joka vie aikaa ja vaatii näppäryyttä, ettei lintu kävisi kärsimättömäksi ylimääräisen näprimisen kanssa. Olen tutustunut eri valjasmalleihin ja erityisesti Barbaran oppeihin. Aviatorien mukana tullut opetus CD lensi kaaressa roskiin. Aviatorit ostin lähinnä päästäkseni näpräämään valjaita konkreettisesti, tutkimaan niiden rakennetta näppituntumalla ja testatakseni miten Kide ylipäätään suhtautuu valjaiden ideaan, sekä mitkä mitat sopisivat juuri meidän neitsikalle. Minulla on nuo sinun todella upeasti tekemät valjaskuvat omalla koneella tallessa. 
Olen jopa yrittänyt vähän suunnitella omaa uutta valjasmallia, mutta se on yllättävän hankalaa kun pitäisi ottaa huomioon helppo puettavuus, turvallisuus ja linnun anatomian tarpeet (esim. ettei valjaat kiristyisi äkkipyrähdyksessä herkästä kohdasta... jne).
Siipien nostamista ajattelin hyödyntää vain siinä kohdassa, kun tuo pieni siipiosan lenkki pitäisi saada siivenkärjen alle. Barbarakin nostaa videossa hieman aran siipeä, mutta pohdin, voisiko Kide tehdä sen itse (minä pitäisin vain valjaiden siipilenksusta kiinni -> Kide avaa siivet hetkeksi ja lenkki asettuu automaattisesti siiven alle kun siipi laskeutuu paikoilleen). Olen myös huomannut, ettei Kide pidä järinkään siitä että koskisin sitä, muualle kuin päähän ja niskaan (silkkinauhalla olemme harjoitelleet pitämällä silkkinauhaa selän päällä ja palkkaamalla kernaasti, tämän Kide hyväksyy esimerkillisetsi), joten siksi ajattelin siipitempun antavan linulle enemmän tilaa. En tiedä osaanko selittää kovinkaan täsmällisesti. ^^' Koskemisesta tulisi ongelma viimeistään kiristettyjä valjaita riisuttaessa. Emme välttämättä koskaan etene Aviatoreiden kanssa niin pitkälle, että ne olisivat oikeasti ja kokonaan päällä. Tarkoitus on harjoitella ja tutustua.
Ostin itselleni ompelukoneen osittain siitä syystä että pääsisin kokeilemaan valjaiden tekoa. Pohdinkin juuri materiaaleja: fleeceä, silkkinauhaa, mitä? Tuosta samettinauhasta en ollut aiemmin kuullutkaan, joten kiitos myös sen vinkkaamisesta, pitää ehdottomasti tutustua materiaaliin!
Valjaat eivät ole minulle mikään pakko. Lähinnä minulla on kiinnostus vajaiden mahdollisuuksiin - ne voisivat tarjota Kidelle enemmän vapauksia - sekä mukaviin koulutushetkiin positiivisen vahvistamisen kautta. Ymmärrän, että valjaiden pukeminen on aikaa, luottamusta, kärsivällisyyttä ja eri asioiden opettelua vaativa temppu, jonka kanssa meillä ei ole kiire. Tärkeintä on koulutuksen mukavuus ja palkitsevuus. Jos Kide missään vaiheessa näyttää, ettei se valjaita halua, en halua minäkään. Kunnioitan tätä pitkään odotettua mahdollisuutta omistaa tämä ihana pikkutirppa niin suunnattomasti, etten voi kuvitellakaan aiheuttavani sille tieten tahtoen ikävää oloa. Onneksi on tämä foorumi jolla olette aina vastailemassa, tänne on niin mukava jakaa ajatuksia, kokemuksia ja saada asiantuntevia vastauksia takaisin. 
On ihanaa miten jaksat aina paneutua vastaamsieen ja kertoa asiat perusteellisesti. Päädyin Aviator -malliin juuri siitä syystä, että ne ovat mielestäni parhaimmat markkinoilla olevat valjaat. Jäykkyys on kieltämättä niiden iso miinus ja se näkyy ja tuntuu neitokakadun kokoisella linnulla. Enkä itse hirveästi pidä niiden kiristysmekanismista joka vie aikaa ja vaatii näppäryyttä, ettei lintu kävisi kärsimättömäksi ylimääräisen näprimisen kanssa. Olen tutustunut eri valjasmalleihin ja erityisesti Barbaran oppeihin.
Aviatorien mukana tullut opetus CD lensi kaaressa roskiin. Aviatorit ostin lähinnä päästäkseni näpräämään valjaita konkreettisesti, tutkimaan niiden rakennetta näppituntumalla ja testatakseni miten Kide ylipäätään suhtautuu valjaiden ideaan, sekä mitkä mitat sopisivat juuri meidän neitsikalle. Minulla on nuo sinun todella upeasti tekemät valjaskuvat omalla koneella tallessa. Olen jopa yrittänyt vähän suunnitella omaa uutta valjasmallia, mutta se on yllättävän hankalaa kun pitäisi ottaa huomioon helppo puettavuus, turvallisuus ja linnun anatomian tarpeet (esim. ettei valjaat kiristyisi äkkipyrähdyksessä herkästä kohdasta... jne). Siipien nostamista ajattelin hyödyntää vain siinä kohdassa, kun tuo pieni siipiosan lenkki pitäisi saada siivenkärjen alle. Barbarakin nostaa videossa hieman aran siipeä, mutta pohdin, voisiko Kide tehdä sen itse (minä pitäisin vain valjaiden siipilenksusta kiinni -> Kide avaa siivet hetkeksi ja lenkki asettuu automaattisesti siiven alle kun siipi laskeutuu paikoilleen). Olen myös huomannut, ettei Kide pidä järinkään siitä että koskisin sitä, muualle kuin päähän ja niskaan (silkkinauhalla olemme harjoitelleet pitämällä silkkinauhaa selän päällä ja palkkaamalla kernaasti, tämän Kide hyväksyy esimerkillisetsi), joten siksi ajattelin siipitempun antavan linulle enemmän tilaa. En tiedä osaanko selittää kovinkaan täsmällisesti. ^^' Koskemisesta tulisi ongelma viimeistään kiristettyjä valjaita riisuttaessa. Emme välttämättä koskaan etene Aviatoreiden kanssa niin pitkälle, että ne olisivat oikeasti ja kokonaan päällä. Tarkoitus on harjoitella ja tutustua.
Ostin itselleni ompelukoneen osittain siitä syystä että pääsisin kokeilemaan valjaiden tekoa.
Pohdinkin juuri materiaaleja: fleeceä, silkkinauhaa, mitä? Tuosta samettinauhasta en ollut aiemmin kuullutkaan, joten kiitos myös sen vinkkaamisesta, pitää ehdottomasti tutustua materiaaliin! Valjaat eivät ole minulle mikään pakko. Lähinnä minulla on kiinnostus vajaiden mahdollisuuksiin - ne voisivat tarjota Kidelle enemmän vapauksia - sekä mukaviin koulutushetkiin positiivisen vahvistamisen kautta. Ymmärrän, että valjaiden pukeminen on aikaa, luottamusta, kärsivällisyyttä ja eri asioiden opettelua vaativa temppu, jonka kanssa meillä ei ole kiire. Tärkeintä on koulutuksen mukavuus ja palkitsevuus. Jos Kide missään vaiheessa näyttää, ettei se valjaita halua, en halua minäkään.
Kunnioitan tätä pitkään odotettua mahdollisuutta omistaa tämä ihana pikkutirppa niin suunnattomasti, etten voi kuvitellakaan aiheuttavani sille tieten tahtoen ikävää oloa. Onneksi on tämä foorumi jolla olette aina vastailemassa, tänne on niin mukava jakaa ajatuksia, kokemuksia ja saada asiantuntevia vastauksia takaisin. 26
Elämänkaari / Vs: Neitokakadu Kide
« Uusin viesti kirjoittanut Lintunen 12.10.16 - klo:10:00:48 »Ihanaa, ehkä joskus saamme vielä nähdä, kun neitokakadu ulkoilee valjaissa todella mielellään! Neitokakaduita on kyllä valjaissa nähty paljon lintupäivillä aikoinaan, mutta se oli aikaa, jolloin lintuja ei opetettu valjaisiin: kesylle linnulle ne vain puettiin päälle. Tämä aiheutti sen, että moni lintu oli valjaissa aika lamaantunut valjaiden epämukavuudesta tai sitten näpräsi valjaita tauotta. Positiivisella kouluttamisella uskon linnun tykästyvän valjaisiin, koska niiden myötä seuraa hyvää, vaikka ne hieman epämukavat päällä olisivatkin. Neitokakadut eivät ole valjaslinnuista parhaimpia, sillä ne eivät yleensä pidä koskettelusta muualle kuin päähänsä (vaikka sen sijaan isot kakadut, arat ja caiquet saattavat leikin ja hellittelyn tiimellyksessäkin jopa tykätä jos niitä koskee muualle), ja ne ovat kooltaan pieniä, joten valjasmateriaali on pakostakin aina suhteessa jäykempää.
Kannustan opetteluun, mutta annan kuitenkin rakentavan vinkin! Aviator-valjaat ovat hyvän malliset, sillä ne eivät sisällä monimutkaisia lukkoja, ja vaativat kohtuullisen vähän linnun räpeltämistä pukiessa. Niiden materiaali on kuitenkin neitokakadun kokoiselle linnulle todella, todella jäykkää, joten vaikka treenata voi millä vain valjasmateriaalilla, itse käyttöön hankkisin eri materiaalista olevat valjaat.
Isommalle linnulle ne ovatkin hyvät, mutta pienille ne ovat todella jäykät, kuten itsekin olet varmaan treenatessa huomannut. Kaikki treeni on kuitenkin eteenpäin! Barbara Heidenreich on opettanut videollaan amatsonia valjaisiin, ja aloitti harjoittelun ara-koon valjailla, joissa on enemmän liikkumavaraa. Video Siipiä ei tarvitse siis pitää levällään, että ne saa aika sujuvasti valjaisiin, ja veikkaan että linnulle on helpompi opetella sietämään pieni suljettuun siipeen koskeminen, kuin siiven pitäminen levällään niin kauan, että rengas pujotetaan siitä läpi, jolloin silti sormet tai valjaat saattavat osua sulkiin.
Valjaita on myös monen mallisia, joista aviatorit ovat nyt pinnalla niiden lukottoman pukemismekanismin takia, ja täten ne ovat muihin, lukollisiin valjaisiin verrattuna karkaamisvarmemmat. Valjaita on myös eri mallisia, esimerkiksi Kati Kokkonen teki aikoinaan perhosvaljaat-nimisiä valjaita neitokakaduille, mutta niiden huonona puolena on metallin runsas määrä, sekä se, että pukiessa lintua pitää koskea pyrstöön, asia josta harva lintu pitää. Eniten käytetyllä valjasmallilla ei liene nimeä, ja nekin on helppo tehdä itse! Itse olen selittänyt niiden teosta täällä, vaikka ohjeita on ripoteltu ympäri foorumia ja muistaakseni myös vuoden 2004 Kaijutin-lehdessä on valjaiden ohjeet. Nuo valjaat ovat siitä hyvät, että ne voi tehdä itse oman linnun mittojen mukaan, ja materiaalin voi valita mieleisen kevyeksi (esim. perhosvaljaissa on käytetty samettinauhaa, jota saa kangaskaupoista). Noissa on pujotettavaa ainoastaan pään lenkki, jonka jälkeen linnun tulee sietää pieni siipien kohotus ja lukon kiinnittäminen, mutta taitava pukija voi oppia tekemään nuo ilman että linnun on pakko nostaa siipiään, vaan ennemminkin valjasnauha vedetään taaemmas ja se vain ujutetaan siiven ali.
Mutta joo! Tulipa aika saarnamainen, vaikka etenette asioissa erinomaisesti! En toki tuomitse, jos päädytte silti yhä käyttämään Aviator-mallia, jos siihen olette opettelemassa. Lähinnä vain silmiä avaavana juttuna, jos muita valjasmalleja ei ole tullut koskaan vastaan, voi automaattisesti saattaa olettaa, että se markkinoilta saatava on se yksi ja ainoa oikea...
Neitokakaduita on kyllä valjaissa nähty paljon lintupäivillä aikoinaan, mutta se oli aikaa, jolloin lintuja ei opetettu valjaisiin: kesylle linnulle ne vain puettiin päälle. Tämä aiheutti sen, että moni lintu oli valjaissa aika lamaantunut valjaiden epämukavuudesta tai sitten näpräsi valjaita tauotta. Positiivisella kouluttamisella uskon linnun tykästyvän valjaisiin, koska niiden myötä seuraa hyvää, vaikka ne hieman epämukavat päällä olisivatkin. Neitokakadut eivät ole valjaslinnuista parhaimpia, sillä ne eivät yleensä pidä koskettelusta muualle kuin päähänsä (vaikka sen sijaan isot kakadut, arat ja caiquet saattavat leikin ja hellittelyn tiimellyksessäkin jopa tykätä jos niitä koskee muualle), ja ne ovat kooltaan pieniä, joten valjasmateriaali on pakostakin aina suhteessa jäykempää.Kannustan opetteluun, mutta annan kuitenkin rakentavan vinkin! Aviator-valjaat ovat hyvän malliset, sillä ne eivät sisällä monimutkaisia lukkoja, ja vaativat kohtuullisen vähän linnun räpeltämistä pukiessa. Niiden materiaali on kuitenkin neitokakadun kokoiselle linnulle todella, todella jäykkää, joten vaikka treenata voi millä vain valjasmateriaalilla, itse käyttöön hankkisin eri materiaalista olevat valjaat.
Isommalle linnulle ne ovatkin hyvät, mutta pienille ne ovat todella jäykät, kuten itsekin olet varmaan treenatessa huomannut. Kaikki treeni on kuitenkin eteenpäin! Barbara Heidenreich on opettanut videollaan amatsonia valjaisiin, ja aloitti harjoittelun ara-koon valjailla, joissa on enemmän liikkumavaraa. Video Siipiä ei tarvitse siis pitää levällään, että ne saa aika sujuvasti valjaisiin, ja veikkaan että linnulle on helpompi opetella sietämään pieni suljettuun siipeen koskeminen, kuin siiven pitäminen levällään niin kauan, että rengas pujotetaan siitä läpi, jolloin silti sormet tai valjaat saattavat osua sulkiin.Valjaita on myös monen mallisia, joista aviatorit ovat nyt pinnalla niiden lukottoman pukemismekanismin takia, ja täten ne ovat muihin, lukollisiin valjaisiin verrattuna karkaamisvarmemmat. Valjaita on myös eri mallisia, esimerkiksi Kati Kokkonen teki aikoinaan perhosvaljaat-nimisiä valjaita neitokakaduille, mutta niiden huonona puolena on metallin runsas määrä, sekä se, että pukiessa lintua pitää koskea pyrstöön, asia josta harva lintu pitää. Eniten käytetyllä valjasmallilla ei liene nimeä, ja nekin on helppo tehdä itse! Itse olen selittänyt niiden teosta täällä, vaikka ohjeita on ripoteltu ympäri foorumia ja muistaakseni myös vuoden 2004 Kaijutin-lehdessä on valjaiden ohjeet. Nuo valjaat ovat siitä hyvät, että ne voi tehdä itse oman linnun mittojen mukaan, ja materiaalin voi valita mieleisen kevyeksi (esim. perhosvaljaissa on käytetty samettinauhaa, jota saa kangaskaupoista). Noissa on pujotettavaa ainoastaan pään lenkki, jonka jälkeen linnun tulee sietää pieni siipien kohotus ja lukon kiinnittäminen, mutta taitava pukija voi oppia tekemään nuo ilman että linnun on pakko nostaa siipiään, vaan ennemminkin valjasnauha vedetään taaemmas ja se vain ujutetaan siiven ali.
Mutta joo! Tulipa aika saarnamainen, vaikka etenette asioissa erinomaisesti! En toki tuomitse, jos päädytte silti yhä käyttämään Aviator-mallia, jos siihen olette opettelemassa.
Lähinnä vain silmiä avaavana juttuna, jos muita valjasmalleja ei ole tullut koskaan vastaan, voi automaattisesti saattaa olettaa, että se markkinoilta saatava on se yksi ja ainoa oikea...27
Elämänkaari / Vs: Neitokakadu Kide
« Uusin viesti kirjoittanut Naakka 11.10.16 - klo:12:35:17 »Kiitos linkistä Lintunen! Muistelinkin lukeneeni jotain neitsikan silmien väreistä pari vuotta sitten. Hyvä palata aiheeseen taas, kun on konreettista tarttumapintaa.
Päivitystä koulutus-rintamalla: Kide osaa nostaa ja levittää siipiä pyynnöstä. Pitänee yrittää kuvata tästäkin videota joskus. Ajattein, että tästä tempusta voi olla aivan konkreettista hyötyä, jos talvi-iltoina opettelisimme positiivisella vahvistamisella pukemaan Kidelle valjaita. Ostamissani Aviator-valjaissa on lenksukat, jotka pitäisi pujottaa siivenkärkien ali: siipiennosto -tempun jälkeen miun ei itse tarvitsisi räpliä siipiä. Kide osaa jo pujottaa päänsä valjaiden päälenkistä. Tämä valjaskoulu tehdään myös vain tirpan ehdoilla ja jos Kide missään vaiheessa näyttää, ettei se pidä niistä, niin emme väkisin tuputa valjaita. Aloitimme valjaskoulun valjaisiin tutustumisella ja näprimisellä jo pari kuukautta sitten, edeten hiljalleen päälenkin pujotukseen, mutta pidimme pitkän tauon kun Kide vaihtoi niskansa höyheniä. Uudet sulkatupet eivät tykänneet hyvää melko jäykän valjasmateriaalin edestakaisin siirtelystä. Nyt kun höyhenet ovat puhjenneet ollaan treenailtu taas lisää ja ollaan siinä vaiheessa, että Kide oikein innolla puskee päänsä valjaslenkistä sisään heti kun se tulee näkyville saadakseen kuorettoman auringonkukansiemenensä. Yleensä tätä intoa kestää 5-15 min ja koulutustuokiot tempussa kuin tempussa loppuvat silloin kun Kide haluaa lopettaa. Olen kyllä todella iloinen siitä, miten innokkaasti Kide haluaa opetella asioita.
Muistelinkin lukeneeni jotain neitsikan silmien väreistä pari vuotta sitten. Hyvä palata aiheeseen taas, kun on konreettista tarttumapintaa.Päivitystä koulutus-rintamalla: Kide osaa nostaa ja levittää siipiä pyynnöstä.
Pitänee yrittää kuvata tästäkin videota joskus. Ajattein, että tästä tempusta voi olla aivan konkreettista hyötyä, jos talvi-iltoina opettelisimme positiivisella vahvistamisella pukemaan Kidelle valjaita. Ostamissani Aviator-valjaissa on lenksukat, jotka pitäisi pujottaa siivenkärkien ali: siipiennosto -tempun jälkeen miun ei itse tarvitsisi räpliä siipiä. Kide osaa jo pujottaa päänsä valjaiden päälenkistä. Tämä valjaskoulu tehdään myös vain tirpan ehdoilla ja jos Kide missään vaiheessa näyttää, ettei se pidä niistä, niin emme väkisin tuputa valjaita. Aloitimme valjaskoulun valjaisiin tutustumisella ja näprimisellä jo pari kuukautta sitten, edeten hiljalleen päälenkin pujotukseen, mutta pidimme pitkän tauon kun Kide vaihtoi niskansa höyheniä. Uudet sulkatupet eivät tykänneet hyvää melko jäykän valjasmateriaalin edestakaisin siirtelystä. Nyt kun höyhenet ovat puhjenneet ollaan treenailtu taas lisää ja ollaan siinä vaiheessa, että Kide oikein innolla puskee päänsä valjaslenkistä sisään heti kun se tulee näkyville saadakseen kuorettoman auringonkukansiemenensä. Yleensä tätä intoa kestää 5-15 min ja koulutustuokiot tempussa kuin tempussa loppuvat silloin kun Kide haluaa lopettaa. Olen kyllä todella iloinen siitä, miten innokkaasti Kide haluaa opetella asioita. 28
Elämänkaari / Vs: Neitokakadu Kide
« Uusin viesti kirjoittanut Lintunen 09.10.16 - klo:11:37:08 »Neitokakaduilla silmien väri voi myös vaihdella värin sisällä, tästä artikkeli: Neitokakadun silmien värit.
29
Elämänkaari / Vs: Neitokakadu Kide
« Uusin viesti kirjoittanut PirjoG 08.10.16 - klo:13:28:51 »Minusta ilmiö liittyy linnun vaaleaan väriin, kun omat linnut tulivat minulle molempien silmät olivat aika punaiset. Harlekiinivärisen herran silmät ovat nyt tummat mutta Tarja- rouvalla (siis lutino sekin) on samalla tavalla punainen pupilli ja harmaat irikset. Luin jostain jo ihan teininä että lutino- värisillä linnuilla silmät tummuvat linnun aikuistuessa/vanhetessa. Minusta ilmiö on hyvä juttu, punasilmäisiä eläimiä ei muinoin maalla erityisemmin suosittu ja ajatus junttaa tiukasti takaraivossa vaikka siihen ei liity mitään taikauskoa kummempaa. Omalla kohdallani olen myös iloinen siitä että linnut ovat nuorempia kun luulin.
Silmät jäävät vaaleammiksi kuin tummilla linnuilla mutta eivät helota punaisina
Silmät jäävät vaaleammiksi kuin tummilla linnuilla mutta eivät helota punaisina
30
Elämänkaari / Vs: Neitokakadu Kide
« Uusin viesti kirjoittanut Naakka 07.10.16 - klo:12:24:43 »Kiitos! Alimmasta kuvasta voi ehkä juuri ja juuri erottaa punaisen pupillin, mutta muuten pupillin punaisuutta ja iiriksen hentoa harmaaseen taittumista on kyllä hankalaa huomata näistä kuvista. Eri näytötkin näyttävät värit vähän eri tavalla. Livenä se kyllä erottuu paremmin.
Alimmasta kuvasta voi ehkä juuri ja juuri erottaa punaisen pupillin, mutta muuten pupillin punaisuutta ja iiriksen hentoa harmaaseen taittumista on kyllä hankalaa huomata näistä kuvista. Eri näytötkin näyttävät värit vähän eri tavalla. Livenä se kyllä erottuu paremmin.