Linnut forum

Linnut => Käyttäytyminen ja koulutus => Aiheen aloitti: Sarita - 19.02.02 - klo:21:59:44

Otsikko: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Sarita - 19.02.02 - klo:21:59:44
Mitä voin tehdä kun neitokakaduni huutaa ja mökkälöi kokoajan? Niiden piti olla hiljaisia lintuja kirjojen mukaan mutta tämä vesseli ainakin sirkuttelee ja livertelee aamusta iltaan niin, että naapurit varmaan pitelee korviaan. Onko se normaalia? Toivon vinkkejä, please!

T: Kuuroutuvako?
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: kiipsu - 23.02.02 - klo:21:49:06
Kuulostaapa tutulle.Meidän lintu vietti ensin hiljaiseloa,mutta sitten alkoi ääniharjoitukset, volyymia rupesi löytymään.Iän myötä,siis.
Yleensä se metakoi vain ollessaan omin nokin häkissään ,vapaana se ei juuri metakoi.
Päivisin  huoneessa on väliin ollut radio hiljasella auki.
Mä olen päättänyt suhtautua tyynesti me-anteeksi sen laulutaitoihin.Onneksi oven voi laittaa myös kiinni ,jos ei ehdi seurustelemaan.En usko että mikään toruminen tepsii ,minkäs lintu luonnolleen voi...ja onkohan vielä se että pojat on poikia ?
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Kati1969 - 01.03.02 - klo:11:30:58
Oiskohan virikkeiden keksimisestä apua? Jos et sitten tahdo ottaa linnullesi seurusteluparia siinä pelossa että meteli kaksinkertaistuu  ::)

Luultavasti lintusi tahtoo kertoa Sinulle jotain! Meillä metelöintiin auttaa:
1) ruokakuppien täydennys tai herkkujen (esim. paprikan siemenkota) tarjoaminen
2) seurustelu, jutustelu
3) vapaaksi lentelemään päästäminen
4) uusien lelujen antaminen (viimeksi laitoin pinnan väliin pujotetun helminauhan ja siitäkös on otettu ilo irti -helmet eivät irtoa)
5) valojen vähentäminen/telkkarin äänen hiljentäminen

Metelöinniksi en kutsu laululiverrystä, josta saa yleensä iltapäivisin naatiskella. Silloin Poju tuntuu vallan tyytyväiseltä!
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: anjahark - 01.03.02 - klo:12:41:27
*Kannattaa tuota (e.m.reply) ohjetta kokeilla.
Laulun (kaikkein hienomman) alkamisajankohta sopisi näille ensi auringonsäteiden riemulauluille.
- Soittimen pauhu sulkee linnun omaa hienokuuloa, "kuiskaaminen" opettaminen vie hieman aikaa. Jos kovaa musiikkia haluaa kuunnella korvakuulokkeilla, niin se ei haittaa lintua.
- Soitan hyvin hiljaisella radiota/linnunlaulukasettia näille tirpoille, joutuvat oikein tarkentamaan kuuloaan.
- Käytän myös "omaa puheenvuoroa" ja lörpöttelen etunimillä aina kyseisen linnun kanssa jutellessa.
- Ovat oppineet nimensä, ja tietävät ketä milloinkin komento/puhe koskee.
- Käytän myös: Hiljaa -komentoa, sanan merkitys on omaksuttu. - Nyttemmin vielä (aamuyön) seinään 2x kopautus ja shhh. 10 min kuluttua hiljenee, bubsin valot herättävät hauskasti halogeeneillaan kääntyessään risteyksessä.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: ellu14 - 11.08.02 - klo:21:25:04
No joo, ehkä vähän liioittelin "Aihe"-kohdassa. Ei neitokakadumme nyt  yöllä sentään lauleskele, mutta melkein!

Eli, neitokakadu-uroksemme, Oskari, on n. 10-11 vuotta. Se on viettänyt 10-vuotta elämästään Kaija-neitokakadun kanssa, mutta 1 kuukausi sitten asioihin tuli muutos, sillä Kaija kuoli, tukehtui, 10 vuoden ikäisenä.   :'( Ostimme Oskarille lähes heti uuden kaverin, jonka nimesimme myös Kaijaksi. Uusi Kaijamme oli 2 kuukauden ikäinen, mutta uusi Kaija ja Oskari eivät tulleet toimeen keskenään. Oskari ei ollut vielä toipunut Kaijan kuolemasta, joten se ei hyväksynyt uutta Kaijaa vaan näykki sitä, rääkyi sille, pakeni sitä ympäri häkkiä yms. Lopulta meidän oli pakko laittaa kaijojen häkkiin väliseinä. Sen avulla tilanne rauhoittui. Uusi Kaija ehti olla meillä kuukauden, ja sitten sekin kuoli, joku kumma sairaus, jota yritän selvittää. Eli Oskarin kummatkin Kaija-nimiset puolisot ovat kuolleet, vielä kuukauden sisällä! :'( Se otti koville myös Oskarille, ja myös meille. Nyt pihaamme "koristaa" kaksi hautaa, joissa lepää Kaijat. Vieläkin tulee vedet silmiin kun ajattelee... No, nyt kun totesimme ettei Oskari näköjään hyväksy uutta puolisoa, emme osta sille enää uutta kaveria! Oskari kun itsekin alkaa olla jo eläkeiässsä.. Nyt kun Oskari elää yksin elämänsä viimeiset vuodet, se on aloittanut kauhean rääkymisen, jota voi kestää koko päivän! En usko että se protestoi koska emme osta sille uutta puolisoa, sillä se ei voinut suorastaan sietää uutta Kaijaa... Mutta se vaan yksinkertaisesti laulaa jatkuvasti. Se käy hermoille, totta tosiaan! Liekö laulaa menetettyjä vaimojaan, vai muuten vaan! Oskari asustaa tilapäisesti makuuhuoneessani, ja se laulaminen käy hermoille!! Oskari laulaa kun luen kirjaa, Oskari laulaa kun katson telkkua, Oskari laulaa kun olen ulkona, Oskari laulaa pahimmassa tapauksessa jo aamu kahdeksalta... Laulu on vielä parhaiten sanottuna "kovaäänistä rääkynää", jota ei jaksa kuunnella! Siskollani on tänä vuonna yo-kirjotukset edessä, se tarvii todellakin lukurauhaa, samoin tarvin minä myös kokeisiin...

Miten ihmeessä  saisin Oskain parhaimmassa tapauksessa vähentämään lauluaan
80 %:sesti, tai edes 50%:sesti??

Virikkeiden puutetta häkissä saattaa kyllä olla, se kun ei oikein tykkää mistään leluista, joita olemme sen häkkiin vuosien varrella laittaneet. Sitä ei kiinnosta rengasköysi-systeemi, ei kulkuset ja helistimet, ei keinu.... Portaat ja tyhjä vessapaperirulla kyllä kelpaavat, mutta muuta virikettä häkissä ei ole!

Mitä voisin keksiä??

En ole päästänyt Oskaria lentelemään vapaana vuosiin (noloa myöntää), mutta vapaaksi pääsyn yhteydessä on ilmennyt ongelmia.Oskari ei halua tulla häkistä ulos ja jos se nyt joskus sieltä uskaltaa tullakin, se ei halua enää takaisin, ja lopuksi kaikki päättyy siihen, että minä jahtaan Oskaria ympäri huonetta pyyhe kourassa. Noin vanhalle linnulle kuin Oskarille tuollainen jahtaaminen tuskin tekee hyvää!! Eräs papukaija-asiantuntijakin sanoi minulle, että vapaana päästämiseen saattaa liittyä riski sydänkohtauksen saamiseen, sillä Oskari on jo noinkin vanha, ja kun sitä ei olla päästetty lentelemään vuosiin, niin sen yleiskuntokin on niin heikko, että pienikin pelästyminen häkin ulkopuolella voi olla kohtalokas! En tiedä oikein onko tuohon syytä uskoa, ajttelin että Oskarin vapaaksi päästäminen saattaisi pikemminkin tehdä sille hyvää, rääkyminenkin saattaisi vähetä!!

Mitä mieltä te olette ideastani??
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Kati1969 - 12.08.02 - klo:01:43:11
Ehkei tuo vapaaksi päästäminen todellakaan ole ratkaisu. Lintu hengästyy melko helposti ja varmasti pelkää henkensä edestä, jos se otetaan kiinni pyyhkeellä. Jos joudutkin ottamaan sen kiinni, anna sille hengähdystaukoja.

Jos Oskarilla on riittävästi tilaa häkissä, anna hänen olla siellä. Huutaminen luultavasti liittyy puolison perään huutamiseen, eikä Oskari uutta puolisoa taida hyväksyä. Ehkä poikakaveri olisi yksi vaihtoehto.

Oletko kokeillut laittaa häkkiin peiliä? Vähän kiero konsti, mutta voi vaikka tehota kaveripulaan... Yksi hyvä konsti hiljentää on laittaa jotain mielenkiintoista kuunneltavaa. Esim. kirjastoista saa lintujen laulukasetteja, joita kuuntelee itsekin mieluummin kuin kovaäänistä rääkynää. Ja liverrys kannattaa laittaa juuri niin hiljaiselle, että Oskari saa heristää korviaan.. Voipi vaikka oppia pari uutta sointua samalla ;)

Tuo sairaus (tai mikä lie) pitäisi selvittää, koska hyvin mahdollisesti Oskarillakin on se, vaikkei ilmenekään (vielä) mitenkään. Huomasitko silloin, oliko Kaijoilla erityistä ulostetta, tai minkälaista Oskarilla on? Antibioottikuuri voisi olla paikallaan ihan varmuudenkin vuoksi, olihan Oskarin seurana uusi lintukin, joka saattoi tuoda tullessaan epätoivottuja "vieraita". Kuurin voit saada eläinlääkäriltä puhelinreseptinäkin, eikä hintaakaan tule paljoa, jollet sitten vie Oskaria samalla lääkärille näytille.

Elämäniloa ja paljon vuosia Oskarille!

Kati
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: keiko - 12.08.02 - klo:14:27:57
Uusi Kaijahan oli se ahmija? Onpa murheellista etta se kuoli :'(

Koska se kuoli nain nopsaan kotiin tulon jalkeen on kaksi vaihtoehtoa: Joko se oli sairas jo kotiin tullessaan tai sai pian kotiin tultuaan Oskarilta jonkun taudin. Lintu voi olla kantaja vaikka ei saisikaan itse oireita ja nuorilla linnuilla voi immuunijarjestelma olla heikko iasta johtuen ja siten saattavat saada tartunnan herkemmin.

Olisi ehka ollut hyva suorittaa ruumiinavaus, jotta syy uuden Kaijan kuolemaan olisi selvinnyt. Varmuuden vuoksi Oskari pitaisi nyt kiireen kaupalla vieda lintuelainlaakariin (Nenonen?) testeihin.

Oskarin laulaminen varmaan johtuu ikavasta. Voi olla etta Oskari yrittaa huudella vanhaa Kaijaansa takaisin, siitahan on vain noin 1kk kun Kaija nr1 kuoli. Oskarin mielesta Kaija on ehka vain eksynyt ja Oskari yrittaa laulaa jatkuvasti etta Kaija nr1 loytaisi kotiin. Vaikea sanoa miten kauan tata kestaa. Sitten kun Oskari tajuaa etta Kaija nr1 ei tule takaisin se voi masentua ja olla vaikka tykkanaan hiljaa jonkun aikaa. Eri yksilot surevat eri tavoin.

Kun Lotti kuoli  :'(  (syopakasvain kuvussa), Keiko ensin huuteli sita pari kuukautta ja vapaana ollessaan aina etsi Lottia ympari taloa ja kavi lapi kaikki Lotin lempipiilopaikat moneen kertaan. Yritimme tietysti selittaa Keikolle mita oli tapahtunut. Sitten vahitellen Keiko ymmarsi etta Lotti ei tule takaisin ja siita alkoi masennus. Keiko lakkasi puhumasta ja leikkimasta kokonaan. Mikaan ei auttanut. Veimme testeihin elainlaakariin - mitaan ei loytynyt. Masennus kesti myos pari kuukautta. Sitten vahitellen Keiko alkoi taas kayttaytya normaalisti. Kaiken kaikkiaan kesti noin 6 kk ennenkuin Keiko oli edes jotakuinkin normaali oma itsensa.

Vaikea siis sanoa mita voit tehda. Oskarin pitaisi saada surra Kaijaa nr1 rauhassa, mutta kotona voi tietysti tilanne sen vuoksi kiristya. Ehka voisit yrittaa alkaa opettaa Oskarille pienia helppoja temppuja? Nain Oskari saisi edes vahan muuta ajateltavaa. Myos, nakeeko Oskari ikkunasta ulos?

Jos paastat Oskarin ulos tee se tutussa, pienessa tilassa.

Ajan mittaan voit harkita uuden linnun hankintaa. Kaija nr2 tuli ehka kotiin liian pian Kaija nr1 kuoleman jalkeen Oskarin kannalta. Myos undulaatti (eri hakissa, samassa huoneessa) voi toimia Oskarin seuralaisena.

Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: ellu14 - 12.08.02 - klo:15:53:19

Ehkei tuo vapaaksi päästäminen todellakaan ole ratkaisu. Lintu hengästyy melko helposti ja varmasti pelkää henkensä edestä, jos se otetaan kiinni pyyhkeellä. Jos joudutkin ottamaan sen kiinni, anna sille hengähdystaukoja.

Jos Oskarilla on riittävästi tilaa häkissä, anna hänen olla siellä. Huutaminen luultavasti liittyy puolison perään huutamiseen, eikä Oskari uutta puolisoa taida hyväksyä. Ehkä poikakaveri olisi yksi vaihtoehto.

Oletko kokeillut laittaa häkkiin peiliä? Vähän kiero konsti, mutta voi vaikka tehota kaveripulaan... Yksi hyvä konsti hiljentää on laittaa jotain mielenkiintoista kuunneltavaa. Esim. kirjastoista saa lintujen laulukasetteja, joita kuuntelee itsekin mieluummin kuin kovaäänistä rääkynää. Ja liverrys kannattaa laittaa juuri niin hiljaiselle, että Oskari saa heristää korviaan.. Voipi vaikka oppia pari uutta sointua samalla ;)

Tuo sairaus (tai mikä lie) pitäisi selvittää, koska hyvin mahdollisesti Oskarillakin on se, vaikkei ilmenekään (vielä) mitenkään. Huomasitko silloin, oliko Kaijoilla erityistä ulostetta, tai minkälaista Oskarilla on? Antibioottikuuri voisi olla paikallaan ihan varmuudenkin vuoksi, olihan Oskarin seurana uusi lintukin, joka saattoi tuoda tullessaan epätoivottuja "vieraita". Kuurin voit saada eläinlääkäriltä puhelinreseptinäkin, eikä hintaakaan tule paljoa, jollet sitten vie Oskaria samalla lääkärille näytille.

Elämäniloa ja paljon vuosia Oskarille!

Kati



Oskarin häkissä on kyllä peili... Joo, mullekkin tuli heti Kaijan (uuden Kaijan) kuoleman jälkeen mieleen, että jos tauti olikin joku tarttuva, ja kysäisinkin äidiltäni miten nyt pitäisi toimia, ja että voiko Kaijan kuolemaan liittyä joku tarttuva, tappava tauti. Äitini sanoi ettei oikein sitä usko... Olisi kyllä TODELLA harmi menettää nyt vielä Oskarikin omasta huolimattomuudestaan ja itsepäisyydestään, kun ei voi Oskaria viedä eläinlääkärille. Äitini on yleensä sellainen, että hän haluaa seurata tilannetta rauhassa, enne kun vie eläimen eläinlääkärille, sillä eläinlääkärihän maksaa!...  >:( En tajua äitiäni joskus, pitääkö eläimen olla puolikuollut ennen kuin sen voi äitini mielestä viedä eläinlääkärille?!!
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: ellu14 - 12.08.02 - klo:16:17:44

Uusi Kaijahan oli se ahmija? Onpa murheellista etta se kuoli :'(

Koska se kuoli nain nopsaan kotiin tulon jalkeen on kaksi vaihtoehtoa: Joko se oli sairas jo kotiin tullessaan tai sai pian kotiin tultuaan Oskarilta jonkun taudin. Lintu voi olla kantaja vaikka ei saisikaan itse oireita ja nuorilla linnuilla voi immuunijarjestelma olla heikko iasta johtuen ja siten saattavat saada tartunnan herkemmin.

Olisi ehka ollut hyva suorittaa ruumiinavaus, jotta syy uuden Kaijan kuolemaan olisi selvinnyt. Varmuuden vuoksi Oskari pitaisi nyt kiireen kaupalla vieda lintuelainlaakariin (Nenonen?) testeihin.

Oskarin laulaminen varmaan johtuu ikavasta. Voi olla etta Oskari yrittaa huudella vanhaa Kaijaansa takaisin, siitahan on vain noin 1kk kun Kaija nr1 kuoli. Oskarin mielesta Kaija on ehka vain eksynyt ja Oskari yrittaa laulaa jatkuvasti etta Kaija nr1 loytaisi kotiin. Vaikea sanoa miten kauan tata kestaa. Sitten kun Oskari tajuaa etta Kaija nr1 ei tule takaisin se voi masentua ja olla vaikka tykkanaan hiljaa jonkun aikaa. Eri yksilot surevat eri tavoin.

Kun Lotti kuoli  :'(  (syopakasvain kuvussa), Keiko ensin huuteli sita pari kuukautta ja vapaana ollessaan aina etsi Lottia ympari taloa ja kavi lapi kaikki Lotin lempipiilopaikat moneen kertaan. Yritimme tietysti selittaa Keikolle mita oli tapahtunut. Sitten vahitellen Keiko ymmarsi etta Lotti ei tule takaisin ja siita alkoi masennus. Keiko lakkasi puhumasta ja leikkimasta kokonaan. Mikaan ei auttanut. Veimme testeihin elainlaakariin - mitaan ei loytynyt. Masennus kesti myos pari kuukautta. Sitten vahitellen Keiko alkoi taas kayttaytya normaalisti. Kaiken kaikkiaan kesti noin 6 kk ennenkuin Keiko oli edes jotakuinkin normaali oma itsensa.

Vaikea siis sanoa mita voit tehda. Oskarin pitaisi saada surra Kaijaa nr1 rauhassa, mutta kotona voi tietysti tilanne sen vuoksi kiristya. Ehka voisit yrittaa alkaa opettaa Oskarille pienia helppoja temppuja? Nain Oskari saisi edes vahan muuta ajateltavaa. Myos, nakeeko Oskari ikkunasta ulos?

Jos paastat Oskarin ulos tee se tutussa, pienessa tilassa.

Ajan mittaan voit harkita uuden linnun hankintaa. Kaija nr2 tuli ehka kotiin liian pian Kaija nr1 kuoleman jalkeen Oskarin kannalta. Myos undulaatti (eri hakissa, samassa huoneessa) voi toimia Oskarin seuralaisena.




Joo, minäkin olen ajatellut, että joko Kaijalla oli joku tauti jo meille tullessaan, tai se sai jonkun taudin Oskarilta! Minustakin eläinlääkärillä käynti olisi kohdallaan, mutta kun äitini mielestä tilannetta tulee seurata. Näin se sanoi Kaija nr2 kohdallakin, kun lieviä oireita alkoi ilmestyä, ja mikä onkaan lopputulos: Kaija on kuollut!! En ole kyllä katkera äidilleni siitä kun hän ei suostunut viemään Kaija nr2 eläinlääkärille, sillä en oikeastaan olisi itsekään sitä ihan vielä vienyt tarkistuttamaan, sillä oireet olivat apaattisuus, ja ruokahaluttomuus, ei oikein mikään muu, ja nuo oireethan voivat olla vaan huonon päivän merkki, tai jotain muutaa, mitä se tapauksessamme oli! Äitini ei halua viedä Oskaria (kuten ei halunnut Kaija nr2:kaan) eläinlääkärille tod. siksi, koska koiramme ramppaa eläinlääkärissä joka toinen kuukausi! Milloin sillä on ripulia, milloin jalkavaivoja yms. ja siihen menee jo rahaa roppakaupalla, eikä äitini viitsisi "turhan" takia mennä eläinlääkärille, sillä Oskarillahan ei ole mitään oireita vielä!! Toivon tosiaankin, ettei Oskari ole itse jonkun taudin kantaja... No, mutta ainahan voin puhua äidilleni asiasta, suostutella sitä edes kysymään eläinlääkäriltämme neuvoa! Silloin kun Kaija nr1 kuoli, oli Oskari sen kanssa samassa häkissä. Oskari oli kuulemma kihnuttanut päätään Kaija nr1:n päätä vasten, ja uikuttanut sille... :'( En kyllä ymmärrä miten se ei voi tajuta että Kaija on kuollut, sillä Oskarihan itse näki kuinka Kaijan veltto ruumis makasi häkin pohjalla...  :'( Mutta olen kuitenkin samaa mieltä, että se laulaa ikäväänsä, sillä Oskari ei ole ikinä laulanut näin kovasti, ei IKINÄ!! Oskari ei nää tällä hetkellä ulos ikkunasta, sillä sen häkki on aika keskellä huonettani. Ajattelin että Oskari saisi muuta ajateltavaa, jos veisin sen näin kauniina kesäpäivänä ulos häkkineen päivineen, se voisi saada raitista ilmaa, ja kuunnella muiden ulkolintujen sirkutusta. Niinpä teinkin (pesin samalla Oskarin häkin joka ikisen kalterin, suursiivo näet), mutta Oskari oli ensin ihan hädissään uudessa ympäristössä, välillä se kuunteli pääkallellaan, välillä se pelästyi jonkun koiran haukuntaa, ja lenteli kauhuissaan ympäri häkkiä, mutta lopulta se näytti nauttivan ulkonaolosta!! :) Ajattelin viedä sen tänäänkin nautiskelemaan ulos, mutta kun sen vein ulos, se oli vähän aikaa hiljaa, mutta alkoi yhtäkkiä kirkumaan kauhusta jäykkänä, joten vein sen nopeasti takaisin sisälle, sillä kirkuminen oikein kaikui kaduilla, kamalaa kuultavaa!! Mikäköhän sille tuli??

Onko se liian stressaavaa kiikutella Oskaria häkkineen päivineen ulos, kun Oskari on niin vanha (n.10-11vuotta) ja kun se toipuu juuri kahdesta kuolemasta?? Etenkin kun se aina välillä pelästyy jotain ääntä ulkona todella paljon, ja alkaa kirkumaan ja seilaamaan orrella kauhuissaan?? !!

Uutta kaveria Oskarille ei enää tule, sen äitini päätti!!

Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Elizar - 12.08.02 - klo:16:24:39
Sinun pitäisi tehdä äidillesi selväksi, että parempi tutkituttaa sairaan oloinen lemmikki, kuin antaa sen kärsiä! Joskus voi olla liian myöhäistä...  :'(... Ja jos kyse on taloudesta, niin lääkäritutkimus on halvempi vaihtoehto kuin uusi lemmikki...
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: keiko - 12.08.02 - klo:19:26:53
Papukaijat (ja yleensa linnut) ovat aika taitavia peittamaan sairauden oireita. Se on yksi niiden selviytymiskeinoista luonnossa. Luonnossa sairas lintu kiinnittaa akkia petoelaimen huomion ja joutuu syodyksi. Samasta syysta myos lajitoverit voivat alkaa syrjimaan sairasta lintua ja ajaa sen jopa parvesta pois, parvea suojellakseen. Tasta syysta lintu on usein todella sairas siina vaiheessa kun selvia sairauden merkkeja ilmenee. On siis tarkeaa kiinnittaa huomiota pieninkiin ruokahalun, kakan, kaytoksen muutoksiin, jotta sairas saadaan tarpeen vaatiessa ajoissa hoitoon.

Tosin Oskarin kaytoksen muutos tosiaankin on luultavasti Kaijojen kuolemasta johtuvaa, mutta silti olisi hyva tietaa onko Oskari jonkun sairauden kantaja. Ja vaikka Kaija nr2 olisikin ollut alunperin sairas se on voinut myos tartuttaa Oskarin vaikka Oskari olisikin terveen oloinen. Turvallisinta siis olisi tarkastuttaa Oskari, koska nayttaa aika selvalta etta Kaija nr2 kuoli johonkin tautiin.

Oskarin ulkoiluttaminen oli mielestani hyva ajatus  :)
Kun olitte ulkona Oskari saattoi pelastya melkein mita tahansa: varis tms. jossain ylapuolella, kovat aanet jne, koska kuulostaa silta etta Oskari ei ole tottunut kovinkaan paljon oman huoneen ulkopuoliseen elamaan.
Huomaa myos etta koska papukaijat nakevat uv-valon maailma on niiden kannalta varikkaampi kuin meidan. Ikkunat suodattavat uv-valon, joten jos sinulla ei ole uv-lamppua Oskari ei nae uv-vareja sisalla ollessaan eika ole tottunut sellaiseen variloistoon. Siten saattoi jopa pelkkien uusien varien nakeminen ulkona olla Oskarille melkoisen jannittava ja vahan pelottava kokemus.

Jatkaisin varovasti Oskarin ulkoiluttamista saan salliessa. Oskari saa siita muuta ajattelemista. Vie Oskari alkuun ulos vain lyhyiksi ajoiksi ja pidenna aikoja vahitellen. Ole itse aina lahella ja puhu rauhoittavasti Oskarille jos se alkaa pelkaamaan ja  tarpeen vaatiessa vie takaisin sisalle.

Sikali kun huoneessasi tila sallii, voit ehka siirtaa hakkia niin etta se on seinan vieressa lahella ikkunaa. Laita hakki niin etta Oskari voi yhteen paahan mennessaan vahan kurkistaa ikkunasta ulos, mutta voi halutessaan menna nurkan(=seinan) taakse piiloon. Muuta hakin paikkaa sellaisena paivana, jolloin voit seurata miten Oskari siihen sopeutuu ettei tule liikoja sydamentykytyksia.  Ajan mittaan Oskarista voi olla hauska seurata autoliikennetta tai mita ikkunastasi sitten nakyykaan.


Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: keiko - 12.08.02 - klo:20:55:13
Ajattelin viela selventaa: Jos Oskari toisella ulkoilukerralla alkoi ihan yllattaen raakymaan se varmasti naki jotakin, joka pelotti. Jos tama tapahtuu vastaisuudessa yrita katsella ymparille ja ylos (missa suunnassa pelottava Oskarin mielesta on eli pakosuunnan vastakkainen suunta) ja selvittaa mika pelottaa. Tietysti jos lintu on kauhuissaan eika rauhoitu on se hyva vieda sisalle, turvaan "vaarasta" kuten teitkin. "Vaara" voi olla varis, haukka, kissa,  joku esine joka liikkuu tuulessa tms.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: inezz - 30.08.02 - klo:21:29:15
Nyt mä olen huomannut kuten otsikossakin jo lukee että meillä on taas ehkä ongelma.. Kas kun meidän isäneitokakadumme on vähän arka(tai oikeastaan villi, ei arka), koska se on ollut meillä vasta vähän aikaa. Ja se ongelma on se kun hän aina huutaa kauheasti jos vaihdan häkin paperit, ruoat, vedet tms.!
Siis sellaista kirkumista että; "mene pois! älä tule lähellekkään!" ja nokkii kättä jos hän sattuu istuskelemaan juuri sillä oksalla jonka vieressä ruokakupin paikka on.
Siis ei tuo kirkuminen muuten mitään haittaa, mutta kun pelkään että heidän poikasensa rupeavat pelkäämään mua ihan kauheasti! Koska meidän äitinymfimme on jo ruvennut selvästi vähän aristamaan minua, vaikka onkin ollut ennen kauhean utelias ja seurallinen, ja tiedän että se johtuu isänymfin "pelonlietsonnasta"... Eli miten saan poikaset luottamaan ihmiseen vaikka niiden isä inhoaakin yli kaiken meitä???
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Forum Admin - 02.09.02 - klo:10:10:33
Taitaapi olla kyseessä reviirinpuolustamista. Asiaa ei välttämättä ole helppo korjata, mutta kaikki muutokset kohdistuen hänen reviiriinsä saattavat auttaa. Eli häkin paikan vaihtaminen, sisustan uusiminen, ruokakippojen sijoittaminen uudelleen yms.

-mika
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: inezz - 03.09.02 - klo:18:32:28
Se ei taida enää auttaa.....Poikaset sähisevät jo mulle peloissaan... ??? Miten mä saan ne luottamaan muhun!?!
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Kati1969 - 03.09.02 - klo:21:00:05
Tuo käyttäytyminen on ihan tyypillistä jopa kesyille vanhemmille pesimiskautena. Mitään stressaavaa kuten häkin paikan vaihtoa ei pesintäkautena saa tehdä. Mieluummin yrittää puhdistaa häkin ja pöntön, lisätä ruoat jne. mahdollisimman rauhallisesti ja lintuja häiritsemättä. Hoida työ niin, että kätesi ei ole liian lähellä isää, ettei hänen ole tarve sähistä. Pöntön siivous silloin, kun molemmat vanhemmat ovat sieltä pois. Pöntön suulle jokin pahvi tms., joka toimii myös näkösuojana. Pönttöä ei saa irrottaa.

Luottamuksen rakentaminen on Sinun ja poikasten välinen juttu. Ei isällisiä neuvoja ihan todesta oteta ;)Käytä paljon aikaasi poikasten kanssa, he kyllä huomaavat että sähiseminen on turhaa. Kun poikaset n. kuukauden iässä lähtevät pesästä ja oppivat itse syömään ja lentämään, päästä poikaset mahdollisimman usein pois emojen luota. Silloin alat rakentaa luottamusta ihmiseen. Kolhuja voi lentoharjoituksista tulla ja välillä "väkisin" rauhoittaminenkin on tarpeellista. Aikaa kesyttäminen vaatii, ja toinen kesyyntyy helpommalla kuin toinen.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Forum Admin - 04.09.02 - klo:10:40:41
Kati on aivan oikeassa, mutta asia on kuitenkin hivenen kakspiippuinen juttu. Tietysti varsinainen pesimärauha kannattaa antaa, mutta esimerkiksi juuri paikan vaihdos saa linnun hakemaan 'turvaa' tutuista asioista, vaikkapa ihmisestä....

-mika
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Rääkky - 20.09.02 - klo:00:50:29
Suurhäkissä elelevän neitokakadukolmikon kanssa on ongelmia. Olen omistanut undulaatteja seitsemisen vuotta mutta neitokakaduharrastuksemme on aivan alussa eli ensimmäiset tuli hankittua puolisen vuotta sitten ja tarvitsisimme neuvoa ettei ihan häätöä vuokra-asunnostamme saada.

Toinen ongelmista selvisi osittain tässä tätä keskustelualuetta lukiessani, eli munansa munineen pariskunnan koiras pitää varoitusääntä naaraan hautoessa munia. Onko tälle varoitusäänelle tehtävissä mitään, koska selvästi se liittyy juuri tähän kuten täällä puhuttiinkin taannoin eli muitten häätämiseen.
Loppuisiko tämä hermoja raastava kirkuminen jos pariskunta siirrettäisiin omiin oloihinsa, toiseen häkkiin, toiseen huoneeseen vai häiritseekö se suhteessa enemmän pesintärauhaa kuin muut häkkitoverit?

Toinen ongelma on varsin pieni- oikeastaan vain kysymys: johtuuko yksittäisen neitokakadun, joka on muodostanut tiukan ystävyyssiteen yhden undulaateistamme kanssa, kiljuminen silloin tällöin jotenkin ruoan loppumisesta? Huudon saa loppumaan puhaltamalla kerran kuoria ruoka-astiasta pois. Ilmoittaako todella muiden edestä tämä lintunen, että ruoka on vähissä tms?

Näitä ääniasioita kysyn oikeastaan siksi, että todella pelottaa vuokrasopimuksen puolesta- niin kimeä ääni kuin näillä on, epäilemättä kuuluu yläkertaan vuokranantajalle ja tahdomme varmistaa selustamme :)

Tätä samaa aihepiiriä sivuten:  kuinka kovaa kuuluu neitokakadun huuto kerrostalossa ylempiin tai alempiin kerroksiin?
Muutto on edessä tästä paritalosta pois, joten joudumme todella pohtimaan että onko mahdollista näitä kakaduja pitää enää silloin. Seitsemän undulaatin pölötys kun ei kuulu tämän talon yläkertaan ja ne aiomme ainakin pitää, mutta miten on nymfien laita?
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: keiko - 20.09.02 - klo:17:31:36
Kerrostalosta riippuu miten hyvin kuuluu ja siita missa kohtaa rakennusta oma asunto on. Meilla kuuluu huudot pihalle ja kaytavaan, mutta naapurit vaittaa ettei niille kuulu asuntoon asti. Kukaan ei ainakaan ole koskaan valittanut ja aika ajoin kysymme naapureilta melusta.

Kannattaa kylla jo asuntoa hankiessa tuoda esille etta on lintuja, ettei tule vuokraisannalle yllatyksena. On vahan varmemmalla pohjalla silla tavoin. Samoin kannattaa tutustua naapureihin ja esitella linnut niille. Jos tuntee naapurit ja on niiden kanssa hyvissa valeissa se auttaa paljon.

Meilla on kokolattiamatto omassa asunnossa (ei oma valinta vaan vuokraisanta oli laittanut, taalla on aika yleista) ja tiedan etta alakerrassa on myos. Se vaimentaa kaikenlaista melua. Lisaksi on ylakerran paatyasunto eli vain 2 seinanaapuria (alakerrassa ja sivulla). Jos asunto on keskemmalla on tietysti enemman naapureita.

Joskus seinat on "paperista" (esim. Hesassa joissain vanhoissa taloissa, joissa on jaettu yksi iso asunto moneksi pienemmaksi myohemmin). Sellaisessa asunnossa kuuluu tietysti kaikenlaiset aanet paremmin.

Luulen etta meidan linnut ovat yleensa paivalla aika hiljaa kun olemme poissa kotoa. Tiedan aina jos mies on ehtinyt kotiin ennen minua koska silloin kuulen pihalle lintujen huutoja. Innostuvat kun tulemme kotiin naetsen.

Lintujen aiheuttama melu on niin suhteellista. Unskit ja neitikset ei kuitenkaan onneksi ole niita kovaaanisimpia  ;D
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Victor - 20.09.02 - klo:21:34:44
Meidänkin naapurit eivät valita. Itseasiassa toisinpäin, alakerrassa kuulemma nautitaan niiden "lauluista" (lue- huudoista). Tosin olen jo etukäteen varmistanut asian.  Muutteessa kutsuin naapurit katteleemaan ja tutustumaan. Myös amatsonia ostaessa kysyin että ovatko asiaa vastaan? Nyt jopa kyselevät Pedron vointia ja tuovat kaikkea mahdollista leluiksi ja syötäväksi sopivaa  ;) ;D
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Sera - 21.09.02 - klo:21:23:15
Meillakin isokauluskaijat (ja tietysti neitiksetkin) pitavat aikamoista metelia, mutta ei siita kannata huolestua (ellei se sitten teita hairitse), silla en ole kylla kuullut viela yhtakaan tapausta, jossa neitokakaduista olisi valitettu. Arat saattavat olla eri asia, mutta kannattaa ruveta miettimaan asiaa uudelleen sitten kun se ensimmainen varoituslappu tipahtaa postiluukusta. Koska sita ei luultavasti tapahdu..   ;)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Nala - 01.03.03 - klo:17:29:00
Mahtaakohan monellakin olla tällainen tapaus kotona?  ;D
Meillä on käynyt näin, että neitsikkapariskuntamme urospuolinen jäsen on ruvennut kukkoilemaan.. No onhan se aina ollut mielestään "muita paremmassa asemassa", mutta nyt kukkoilu on mennyt jo hieman ärsyttävän puolelle..  ::) Niilo (siis tämä "mieshenkilö") alkaa kovan jannaavan kirkumisen heti, kun lähestyn heidän häkkinsä juomakeppua, ruoka-astiaa, hänen vaimoaan tai pönttöään. Ja kiljunta alkaa jos olen lähempänä kuin 1,5 metriä..Muita kukkoilun elkeitä on jäyhevä hyppiminen tasajaloin häkin seinässä, tikkamainen koputus pöntön kattoon, venyttely (aina näyttelemässä niitä niiin upeita siipiään  ;)), ja muutenkin sulat ovat aina suorassa järjestyksessä ja töyhtö järkähtämättömästi pystyssä.. Mutta tämä kirkuminen. Mieleeni tuli jo soittaa jollekkin eläinpsykologille jos sellaista suomesta löytyisi, mutta ajattelin kysyä ensin täältä..:) Sillä tämä "älä koske minun vaimooni! älä tapa minun pönttöäni! älä vie minun viimeistä ruokaani!"- kiljunta kuuluu varmasti todella hyvin naapuriin eikä muutenkaan ole mitenkään nautittavaa katsella heidän elämäänsä kun koko ajan ollaan ajamassa pois...;) Joten, oliskos hyviä neuvoja?  ::)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Niina T - 01.03.03 - klo:21:04:34
Taitaa olla aika tavallista käytöstä pesimisen aikana.
Ainakin meillä Hartsi murisi, kyyristeli ja teki uhkaavia
syöksynokkaisuja kättä kohti... eli jälkikasvuaan
lujasti puolustava uros :) Kirkuminen on tietysti ikävää
kuunneltavaa.

Käytös varmaankin muuttuu kun pesintävire katoaa
aikanaan, poikasten myötä tai ilman. Ehkä uroksesi
rauhoittuu jos pysyttelet vähän kauempana, tai peität
peitolla osan häkkiä. Meillä tuo peittely rauhoitti vähän
tilannetta.

Niina T
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Nala - 04.03.03 - klo:09:20:49
No mutta kun tässä on käynyt vähän toisinpäin...Että poikaset juuri pari viikkoa sitten lähtivät kotoa (venys aika pitkä poikasaika, yli ½ vuotta  :)) ja nyt se kiljuminen on siis hurjistunut.  ::)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Nala - 10.03.03 - klo:20:21:18
ööö.. 8) varauksia kesän poikasille voi tehdä... ::) taas olen joutunut yhdeksi muiden bordellinomistajien joukkkoon.. ;) Eikö kukaan keksi/tiedä vastausta sille miten saan tuon neitopojan asenneongelman katoamaan?!?  :o :)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: MUu - 24.03.03 - klo:07:25:11
Mielenosoitusta, olisiko?

Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Nala - 27.03.03 - klo:16:26:49
no selvää, mutta miten tollasen murkkuiän ongelman saa pois? Nyt se on opettanut jo ennen niin kesyn tyttöneitommekin kiljumaan täyttä kurkkua....
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Tupu - 13.03.04 - klo:09:39:56
 >:( En kestä enää kun papukaija huutaa!!! Se vaan kiljuu ja steppaa orrelta orrelle >:( En voi ees olla huoneessani tätä nykyä :-\ Auttakaa mikä sillä vois olla hätänä? Onko ollu samanlaisii kokemuksii kun uusi papukaija on tullut taloon? Kiljunta on sellasta Kriik! Kriik! sitten se lentää toiselle orrelle ja huutaa: Kriik! kriik! en tiedä mitä tehdä kun mikään ei tunnu auttavan paitsi huputus, mutta eihän lintua päiviä öitä voi peiton alla pitää :-\. Tarviin apua jos sitä ei tule täytyy siirtää se kylppäriin(ei kivaa) No kiitokset etukäteen.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: jjhk - 13.03.04 - klo:10:22:48
Joillain muillakin taisi olla sama ongelma. Onko se koiras vai naaras? Onko huuto ns. "hätähuutoa" vai sellaista vaativaa huutoa? Minkä ikäinen se on?
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Tupu - 13.03.04 - klo:12:04:38
Noin vuoden, toisen papukaijan hankkimisesta oli jo joitain ehdotuksia toisella sivulla mutta äiti ei anna :-\
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: sanne - 13.03.04 - klo:12:37:58
onko lintu ollut muiden lintujen kanssa ennen kuin hankit sen?jos se vasta on tullut taloon niin se saattaa kutsua vielä menetettyjä lajitovereitaan,uusi paikka pelottaa jne. kyllä se siitä asettuu,seurustele sen kanssa ja koita saada sen huomio itseesi..
kyllä kamun hankkiminen on aina suositeltavaa,ehkä äitisi korvat antavat periksi ;)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Ida-Emilia - 13.03.04 - klo:13:46:42
Heitän siteerauksen tulevilta kotisivuiltani:

"Etenkin yksinelävä lintu tarvitsee paljon huomiota ja aikaa, unohtamatta mahdollisuutta lentelyyn. Näitä asioita voi tuskin koskaan painottaa tarpeeksi - ainakaan neitokakadun mielestä. Jotta ihminen ymmärtäisi lintua, hänen on yritettävä ajatella kuin lintu. Kun neitokakadu värisyttää siipiään ja ravaa edestakaisin orrellaan, kirkaisten vähän väliä korviavihlovasti, se ei suinkaan yritä ilkeyttään rikkoa tärykalvojasi, vaan se haluaa jotakin. Mitä neitokakadu saattaisi sillä hetkellä haluta? Vastaus on se, mikä rauhoittaa linnun. Ensimmäiseksi kannattaa kokeilla vapaaksi päästämistä, juttelemista tai muuten vietettyä yhteistä aikaa. Kannattanee myös vilkaista, ettei ruoka ole mystisesti päässyt loppumaan."

Eli kokeile noita keinoja. ;) Jos eivät auta, ovat minun neuvoni vähissä. Voihan olla, että se kaipaisi kumppania.

Mikäli lintu huutaa vain silloin, kun sinä olet huoneessa, se saattaa pelätä sinua ja hälyttää noilla huudoillaan. Toinen neitokakaduistani teki sitä yhdessä vaiheessa aina silloin kun leikin kesyn neitsikkani kanssa. Se ilmeisesti luuli minun yrittävän tehdä pahaa toiselle tai oli muuten vain mustasukkainen. Tuossa tilanteessa piti vain osoittaa Biitsille, etten minä ole pahis. :)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Patient - 13.03.04 - klo:20:45:46
Meillä ainakin neitokakadunaaras huutaa yleensä seuraa tai sitten vilttiä häkin päälle päästäkseen nukkumaan. Se huutaa yleensä niska kyyryssä häkin ovelta tai häkin päältä selvästi vaatien jotain. Erityisesti päivisin huutoa on niin paljon, että se on jo aika häiritsevää pienessä asunnossa. Aiemmin ongelmana oli se, että lintu ei tahtonut olla hetkeäkään yksin huoneessa. Tätä nykyä se huutaa myös ollessamme samassa huoneessa.

Olemme nyt hankkineet sille kaverin, koska ymmärrämme, että sen on aika kurja istuskella yksin häkissään päivisin. Lisäksi toivomme, että tämä veisi huomiota sen verran, ettei aikaa huutamiseen riittäisi. Toisaalta lintumme on myös hyvin vaativainen eikä tullut aiemman kaverin kanssa oikein toimeen, mutta toivottavasti koiraskumppani miellyttäisi enemmän. ;)

Minua kiinnostaisikin näin yleisesti, että minkä verran neitokakadut yleensä huutavat? En tarkoita siis hiljaisempia ääniä, vaan ihan sitä kovaa ja korkeaa huutoa. Kuinka monta kertaa päivässä ja kuinka pitkään yhtäjaksoisesti?

Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: sanne - 13.03.04 - klo:21:42:51
niin kuin Ovelus sanoikin,linnut yleensä huutavat/käyttäytyvät edellä mainituin tavoin kun haluavat jotain,se on niiden ainoa keino pyytää.
Omat lintuni huutavat aina yleensä jos ruoka on päässyt huomaamattani loppumaan,on jokin hätä taikka muuten vain riemuaan ottaessaan "lentospurtteja"
eli huutoa tulee aina syystä,eivät ne sitä piruuttaan tee.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: reeta_83 - 14.03.04 - klo:04:03:16
Tuttu juttu mutta keksin mikä siihen tepsii... Meillä noi huusi täyttä kurkkua koko päivän ja hiljeni vasta kun vedettiin illalla verhot kiinni. Päästin ne päivällä vapaaksi ja voilá loppui huuto siihen paikkaan!Ne vaan tahtoi vapaalle, onhan se tylsää istua häkissä iltaan asti, useampi tunti siinä tulee!

Kumppanin hankkiminenkaan ei välttämättä ole välttämättä viisasta, meillä ne kiljui kilpaa monta kertaa ja hermot meni moneen otteeseen, laitoin ne jäähylle eri häkkeihin eri huoneisiin >:(

Teuvo yleensä lauleskelee tyytyväisenä sulosointuja, ja Terttu joskus päästelee "kriik" ääniä, ei ole enään mitenkään mölytoosia kun tajusin mitä ne halusivat ;)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: kaisa1 - 15.03.04 - klo:08:44:19
Tuttu juttu mutta keksin mikä siihen tepsii... Meillä noi huusi täyttä kurkkua koko päivän ja hiljeni vasta kun vedettiin illalla verhot kiinni. Päästin ne päivällä vapaaksi ja voilá loppui huuto siihen paikkaan!Ne vaan tahtoi vapaalle, onhan se tylsää istua häkissä iltaan asti, useampi tunti siinä tulee!

Meillä ei auta lennättäminenkään.
'Ihmisseuraa' ne vaan huutaa...
Koko ajan pitäisi minun istua paikallani ja rapsuttaa niskan takaa.... ;D

'Kaisapari'
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Kix - 15.03.04 - klo:12:52:45
Joo, ette ole todellakaan ainoita joiden linnut tykkää huutaa niin että hermot meinaa mennä.  :o Meidän Taavi (uros) on mestari huutaja. Olenkin miettinyt että josko niiden nimeksi ois sittenkin pitäny laittaa Vinku ja Vonku eikä Tiivi ja Taavi. ???

Mä olen huomannu että se huutaminen alkaa yleensä aamulla, ku otan peiton pois, kun ne on täynnä energiaa levänneen yön jälkeen ja jotenkin sitä pitää purkaa.

Olen myös huomannu sen että jos aurinkopaistaa kirkkaasti ikkunasta sisään, ne menee ihan villiksi, hyppii päin seinää ja pyrkii ulos häkistä. Pari kertaa ne on jopa karannu häkistä, hyppäämällä ovea vasten joka sitten niiden painosta aukeaa (ihan itse opittu temppu) ja sit ne lentää päin sitä ikkunaa, haluavat raukat vissiin ulos.

Mutta yleensä ne rauhoittuu sillä että laittaa sälekaihtimet kii, ettei auringonvalo houkuttele niitä liikaa huutamaan ja mekastamaan.  Tepsii ainakin meillä. Ja sit se että ne päästää häkin päälle tepastelemaan (muualle ku ne ei uskalla vielä mennä).  ;D
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Zoiza - 15.03.04 - klo:14:27:35
Olen myös huomannu sen että jos aurinkopaistaa kirkkaasti ikkunasta sisään, ne menee ihan villiksi, hyppii päin seinää ja pyrkii ulos häkistä. Pari kertaa ne on jopa karannu häkistä, hyppäämällä ovea vasten joka sitten niiden painosta aukeaa (ihan itse opittu temppu) ja sit ne lentää päin sitä ikkunaa, haluavat raukat vissiin ulos.

Laita jonkin moinen lukko häkkiin etteivät saa itse luukkua auki. Näin eivät esim. päivällä pääse tekemään tuhojaan jos pääsevät häkistä itse pois. Ja minä pistän ainakin aina rullaverhon alas ennen kuin päästän linnut vapaaksi.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Kix - 18.03.04 - klo:21:08:24
 
Lainaus
Laita jonkin moinen lukko häkkiin etteivät saa itse luukkua auki. Näin eivät esim. päivällä pääse tekemään tuhojaan jos pääsevät häkistä itse pois. Ja minä pistän ainakin aina rullaverhon alas ennen kuin päästän linnut vapaaksi.
Lainaus

Joo, yleensä mulla on ollukin. Maailman yksinkertaisin lukko, eli ponnarinauha. Nopee laittaa ja ottaa pois. Ne on sitäkin yrittäny availla, ku siinä oli todisteita...rippeitä voimaruuasta!  ;D
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: TeeTee - 23.03.04 - klo:23:48:22
Ikkunan edessä on muuten loistava idea pitää vanhaa kunnon valoverhoa. Valo pääsee huoneeseen, mutta vaimentaa hyvin jos tipu vahingossa törmää ikkunaan.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Patient - 28.03.04 - klo:22:26:14
Minä voisin nyt uudelleen kommentoida, kun aikaa tuosta viime vastauksestani on kulunut jonkin verran.

Meillä siis koiraan tulo on kyllä auttanut naaraan kovaan, korkeaan huutoon. Linnuista lähtee edelleen totta kai ääntä, mutta koiras osaa laulaa luritella kauniisti, eikä villitse naarasta kimeään huutoon (lukuun ottamatta sitten hätähuutoja). Lisäksi iltaisin huudot ovat satunnaisia.  

Olisi mielenkiintoista tietää, mistä johtuu tässäkin ketjussa mainittu aamuhuutelu. Meilläkin linnut rupeavat aamuisin huutamaan, kun peite on otettu pois häkin yltä. Olemme koettaneet pimentää huonetta, mikä ei vaikuttanut asiaan laisinkaan, joten valosta se ei johdu. Lisäksi en usko, että syynä olisi lintujen ylienergisyys, sillä yleensä tämän huudon aikana ne istuvat paikallaan jotenkin väsyneiden oloisina. Ne eivät siis tavanomaiseen tapaansa leiki, lentele tai kulje tutustumassa ympäristöönsä. Tarkennukseksi vielä, että sana huuto tarkoittaa tässä sellaista monotonista, suhteellisen kovaa ääntä - ei siis monipuolisempaa laulua tms. lurittelua.

En tarkalleen tiedä, kuinka kauan ne huutelevat heräämisen jälkeen, ja kaiketi kesto vaihteleekin. Illemmalla ne kuitenkin rauhoittuvat ja touhuavat sitten omiaan hyväntuulisen ja vilkkaan oloisina. Koiraskin viheltelee aika paljon iltaisin.

Onkohan nyt kyse kevään vaikutuksesta vai yksinkertaisesti siitä, että luonnossa linnut heräävät aiemmin ja joutuvat heti aloittamaan toimet? Häkkilinnuthan saavat kuitenkin ruoan suoraan kupista jne. Hataria teorioita, kyllä. Muita näkemyksiä aiheesta olisikin kiva kuulla.  
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: kaija - 28.03.04 - klo:23:35:12
Meillä aamuhuutelut ainakin mun mielestä johtui lintujen laulelusta ulkosalla... variksien rääkymistä yms.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Ansku - 29.03.04 - klo:12:31:50
Mulla ainakin linnut kiljahtelee aamulla kun ne haluaa ulos häkistä jos ole heti häkin ovea avannut. Auringonpaiste myös tuntuu vaikuttavan, lentelevät ja kiljahtelevat varsikin jos joku on lentänyt eri paikkaa eivätkä näe toisiaan. Illalla yksi huutaa kun haluaa nukkumaan ja peiton häkin päälle.  Niin ja jos ruoka on ehtinyt loppua enkä ole sitä huomannut on myös yksi kiljumisen aihe. Joskus kun tulen töistä kotiin ja menen heti vessaan niin siitä nousee meteli luulevat ilmeisesti että meinaa heti lähteä uudelleen pois. Että aiheita kiljumiseen löytyy monenlaisia.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: ddml - 17.05.04 - klo:14:15:47
Meillä on neitokakadupari, jonka koiras pitää melkoista mekkalaa. Äänet vaihtelevat normaalista "perusäänestä" kauheaan riikinkukolta kuulostavaan ääneen ja sitäkautta hillittömään ääneen joka kuulostaa siltä kuin lintua tapettaisiin. Koiras osaa kyllä myös viheltää mutta nuo riikinkukko- ja tappamisäänet alkavat olemaan ne yleisimmät.

Koiraalla on tapana lennellä huoneessa ympäriinsä ja kopsutella nokalla vaikkapa häkkiä, televisiota, ovenpäällystää tai cdtelinettä nopeaan tahtiin, josta lähtee ääni "tärrrrrrr". Naaras seuraa usein perässä katselemaan koiraan puuhia. Vaikuttaa jonkinlaiselta pesänrakennusjutulta.

Kysymykseni onkin, onko tämä käyttäytyminen vain väliaikaista, kun koiras on nyt alle puolivuotias, ja menee ohi kun se kasvaa aikuiseksi, vai onko odotettavissa samanlaista käytöstä myöhemminkin?
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Ida-Emilia - 17.05.04 - klo:16:25:35
Tuo nokan tärisyttäminen koettaa tehdä vaikutusta. ;)

Jos se taas alkaa hakata nokkaansa "kop kop kop kop", silloin se on turhautuneisuutta ja kenties pientä känkkäränkkää.

Eli kyllä, samanlaista odotettavissa myöhemmin. Tosin voi olla kausittaista. Joskus tekee enemmän, toisinaan vähemmän.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Industry - 18.06.04 - klo:21:10:21
Neitsikkani Koko (poika, 13kk) on tullut entistä seurankipeämmäksi.  Se on aina ollut seurallinen(ollut minulla 5kk), ja minun seurani on tuntunut riittävän. Päätin kuitenkin hankkia Kokolle tyttökaverin, lajitoverin. Toinen lintu olisi tulossa kolmen viikon päästä. Koko on päivisin yksin(oli talvellakin) ja iltaisin olen ja leikin linnun kanssa useampia tunteja. Silti iltaisin kun poistun huoneesta alkaa huuto ja ihan selvä itku. Koko on selvästi surullinen kun poistun huoneesta(en ota lintua mukaan epäturvallisiin paikkoihin) ja se jää yksin. Talvella lintuni ei ollut näin seurankipeä. Toinen lintuhan on tulossa, joten ongelma on periaatteessa ratkennut, mutta mikä neuvoksi surun poistamiseen näiksi odotuspäiviksi?
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Kati1969 - 19.06.04 - klo:01:11:49
Onko tietokone linnun lähettyvillä? Laita kuuntelemaan linnun lauluja, kuitenkin sen verran hiljaiselle että saa välillä torkuttua ja joutuu myös heristämään korviaan kuunnellakseen eikä ala huutamaan kilpaa sulosointujen kanssa  ;D

Tässä yksi hauska linkki:

http://www.virtual-bird.com/birdsounds.htm

Ps. Kirjastosta saa myös lintujen äänikasetteja.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Industry - 20.06.04 - klo:22:30:49
Kiitoksia paljon neuvosta!

Laitoin tänään linnunääniä soimaan kun lähdin kotoa, ja kämpääkaverini kertoi että Koko oli ollut tosi rauhallisesti, ei ollut huudellut tai muuta. Hyvin näyttää toimivan  :)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Sarru - 30.06.04 - klo:12:11:58
Valitettavasti on todettava, että meillä on alkuviikkojen leppoisa kausi auttamattomasti ohi... :-[

Viime päivinä on ollut kieltämättä hermojaraastavaa kuunnella neitosemme huutamista, tai se ei niinkään ole rääkymistä, vain erittäin kovaäänista laulua tai huutoa.

Mikään linnun olosuhteissa ei ole muuttunut. Huutaminen ei myöskään tapahdu vain häkissä vaan saattaa alkaa yht´äkkiä vapaanakin ollessa.

En voi käsittää mikä Mankkua vaivaa. Ainahan se on ollut vilkas ja touhukas pieni sisupussi mutta ääntään käyttänyt aiemmin hieman pienemmällä voluumilla, vaikka sitä toisinaan paljon on käyttänytkin.

Lintu on vapaana useita tunteja päivässä, sillä on leluja joilla se leikkii ja yhtä rökittää, sillä on oksia silputtavana, ruokaa ja vettä ja seuraakin aika paljon.

Ehkä tämä murrosikä alkaa sitten olla jo käsillä. En minä olettanutkaan että lintu on hiljainen aina, mutta moinen huutaminen on kieltämättä todella ikävää. Naapureidenkin kannalta.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Tommi - 01.07.04 - klo:20:07:35
Luultavastikkin lintu huutaa perääsi jos et ole sen kanssa. Meillä ei huudeta jos pidetään seuraa mutta anna olla jos kadotaan näkyvistä.

Eli uskoisin että huutavat ikäväänsä.

Tommi
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Elvis - 01.07.04 - klo:20:22:05
no minulla auttoi se että antaa vaan huutaa..  jos se huutaa älä mene heti juttelemaan sille(ikään kuin palkinto) vaan mene vasta kun se on lopettanut.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: memmu - 01.07.04 - klo:20:55:21
Meillä ei tarvitse kuin sanoa "vaihdetaan paperi" tai "vaihdetaan ruoka", mikä huuto.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Merru - 01.07.04 - klo:22:49:13
Täällä on alettu koetella äänijänteiden kestävyyttä (ja isäntäväen hermoja  ::) ) juu. Meidän nuorukainen on tosiaankin alkanut huominontavoittelun "ihanalla" riikinkukkokiljumisella.
Jos jäpikkä joutuu olemaan jonkun aikaa yksikseen häkissään, esim pari tuntia ja sitten kun tulee kotiväki paikalle, niin herranjestas sitä kiljumista! Todellakin oli ennenaikaista kehua linnun hiljaisuutta ja hiljaista livertelyä. Muuten lintu on kylläkin aika hiljainen, esim nukkuessaan pitää hyvin vähän ääntä  ;)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Streemerz - 13.07.04 - klo:11:36:58
Meiltä löytyy myös hieman kovaääninen pariskunta. On itseasiassa aina ollut. Nyt ne ovat 7 vuotiaita molemmat. Naaraan huutaminen kuulostaa lähinnä kovaääniseltä koiran vinkulelulta, mutta koiraasta lähtee sitten heleämpiä ääniä.
Pahin huuto alkaa iltaisin, kun haluavat jo nukkumaan ja pyytävät peittoa häkin päälle.

Mutta tuohon meteliin on jo tottunut, kun huomattiin, ettei sille oikein mitään voi tehdä.
Silti vinkkejä otetaan edelleen vastaan..  :)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Marru - 13.07.04 - klo:14:00:13
No joo.. Miten tuosta ennen niin hiljasesta tirpasta on voinut tulla noin kova huutamaan?  ::) Aamulla on aina ihan hirvee huuto ,"Päästäkää mut poois ,päästäkää mut poooooois!"  :-X No joo ,eiköhän tähänkin totu.. Toivottavasti.  ;)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Merru - 13.07.04 - klo:23:21:35
Täällä olen ollut nyt reilun viikon tuon kiljukaulan kanssa kahdestaan. Ollaan saavutettu tietynlainen rutiini tässä päiväohjelmassa. Kiljumista ei ole ihan hirveästi ollut.

Aamulla ennen töihin lähtöä (menen puoliltapäivin) lintu liihottaa vapaana. Ei huutoa. Jos huutaa, saa olla häkissä. Huutavaa en vapauta *julmuri*.
Kun illalla tulen kotiin pääsee lintu taas lentelemään. Aamulla otus on tietenkin energisempi ja saattaa vähän huudella on sitten vapaana tai häkissä. Parina aamuna on myös ollut suuria vaikeuksia saada öttiäistä takaisin häkkiinsä, vapauden makuun kerran kun on päässyt. Silloin Mankku tajuaa jutun juonen heti ja lentää köydelleen katon rajaan ja kiekuu sieltä, että rappaukset katosta rapisee  ::)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: kaisa1 - 26.07.04 - klo:12:49:09
Merru!
Anna ensihätään 'kiljukaulalle' peili tai hommaa sille
kaveri.  Parveaan se seurankipeänä huutaa - siis sinua.

Meillä oli sama juttu!
Kaisa oli meillä vuoden yksinään ja oli tosi vaativa.
Välillä ei peilikään riittänyt.
Sitten hommattiin Kalle-rouva kaveriksi ja se auttoi
vähän.  Nyt ovat olleet puolisoina 1v 4kk ja hyvin menee.
Tämä kesä on ollut jo hiljaisempi kuin pitkiin aikoihin.
Onko syynä pilviset päivät vai onko uhmaikä mennyt ohi...

'Kaisapari'
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Ida-Emilia - 26.07.04 - klo:13:53:11
Itse en suosittele peiliä. Olen useaan otteeseen puhunut asiasta. Peili voi joillakin yksilöillä johtaa juuri siihen, että kuvajaisen edessä vietetään koko päivä, unohdetaan jopa syödä ja kun peili on poissa, alkaa kamala huuto.

Meillä olen vain tiukasti nykyisin yrittänyt pitää peilin poissa. Pikkuhiljaa on opittu siihen, ettei peili ole aina paikalla. Pahimmissa vaiheissa erittäin kesy herramme jopa hyökkäsi kimppuun ja puri, jos peiliin tai lintuun yritti koskea, mikäli se nyt oli siinä vieressä. Nykyisin tekee sitä vain hyvin harvoin ja silloinkin kyse on ollut siitä, että sitä on härnätty.

Kiehtova asia oli muuten huomata, että törmätessään Katin luona itseään muistuttavaan koiraaseen peilihullu unohti koko peilin ja alkoikin sitten pitää tätä jonkinlaisena heilanaan.

Mutta siis. Huutamiseen peili ei omasta mielestäni ole ole ratkaisu. Mielellään ei edes hätäratkaisu. Aina voi tosin kokeilla, mutta... omalla vastuulla. <;)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: sanne - 26.07.04 - klo:16:24:10
Itse en suosittele peiliä. Olen useaan otteeseen puhunut asiasta. Peili voi joillakin yksilöillä johtaa juuri siihen, että kuvajaisen edessä vietetään koko päivä, unohdetaan jopa syödä ja kun peili on poissa, alkaa kamala huuto.

yhdyn edelliseen,itselläni aivan samanlainen peilihullu :P
Lisänä oli vielä se,että lintu metelöi ja huusi jo pelkän peilinkin kanssa,minun ei siis tarvinnut edes viedä sitä pois näkyvistä..

Nykyään eletään jo jokseenkin siivosti(kiitos peilipannan) ja ollaan huomattu,että lajitovereitakin löytyy ihan elävinäkin ;)

Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Merru - 30.07.04 - klo:23:21:45
Juu ei tule meidän Mankulle peiliä ei. Joskus on lintu olkapäällä tullut käveltyä peilin eteen ja herranjestas sitä kiljumista! Meinasi tärykalvot haljeta, kun ötökkä päästeli täysin palkein "kaverin" nähtyään. Kun mentiin pois peilin edestä oli lintu hetken varsin kiihtyneessä mielentilassa, joskin rauhoittui pian. Ymmärrän varsin hyvin miten linnusta voi tulla *peiliaddikti*. En kyllä laittaisi peiliä ikinä häkkiin. Kaveri linnulle tulee aikanaan, on vielä ihan vauveli...
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: kaisa1 - 02.08.04 - klo:09:05:06
Ei meilläkään ole enää peiliä häkissä.
Olette oikeassa - vedän peilisuositukseni takaisin.
Myönnetään, että tilanne on rauhallisempi ilman peiliä.
Kaisalla kaverikin nykyään.

'Kaisapari'
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Sarru - 06.08.04 - klo:13:58:46
Juu, peilistä olen lukenut niin paljon kauhutarinoita etten uskalla sitä tirpalle laittaa. Pienetkin peilikokemukset ovat aiheuttaneet huutoa.

Muutenkin... suloisesta ja täydellisen kesystä linnusta jonka vain laittoin häkkiin monen viikon ajan täysin ilman ongelmia, on tullut mahdoton riiviö.

Puree, huutaa eikä mene häkkiin millään.

Äsken yritin pukea herralle valjaita, ja nyt parantelen verta vuotavia haavojani ja vasenta kättäni pakottaa. :-[

Lintu on siis edelleen kesy, viihtyy pitkiä aikoja olalla ja sylissä rapsuteltavana ja suukoteltavana, kuten on aina ollut.

Mutta nykyään sen häkkiin saaminen on yhtä tuskaa. Kun se huomaa että ihminen alkaa pohtiakaan sen häkkiin laittoa se ei päästä lähellekään vaan pyrähtää lentoon. Minäkin, joka ennen tuomitsin pyyhkeen käytön, olen siihen joutunut turvautumaan. Mutta tirppa ei päästä tarpeeksi lähelle edes pyyhkeen käyttöön.

Mikään herkku ei ole sille tarpeeksi houkutteleva.

TIETENKIN tahtoisin että tirpalla olisi mahdollisimman hyvä olla ja että kaikki tapahtuisi vapaaehtoisesti, mutta kun se ei mene niin.

Häkkiin on tirppa välillä pakko saada. Olosuhteissa ei ole muutoksia, kaipa lintu vain alkaa olla murrosikäinen. Viihtyy häkissään ja puuhailee kaikenlaista eikä huuda kovinkaan usein, enemmänkin puhua pulputtelee ja viheltelee kauniisti.

Kaunis kesä jää meiltä siis linnun kanssa yhdessä näkemättä, sillä valjaiden pukeminen oli sen verran vaikea toimitus, ja lintu rääkyi niin kauan ennen kuin otin valjaat pois. Niitä on sille aiemmin näytetty niin ettei se niitä pelkää.

Aikamoinen stressi on tullut joistakin asioista. :(

Kai minä sitten olen huonompi linnunomistaja kuin luulin.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Merru - 06.08.04 - klo:21:42:32
No, tänään herra yllätti. Meni häkkiin omatoimisesti vähin äänin  :) Lenteli tunnin verran ja ilmeisesti tuli ruokakuppia ikävä... No, ihmeiden aika ei ole ohi.

Pari viime viikkoa on ollut todella vaikeita tuon ötin kanssa. Parina iltana (yönä) olen löytänyt itseni "lintujahdista" kello 00:30... Arg. Ei auta kun napata lintu kämmeneen ja laittaa se suoraan häkkiin. Huutavana ja purevana. Mikään makupala eikä maanittelu auta. Paitsi sitten tänään, olin haavi auki, kun tirppa kipusikin kotiinsa itse.
Kaipa tuo linnun kanssa elo vaatii loputtoman loputtoman pitkää pinnaa...
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Ida-Emilia - 06.08.04 - klo:22:24:57
Et sinä todellakaan huono omistaja ole. ;) Ainakaan sen perusteella, mitä olen kanssasi puhunut ja mitä olet kirjoittanut. Päin vastoin oli kaikille ilo, kun tulit ottamaan selvää asioista!

Minkä ikäinen lintusesi nyt olikaan? Syynä voisi olla tavallista pahempi murrosikä?
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Sarru - 06.08.04 - klo:22:41:28
Kiitos lohdutuksen sanoista...  :)

Tirppaliini on 4 kk vanha. On aina ollut omapäinen ja vilkas touhupelle, mutta tosiaan sitä omapäisyyttä on tullut viime aikoina lisää "yli oman tarpeen".

Luottamuspula iskee välillä linnulle varmaan kun sitä joutuu käsittelemään niin ettei se ole herralle vapaaehtoista, mutta ei aina muukaan auta.

Aikanaan se ei purrut ollenkaan, ja ajattelin ettei se sellaista tapaa opettelekaan, olinpa väärässä. Äsh, pakko todeta että meidän pikku enkeli ei olekaan ihan enkeli enää. ;)

Miten sama tirppa voikin olla sekä niin hellyttävä ja pusuteltava söpöliini että hermoja raastava pureva riiviö. Jee... ::)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Sarru - 05.09.04 - klo:21:42:59
O tempora o mores... ;)

Niin ne tilanteet ja tavat vaihtelee, eli nyt on taas elämä auvoista tirppaliinin kanssa ollut pari-kolme viikkoa. ;D

Tämänkertainen uhma tai mikälie on ohi, ja herra on taas aikaisempi kiltti itsensä. ;) Menee häkkiin usein itse, tänään sen laitoin, sen kun vain otin häkin päältä sormelle ja nostin orrelle, huutaminen on aika vähissä, muuten kyllä juttelee ja on oppinut muutaman uuden äänen, mm. nauraa käkättää niin että koko lintu hytkyy. Lievästi sanottuna huvittavan näköistä. ;D

On alkanut nyökkiä myös, ja hyppää keinulleen laulamaan sellaista jännää kutsuaan... Kyllä se vahvasti edelleen koiraalta vaikuttaa, puolivuotispäiväkin lähestyy.

Mutta siis, satunnaista raivoamista ja puremista lukuunottamatta on helppo otus taas, ainakin toistaiseksi!
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: kaisa1 - 06.09.04 - klo:12:45:08
Kiva kun olet uhmaiästä selvinnyt.
Seuraava onkin sitten kahden vuoden iässä tuleva 'murrosikä'.....
Meidänkin Kalle-rouva on ollut kiltti nyhverö, mutta
annas olla, kun tuli kaksi vuotta täyteen - ei häkkiin sitten millään! Kaula pitkänä ja töyhtö taivasta kohti niin terhakkana, että ei voi kuin nauraa.
Niin monta kertaa lennetään häkin päälle ja pois, että
menee häkkiin - ilman pyyhettä. Kun olen päättänyt että nyt häkkiin, niin silloin mennään, vaikka se kestäisikin.
Niin ovat välillä kuin 'pahat kakarat'!
Nyt on edessä hiljaisemmat kuukaudet, kun syksy pimenee.  Tammikuun puolessa välissä sitten taas mekastus alkaa....
Aika veijareita, mutta silti niin ihania ja VIISAITA!

Kyllä neitosi koiraalta vaikuttaa, tuo 'elämöinti' ja nyökyttely viittaa siihen. Joko uhittelee ja pörhistelee?

'Kaisapari'
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Sarru - 07.09.04 - klo:10:14:41
Ei oikeastaan uhittele ja pörhistele, tai en tiedä...

Onko se herran välillä esiin pulpahtava sisu sitten uhittelua? ;) Kun on vähän arvaamaton tämä lapsonen, on ihan lutusena sylissä rapsuteltavana, painaa pään alas että suukota tai rapsuta, mutta sitten saattaakin jollakin kerralla "kirota" ja napata sormesta. ::)

Ota tuosta nyt sitten selvää! Tuo satunnainenkaan pureminen ei ole kivaa, kiellän aina napakasti että EI mutta kaverilla tuntuu olevan aikamoinen sisupussiluonne.

Muutenkin on utelias ja rohkea, jos jotain uutta häkkiin lykätään, ruokaa tai muuta, niin välittömästi tirppa on siinä juttua tutkimassa. ;D Oikea touhupelle.

Muuta onkelmaa ei nyt ole kuin tuo satunnainen pureminen ja kiukuttelu. Kiukutella saa ja rökittää leluaan mutta ei purra ihmisiä!

Mankku myös istuu keinussaan ja laulaa sellaista soinnukasta, kuplivaa yit-yit-yit kutsuaan, hieman avaa siipiään irti kehosta. Minusta mamina poju on ihan liian nuori sellaisiin elkeisiin, jos ne oikein tulkitsen. ;)

Ai varsinainen murkkuikä vasta kaksivuotiaana? Minä jotenkin yhdistin sen siihen puolivuotissulkasatoon, joka on kai kohta Mangollakin edessä. Kuinkahan kiukkuinen se sitten on?! Heh.

Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Ida-Emilia - 07.09.04 - klo:10:40:57
Sanoisin, että kaksivuotias neitokakadu olisi kyllä jo käynyt murrosikänsä. ;) No, mutta tässä tapauksessa tarkoitettiin sitä kai "murrosikänä"?

Voihan tuo olla kiinni ihan Mangon perusluonteestakin, vaikka enemmän pistäisin murkkuilun piikkiin. Kuinka monta tuntia se muuten nukkuu yössä?
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Sarru - 07.09.04 - klo:12:14:38
Hmm jaa, se nukkuu suunnilleen saman verran kuin ihmisetkin, tai vähän enemmän itse asiassa. Tirppa alkaa torkuskella orrellaan iltasella jo ennen häkin peittämistä ja sitten on ainakin vaiti aamuun asti. Eli sellainen varmaan kymmenen tuntia, kai... en ole tarkkaan ajatellut.

Hiljaa se on öisin, eikä mitään muitakaan ongelmia ole. Häkki peitetään lähinnä kissan takia, Mankku ei varmaan laulelisi öisin tai kovin varhain aamulla ilman sitäkään.

Se saa olla vapaana eniten illalla, lentää ja touhuaa aikansa ja seurustelee ihmisten kanssa, mutta usein nykyään menee itse takaisin häkkiin ja ryhtyy syömään tai sukimaan, eikä se yleensä enää ulos tule vaikka ovi olisi pitkäänkin auki. Lienee päättänyt että ulkoilu saa siltä kerralta riittää. ;)

Joo, arvaamaton on tirppa kyllä, vaikka enimmäkseen kiltti ja hellyydenkipeä. Ja tavattoman utelias!
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Merru - 07.09.04 - klo:12:49:22
Vai, että *uhmis* meni ohi parissa viikossa? Voisiko olla niin ihanasti... Lintu muuttui kyllä täydellisesti, karkuun menevästä purevasta pikkupirusta taas kiltiksi enkeliksi;) . No, ainakin melkein.

Jännä/ hauska uusi piirre on Mankussa tuo pään nyökyttely. Liekö joku koiraan kosiorituaali. Tämä yhdistettynä hek-hek-hek-hek- nauruun saa kenet tahansa purskahtamaan nauruun. Huvittavinta on, kun nauru tulee "oikealla" hetkellä, esim kun tulet huoneeseen ja kurkistat lintua, joo, *kiitos*.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Laura36 - 19.09.04 - klo:17:02:30
Meidän Polli-poikammekin harrastaa nykyään usein (varsinkin viikonloppuisin)korvia vihlovaa ja tärykalvot rikkovaa kirkumista. Yleensä silloin kun  talossa on pari ihmistä enemmän tai kun syömme yhdessä ruokapöydässä päivällistä. Mistäköhän tämä johtuu, koska lintu saa ja pystyy halutessaan lentämään ruokapöytään, muttei tee muuta kuin istu häkin päällä ja kilju. ???
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Mia - 23.09.04 - klo:11:51:21
Ihanaa luettavaa  ;)
Nitro on kohta 10kk ja huutaa kun hullu. Olen itse ollut tämän viikon sairaslomalla ja luulen että kiinnitän huomion siihen enemmän nyt kun joudun olemaan 4 seinän sisällä kuin muutoin  :( Onneksi pääsee kohta töihin niin meidän yhteiselokin paranee.
Nitroa ei ole vaikeeta saada häkkiin, eli siinä mulla on tuuri ollut, ei muuta kun sormelle tai kepille ja siitä viedään häkkiin.
Noitten valjaitten kanssa meilläkin on ongelmaa kun eka kerta tapahtus pienoinen ongelma, sillä jäi jalka jumiin, silloin se tosiaan puree ja kovin, meinaan kun laittaa valjaita. Muuten kun otan sen käteeni (siis ei kädelle) se näykkii ei pure.
Nitrolla on ollut vähän enemmän ohjelmaa tällä viikolla se oli jopa mun kanssa suihkussa tässä yks päivä, siinä se katteli suihkuverhotangolla. Nykyisin se saa myös lennellä koko kämpässä, mutta se ei vielä ole tullut olohuoneesta vaikkakin on ollut mahdollisuutta jo pari päivää, suihkuunkin se tuli kepillä  :)
Voitteko kuvitella se on ollut hiljaa nyt jo varmaan 10 minuttia  ;D
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Sarru - 28.09.04 - klo:21:59:29
Joo, edelleen meidän poju on kiltti ja menee häkkiin usein itse sitten kun huvittaa, tosin aina ei ovea laiteta kiinni. Siis heti. Jos on aika laittaa lintu häkkiin niin sen kuin laittaa, tirppa istuu nätisti sormella kun sen nostaa orrelle. On taas oma helppo itsensä muutaman viikon villikauden jälkeen. ;D Viihtyy olalla ja sylissä ja tahtoo suukkoja. Hassu otus. On myös touhukas ja utelias, rohkeakin. Valloittava kertakaikkiaan. :-*

Sitähän ei taas tiedä kauanko tämä onni kestää ;) mutta eiköhän se seuraavakin villivaihe ole juuri se, pelkkä vaihe. :)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: roktika - 17.11.04 - klo:12:09:53
Aaargh mitä teen? Keiko on nykyään HIEMAN rasittava. Se kiljuu kovaäänisesti, protestoi ja hajoittaa kaiken. Onko sillä  kenties uhma-ikä? Oli mikä oli, sille on tultava loppu, korvat ei yksinkertaisesti kestä sitä kiljumista ja rääkymistä. :(
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Ida-Emilia - 17.11.04 - klo:14:09:18
Yhdistin kahden aikaisemman viestiketjun kanssa, koska aiheesta on niissä ollut jo aikaisemmin juttua. Lueskele siis noita aikaisempia viestejä. Toivottavasti löydät vinkkejä. :)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Mia - 17.11.04 - klo:22:55:34
Nitro huutaa melkein vain silloin kun häkin ovi on kiinni, eli se haluaa lentelemään  ;D Pakkohan sen on päästää että hermot eivät mene, koiraani voin helposti kouluttaa mutta en millään jaksa odottaa että Nitro tulee hiljaiseksi, yritän kummiskin että menen vasta avamaan luukun huutojen välissä enkä heti kun se alkaa huutamaan. Jos olen vapaa töistä menen heti herättyäni ekaks aukaisemaan sen luukku ja silloin se on hiljaa meilkein koko päivän.
Tai onko se niin että jos mulla on muuten hyvä päivä niin ei sen huudot ärsytä mua niin paljon kun jos valmiiksi olen pahalla päällä  ;)
Ja silloin kun mun hermot menee pitää vain ajatella että kukahan sen linnun on hankkinut itselleen  ;D
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Industry - 18.11.04 - klo:07:46:23
Nitro huutaa melkein vain silloin kun häkin ovi on kiinni, eli se haluaa lentelemään

Myös Koko huutaa joskus kun tahtoo lentämään, tai silloin kun tahtoo minun tulevan huoneeseen. Aamuhuutelut oon saanu opetettua aika hyvin pois, tosin nyt pellettikoulun yhteydessä on esiintyny nälkäisten kiljuntaa. Yleensä linnut antavat minun nukkua rauhassa vaikka pitkälle iltapäivään asti.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Toni - 18.11.04 - klo:08:31:18
Tuli vaan mieleen, et jos lintu huutaa häkissä, omistaja luulee, että se haluu ulos, käy avaamassa häkin oven..... mitäs jos siinä käyki sillee et se lintu luulee että häkki avattiin niinku palkinnoks huutamisesta...  voiskos ne linnut sillein oppia? :(¨

Meillä linnut ei kyllä paljoo yhtään huutele.... :) paitti jos ei nää kavereita nii sillon pari kirkasua....  :P
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Mia - 18.11.04 - klo:10:11:01
No siksi yritän mennä huutamisen välissä avamaan luukun  :D ja vapaapäivinäni avaan luukun heti aamusta ennenkuin se ehtii huutamaan  ;D
Ja joskus jos mulla on hyvät hermot annan huutaa vaan ja menen sitten vasta avamaan ;)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: roktika - 18.11.04 - klo:17:35:27
meillä se ei voi johtua vapauden halusta koska linnut on koko päivän vapaana. häkin luukku on auki koko päivän. en yksinkertaisesti jaksa enää kuunnella tuota. :( ruokaa on, seuraa on, luulen että kodakin alkaa kohta kärsiä. :/ lisäksi ne sipeltää pohjalla olevat sanomalehdet ihan silpuksi, myös valokuvat seinällä ovat joutuneet nokinnan kohteeksi. :( selkeesti siis keiko on ruennut tekee ilkeyttä. mitä teen? en viitsisi lukita lintuja häkkiin päiväksi mutta kohta on pakko jos tirpat rupeaa tuhoamaan paikkoja.  :'(
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Zoiza - 18.11.04 - klo:18:18:51
meillä se ei voi johtua vapauden halusta koska linnut on koko päivän vapaana. häkin luukku on auki koko päivän. en yksinkertaisesti jaksa enää kuunnella tuota. :( ruokaa on, seuraa on, luulen että kodakin alkaa kohta kärsiä. :/ lisäksi ne sipeltää pohjalla olevat sanomalehdet ihan silpuksi, myös valokuvat seinällä ovat joutuneet nokinnan kohteeksi. :( selkeesti siis keiko on ruennut tekee ilkeyttä. mitä teen? en viitsisi lukita lintuja häkkiin päiväksi mutta kohta on pakko jos tirpat rupeaa tuhoamaan paikkoja.  :'(
On normaalia, että linnut tekevät tuhojaan, järjestä niille paljon järsittävää niin tuhoamisvimma kohdistuu siihen. Ensinnäkin linnun elinympäristön pitäisi olla sellainen etteivät linnut loukkaa itseään, ja siellä ei saisi olla mitään tärkeitä juttuja, jollet halua että ne tulee syödyksi. Linnullasi on varmaankin murkkuikä, joka menee ajallaan ohi,
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Ida-Emilia - 18.11.04 - klo:20:12:16
Listaan syitä selkeyttämiseksi:

- Ruoka on loppu tai se ei ole sitä mitä lintu haluaisi/ se on kyllästynyt saatavilla olevaan ravintoon

- Lintu haluaa vapaaksi

- Joskus pesivä pari ( tai pesimishaluinen pari ) hermostuu ihmisen läsnäolosta ja kirkuu siksi.

- Jokin huoneessa ärsyttää/pelottaa/häiritsee

- Mustasukkaisuus

- Tahtoa ei saada läpi

- Kumppani puuttuu (Eräs koiraani oli ongelmahuutaja, kunnes tapasi tyttösen... ;) )
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Laura36 - 20.11.04 - klo:21:46:56
Kuten jo aiemmin mainitsin meilläkin tätä korvia vihlovaa huutoa harrastetaan. Viimeisen kahden kuukauden aikana huudon määrä on kuitenkin vähentynyt ja mietin mistä ihmeestä tämä johtuu??
Pollin saa edelleen olla koko ajan vapaana, linnun kanssa seurustellaan usein ja se saa olla jos haluaa tapahtumien keskellä, koska häkki on olohuoneessa. Joten te viisaat linnun omistajat kertokaa mistä tälläinen huutokausi voisi johtua  ;D ?
Olemme hankkimassa undulaattia pollille kaveriksi ja saa nähdä miten pieni päällepäsmärimme sopeutuu kaveriin  :)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: jojo - 03.12.04 - klo:10:12:38
Mun neidot ovat myös kovia huutamaan mutta siihen on yleensä se syy että ne haluavat jotain, lauantai aamuisin saa aina herätä siihen että nyt on aika herätä ja päästä neidot ulos häkistä ;D
Tai sitten se kannustus huuto että nyt lennetään vaikka olkkariin niin ensin pitää rohkaista toisiaan parilla huudolla ja eikun lentämään!  8)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Mia - 07.12.04 - klo:17:24:38
Meillä on edistytty Nitron kanssa, eli nyt kun siitä on tullut aika kesy se on myös tullut hiljasemmaksi. Nyt sillä on ihanaa kurnutusta kun sitä rapsuttaa  ;D
Mutta tietenkin jos mulla on ollut muuten huono päivä niin kaikki kovat äänet ketuttaa, pitää vaan ajatella että eihän se ole alkujaan linnut kun ovat saaneet minut huonolle tuulelle ;)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: kiskis - 26.12.04 - klo:11:08:23
Meillä on ongelmana neitsikan huutaminen, se alkaa heti kun hän aamulla herää ja jatkuu iltaan saakka :-( Lintu oli elänyt koko hänen elämänsä kaulanauhaparakiitin kanssa samassa häkissä eikä ole tottunut olemaan yksin. Kaksi kuukautta sitten se sai oman tilavan häkin ja kaulanauhaparakiitti oman. Mutta ne kaksi kuukautta ne oli sittenkin samassa huonessa. Tavoitteenani oli se, että linnut asuvat eri huoneissa, jotta niitä voitaisiin kesyttää. Nyt neitsikka siirrettiinkin toiseen huoneeseen ja se alkaa kirkua heti kun aurinko nousee, ilmeisesti sen takia että ei näe omaa kaveria... Parakiitti vastaa hänen huutoon omalla huudolla mikä ei sitten ole kovin mielyttävää :-( Mikä voisi olla neuvoksi? :o


*korjattu kirjoitusvirheet - tinttu-*
*Yhdistetty ja korjattu otsikko ;) -Ida
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: sansuli - 26.12.04 - klo:11:23:07
Vähän hankala juttu kesytystä ajatellen, sillä jos ovat tottuneet olemaan yhdessä ja ne yhtäkkiä erotetaan niin eihän siitä seuraa muuta kuin kova ikävä linnuille ja ihmisten kuuloelimien pahanlaatuinen ylirasittuminen. Ne huutavat koska eivät näe toisiaan eikä asialle taida olla muuta ratkaisua kun päästää ne yhteen, mutta silloin ei taida kesytysprosessista tulla mitään... Eli jos kesytys eri huoneissa on mielestänne välttämätön niin sitten tod.näk. huutoa tulee vain kestää. Tosin nyt siitä kärsivät myös linnut, kun ovat niin ikävissään... Eikö kesytys samoissa tiloissa onnistu?

Nyt kun itsellänikin on kaulis, voin ymmärtää kuinka rasittavaa on kuunnella kaulista joka huutaa aamusta iltaan... meillä illat ovat välillä yhtä kiljumista kun kaikki tuntuu olevan herralla huonosti...

Mutta pärjäilkää siellä, tästä ei tainnut kovin paljoa apua olla, mutta tämä on minun tietääkseni ainut ratkaisu.....


-sanni
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: roktika - 22.02.05 - klo:15:23:29
eli, mitä tehdä. :/ sama tilanne keikon kanssa jatkuu. se saa raivareita kodaa kohtaan, kiljuminen on nykyään täysipäiväistä, samoin tuhoaminen. en jaksaisi enää karjua linnulle, mikä varmasti rasittaa sitä vielä entisestään. mutta ei kestä tuollaista kenkuttelua enää. :( koda raukka on ihan orpo, juoksee keikoa karkuun ja välttelee sitä.  ???
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Zoiza - 22.02.05 - klo:15:37:50
Voi johtua keväästä. Laita ne ainakin vähäksi aikaa eri häkkeihin tai laita joku väli seinä nykyiseen, että kodakin saa levätä.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Toni - 22.02.05 - klo:15:59:27
Miltäs Keiko näyttää huutaessaan? hätääntyneeltä, innostuneelta...? Jos huuat sille jotai et hiljaa tai jottain semmosta, saattaa se luulla et haluut huutokilpaan sen kaa tai jotakin...

Oliskohan sulla mahollista siirtää lintuja niin kauaks toisistaan ettei ne nää eikä kuule toisiaan? jos sais olla vähän aikaa ihan omissa oloissaan, kun on molemmat rauhottuneet kunnolla, taas takasin samaan paikkaan?  Vai rupeekohan ne huutamaan toistensa perään?

Auttaskohan jonkun uuen lelun tai sellasen hommaaminen Keikolle, jolla leikkiessään se ei enää viitti Kodaa "kiusata"? vaikka peili tai semmonen?
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: roktika - 22.02.05 - klo:20:52:19
Ei yksiössä oikein onnistu tuo eri huoneisiin siirtäminen ja siitä seuraisi muutenkin vain aivan hirveä kiljuminen toistensa perään. Peiliä ei keikolle voi antaa, se vasta hirveää onkin. :D Herra on hieman itserakas. ;) Alkaa kyllä olla keinot hieman vähissä. No, katsellaan nyt vielä.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: welmuwilma - 04.03.05 - klo:22:24:39
Neuvokaa ystävät kalliit  ::) Myönnän, että nyt ollaan Leon kanssa tilanteessa, että en oikeasti tiedä mitä tehdä  :( Kirkuminen alkaa olla sitä luokkaa, että pelkään saavani varoituksen isännöitsijältä. Talossa on metrin paksut kiviseinät ja ääni kuuluu pihalle asti ihan kepoisasti.
Leo on siis vuoden ikäinen nymfikoiras joka asunut koko ikänsä eläinkaupassa (tai ainakin näin minulle kerrottiin). Osan aikaa naurukyyhkyn kanssa. Kesyyntymisaste on tällä hetkellä sitä tasoa, että hyvänä hetkenä saattaa ottaa esim salaattia kädestä. Kun istuu avatun häkkinsä korkeimmalla orrella, antaa minun mennä kasvotusten ihan 20cm päähän. Käsiä pelkää eniten, yllätys, yllätys. Antaa kuitenkin lisätä häkkiin esim. tuoreruokaa. Siirtyy kauemmaksi, muttei saa slaagia. Tällä hetkellä olen kotona suurimman osan ajasta ja sinä aikana Leon häkki on avoinna ja herra saa liikkua missä haluaa. Usein lennähtääkin sieltä katonrajaan sille laitettuun puunkarahkaan. Mutta auta armias mikä huuto silloin yleensä alkaa. Aivan armoton kiljuminen. Koitan mennä linnun lähelle ja puhua lempeästi ja rauhoittaa sen. Auttaa muutamaksi sekunniksi, kunnes huuto alkaa taas ??? Koitan olla kärsivällinen ja nousen aina rauhoittamaan lintua... Mutta jossain vaiheessa huudon jatkuttua minun on pakko hätistellä lintu takaisin häkkiin ja laittaa lakana häkin päälle + valot pois, että meteli loppuisi. En voi kuitenkaan asuntoani menettää  :( Mitä ihmettä minä teen väärin? Vai voiko olla, että Leoa on kohdeltu eläinkaupassa todella huonosti? Kyllä se minulle lauleleekin ja lepertelee, mutta tuo huuto alkaa olemaan todella häiritsevää. Leo on ollut minulla vasta pian kaksi viikkoa. Mutta se on kuitenkin lennellyt täällä yksiössäni ja tutkinut paikkoja, joten ei kaikki voi enää ihan vierasta olla. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä  :'(Neuvoja kiitos.

Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: annip - 04.03.05 - klo:23:02:45
Se saattaa kutsua sinua juuri. Luo menemällä silloin palkitset sen ja huuto jatkuu.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Toni - 04.03.05 - klo:23:10:02
Niin, kannattaa olla kuin ei välittäisikään siitä huudosta mitään... Jos jotakin teet niin tee jotakin ilkeetä ;)
Jos menet vaikka tukkimaan sen nokan herkuilla, se oppii, että herkkuja saa kirkumalla... Tai seuraa..   Pystysitkös millään olla välittämättä huudosta ollenkaan?

Se lintu saattaa vanhoja kamuja sieltä kaupasta kaivata. Tai sit uus koti on nii jännittävä tai pelottava, et pitää huudella.

Edit: Kirjoitusvirheitä korjattu.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Patient - 17.07.05 - klo:16:02:49
Jatkan nyt tähän ketjuun.

En tiedä, mitä tekisin, kun papukaijani molemmat huutavat todella paljon ja kovaa, ja olen muuttanut kerrostaloyksiöön. Huutaminen on sitä luokkaa, että se kuuluu todella hyvin, ja olen jo saanut valituksia naapureilta. Neitoni ovat paljon vapaana ja saavat lennellä niin paljon kuin haluavat, mutta ne haluavat vain istua häkin päällä ja huutaa. En tiedä, mitä ne oikein haluavat. Minun on itsenikin vaikea olla kotona välillä, ja nyt pelkään, että menetän asuntoni. Linnuilla on paljon leluja ja muutenkin virikkeitä, ja yritän parhaani mukaan viihdyttää niitä, sillä ne ovat molemmat käsikesyjä. Miten muut ovat tulleet toimeen kerrostaloissa neitokakadujen kanssa? En tiedä yhtään, mitä voisin tehdä.  :'(
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: wizard - 07.12.05 - klo:20:10:10
Neitokakaduni kiljuu kovaan ääneen ilmeisiesti halutessaan lentelemään ja myös silloin kun se laitetaan jaloittelun jälkeen takaisin häkkiin. Pikku vislaukset silloin tällöin eivät haittaa, mutta kun lintu kiljuu kurkku suorana, ja kun sen luo tulee, tyttö näyttää siltä että: "noniin, sainpas huomiosi!" ja tähän tapaan. Voiko tästä tavasta päästä eroon? Kiitos etukäteen.  ;D
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: milla - 08.12.05 - klo:08:41:52
Pikku vislaukset silloin tällöin eivät haittaa, mutta kun lintu kiljuu kurkku suorana, ja kun sen luo tulee, tyttö näyttää siltä että: "noniin, sainpas huomiosi!" ja tähän tapaan. Voiko tästä tavasta päästä eroon?

Jos se selvästi huutaa huomiota, kannattaa varmaankin vaan yksinkertaisesti poistua huoneesta ja pysyä poissa niin kauan kun lintu huutaa. Vaikka sitten korvatulpat korvissa, mutta missään nimessä ei saisi antaa periksi ja mennä komentamaan. Vasta kun lintu hiljenee tai viheltää nätisti voi palata huoneeseen ja kehua lintua hiljenemisestä. Tätä kun jatkaa jokaikisessä huutotilanteessa kärsivällisesti pari viikkoa, niin aivan varmasti tapahtuu jotakin. En tiedä toimiiko useamman linnun kanssa, mutta yhden yksinäisen pitäisi kyllä jo tajuta ettei huuto tuokaan huomiota... ;)

Milla
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: wizard - 03.01.06 - klo:11:09:15
Mitä tehdä, kun netokakadutyttömme kiljuu kurkku suorana häkissään ja lopettaa vasta päästessään pois??? Sylissä tai olkapäällä tyttö käyttäytyy kuin enkeli. Kiljumista ei kukaan jaksa kuunnella, eikä lintu voi vapaanakaan olla koko aikaa (kun laitetaan ruokaa yms.)! Auttakaa, jos jotain on tehtäivissä....  :-\
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: -Petra- - 03.01.06 - klo:11:34:29
Se luultavasti kiljuu seuraa. Ja mikäli se pääsee tällä toiminnalla haluamaansa päämäärään, on jo tapahtunut oppimista... Eli silloin kun lintu kiljuu, sitä EI pitäisi huomioida mitenkään. Hiljaisuudesta sen sijaan palkitaan esim. ottamalla ulos häkistä tai antamalla vaikkapa jotain hyvää ruokaa tarjolle.

Meillä oli samanlaista käytöstä havaittavissa koiraalla, mutta se loppui melko nopeasti, kun vain sitkeästi jätettiin kiljuminen huomioimatta (vaikka se tärykalvoihin käykin...). Nykyään osaa olla ihan nätisti häkissään, vaikka olemme itse kotona. Eli meilläkään poitsu ei tosiaankaan ole ihan koko aikaa vapaana kun olemme itse kotosalla.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: wizard - 03.01.06 - klo:14:44:52
Kiitos vinkistä, yritämme tuota keinoa. Toivotaan, että lintu oppii ennen kuin koko perheellä menee hermot...  ::)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Coraxi - 21.07.06 - klo:17:09:15
Mikä meidän tyttöneitsikalla on oikein hätänä kun se kiljuu 'kuin syötävä' eikä me keksitä mitä enää voi tehdä.
Sillä ei voi olla nälkä, koska häkki on täynnä perusruokaa, tuoreruokaa ja herkkupaloja.
Se ei voi kaivata seuraa, koska melkein koko perhe seisoo vieressä ja yrittää viihdyttää sitä.
Mikä on vikana??
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Pupu - 21.07.06 - klo:18:02:53
Moi!

Onko linnullasi lajitoveria seurana?
Jos osasin liittää, niin alla pitäisi olla linkki kirkumiskeskusteluun. Jos en osannu, niin searchilla pääsee hakemaan. Otsake oli jatkuva kirkuminen.

http://forum.papukaijat.net/index.php?topic=9044.0
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Ida-Emilia - 21.07.06 - klo:19:00:28
Mikä meidän tyttöneitsikalla on oikein hätänä kun se kiljuu 'kuin syötävä' eikä me keksitä mitä enää voi tehdä.
Sillä ei voi olla nälkä, koska häkki on täynnä perusruokaa, tuoreruokaa ja herkkupaloja.
Se ei voi kaivata seuraa, koska melkein koko perhe seisoo vieressä ja yrittää viihdyttää sitä.
Mikä on vikana??

Joskus lintu voi huutaa lajitoverin kaipuusta. Entä vapaus? Onko se päässyt tarpeeksi lentelemään? Syitä voi olla niin lukuisia. Itselläni oli kerran yksi parin päivän mittainen kirkumiskuoro, kunnes keksin, että neitokakaduparveni oli pelännyt huoneeseen unohtamaani imuria.

Jos osasin liittää, niin alla pitäisi olla linkki kirkumiskeskusteluun. Jos en osannu, niin searchilla pääsee hakemaan. Otsake oli jatkuva kirkuminen.

http://forum.papukaijat.net/index.php?topic=9044.0

Viestien yhdistäminen on sallittu vain moderaattorin oikeuksilla varustetuille. :) Mutta hyvin havaittu. Homma hoidossa!
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Coraxi - 26.07.06 - klo:16:59:10
Ei ole lajitoveria lintusella, mutta oli kerran hoidossa henkilöllä jolla oli omiakin neitsikoita eikä kuulemma ollut yhtään kiinnostunut niistä, ihmisen seuraa vain kaipasi. Tyttö pääsee vapaaksi lentelemään kerran päivässä pariksi tunniksi, onko liian vähän? Koska meidän talossa se ei voi koko aikaa lennellä varsinkaan kesällä kun ulko-oista ramppaa ihmisiä sisään ja ulos ja keittiössä ei ole ovea joten sinnekkin tyttö on pyrähtänyt pari kertaa ruokaa laittaessa... ::) Ajattelin, että puute voisi olla virikkeistä joten nyt on testissä erilaista purtavaa (mustikan varpuja, kirsikoita, metalliketjuja). Katsotaan nyt miten toimii, kiinnostuneelta se vaikutti ja nyt on pysynyt pari tuntia hiljaa niiden kanssa häärätessään. :D
Otsikko: Jatkuva kirkuminen (yhdisteltyjä viestejä...)
Kirjoitti: Lintunen - 12.10.06 - klo:13:51:20
(En pikaisella haulla löytänyt vastaavaa)
Kaverillani on neitokakadu, joka joskus intoutuu huutamaan (kiljumaan) oikein kunnolla. Hoito ei ole todellakaan parhaimmasta päästä, mutta tuskin lintu osaa kaivata semmoista mitä sillä ei ole juurikaan koskaan ollut (lentomahdollisuus, iso häkki, tuoreruokaa). Lintu on koiras, pari vuotta vanha ja on elänyt koko elämänsä äitinsä ja isänsä kanssa samassa häkissä (aina nämä samat linnut minun jutuissa...  ::) ) ilman muita neitokakaduja. Huuteleeko se omaa (olematonta) morsiotaan, vai selvittää vain äänijänteitä tai mitä lieneekään? Minun alkeellisen tietämykseni mukaan linnut harvoin huutelevat ihan syittä suotta. (Vaikka saattaahan se joskus olla kivaakin.)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (yhdisteltyjä viestejä...)
Kirjoitti: Ida-Emilia - 12.10.06 - klo:14:58:09
Lintu osaa kaivata myös niitä, mitä sillä ei ole koskaan ollut. Lentäminen on jopa vaistonvaraista (näkyy mm. siinä, miten poikanen alkaa lentää, vaikka aikuista lintua ei olisi lähimaillakaan) ja erityisesti neitokakaduille kovin tärkeää. Nämä vauhdikkaat tapaukset kun parhaimmillaan lentävät sen 70km/h tuntivauhtia. Yhdistän tämän aikaisempaan ketjuun, jos siitä olisi jotain apua.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Lintunen - 16.11.06 - klo:12:02:18
Oiskohan virikkeiden keksimisestä apua? Jos et sitten tahdo ottaa linnullesi seurusteluparia siinä pelossa että meteli kaksinkertaistuu  ::)

Luultavasti lintusi tahtoo kertoa Sinulle jotain! Meillä metelöintiin auttaa:
1) ruokakuppien täydennys tai herkkujen (esim. paprikan siemenkota) tarjoaminen
2) seurustelu, jutustelu
3) vapaaksi lentelemään päästäminen
4) uusien lelujen antaminen (viimeksi laitoin pinnan väliin pujotetun helminauhan ja siitäkös on otettu ilo irti -helmet eivät irtoa)
5) valojen vähentäminen/telkkarin äänen hiljentäminen

Metelöinniksi en kutsu laululiverrystä, josta saa yleensä iltapäivisin naatiskella. Silloin Poju tuntuu vallan tyytyväiseltä!

Herättelen vanhaa aihetta.. Tämä on neitokakaduilla varmaan sitten täysin päinvastoin kuin isommilla? Neidolle neuvotaan menemään luokse juttelemaan, tarjoamaan herkkuja ja tekemistä, mutta sitten kun iso kaija huutaa, olisi suositeltavaa mennä itse vaikka pihalle asti, ettei linnusta tulisi peräänhuutajaa.. Meneekö tämä ihan näin nyt sitten?
Mutta asiassani olisi (tulevana) pointtina villi lintu, josta edellisessä viestissäni puhuinkin jo.. Lintu, joka ei 'osaa' arvostaa ihmisen seuraa, ei uskalla ottaa ruokaa (herkkuakaan) kädestä eikä leikkiä ainakaan ihmisen läsnäollessa, eikä täten voi pitää (isojen lintujen metodia käyttäen) rangaistuksena sitä, että ihminen lähtee pois huoneesta, se olisi ennemminkin palkkio villille. Vai meneekö sitten vain niin, että jos villi lintu huutaa sopimattomaan aikaan, käy laittamassa ruokaa, herkkua, kylvyn, leluja, musiikkia ja avaa ehkä häkin ovenkin ja hankkii kaverin (joka kyllä äkkiseltään voi olla hankalaa..) niin huuto loppuu (tai pitäisi loppua..)?
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Ida-Emilia - 16.11.06 - klo:12:43:00
Ihan täysin päinvastaista tämä ei neitokakaduilla ole. Jos esimerkiksi neitokakadu joka kerta huutaessaan saa tahtonsa läpi ja pääsee häkistä (esim. illalla minuutti ennen nukkumaanmenoa), on taattua, että se todella oppii saamaan haluamansa - ongelma vain pahenee.

Mutta pääsääntö on, että neitokakadu lopettaa huutamisen, kun saa haluamansa. Eli jos menet ja laitat sinne uusia virikkeitä, silloinhan ongelma poistuu, eikä linnulla ole enää syytä huutaa. Riippuu siis täysin tilanteesta, mitä kannattaa tehdä. Tuskin yksikään omistaja välttyy tältä kapinakirkumiselta, jolla lintu saattaa myös viestittää ihmiselle, että "Painu pois!", joten omaa mielikuvitusta käyttäen ja yksilöä tulkiten kannattaa miettiä, mikä mihinkin tilanteeseen on parasta tehdä. Tärkeintä on koettaa ajatella niinkuin neitokakadu ajattelisi. Tärkeintä - mutta samalla vaikeinta.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: P@P - 16.11.06 - klo:13:11:19
Lainaus
Mitä voin tehdä kun neitokakaduni huutaa ja mökkälöi kokoajan? Niiden piti olla hiljaisia lintuja kirjojen mukaan mutta tämä vesseli ainakin sirkuttelee ja livertelee aamusta iltaan niin, että naapurit varmaan pitelee korviaan

- meillä on aivan samanlaista, ja sit ku menee häkin luo ni siellä todennäköisesti on ruoka lopussa jne...
Otsikko: kiljumisen siirtäminen es. nauramiseen
Kirjoitti: P@P - 12.06.08 - klo:10:07:26
RE: off topic maybe (Amatson)

mut tosta huutamisesta, kiljumisesta.... Mä asun nykyään kaksiossa kerrostalossa lintujen kanssa, alakerran hullu hörhö pariskunta on päiväsaikaankin soittanut (ne ei siis käy oikeesti täysillä) virkavallan mun asunnolle ku muka siellä hakataan jotain  ::) kun meidän neiti kiljuu! voi hesus sentään, oli poliiseilla naurussa pitelemistä ku sanoin mikä on homman nimi ja kävivät tapaukseen nimeltä Petu tutustumassa  ;) Siitä lähtien ovatkin sitten aina ilmoituksen tultua mun osoitteeseen soittaneet jos taas tää kyseinen pariskunta soittelee omituisia yhteiskunnan riesa puheluitaan  :P no joo asiaan
eli mä jos alan imuroimaan, - alkaa kuorolaulu.... kiljuu kuin neitokakadut!!!!! korvia hivelevää nannaa  :-X Siis törkeen korkeelta ja kovaa! Olenkin pikku hiljaa antanut kiljua ja alkanut vihellellä tai murisemaan :D tepsii; välillä eka neiti kiljuu ku hinaaja, sit katotaan et onko reaktiota huomion hakuun, sit aletaan joko viheltää tai juttelemaan. kirkumisen jälkeen alkaa kauhee jutustelu ja minä en reakoi mitenkään.
Sit toinen on jos häviän tai kaverini sisältä ulos parvekkeelle ni se mekkala alkaa heti just eikä melkein... kestää niin kauan ku tullaan sisään takas ja sit huudetaan korkeelta ja kovaa (TAAS) "terve kulta"  ;D tai vst.
toinen mihin ollaan siirrytty on tää peitottamisen jättäminen, ei nimittäin auta yhtään - koska neiti menee huutamaan sit siihen kohtaan missä peitto loppuu ja nauraa pas#&())set naurut päälle  :P

ps. Sen verran tapaus kuitenkin et jos mennään ulko-ovesta ulos eikä parvekkeelle ni kiljuntaa ei tule, on nimittäin pariin otteeseen jääty kuuntelee oven taakse et kui käy ;)
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: sssapu - 15.07.14 - klo:22:41:34
Tietääkö joku miksi neitokakadut laulavat vaikka ne olisi laitettu nukkumaan? Aina kun olen laittamassa lintujani nukkumaan niin kaikki muut linnut ovat rentoutuneita ja valmiita rueta nukkumaan, mutta kun sammutan valot niin heti Aaro innostuu laulamaan ja laulaa n.15 min ja sitten tulee hiljaista, sama on aamulla ennen kuin laitan valot päälle niin Aaro on jo aloittanut laulamisen
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Lintunen - 16.07.14 - klo:09:48:45
Tietääkö joku miksi neitokakadut laulavat vaikka ne olisi laitettu nukkumaan? Aina kun olen laittamassa lintujani nukkumaan niin kaikki muut linnut ovat rentoutuneita ja valmiita rueta nukkumaan, mutta kun sammutan valot niin heti Aaro innostuu laulamaan ja laulaa n.15 min ja sitten tulee hiljaista, sama on aamulla ennen kuin laitan valot päälle niin Aaro on jo aloittanut laulamisen

En tiedä miksi, mutta osa neitokakaduista tuntuu tekevän noin. Ainakin muistaakseni Annip:illa on useampi(?) koiras jotka saattavat laulaa öisin.
Otsikko: Re: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Moonout - 17.07.14 - klo:01:20:35
Mun neitokakadut tekivät joskus aikoinaan ihan samallailla. En tiedä mistä se johtui, eivät vissiin malttaneet vain käydä nukkumaan  ;) Kyllä ne aina jossain vaiheessa sit hiljeni.

Ja joskus kun muutettiin ja mun 3 neitsikkaa oli matkahäkissä peitettyinä, pienessä autossa takapenkillä, niin lauloivat monta tuntia..  ::) Oli ihan kiva istua siinä vieressä ja yhdet vain lauleskelivat taukoamatta! Eihän siinä mulle mitään, mutta vähän kävi sääliksi muita matkustajia. Sanoin muistaakseni vielä matkakumppaneilleni ennen kuin lähdettiin et ei ne pimeessä huuda ja sitten jossain vaiheessa että kyllä ne kohta hiljenee... Ja mitä vielä! Söivät vähän välissä ja jatkoivat!

Neitokakadut on vain semmosia!
Otsikko: Vs: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Emo - 22.08.15 - klo:12:02:58
Meillä on myös ongelma neitokakadu naaraiden kiljumisen kanssa. Neidit ovat kohta seitsemän vuotiaita ja sisaruksia keskenään samasta pesueesta. Näiden häiritsevä kiljuminen liitty pesintävimmaan ja ilmeisesti sen aiheuttamiin hormonimuutoksiin. Normaalina pidän riemukasta hetken kestävää kiljahtelua kun tullaan esim töistä kotiin, mutta pesintävimman iskiessä alkaa näinkin rauhalliselta ihmiseltä mennä hermo.

Parittelukumppania nuo tuntuvat kaipaavan, mutta kun en perheenlisäystä halua niin koiraita ei hankita. Koiraspuolisen kumppanin puuttuessa neidit kiljuvat minun perään. Ei tarvitse kuulua kuin yskäisy tai näkyä vilahdus meikäläisestä niin huuto alkaa. Toinen neideistä rauhoittuu sen jälkeen kun on pyöräyttänyt munan ja alkaa hautoa. Siinä vaiheessa toinen vielä jatkaa. Kiljuminen ei ole ihan ympärivuorokautista, mutta sellaisia 45min settejä saattaa tulla useampi päivässä. Pesintäinnostuksia tulee vuoden aikana ainakin neljä kertaa.

On kokeiltu aikalailla kaikki perusjutut, huomiotta jättäminen, valojen vähentäminen jne jne, mutta ei auta. Näiden emo asusteli aikanaan undulaattikoiraan kanssa ennenkuin pääsi lajitovereiden seuraan.  Olenkin harkinnut, että ostaisiko undu-poitsun pitämään neidit tyytyväisinä. Onko kenelläkään moisesta kokemusta? Olen myös harkinnut "lainaavani" neidit hetkeksi esim kasvattajalle, jotta pääsisivät kokeilemaan pesintää. Tästä ollaan ilmeisesti montaa mieltä, toiset sanovat pesintävimman vain kasvavan. Eikä tunnu kivalta ajatukselta antaa muodostaa pari ja sitten riipaista takaisin kotiin. Näiden neitien emolta kyllä katosi aikanaan pesintävimma kun sai yhden poikueen kasvattaa.

Vinkkejä ja kokemuksia otetaa kiitollisuudella vastaan.
Otsikko: Vs: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Lintunen - 22.08.15 - klo:14:44:05
On kokeiltu aikalailla kaikki perusjutut, huomiotta jättäminen, valojen vähentäminen jne jne, mutta ei auta. Näiden emo asusteli aikanaan undulaattikoiraan kanssa ennenkuin pääsi lajitovereiden seuraan.  Olenkin harkinnut, että ostaisiko undu-poitsun pitämään neidit tyytyväisinä. Onko kenelläkään moisesta kokemusta?

Itse en pitäisi tuota kovin hyvänä ideana. Undulaattikin on parvilintu, ja vielä enemmän henkeen ja vereen kaipaa parvea ympärilleen, jonka vuoksi suositellaankin nykyisin, että unduja olisi mielellään vähintään neljä sen parin sijaan. Yksinäinen undulaatti ei pääse neitokakadujen seurassa toteuttamaan lajityypillistä käytöstään, vaikka toki lajitoverin puute varmasti ajaisi undulaatinkin neitokakaduista seuraa hakemaan.


Lainaus
Olen myös harkinnut "lainaavani" neidit hetkeksi esim kasvattajalle, jotta pääsisivät kokeilemaan pesintää. Tästä ollaan ilmeisesti montaa mieltä, toiset sanovat pesintävimman vain kasvavan. Eikä tunnu kivalta ajatukselta antaa muodostaa pari ja sitten riipaista takaisin kotiin. Näiden neitien emolta kyllä katosi aikanaan pesintävimma kun sai yhden poikueen kasvattaa.

Valitettavasti neitokakadujen ja papukaijojen kohdalla pesiminen ja poikasten hankkiminen on pidempi prosessi kuin useimmilla nisäkkäillä, joilla yksilöitä voi aikalailla huoletta lainata poikasten hankkimiseen, sillä moni lemmikkinisäkäs ei muodosta samanlaista suhdetta kumppaniinsa kuin papukaijoilla. Pesintään linnun lainaaminen on linnulle iso koetus, sillä sen pitäisi ensin tutustua pariinsa, pariutua, pesiä (joka olisi se itsetarkoitus), jonka jälkeen pari julmasti erotettaisi, kuten itsekin mainitsit... :-\ Vaikka tuossa lintu pääsisikin toteuttamaan luontoaan pesimisen muodossa, ei tuollainen toimintatapa ainakaan omasta mielestäni ole linnulle sitten loppujen lopuksi hyväksikään.

Neitokakadut ovat usein valitettavan pesimäintoisia, mutta propsit sinulle, ettet ole omaan talouteesi koirasta tarkoituksella hankkinut! On kaiketi totta, että kerran pesineenä neitokakadut helposti ajautuvat pesimätilaan uudelleen.

Kertaan vielä, mitä pesimähalujen vähentämiseksi voi tehdä, vaikka oletkin varmasti näistä jo kartalla, mutta jos näistä olisi muillekin apua joskus...
- Ensisijalla pesimäpaikkojen poistaminen. Eli ei mitään koloja tai pohjapapereiden alusia, joihin linnut pääsevät hääräämään, edes hetkeksi.
- Selkeä pimeän ja valoisan vaihtelu, eli yöllä on kesäisin varsinkin huolehdittava kunnollisen pimeistä, pitkistä öistä. Jotkut suosittelevat yöunien nostamista jopa sinne 14 tuntiin per yö. Ilmeisesti osa linnuista innostuu myös talvipäiviin verrattuna kirkkaista kesäpäivistä, joten jos kokee sen auttavan, voi omasta mielestäni pitää päivisin verhot kiinni ja pärjätä vain lintulamppujen ja normivalojen valaistuksessa.
- Tuoreruoan ja suihkuttelun vähentäminen.
- Muun tekemisen tarjoaminen/harhauttaminen, jotain muuta kuin pohjapaperien silppuamista pesänvalmistusaikeissa.

Valitettavasti nuokaan ei välttämättä kaikki toimi kaikille... Teillä on lisäksi ilmeisesti kesyjä lintuja, jotka huutavat ihmisen perään, jolloin poisopettelussa pitää käyttää niitä normaaleja keinoja, miten yleensä peräänhuudosta opetellaan pois.

Hankala tilanne! Voimia tilanteen kanssa ja pärjäilyjä! Hanki radiolliset kuulosuojaimet, niin elämä kiljumisen keskellä voi olla siedettävämpää! :)
Otsikko: Vs: Jatkuva kirkuminen (Yhdisteltyjä viestejä)
Kirjoitti: Emo - 22.08.15 - klo:16:40:58
Kiitokset kommentista. Talven pimeyskään ei näillä neideillä vähennä pesintävimmaa, sujuvasti munitaan marras- joulukuussa. Perinnöllistä varmaan, ovat itsekin kuoriutuneet joulukuun alussa  ;)Yöunien pidentämistä voisi kyllä kokeilla, nukkuvat nyt sellaiset 10-11 tuntia. Näin ne lemmikit sujuvasti jalostavat omistajiensa luonnetta  ;D