Linnut forum

Linnut => Harmaapapukaijat => Aiheen aloitti: embyy - 30.07.08 - klo:00:31:59

Otsikko: harmaapapukaija lemmikinä..
Kirjoitti: embyy - 30.07.08 - klo:00:31:59
ajattelin tässä että ehkä voisin hankkia jakon :) huomatkaa vain ajatus :D  minulla on ollut jo neitokakadu ja undulaatteja. kokemusta siis löytyy hieman. tässä pari kysymystä jakoista ja niiden hankinnasta ..

- millainen luonne jakoilla on ? 
- hinta ja saatavuus (suomessa)?
- voinko ottaa jakon undujen ja neidon kanssa ? (joskin eri huoneseen) ja aikaa kyllä riittää unduille,kakadulle ja jakolle :)
- onko  jako yhden ihmisen lintu?
- onko jako ihmis ystävällinen (kesyyntyykö helposti)
 
 kiitos jo etukäteen vastauksistanne jos niitä nyt tuleekaan  ;D
Otsikko: Re: harmaapapukaija lemmikinä..
Kirjoitti: Simo13 - 30.07.08 - klo:13:14:02
Itellä ei ole kokemusta tarkemmin jakoista mutta miksi juuri jako? Mä en paljoa ole hyvää sanottavaa jakoista kuullut kun se että ne on hyviä matkioita ja välillä ihan hauskojakin. Sen lisäks ne on kuulemma aika pahapäisiäkin ;D.
Mietin aina vaan tota jako juttua että miks jako kun parempiluonteisia, kauniimpia ja samankokoisia lintuja on olemassa. Mutta kai se on sitten siinä että kaikki ihmiset on erilaisia ja joillekkin jako sopii hyvin ja joillekkin ei :).

Ja itelle ei ainakaan tulis mieleen tässä iässä jakoa ottaa koska on koulut sun muut ja niitä pitäis keretä vähän enemmän koulutellakkin ja ne vaatii ehkä vähän enemmän omistautumista ja aikaa ihmiseltä kun esim muut lajit.
Kyllähän sitä on koko elämä aikaa hankkia vaikka mitä lintuja, vai mitä ;)? Mäkin haluaisin vaikka mitä lintuja mutta ajattelen sitten että otan paremmalla ajalla lisää kun koulut on käyty ja elämä varmemmalla pohjalla. Tuo Rolle tossa kyllä vielä menee mutta entä jos olisikin enemmän lintuja niin mitenkäs sitten ;D.

Mutta hyvähän se on jo varhain alottaa tiedonkeruu jos todella on kiinnostunut kyseisestä linnusta :).

Sori kun saatto mennä välillä vähän aiheen sivuun.
Otsikko: Re: harmaapapukaija lemmikinä..
Kirjoitti: Jonne - 30.07.08 - klo:15:48:30
siitä, että onko kauniimpia lajeja kuin jako, voi olla montaa mieltä, vaikkakaan ei väriloistollaan yllä muiden luokkaan, niin kauneus on katsojan silmissä, omasta mielestäni muodoltaan ja väriltäänkin ovat siitä parhaasta päästä... ja miksiköhän jakot sitten ovat niin suosittuja lemmikeinä, jos kerran ovat niin kamalia  ;) jakosta voi saada helposti sen parhaan kaverin, ja yllättävän monet jotka jakoja pitävät ovat täysin myytyjä lajille....

No omat kokemukset, ja mitä jakoja on elämäni aikana vastaan tullut, niin täytyy myöntää, että luonteita ja persoonia on yhtä monta kuin lintujakin, eli todella luonnekkaita lintuja... Huonona puolena jakoilla tosiaan on se, että mitään kovin kummoisia koko perheen lemmikeitä niistä tuskin saa, ja ovat pitkälti yhden ihmisen lintuja, johon sitten kiintyvät/pariutuvat, ja muille sitten jakelevat nokkaa tai lähtevät karkuun... Muutoin plussaa on, että kokonsa puolesta eivät ole isojen arojen tai isojen kakadujen luokkaa, joten soveltuvat vähän pienempiinkin tiloihin, luonteeltaan ovat tasaisempia kuin amatsonit, enkä ole kuullut tai kokenut, että mitään kevät kilahteluja olisi jakoilla siinä mittakaavassa, mitä amatsoneilla... Nokkansa puolesta eivät saa yhtä pahaa tuhoa kuin kakadut, ja nokan käyttökin on todella yksilöllistä, esim. oma jakoni tuhoaa kaiken alta aikayksikön, mutta taas yhden kaverini jakot eivät ole tuhonneet juuri mitään... ja ainakin oma jakoni on erittäin leikkisä ja juttua tulee paljon, ja jos hoito on kohdallaan niin jakot ovat aikalailla aktiivisia lintuja... ja pakko se on myöntää, että puhelahjat jakoilla on parhaasta päästä papukaijoja, joka sitten johtaa moniin koomisiin tilanteisiin... kesyyntymisestä on vaikea sanoa juuta tai jaata, kesyyntyvät samallalailla kuin muutkin papukaijat, eli vaativat aikaa ja paljon positiivista palautetta, jos linnusta haluaa elämänhaluisen ja tasapainoisen lemmikin, ja tietty vanhempi kaltoin pidetty voi olla todella vaikea tapaus, sillä luotto ihmisiin voi olla mennyt täysin, ja käsinkasvatetut nyt ainoana plussana ovat valmiiksi kesyjä laji kuin laji...

hinta taitaapi pöyriä suomessa 1500€ molemmin puolin, ja muutama kasvattajakin löytyy...

Mutta lemmikkinä jakot sitten vaativat täyden omistautumisen harrastukselle, että mitään lasten lemmikeitä, tai ihmisten joiden elämä ei ole vielä asettunut uomiinsa, jakot eivät ole... ja tunnetusti ovat herkkiä stressiin etc...

Jonne
Otsikko: Re: harmaapapukaija lemmikinä..
Kirjoitti: Simo13 - 30.07.08 - klo:16:18:41
Hyvä sieltähän tuli kokemuksia :). Niin siis sehän riippuu..joidenkin mielestä ne on hienonnäkösiä lintuja ja joidenkin ei.
Ite oon pitäny kahta jakoo kädessä lintupäivillä niin olihan ne ihan mukavia lintuja , mutta oon kuullu että kotona ne on sitten ihan erilaisia.
Mun mielestä ne on liian älykkäitä ja sen takia saattaa stressatakkin helpommin. Liian älykkäitä mulle(päihittää mutkin) ;D ;D.
Otsikko: Re: harmaapapukaija lemmikinä..
Kirjoitti: Jonne - 30.07.08 - klo:16:44:49
lintupäivillä tai ylipäänsä vieraassa ympäristössä jakot etenkin, kuin lähes kaikki papukaijat ylipäänsä, ovat täysin erilaisia mitä kotona tutussa ympäristössä... Ukkokin on aina maailman kiltein pikkupölypallo kun olen käymässä esim. vanhemmillani (eli on hiljainen ja leikkii kaikessa rauhassa, ei riehu ja pureskele kaikkea hajalle ym), mutta samantien kun koti ovi kolahtaa perässä kiinni, niin johan aukee taas sanainen arkku, ja riehuminen alkaa... ja aina, kun harkitsee jakon ottamista, niin mielestäni kannattaa käydä jonkun jakon omistajan kotona katsomassa lintua, ja kyselle kokemuksia kyseisen yksilön kanssa, mutta kerta visiitti ei useinkaan riitä näyttämään linnun todellista luonnetta ja käytöstä, sillä esim. juuri meillä aina vieraan tullessaUkko rauhottuu paikalleen ja pysyy lähes mykkänä, niin kauan kunnes vieras lähtee, ja vasta useamman kerran jälkeen, kun on tutustunut uuteen ihmiseen , näyttää oikein luontonsa... eli adhd-riiviön, joka puhua papattaa kuin papupata 24/7...

Itsekään en alun alkaen lapsena pitänyt jakoja kovinkaan kauniina lintuina papukaijojen maailmassa, ja kun kotona oli sinikelta, aratteja ja nymfejä, niin tuntui että harmaa papukaija oli yksitoikkoinen, eikä kovinkaan kaunis, mutta kun tutustuin jakoihin enemmän, ja perhetutullamme oli lemmikkinä jako, niin mieleni muuttui täysin ja nykyään pidän jakoja ihan ykkös-papukaijoina, ja ehdottomana lempparina (etenkin luontonsa puolesta)... ja kun oikein tarkastelee jakoa lähempää, ja huomaa todellisen värityksen (joka ei ole vain blanko harmaa), ja muodon, niin usein se mieli muuttuu...

Jonne
Otsikko: Re: harmaapapukaija lemmikinä..
Kirjoitti: embyy - 30.07.08 - klo:21:48:20
mielestäni nuo jakot ovat ahtavan suloisia ja ääntä saatulla niin paljon kuin on tullekseen mutta en minä tässä lähi aikoina ole sitä jakoa hankkimassa mietin tässä hieman  ::)  ettei heti kun lintu meille joskus sitten ehkä tulee niin iha tuppi suuna että ei sen nyt tollanen kuulunut ola  :D ja tässähän on koko elämä vielä edessä olen vasta 14
Otsikko: Re: harmaapapukaija lemmikinä..
Kirjoitti: Pirjo-M - 05.08.08 - klo:12:52:05
empyy

Jos mahdollista lainaa kirjastosta tai osta kirjakaupasta papukaijat kirja, jossa on esitelty lajit.
Voit tehdä monta omaa havaintoa mieleisen lajin löytymiseksi. Minäkin sain paljon vinkkejä siitä kirjasta.

Harmaat papukaijat ovat ihanteellisia, vaativia, ja rakastettavia lemmikkejä kuten edellä on kerrottu.

Otsikko: Re: harmaapapukaija lemmikinä..
Kirjoitti: mirja - 06.08.08 - klo:15:26:29
Samaa mielä ,jakot on aristokraattisen kauniita ja ykkösiä papukaijoista.Todella älykkäitä ja jos aikoo ottaa sellaisen siihen pitäisi oikeasti sitoutua loppuelämäksi (niinkuin muihinkin lemmikkeihin ).
Jos sillä on rakastava koti ja ihminen johon se on kiintynyt niin se ei unohda sitä ikinä.
Meillä oli poikani jako Elwood hoidossa hieman toista vuotta ja siitä huolehdittiin ja rakastettiin todella paljon,niin kuitenkin kun se tultiin hakemaan omaan kotiinsa niin sen oikeasti näki olevan onnellinen oman ihmisensä ja perheensä keskellä.
Eli ei unohtanut. :D
Otsikko: Re: harmaapapukaija lemmikinä..
Kirjoitti: snore05 - 06.08.08 - klo:22:02:02
Kannattaa varautua kovaan ääneen. Kiljuminen kuuluu meillä pihalle asti, mutta talossa onkin pahvi seinät.. Mutta kyllä nuo ovat oikein veikeitä tyyppejä, tuo meidänkin oma keksii aina jotain uutta ja hauskaa. Pistän sille ja muille linnuille usein soimaan luonnonlintujen visertelyä ja laulua, tuo meidän Kiki sitten yhtyy siihen mukaan näin:" tiutiutiuuu joojoo tititiuuu kiki parka..". Yritä siinä sitten juoda samalla kahvia ilman, että yksikään tippa ei ole vastakkaisella seinällä.
Otsikko: Re: harmaapapukaija lemmikinä..
Kirjoitti: embyy - 09.08.08 - klo:16:56:20
meilläkin taitaa olla pahviseinät sillä undujeni ja neidon kääkätys kuuluu pihalle asti :D onneksi vain heikosti. ja meillä saa huutaa niin paljon kun kurkusta lähtee  ;D veljellänikin on bändi kämppä pihalla ja se kuuluu kauas se typerä rämpytys .. ei naapurit oo moksiskaa  ;D
Otsikko: Re: harmaapapukaija lemmikinä..
Kirjoitti: tipsu - 10.08.08 - klo:16:43:24
Psittacuksen tekstiin voin suuressa määrin yhtyä. Ensiksikin jakoja on hyvin erilaisia luonteeltaan ja persoonaltaan, ei kaikki mene saman yleistyksen alle ominaisuuksiltaan, kuten ei mikään muukaan laji. Meillä on tuommoinen hyvinkin koko perheen lintu, ei vain yhden ihmisen. Eri perheenjäsenille se kuitenkin tuo esiin vähän erilaisia puolia itsestään, esim minulle enemmän kumppania, miehelle kaveria, nuoremmalle tyttärelle (13v) leikkikaveria ja vanhemmalle (16) puuhien seurailijaa noin suppeasti. Kaikki neljä saamme ottaa sen kädelle ja koskea sitä muuten. Nokkaa näytetään kaikille, jos on sillä päällä. Koska minä käsittelen Ottoa eniten, saan eniten nokastakin, mutta saan toisaalta myös kaikkein hellimmät rakkaudenosoitukset.

Jos meillä on tutumpia ihmisiä käymässä, Otto saattaa esittää temppujaan ja höpöttää, mutta lähelle ei parane mennä, koska nokasta tulee. Jos on vieraita käymässä, meillä on yleensä ihan mykkä ja lähes liikuntakyvytön jako. Muutaman tunnin kuluttua voi, varsinkin Oton ollessa vapaana, nähdä hieman sekopäistä lentoa ja riehuntaa, ja vaikkapa varpaisiin voi saada kivat puremat. Linnusta ei saa siis mitään käsitystä yhdellä vierailulla, koska se ei ole yhtään oma itsensä.

Ja jako on kaunis, erittäin kaunis lintu. Se on hyvin tyylikäs, virtaviivainen, tiivishöyheninen lintu, jolla on paljon eri harmaan vivahteita aina valkoisesta mustaan, ja väriä korostaa se kirkkaanpunainen pyrstö. Jako on hyvin ilmeikäs. Erikoisten silmiensä, kasvojen paljaan ihon, pään höyhenien ja nokan avulla syntyy ilmeitä laidasta laitaan.

Meidän Otto ei ole mikään erityinen puhuja. Sanoja sillä on paljon, mutta suurin osa on epäselviä. Sitä enemmän on kaikenlaisia muita ääniä, lukuisia naksutuksia, vihellyksiä, pulinaa, kotkotusta, narinaa ja pörinää ja vaikka minkä vempaimien ja ihmisäänien matkimista. Hauskaa kuunneltavaa. Se viheltää omia laulujaan (nuottikorvaa ei ole yhtään) ja tanssii samalla. Otto on hyvin leikkisä,leikkii häkissä ja vapaana leluilla ja keksii omia leikkejä, mm heittelee tyhjää muovipulloa laittialla ja juoksee hurjaa vauhtia perään heittämään uudelleen. Se roikkuu ja riekkuu joka paikassa, kaikenlainen keinuminen on ihanaa. Välillä on oikein ADHD-yksilö lentäen kuin ohjus ympäriinsä ja riehuen hurjasti, välillä keskittyy pitkät ajat johonkin puuhaan. Osaa olla sinnikäs niin hyvässä kuin pahassa. Tuhojahan syntyy paljon, koska kaikki kielletty on just sitä kivaa puuhaa. Tietää hyvin, mikä on kielletty ja mitä "ei" tarkoittaa, mutta on kuin ikuinen uhmaikäinen kakara kokeillen rajoja joka käänteessä. Usein pitää hakea pois luvattomasta paikasta, ja silloin tavallisesti jo ojentaa jalkaansa astuakseen kädelle, eli antaa sovinnolla periksi siinä vaiheessa.  Mennäkseen heti takaisin samaan paikkaan, kun itse on ehtinyt istua mukavasti takaisin sohvalle. Koko ajan vahdittava riiviö, mutta usein sen puuhille ei voi muuta kuin nauraa. Otto ei onneksi paljon huuda. On sillä oma kimeä kiljuntansa ja toinen raakkuva huuto, jotka kuuluvat hyvin pihalle asti, mutta eivät ole meitä häirinneet liiemmin. Se ei huutele perään, vaan yleensä viheltää silloin ja kuuntelee, tuleeko vastausta.  Sitten voidaan käydä vuoroviheltelyä huoneesta toiseen, ja se riittää Otolle varmistamaan, ettei se jäänyt yksin taloon. No nythän sillä on lintukaverina amatsoni (kultaposki), mutta niiden suhde on vielä hakusessa. Amatsonista lähtee kyllä huomattavasti korvia raastavampi ääni.

Yhteenvetona sanoisin, että jako on erittäin kaunis, fiksu, jääräpäinen, sisukas, hauska, rakastettava, persoonallinen riiviö. Isoja yksilöllisiä eroja on, ja meidän Otto on kyllä tosi ihana tyyppi. Haastava, mutta antaa paljon. Ei joka ihmisen lintu ollenkaan, mutta eihän mikään papukaija ole. Oma elämä pitää kyllä olla aika vakaalla pohjalla, jos tällaisen linnun ottaa. En suosittelisi kovin nuorelle ihmiselle, jolla on paljon muutoksia edessä omassa elämässään.
Otsikko: Re: harmaapapukaija lemmikinä..
Kirjoitti: meiju - 10.08.08 - klo:18:21:23
Harmaista ei sinällään ole kokemusta, mutta nättihän se on. Ja hyvin mielenkiintoinen lintu :) Sen ainakin osaan sanoa, että jako ja amatsoni on ihan eri päästä lintumaailmassa. Amatsoni on räväkämpi ja keväisin höyryää, kun taas jakon keväthyrräilyt ei niin pahoja ole, mutta nekin osaavat olla touhupakkauksia :D Jako voi tosiaan jähmettyä ja leikkiä vaan nätisti kun on vieraita, mutta amatsoni voi riekkua normaalisti vieraiden ollessa paikallakin  ;) Korjatkaa jos olen väärässä, ovat minun mielikuviani.
Otsikko: Re: harmaapapukaija lemmikinä..
Kirjoitti: sanne - 10.08.08 - klo:20:47:39
Olen pannut itse merkille, että jäykkyys myös vaihtelee vaikka olisi täysin uusia ihmisiä. Jotkut saavat "kylmää" meillä pidempään ja toisille lämmetään nopeammin. Vaikka Pessi ei vierailta yleensä rapsutuksia hyväksykään, on se saattanut kuitenkin joskus "vahingossa" lennähtää olkapäälle tarkastamaan jotain mielenkiintoisen näköistä tilannetta jota vieraan kanssa kotiväki on puuhannut. Muutama vieras on sitä jopa saanut rapstuttaa pikku hetken.

Persoonia tosiaan mahtuu jakoihin monenlaisia, meillä jako on todella leikkisä ja aktiivinen, jopa aktiivisempi kuin amatsoni tai arat. Ehkä päällimäisenä siitä tulee mieleen pieni "ketkuus", sillä se helposti keksii tylsistyessään kaikenlaisia metkuja..nimenomaan metkuja eikä vaan jotain puuhaa. Verrattaessa meillä arat ja amatsoni ovat ikäänkuin suht suoria teitä kun taas jako ehkä enempi kiemurteleva :)

sanne
Otsikko: Re: harmaapapukaija lemmikinä..
Kirjoitti: tipsu - 10.08.08 - klo:23:56:33
Joo, toi "ketkuus" on hyvä ilmaus ;D

Kieltämättä meilläkin jako on toisinaan lennähtänyt jonkun vieraan olalle tai päähän, mutta silloin on ollut joku erityisen hyvä houkutin esim joku hiussolki tai koru, jota on ollut ihan pakko päästä räpläämään. Vieraan kannattaa kyllä silloin varoa korviaan ylimääräisiltä rei'iltä eikä sormiakaan kannata viedä kovin lähelle. Vanhempani, jotka käyvät meillä usein, eivät saa lintuun koskea vieläkään. Varsinkin isäni saa nokasta hyvin herkästi. Äitiä kohdellaan nätimmin, esitellään siipiä ja käydään nypläämässä hiuksia, mutta koskea ei saa.
Otsikko: Re: harmaapapukaija lemmikinä..
Kirjoitti: tolvierin - 11.08.08 - klo:00:10:37
Tämä nyt ei varsin käyttäytymiseen liity, mutta harmaat on kyllä amatsoneihin verrattuna varsinaisia pölypalloja ;).Tämä pöllyäminen oli mulla ainoana syynä, joka sai vaihtamaan vihreään linjaan Paavo-harmaan kuoltua reilut kolme vuotta sitten. Omat harmaat(varsin lyhyt kokemus) on olleet varsin rauhallisia ja hiljaisia tapauksia ja vieraiden läsnäollessa täysin mykkiä :D, joten näitä ADHD ja huutavaisjuttuja olen sitten lueskellut  ja todennut,että harmaatkin ovat erilaisia, mulle vaan oli sattuneet ne rauhalliset tyypit ;D.

Amatsoneista tämä nykyinen ainokainen Micke-kultaposki on luonteeltaan varsin harmaanoloinen,ei paljoa esiinny vieraille ja on hyvin "pitkävihainen". Puhetta tuottaa  myös  keskivertokultaposkea enemmän (erittäin pieni otanta, ei julkaisukelpoinen tutkimus ;)) eli siinäkin saanut vaikutteita harmaalta puolelta. Onneksi ei kuitenkaan ole ainakaan vielä alkanut pölyttämään...

Eeva ja parvi
Otsikko: Re: harmaapapukaija lemmikinä..
Kirjoitti: Varpunen - 28.10.08 - klo:17:47:51
Meidän Jakke on kyllä melko rohkea ja sosiaalinen tapaus, vieraiden tullessa käy nimenomaan niin että alkaa hirveä pälpätys ja juttelu ja heti eteiseen tulijaa tervehditään "Moi" tai "Terve!" Ainoa ero jutteluissa vieraiden ollessa paikassa ja sitten meidän ollessa ihan kahdestaan on sanat itse. Vieraiden kuullen on vain tietty arsenaali käytössä ja paljon suppeampi, kuin mitä sitten parhaina puhehetkinään päästelee. Muutenkin Jakke on todella reteä tyyppi, melko suoralta kädeltä lentää vieraiden päähän istumaan eikä juuri arastele, muutama tapaus jossa vierailijalla on ollut sen verran omituinen tukka että Jakke ei ole uskaltanut lähestyä mutta muuten menee kyllä tekemään tuttavuutta. Minua kohtaan todella huomionkipeä, huutelee kun menen pois näkyvistä. Illalla kun menen pesemään hampaat niin Jaken rutiini on miehen äänellä ( edellinen omistaja oli mies ) ponnekkaasti sanoa "No niin nyt pois!" Todella hanakka tuhoamaan kaikkea, nokkaa kokeillaan ihan joka esineeseen ja silti se piru vie tuntuu kasvavan aivan liian nopeasti. Kuitenkin Jakke on myös itsenäinen, leikkii paljon omilla leluillaan ja osaa viihdyttää itseään, mutta vapaana ollessa kyllä koko ajan minun läheisyydessäni / sylissä. Jakke on kyllä erityisen tarkka siitä, että häneen ei saa ilman lupaa koskea. Edes minä. Näpeille tulee jos yritän antaa rapsuja ilman, että Jakke on niitä itse pyytänyt. Kokonaisuudessaan kyllä varsin upea jako ja lajivalintaa en ole joutunut katumaan!
Otsikko: Vs: harmaapapukaija lemmikinä..
Kirjoitti: lintukamu - 08.11.16 - klo:16:19:35
Paljonko jako maksaa ???
Otsikko: Vs: harmaapapukaija lemmikinä..
Kirjoitti: Lintunen - 08.11.16 - klo:17:11:00
Harmaapapukaijat maksavat yleensä noin 1000-1500 euroa. :) Harmaapapukaija on kuitenkin ensisijaisesti aikuisen lemmikki, mutta sinulla on runsaasti aikaa lukea isoista papukaijoista ja säästää rahaa.