papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Arki linnun kanssa
« : 13.09.11 - klo:22:31:50 »
Voi että oli vaikea keksiä järkevää otsikkoa.. En tiedä vastaako tuo nyt ollenkaan sisältöä.

Olen nyt lueskellut näitä juttujanne täällä parisen vuotta ja oppinut paljon. Heti tuli selväksi, että lintu on ihana mutta tarkoittaa paljon sotkua, paljon melua, rahanmenoa ja rikkimenneitä huonekaluja, joissain tapauksissa tikkejä, käytöshäiriöitä tai jopa parisuhdeongelmia. Ja lintu on kuitenkin pitkäikäinen, joku joka on siis perheenjäseneni ehkä jopa loppuelämäni ajan.

Olenhan minä tälläinen hullu, jonka on pakko saada tehdä elämänsä vaikeaksi. Se onnistuu kätevästi kun hankkii mahdollisimman hankalia eläimiä ja yrittää elää niiden kanssa (näin teen parhaillaan) Mietin että jos vaihteeksi eläisi ihan itselleen ja omilla aikatauluillaan. Harrastaisi jotain kivaa ja liikunnallista, kämppä olisi siisti ja ulkomaille voisi lähteä huoletta. Mutta sitten aina tulen tänne ja alan jotenkin mystisesti haaveilla jostain ihanasta lintusesta sitten kun sellaisen aika on...

Olisi kasvattavaa kuulla, miten lintu käytännössä on muuttanut tai rajoittaa arkeanne?
- Joudutteko sovittamaan aikataulujanne paljonkin linnun mukaan? Tarkoittaako lintu samaa päivärytmiä seuraavat 20-50 vuotta (hieman kärjistetysti) ?
- Voitteko kutsua kotiinne vieraita, ja miten vieraanne suhtautuvat lintujen aiheuttamaan häiriöön?
Onko kodin sisutus ja huonekasvit (molemmat asioita joista pidän valitettavan paljon) tuhoon tuomittu kun lintu tulee taloon (Jotakin huonetta koristaa ruma metallirötkylä ja huonekasvit lahjoitettiin kaikki sukulaisille)? Okei, olen kyllä nähnyt muutamia upeita häkkitekeleitä..
- Miten onnistuu lomailu? Onko helppoa hankkia hoitaja tai ylipäätään jättää lintu hoitoon?
- Entä jos elämäntilanne muuttuukin, jos jostain syystä joutuisin muuttamaan vaikka pieneen vuokra-asuntoon (eihän sitä tiedä).

Varmasti useimmat näistä on aika yksilöllisiä ja järjestelykysymyksiä, mutta kiva olisi kuulla muutama kommentti ja kokemuksia.


Omalla kohdallani mietin paljon perheenjäsenieni suhtautumista, koska esimerkiksi vanhempani eivät ole suuria eläinihmisiä. Tällä hetkellä olen sinkku, mutta toivottavasti näin ei aina ole, joten voi olla todella mukava tilanne kertoa tulevalle sulholle, että btw olen pakettiratkaisu otuksen kanssa, joka nyt vaan tykkää rääkyä niin että kattopellit kolisee, tarvitsee oman huoneen ja käyttää arvohuonekaluja puruleluinaan, ja lisäksi haluan vielä viettää aikaa sen kanssa. Lueskelin sitä topicia jossa keskusteltiin papukaijoista ja parisuhteesta suurella mielenkiinnolla.. Kun on näinkin nuori, niin on niin paljon vielä kysymysmerkkejä.. Ja sitten jos haluan lapsia, kuinkahan saan ajan riittämään kaikille kun töissäkin olisi hyvä käydä?a

Ja sitten vielä ihan näin yleisellä tasolla, onko ollut hetkiä, jolloin olette katuneet, että hankitte linnun?

Tähän on nyt pakko todeta, että tämä ei taida todellakaan olla mikään harrastus sanan varsinaisessa mielessä... elämäntapa.. tai ehkä jonkinlainen mielenhäiriö tai pakkomielle?  ;D Ehkä ei pitäisi edes harkita ja ostaa vaan joku pehmolelu tai korkeintaan hamsteri sen jälkeen kun näistä nykyisistä "pakkomielteitä" pääsee eroon.. Mutta kun... Ne on niin upeita.
Tästä päästäänkin vastapuoleen: Mikä saa teidät jaksamaan kaikki negatiiviset asiat? Mikä on ollut ihanin hetkenne linnun kanssa? Mikä tekee siivekkäästä kaiken vaivan arvoisen?

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #1 : 13.09.11 - klo:22:53:59 »



Olisi kasvattavaa kuulla, miten lintu käytännössä on muuttanut tai rajoittaa arkeanne?

- En oikeastaan, ensimmäisten lintujen tultua kävin katkeavassa kolmessa vuorossa töissä.

- Joudutteko sovittamaan aikataulujanne paljonkin linnun mukaan? Tarkoittaako lintu samaa päivärytmiä seuraavat 20-50 vuotta (hieman kärjistetysti) ?

- En oikeastaan, undulaatit ei noin kauaa taida elääkään. Normaalia elämää tässä eletään, joskus on päiviä, ettei hirveästi ehdi kotona olemaan.

- Voitteko kutsua kotiinne vieraita, ja miten vieraanne suhtautuvat lintujen aiheuttamaan häiriöön?

- Eivät ole valittaneet, ei se vieraille kuulukaan, helpompia nuo on kuin esim. hyppivä koira tai vihainen koira, tai ADHD kissa.

Onko kodin sisutus ja huonekasvit (molemmat asioita joista pidän valitettavan paljon) tuhoon tuomittu kun lintu tulee taloon (Jotakin huonetta koristaa ruma metallirötkylä ja huonekasvit lahjoitettiin kaikki sukulaisille)? Okei, olen kyllä nähnyt muutamia upeita häkkitekeleitä..

- Ei välttämättä, tosin isommat linnut saavat enemmän tuhoa aikaan, mutta lintuja voi opettaa ei ne tyhmiä ole. Huonekasveja meillä on, myrkyttömiä.

- Miten onnistuu lomailu? Onko helppoa hankkia hoitaja tai ylipäätään jättää lintu hoitoon?

- Joskus ovat olleet keskenään n. vuorokauden, mutta ei sen pidempään, lentopelko estää muut lomat.

- Entä jos elämäntilanne muuttuukin, jos jostain syystä joutuisin muuttamaan vaikka pieneen vuokra-asuntoon (eihän sitä tiedä).

- Voi se muuttuakkin, mutta minä olen sitoutunut hoitamaan lintujani, joko heidän tai minun eliniän. Kotoa opittu tapa, jos elävää ottaa hoidettavakseen se hoidetaan. Monilla on yksiöissä lintuja (useampikin häkki), on koiria/kissoja/akvaarioita jne. En ymmärrä miksei pienessä vuokra-asunnossa voisi lintujaan pitää.


Omalla kohdallani mietin paljon perheenjäsenieni suhtautumista, koska esimerkiksi vanhempani eivät ole suuria eläinihmisiä. Tällä hetkellä olen sinkku, mutta toivottavasti näin ei aina ole, joten voi olla todella mukava tilanne kertoa tulevalle sulholle, että btw olen pakettiratkaisu otuksen kanssa, joka nyt vaan tykkää rääkyä niin että kattopellit kolisee, tarvitsee oman huoneen ja käyttää arvohuonekaluja puruleluinaan, ja lisäksi haluan vielä viettää aikaa sen kanssa. Lueskelin sitä topicia jossa keskusteltiin papukaijoista ja parisuhteesta suurella mielenkiinnolla.. Kun on näinkin nuori, niin on niin paljon vielä kysymysmerkkejä.. Ja sitten jos haluan lapsia, kuinkahan saan ajan riittämään kaikille kun töissäkin olisi hyvä käydä?

- Edelleen tilan tarve riippuu linnusta, onko pakko ostaa arvohuonekaluja jos on iso tai pieni lintu ? Lapsetkin saavat arvohuonekalut sotkettua ja hajotettua, se on se yksi mahatauti...

Ja sitten vielä ihan näin yleisellä tasolla, onko ollut hetkiä, jolloin olette katuneet, että hankitte linnun?

- Ei ole vielä tullut eteen, tosin kokemusta on vasta seitsemän vuotta.

Tästä päästäänkin vastapuoleen: Mikä saa teidät jaksamaan kaikki negatiiviset asiat?

-Huutamiset ja rääkymiset menee, kun pistää kuulokkeet korville, jos tuntuu ettei lopukaan. Eipä noissa muuta negatiivista ole, tai no ei joka päivä viitsis imuroida, kun teen suht fyysistä työtä.

Mikä on ollut ihanin hetkenne linnun kanssa?
- Melkein kaikki hetket, ovat jokainen omanlaisia persooniaan, vaikka neljä onkin.

 Mikä tekee siivekkäästä kaiken vaivan arvoisen?

- Ei minulle noista isommin vaivaa ole, tai sitten aika kultaa muistot (tai no joskus on ollut jotain, mutta minkäs teet).

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #2 : 13.09.11 - klo:23:05:33 »
Olisi kasvattavaa kuulla, miten lintu käytännössä on muuttanut tai rajoittaa arkeanne?

- En koe, että olisivat rajoittaneet juurikaan. Niitä ottaessani olin jo varautunut siihen, että elämä tulee muuttumaan niiden mukana, eikä se haitannut silloin eikä haittaa nytkään. Olen muutenkin kotona viihtyvää tyyppiä.

- Joudutteko sovittamaan aikataulujanne paljonkin linnun mukaan? Tarkoittaako lintu samaa päivärytmiä seuraavat 20-50 vuotta (hieman kärjistetysti) ?

- Jonkun verran täytyy tietty, että linnuilla pysyy päivärytmi edes suurinpiirtein samana eikä tule kauheita heittoja. Tässä tosin tulee taas vastaan se, että viihdyn paljon kotona ja olen pääsääntöisesti niiden heräämisaikana ja nukkumaanmenoaikana kotona. :) Niiden päivärytmiä voi kuitenkin myös hieman sovittaa omaansa, kunhan saavat riittävästi valoisaa aikaa ja riittävästi pimeää ja unta.

- Voitteko kutsua kotiinne vieraita, ja miten vieraanne suhtautuvat lintujen aiheuttamaan häiriöön?

- Ei ole kukaan valittanut, ja eihän se heille oikeastaan kuulukaan. Ne ovat minun lemmikkieläimiäni, ja jos ei niitä kestä, niin sitten ei ole pakko tulla kylään. Lintuhuone tietenkin helpottaa tätäkin, kun linnut ovat omissa tiloissaan ja ihmiset omissaan.

Onko kodin sisutus ja huonekasvit (molemmat asioita joista pidän valitettavan paljon) tuhoon tuomittu kun lintu tulee taloon (Jotakin huonetta koristaa ruma metallirötkylä ja huonekasvit lahjoitettiin kaikki sukulaisille)? Okei, olen kyllä nähnyt muutamia upeita häkkitekeleitä..

- Mulla on paljon huonekasveja, kasvattelen chilejä jne. Linnut eivät ole tähän päivään mennessä tuhonneet yhtäkään niistä. :) Tarpeeksi sallittuja kivoja virikkeitä vaan niin on pienempi riski sille, että lintu lähtisi tuhoamaan jotain kiellettyä.

- Miten onnistuu lomailu? Onko helppoa hankkia hoitaja tai ylipäätään jättää lintu hoitoon?

- Mulla ei ole koskaan ollut ongelmaa saada hoitajaa käymään luonani tai paikkaa, johon viedä linnut hoitoon.

Entä jos elämäntilanne muuttuukin, jos jostain syystä joutuisin muuttamaan vaikka pieneen vuokra-asuntoon (eihän sitä tiedä).

- Kuten edellinen kirjoitti, minäkin olen sitoutunut lintuihini niiden loppuelämäksi. Välttäisin pientä vuokra-asuntoa viimeiseen asti, ja ottaisin vähintään pienen kaksion, jossa linnut saisivat oman huoneensa. Ja jos tämä ei onnistu, niin sitten häkkiviritelmät sinne minne mahtuvat.

Omalla kohdallani mietin paljon perheenjäsenieni suhtautumista, koska esimerkiksi vanhempani eivät ole suuria eläinihmisiä. Tällä hetkellä olen sinkku, mutta toivottavasti näin ei aina ole, joten voi olla todella mukava tilanne kertoa tulevalle sulholle, että btw olen pakettiratkaisu otuksen kanssa, joka nyt vaan tykkää rääkyä niin että kattopellit kolisee, tarvitsee oman huoneen ja käyttää arvohuonekaluja puruleluinaan, ja lisäksi haluan vielä viettää aikaa sen kanssa. Lueskelin sitä topicia jossa keskusteltiin papukaijoista ja parisuhteesta suurella mielenkiinnolla.. Kun on näinkin nuori, niin on niin paljon vielä kysymysmerkkejä.. Ja sitten jos haluan lapsia, kuinkahan saan ajan riittämään kaikille kun töissäkin olisi hyvä käydä?

- Itse olen vähän sitä mieltä, että jos se sulho ei lemmikkejäni sulata, niin saa lähteä lätkimään. Se on joko kaikki tai ei mitään. Ihanteellisesti tilanne lasten tullessa on se, että puolisokin ottaa osaa sekä siihen jälkikasvun ETTÄ siivekkäiden perheenjäsenten huoltoon. :P

Ja sitten vielä ihan näin yleisellä tasolla, onko ollut hetkiä, jolloin olette katuneet, että hankitte linnun?

- Ei hetkeäkään.

Tästä päästäänkin vastapuoleen: Mikä saa teidät jaksamaan kaikki negatiiviset asiat?

- Itseäni ei meteli häiritse, se tuntuu muutenkin "allrgisoivan" ihmisiä eri tavalla - tietty pienistä linnuista lähtee vähemmän ääntä. Sotku lähtee siivoamalla. :)

Mikä on ollut ihanin hetkenne linnun kanssa?
- Jokainen hetki. <3

Mikä tekee siivekkäästä kaiken vaivan arvoisen?

- Ei noista tosiaan mitään vaivaa ole - vaakakupissa painaa paljon enemmän jo se ilo mitä saa kokea, kun vaan saa istua ja katsella kun ne puuhastelevat keskenään.
Villasukka ja marsut.

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #3 : 14.09.11 - klo:06:51:59 »
Pienenä kertauksena mun parvi: Helmiaratti Fedor, asuu yksin pienemmässä häkissä, neitokakadut: 4 (joista vanhin 16 vuotta)+ palmuaratti-hybridi Kalle isossa häkissä. Tyyppejä ei voi ulkoiluttaa samaan aikaan.

- Joudutteko sovittamaan aikataulujanne paljonkin linnun mukaan? Tarkoittaako lintu samaa päivärytmiä seuraavat 20-50 vuotta (hieman kärjistetysti) ?

Teen työtä 3 erilaisessa vuorossa. Sen verran aikataulua pitää katsoa, että minimoin muut menot työpäivinä. JOs menen myöhempään töihin, linnut ovat vapaana aamuisin, jos taas on aamuvuoro kiirehdin kotiin, että ehtivät lentää. Jos nyt kuitenkin pitää jonnekin mennä niin Fedor on ykkössijalla ulkoilutuksessa. Se kun asustelee vielä yksin ja tarvitsee "lähikontaktia" minuun enemmän kuin nuo muut.

- Voitteko kutsua kotiinne vieraita, ja miten vieraanne suhtautuvat lintujen aiheuttamaan häiriöön?
Voin kutsua vieraita. Linnut tulevat harvoin ulos ihan outojen ihmisten ollessa kylässä, mutta tutumpien aikaan tulevat ulos. Eivät kiusaa vieraita - välillä voivat vähän metelöidä, mutta vieraat saavatolla rauhassa. Muut eivät tunge ruokapöytään, mutta Fedor on pidettävä häkissä jos syödään jotain.

-Onko kodin sisutus ja huonekasvit?

Muutamia sähköjohtoja ja jokunen pahvinen säilytyslaatikko on mennyt, mutta ei paljon. Kerran on parturoitu yksi huonekasvi ja parit kehykset ovat saaneet nokanjälkiä koristeeksi. Tähän liittyy myös nokan koko. Isonokkainen Kalle tekee tuhoa 10 kertaa nopeammin kuin esim. neitokakadu.

- Miten onnistuu lomailu? Onko helppoa hankkia hoitaja tai ylipäätään jättää lintu hoitoon?

Helposti onnistuu. Fedorista on aina huoli, koska on todella kiintynyt minuun, mutta muista en huolehdi. Kannattaa hommata muutama "luotto-hoitaja" jotka oppivat tuntemaan linnut ja niiden metkut. Olen ollut lintujen aikana jopa 4 viikon  lomilla ulkomailla ja traumoitta ovat selvinneet :-D

- Entä jos elämäntilanne muuttuukin, jos jostain syystä joutuisin muuttamaan vaikka pieneen vuokra-asuntoon (eihän sitä tiedä). 

Itse asuin suuren koiran ja 4 linnun kanssa vuoden 20m2 yksiössä. Se tarkoitti sitä, että omat tavarat olivat varastossa ja lähes koko tila parvea lukuunottamatta, oli eläinten käytössä  ja koirankin villit nuoruusvuoden olivat ohitse, eli sekään ei tarvinnut enää leikkitilaa kotona. Mun kohdalla tuo vuosi oli tietoisesti harkittu väliaikainen ratkaisu ja selvittiin siitä ihan hyvin.

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #4 : 14.09.11 - klo:07:48:06 »
Lainaus
Olisi kasvattavaa kuulla, miten lintu käytännössä on muuttanut tai rajoittaa arkeanne?
- Joudutteko sovittamaan aikataulujanne paljonkin linnun mukaan? Tarkoittaako lintu samaa päivärytmiä seuraavat 20-50 vuotta (hieman kärjistetysti) ?

Toki joutuu sovittelemaan jonkin verran. Onneksi linnut noudattavat meillä suht samaa arkirytmiä kouluikäisen lapsen kanssa nykyisin, mutta kyllähän sitä itse pitää sovitella mm. menoja ja tuloja, jotta lintujen aikataulu pysyy aina suurinpiirtein samana heräämisineen, nukkumaanmenoineen ja ruokintoineen. Ja olisihan se joskus mukavaa nukkua viikonloppuisin hieman pidempään ettei klo 7-8 alkaisi kuulumaan huhuilua... Onneksi kuitenkin valot saa aina ajastimelle, vielä kun saisi ajastetun häkinaukaisunkin...

Lainaus
- Voitteko kutsua kotiinne vieraita, ja miten vieraanne suhtautuvat lintujen aiheuttamaan häiriöön?

Voin kutsua. Allergisten ei kannata vaivaantua. Osaa ei linnut häiritse, osalle taas äänet on häiritsevää meteliä ja lintujen kakka jossain sohvan selkänojalla yök-asia. Mutta eipä niiden, joita asia häiritsee, tarvitse tulla uudestaan, en tee erikoisratkaisuja vieraiden kohdalla, vaan elämme omaa elämäämme omalla tavallamme.

Lainaus
Onko kodin sisutus ja huonekasvit tuhoon tuomittu kun lintu tulee taloon ?

Riippuu linnusta/linnuista. Meillä kun tätä parvea on, niin tuhot on olleet sen mukaisia. On syöty tapetteja, revitty puupaneleita, järsitty cyproc-levyjä, tuhottu tietokoneen näppis, pureskeltu sähköjohtoja, revitty viherkasveja. Tosin lintujen turvallisuuden kannalta luovuin suosiolla osasta kasveja, kaikki kun eivät olleet ns. turvallisia. Muoviset viherkoristeetkin tuhottiin... Joten nyt kylvetään sitten vain yrttejä ja muita sallittuja revittäviä. Ehkä tuho ei olisi niin valtava, jos lintuja olisi vain muutama (minusta linnulla pitää aina olla kaveri sen oman hyvinvoinnin takia), mutta tämä parvi saa aikaan paljon tuhoa halutessaan. Ja sotkua myös.

Lainaus
Miten onnistuu lomailu? Onko helppoa hankkia hoitaja tai ylipäätään jättää lintu hoitoon?

Lomailu onnistuu parhaiten kotona. On olemassa muutama luottohoitaja tälle parvelle, jota en tykkää kyllä lähteä muuttamaan mihinkään. Kesä on aina helpompi, kun parvi on ulkotarhassa, mutta syksystä kevääseen vaaditaankin sitten hieman täsmällisempää hoitajaa, joten lomailu tänä aikana on lähes mahdotonta. Fakta on, että kyllä se lintu sitoo eikä sitä niin vain reissata edes päivän reissuja ellei ole etukäteissuunnitelmaa.

Lainaus
Entä jos elämäntilanne muuttuukin, jos jostain syystä joutuisin muuttamaan vaikka pieneen vuokra-asuntoon (eihän sitä tiedä).

Toivottavasti en joudu, ikäni kun olen asunut maalla ok-taloissa. Saisin häädön varmasti heti ensimmäisenä päivänä, kun lintujen lisäksi on koiriakin... Kyllähän moinen pakkotilanne aiheuttaisi luonnollisesti parven vähentämistä, jos muuta asumisvaihtoehtoa ei olisi. Sekin tehtäisiin sen mukaan, jotta linnuilla olisi hyvä olla ja riittävästi tilaa.

Lainaus
Ja sitten jos haluan lapsia, kuinkahan saan ajan riittämään kaikille kun töissäkin olisi hyvä käydä?

Siksi nuo lintukaverit ja emojen kasvatit ovatkin olleet meillä se pelastus. Minä voin itse tinkiä ajatuksesta kesystä, rapsuteltavasta ja vain minua rakastavasta koukkunokasta, kun tiedän miten paljon parempi sen linnun on henkisesti olla, kun se tietää aidosti olevansa lintu ja sillä on arvoisensa kaveri. Vaikka kuinka olisinkin linnuilleni vain se siivooja-tarjoilija-hovimestari, tiedän niiden viihtyvän paremmin toistensa seurassa eikä niinkään kaipaavan minun huomiotani.

Lainaus
Ja sitten vielä ihan näin yleisellä tasolla, onko ollut hetkiä, jolloin olette katuneet, että hankitte linnun?

Viimeksi tänä aamuna, kun näin flunssaisena olisi halunnut nukkua hieman pidempään, mutta herätyskellon kuullessaan täällä alettiin metelöimään...

Lainaus
Mikä saa teidät jaksamaan kaikki negatiiviset asiat? Mikä on ollut ihanin hetkenne linnun kanssa? Mikä tekee siivekkäästä kaiken vaivan arvoisen?

Oma asenne kai se on, hankkiessani lemmikkiä olen ajatellut sen asian pitkälle enkä hetken mielijohteesta ottanut mitään eläintä. Yleensä ne negatiiviset asiat kuuluvat siihen "pakettiin" jota on hankkimassa. Tuhotuista tavaroista, sisustuksesta ja kasveista ajattelen niiden olevan vain maallista, ne voi aina korvata/korjata/ostaa uusia. Meteli taas kuuluu noiden lintujen luonnolliseen käyttäytymiseen ja sotkut saa siivottua.

En voi eritellä ihaninta hetkeä. Ylipäätään itselleni on antoisaa katsella parven touhuja, vaikka suuri osa ei olekaan mitenkään kesyjä. Ihanaa oli myös tajuta, että ei sen lemmikkilinnun edes tarvitse olla kesy voidakseen hyvin tai antaakseen iloa. Tietysti noiden puhuvien isompien jotkut itsekeksimät jutut saavat nauramaan ihan säännöllisesti. Kaiken vaivan arvoista on katsella terveitä, hyvinvoivia ja elämäniloisia siivekkäitä, jotka saavat toteuttaa itseään eikä niiden tarvitse muuttua ihmismäisiksi.
Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä.
www.marvinettes.com

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #5 : 14.09.11 - klo:08:15:41 »
Kyllähän se tottavie arkea muuttaa, linnun/lintujen kanssa eläminen :) Tärkeää on juurikin se, että tiedostaa sen jo hankkimista harkitessa ja miettii, onko siihen oikeasti valmis. Samoin kuin mitä tahansa lemmikkiä hankittaessa - linnuilla on vain omanlaisensa erityistarpeet. Mikäli ne vain sopivat elämäntyyliisi, ei linnun kanssa eläminen silloin ole sen "vaikeampaa" tai "rajoittavampaa" kuin minkään muunkaan lemmikin.

Omalta kohdaltani sanoisin, että joudun sovittelemaan aikataulujani pitkälti lintujen päivärytmin mukaan. Toki tämä pitkälti sen takia, että minulla on kaksi huomiota kaipaavaa, eri lajista lintua (kauluskaija ja avoparikaija), jotka vaativat nimenomaan minun seuraani, eivät touhuile keskenään, vaikka kähinöittä keskenään toimeen tulevatkin. Tämä tarkoittaa sitä, että koska töitä pitää tehdä, kuluu vapaa-aika pitkälti kotona tirppoja hoivatessa ja niiden kanssa hääriessä. Lintuni nauttivat myös epäsuorasta huomiosta, joten kaikkea vapaa-aikaani minun ei tarvitse olla niissä kiinni - tirpat touhuilevat omia touhujaan vieressä sananvaihtoetäisyydellä ja siinä samalla voin itse touhuilla omia touhujani, siivota, kirjoittaa, maalata. Kodin ulkopuoliset harrastukset ovat kieltämättä vähän jääneet, mutta toisaalta tuntuu, että on sitä hommaa kotosallakin  :)

Sosiaalinen elämäni ei ole linnuista kärsinyt. Tavaksi minulle ja ystävilleni on muodostunut keitellä meillä kahvit, katsoa leffoja tai istua iltaa. Linnut touhuilevat siinä samalla menossa mukana ja saavat paljon huomiota. Arimmiltakin kyläilijöiltä on lintupelko hiljalleen karissut, ja etenkin useimmin kyläilevillä ovat korvatkin jo karaistuneet satunnaisiin huutoihin ja kiekumiseen  ;D Parisuhde voi myös hyvin, välillä kyllä näkee että poikaystävää potuttaa kun linnut kiekuvat aamupalaa sunnuntaiaamuna kello seitsemän tai kun suihkuun mennessä kylppärin nurkka onkin hautautunut huuhtelua odottaviin nakerteluoksiin. Hän ymmärtää kuitenkin tämän olevan mulle sydämenasia ja tukee siinä (toki alusta asti selvensin myös että me ollaan sitten muuten tällainen pakettiratkaisu, herra on hyvä ja ottaa tai jättää  :P ).

Sisustus ei ole meillä juuri lainkaan kärsinyt lintujen aiheuttamia tuhoja. Ainoa mainittava vaurio lienee se, että Welho tapasi aikanaan tuhota seinäkelloista viisarit niin, että niitä sai etsiskellä sohvatyynyjen väleistä ja mattojen alta. Siitäkin on nyt 7 vuotta selvitty hankkimalla vain seinäkelloja, missä on lasinen kupu kellotaulun päällä  ;D Viherkasveja rakastan myös suuresti, toki niitä hankittaessa olen valkkaillut vain linnuille myrkyttömiä kasveja. Yksikään kasvi ei noiden lintujen kanssa elellessä ole kuitenkaan jyrsimisestä joutunut kärsimään, ja kiva näin :) Ruusu-avon jyrsimisinto purkautuu oikeastaan vain paperin silppuamiseen, Welho-kaulis puolestaan tykkää purkaa nakerteluintonsa kaikkeen syötäväksi tarkoitettuun. Sotkuahan noista muutoin tulee ja kunnolla, ruuista on ilmeisesti kertakaikkinen pakko viskoa puolet pitkin lattiaa ja seiniä ennen kuin ensimmäistäkään murua voi niellä kupuun asti, ja avoparikaijan tuorepainotteisen ruokavalion takia kakka on kuin liisteriä joka tarttuu mihin vaan, lentää pitkälle ja kuivuu jämäkästi kiinni oli tarttumapinta materiaaliltaan mitä hyvänsä  ::) lisäksi näin syksyisin ihanaisen sulkasadon aikaan höyheniä löytyy aivan kaikkialta, vaikka imuri viuhuisikin päivittäin (joskus pariinkin otteeseen päivässä...). Jotenkin sitä kummasti on itse oppinut sietämään muutamaa untuvahöytyvää siellä sun täällä tässä ajan mittaan  ;D

Lomailun ajaksi olen Welhon saanut aina vanhemmilleni hoitoon, se on tuttu paikka ja väliaikaiseen oleiluun linnulle hyvä, vaikkei äitini lintujen suurin fani olekaan. Ruusu on ollut mulla nyt parisen kuukautta, joten sen hoidon suhteen lomakysymys ei ole tullut vielä ajankohtaiseksi (ostinpa linnun niin ei jäänyt rahaa lomamatkoihin, eipä ole sitten hetkeen sitäkään ongelmaa  ;D ). En kuitenkaan hermoile sen suhteen, uskon että jos sauma lähteä reissuun tulee niin hoitopaikka järjestyy (vai mitä tuumaa Ruusun "kummitäti" asiaan? ;) ).

Elämäntilanteet muuttuvat tietty elon varrella, nyt ne vain täytyy ottaa niin että arjesta lintujen kanssa selvitään oli tilanne mikä hyvänsä  :) Näin itsekin nuorena naisihmisenä, ennen kuin Ruusu tuli taloon, tutustuin sen lajiin huolella ja lopulliseen lajivalintaan vaikutti paljon myös se, miten yhteiselo tulevaisuudessa sujuisi kun esimerkiksi lasten hankinta tulee ajankohtaiseksi. Hirveästi tällaisia asioita piti ottaa huomioon isomman linnun hankintaa harkitessa, onneksi näidenkin välillä on niin valtavasti lajityypillisiä luonne- ja käytöseroja että se itselle sopiva löytyy varmasti, kun jaksaa etsiä. Hyvä on huomioida myös, että paljon muitakin vaihtoehtoja löytyy kuin harmaapapukaija tai amatsonit  :)

Kertaakaan en ole katunut sitä, että linnut järjestin osaksi elämääni. Ne satunnaiset negatiiviset jutut jaksaa heittämällä, koska noihin pörriäisiin on niin älyttömän kiintynyt ja ihastunut. Vaikea sitä on arjen kohokohtia ruveta erittelemään  :)

Tulipas tähän avauduttua. Vielä loppuun mainittakoon (vaikka vähän OT:n puolelle pomppaakin), että olen nyt muutaman päivän ajan hoitanut äitini koiraa hänen ollessa reissussa. Nyt jo lasken päiviä, koska äitini hakee sen pikku otuksen takaisin kotiin. Olen jo parin hassun päivän jälkeen aivan tattis pissareissuista syysmyrskyssä ja koiran jatkuvasta hösäämisestä ja touhotuksesta, vaikka koirista todella paljon pidänkin. Lintujen kanssa taas olen touhunnut aktiivisesti päivittäin lähes kymmenen vuotta, eikä se ole tällä lailla ottanut voimille koskaan. Juttunsa siis kullakin, siitähän tämä homma on kiinni :)
« Viimeksi muokattu: 14.09.11 - klo:08:18:59 kirjoittanut charley »

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #6 : 14.09.11 - klo:09:43:52 »
Ensin suuri hatunnosto, että maltat pohtia näitä asioita ennen linnun hankkimista! :D Liian moni hankkii yhäkin linnun ajattelematta miten elämä muuttuu sen myötä...

Joudutteko sovittamaan aikataulujanne paljonkin linnun mukaan?

Ajastin on hieno keksintö! Sillä saa tarkat nukkumaanmeno ja heräämisajat, nuo ovat linnuille ne tärkeimmät. Meillä puolivillit neitokakadut eivät suoraan tarvitse ihmisen seuraa, joten niiden takia ei ole koko elämä mennyt hösseliksi. Riittää kun ruokkii, juottaa, siivoaa ja tarjoaa virikkeitä. Itse olen pyrkinyt järjestämään niin, että voivat olla myös valvomatta vapaana, jolloin ei tarvitse olla silmä kovana lintuja lennättämässä.

Asia on kuitenkin eri, jos lintu/linnut ovat kesyjä. Minulla on ollut ajoittain hoidossa käsikesy amatsoni, jonka kanssa oli pakko viettää aikaa enemmän. Tällaiset hoitoviikot olivat kyllä kieltämättä omien rutiinien kohdalta erilaiset: oli pakko mennä kotiin viettämään linnun kanssa aikaa. Ei voinut jäädä iltaan asti suoraan töistä kavereiden luokse. Toki tämän voisi järjestää kuten Charleyllä, että kaverit tulevat sinun luoksesi, jolloin kesy lintu saa siinä huomiota samalla kun voit seurustella kavereidesi kanssa. :)


Voitteko kutsua kotiinne vieraita, ja miten vieraanne suhtautuvat lintujen aiheuttamaan häiriöön?

Tokihan niitäkin vieraita riittää, joita ällöttää satunnaiset kakat ja siemenenkuoret. Osaa (esim. mummoani) vaikuttaa närkästyttävän jo pelkästään se, kuinka annan eläimille niin paljon tilaa (voisihan tuonkin tilan käyttää fiksummin). Omat lintuni ovat suhteellisen hiljaisia eivätkä tule lähelle. Hoitoaman kanssa oli taas se, että se ihmisrakkaana halusi tulla lähelle, halusi ihminen sitä tai ei.


Onko kodin sisutus ja huonekasvit tuhoon tuomittu kun lintu tulee taloon?

Tähän voi olla montaa mieltä. Itse menen lintujen ehdoilla, joten olen sisustanut niin että lintujen tuhot eivät haittaa. Viherkasvit ovat linnuille turvallisia tai pikkuhäkkien suojissa. Riippuu kuinka paljon haluaa panostaa sallittuihin leluihin ja leikkipaikkoihin: jos tarjolla on vain yksi tylsä T-orsi ja leluina ruokakuppi, yllättäen se sohva ja ikkunankarmit saa enemmän osumaa. Jos taas on linnun tarpeisiin sopivat kiipeilypuut, joissa on paljon kiinnostavaa tekemistä ja lintua palkitaan (herkuilla tai huomiolla tai mistä lintu nyt tykkääkään) niissä oleskelusta, luultavasti sohva saa vähemmän nokkaa. Riippuu myös linnusta: neitokakadu ei saa yhtä isoa tuhoa aikaiseksi kuin iso kakadu, arempi lintu pysyy mieluummin korkealla oksallaan kuin laskeutuu matalalle sohvalle.


Miten onnistuu lomailu? Onko helppoa hankkia hoitaja tai ylipäätään jättää lintu hoitoon?

Itsellä tämä on yksi juttu, jota linnut kyllä rajoittavat hieman. Ei voi lähteä yllättäen lomille, edes parin päivän, koska siksi pariksikin päiväksi pitää hankkia hoitaja. Jos on kaverilla käymässä, ei voi jäädä yllättäen koko viikonlopuksi yöksi. Ei vakihoitajaakaan kehtaa joka viikonloppu juoksuttaa (vaikka en kyllä oikeasti olisikaan joka viikonloppu menossa mihinkään).

Jälleen riippuu paljon linnusta, millainen hoitopaikka sille on paras. Meillä lintuja on useita, ja ne ovat puolivillejä ja asuvat aviaariossa. Pystyn hyvillämielin jättämään ne häkkiinsä koko viikonlopuksi, sillä siellä kyllä mahtuu pyrähtelemään. Hoitajan ei tarvitse käydä kuin tsekkaamassa ne, ruokkimassa ja vaihtamassa vedet. Ajastin hoitaa valaisun. Eri asia olisi, jos lintu on käsikesy: ei se halua olla ilman ihmisseuraa montaa päivää. Tällöin olisi hyvä olla kokeneempi hoitaja, joka uskaltaa käsitellä lintua ja viettää sen kanssa aikaa pakollisten hoitotoimenpiteiden ohella.

Ehkä hankalin hoidettava on semmoinen tilanne, jossa linnut/lintu ovat kohtuullisen villejä, mutta niillä on pienehkö häkki. Kehtaako niitä jättää koko ajaksi lukituksi häkkiin, mutta toisaalta, saako hoitaja niitä takaisin häkkiin lentosession päätteeksi?


Entä jos elämäntilanne muuttuukin, jos jostain syystä joutuisin muuttamaan vaikka pieneen vuokra-asuntoon (eihän sitä tiedä).

Kyllä muutaman linnun kanssa tulee yksiössäkin toimeen, kuten Sannitakin kertoi. Jos pieni asunto on vain väliaikainen, tällöin varmasti kannattaa linnuista luopumisen sijaan laittaa ne vaikka pitkäaikaishoitoon jonnekin muualle siksi aikaa että saa taas enemmän tilaa.


Onko ollut hetkiä, jolloin olette katuneet, että hankitte linnun?

Itse en missään nimessä kadu lintujen hankkimista. Kadun vain, että olin malttamaton ja otin sekaparven neitokakaduita. Nuo lintumaailman kaniinit kun ovat vähän liiankin innokkaita lisääntymään, vääntävät pesää tämän tästä. Tietty ihan pieniä hetkiä on, kuten Mian mainitsemat aamuhuutelut vaikka itse haluaisi nukkua, ja joskus ottaa päähän kun ei pääse jonnekin kun linnuille ei ole hoitajaa. Mutta silti en kadu, uhrauksia on tehtävä. :)


Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #7 : 14.09.11 - klo:11:48:46 »
Jäi pari kysymystä pois....

Ja sitten jos haluan lapsia, kuinkahan saan ajan riittämään kaikille kun töissäkin olisi hyvä käydä?
 - ei ole mulla lapsia kuin töissä. Pitää vaan opettaa lapsi hoitamaan lintuja ja osallistumaan koulutukseen. Kummipoika on viettänyt noiden kanssa aikaa ja hyvin menee. Kerta kerralta paremmin ja paremmin.

Ja sitten vielä ihan näin yleisellä tasolla, onko ollut hetkiä, jolloin olette katuneet, että hankitte linnun?

Se, että ostin ajattelematta sen enempää käsinruokitun linnun... Yritin saada aratille kaveriksi toisen aratin... Nyt en luopuisi tuosta kiukkupäästä mistään hinnasta mutta en kyllä toista käsinruokittua osta.

Mikä saa teidät jaksamaan kaikki negatiiviset asiat? Mikä on ollut ihanin hetkenne linnun kanssa? Mikä tekee siivekkäästä kaiken vaivan arvoisen?

Ihan samat asita kuin riiviö koiranpennun kanssa. Vaikka tekee tuhojaan, ei tottele jne jne. kun tuo pieni vihreä kiukkupää käpertyy kaulalle nukkumaan illalla... <3 <3 <3
Linnut on aika koomisia otuksia ja saa, ainakin minut, nauramaan ihan kippurassa. Ne ovat ehkä itsenäisempiä kuin esim. koirat - varsinkin jos niitä on monta ja touhuavat paljon itsekseen. Silloin ne ovat tosi viihdyttäviä katsella. Ja kauniita ovat myös. Ja sitten on vielä noiden älykkyys. Jaksaa ihmetyttää.

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #8 : 14.09.11 - klo:12:42:33 »
Joudutteko sovittamaan aikataulujanne paljonkin linnun mukaan?


Teen vuorotyötä, sekä pidän lyhyistä lomista. Ajastin, isot häkit ja lintujen lajitoverit kuitenkin auttavat tässä valtavasti. Minulla on myös muutama ystävä, joille olen opettanut lintujen hoidon siltä varalta, jos olemme molemmat muutaman yön kotoa poissa. Lintuharrastajapuoliso ei kyllä ole silti pahitteeksi, sillä jompi kumpi meistä ehtii päivän aikana lennättää ne linnut, joiden täytyy päivittäin päästä ulos. Aviaarioasukit pääsevät yleensä minun iltavuorojani ennen tai vapaapäivinäni aamupäivisin, mutta amatsonit pääsevät lentämään joka ilta.


Voitteko kutsua kotiinne vieraita, ja miten vieraanne suhtautuvat lintujen aiheuttamaan häiriöön?


Vaikka meillä on lintuja paljon ja osa niistä on hyvin äänekkäitäkin toisinaan, eivät vieraat tunnu sitä pahastuvan. Toki iso osa ystäviäni on lintuihmisiä itsekin, mutta muutenkin tunnun keränneeni ympärille eniten niitä ihmisiä, jotka nauttivat kaikenlaisten eläinten läsnäolosta. Lintujen mölinä ja purpatus on suurimman osan mielestä lähinnä hupaisaa. :)

Muutama ystäväni pelkää lentäviä lintuja ja heidän kyläillessään pidän toki huolen siitä, että linnut ovat häkissä vierailun ajan.


Onko kodin sisutus ja huonekasvit tuhoon tuomittu kun lintu tulee taloon?


Kiipeilypuista ja häkeistäkin saa kauniita, jos siihen on valmis hieman panostamaan aikaa ja/tai rahaa enemmän. :)

Huonekasveille voi tosiaan käydä huonosti, eikä myrkyllisiä tietenkään saa pitää linnun ulottuvilla, mutta pieniä kasveja suojaamaan voi esimerkiksi ostaa koristeellisia lintuhäkkejä! Kasvit vaan häkkeihin sisälle, lintu ulkopuolelle. ;)

Sallittu tekeminen ajaa myös aina huomiota pois siitä ei-sallitusta. Ja syytä tietenkin myös muistaa palkita ja kehua lintua, kun se touhuaa omilla paikoillaan. :)


Miten onnistuu lomailu? Onko helppoa hankkia hoitaja tai ylipäätään jättää lintu hoitoon?


Minulla on muutama ystävä, jotka lintuja voivat hoitaa ollessani poissa. Lyhyellä lomalla pidän hoidon hoitajan helpotukseksi minimissä, sillä en usko linnun menevän esimerkiksi rikki siitä, jos se yhtenä päivänä jää ilman tuoreruokaa, kunhan sillä vaan on raikas vesi ja siemenseos tai pelletit tarjolla. Pidempiä lomia en ole aikoihin tehnytkään, mutta silloin pyrkisin varmaan saamaan jonkun meille asustelemaan loman ajaksi ja antaisin tietysti laajemman opastuksen lintujen lennätyksestä, häkityksestä ja tuoreruokinnasta.


Entä jos elämäntilanne muuttuukin, jos jostain syystä joutuisin muuttamaan vaikka pieneen vuokra-asuntoon (eihän sitä tiedä).


Koska näitä tilanteita voi aina tulla vastaan, kannattaa esimerkiksi lintujen määrä pitää pienenä. Itse olen tehnyt aikanaan sen virheen, että parvikoko kasvoi hyvin suureksikin ja ilman sukulaisten rahallista tukea olisin jo vuosien varrella joutunut linnuistani luopumaan. Olen myös asunut lintujeni kanssa yksiössä, jossa minulla oli neitokakaduille iso häkki, amatsonini (onneksi kiltti sellainen) eleli vapaana ja minulla oli hieman häkkikokosuositukset ylittävä häkki vielä senegal-mosambik -hybridilleni, joka pääsi iltaisin valvotusti lentämään neitokakadujen tai amatsonini kanssa.

Vaikka lintumäärä kannattaakin pitää kohtuullisena, suosittelen silti linnuille aina lajitoveria/lajitovereita. Lajivalinnassa kannattaa vaan pysyä minimissä, koska yksi iso häkki yhdelle lajille vie saman verran tilaa kuin monta pientä häkkiä monelle lajille, eikä varmaan ole vaikea päätellä kumpi on linnuille parempi. :)


Onko ollut hetkiä, jolloin olette katuneet, että hankitte linnun?


Rehellisesti sanottuna olen. Tämä tosin aina tilanteissa, kun olen menettänyt jonkun linnuistani (viiriäiset varsinkin ovat hyvin herkkiä), pesintä on mennyt pieleen tai onnettomuustilanne on esimerkiksi ollut lähellä. Tällöinkin aina katumuksen taustalla on suru ja epäilys siitä voiko linnuille kuitenkaan tarjota sitä, mitä ne ansaitsevat. Tämä tunne tulee varmaan useimmille lemmikinomistajille vastaan jossain kohtaa - onhan se niiden omien rakkaiden hyvinvointi aina tärkeää.


Summatakseni:
Linnut eivät vaadi minulta yleensä yhtään sen enempää kuin haluankaan niiden vaativan, mutta minua ei toisaalta edes haittaa aikatauluttaa tekemiseni niin, että ehdin viettää rakkaideni kanssa aikaa. Helpompia ne ovat kuitenkin aikataulullisesti kuin vaikka koira, joka oikeasti tarvitsee säännöllisen lenkityksen, jota ajastin ei voi hoitaa mitenkään.
« Viimeksi muokattu: 14.09.11 - klo:12:45:09 kirjoittanut annip »
Neitokakadujen kasvatusta vuodesta 2005 ja undulaattien vuodesta 2014. :)

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #9 : 14.09.11 - klo:15:13:55 »
Olisi kasvattavaa kuulla, miten lintu käytännössä on muuttanut tai rajoittaa arkeanne?
- Joudutteko sovittamaan aikataulujanne paljonkin linnun mukaan? Tarkoittaako lintu samaa päivärytmiä seuraavat 20-50 vuotta (hieman kärjistetysti) ?
- Voitteko kutsua kotiinne vieraita, ja miten vieraanne suhtautuvat lintujen aiheuttamaan häiriöön?
Onko kodin sisutus ja huonekasvit (molemmat asioita joista pidän valitettavan paljon) tuhoon tuomittu kun lintu tulee taloon (Jotakin huonetta koristaa ruma metallirötkylä ja huonekasvit lahjoitettiin kaikki sukulaisille)? Okei, olen kyllä nähnyt muutamia upeita häkkitekeleitä..
- Miten onnistuu lomailu? Onko helppoa hankkia hoitaja tai ylipäätään jättää lintu hoitoon?
- Entä jos elämäntilanne muuttuukin, jos jostain syystä joutuisin muuttamaan vaikka pieneen vuokra-asuntoon (eihän sitä tiedä).

Ja sitten vielä ihan näin yleisellä tasolla, onko ollut hetkiä, jolloin olette katuneet, että hankitte linnun?
 Mikä saa teidät jaksamaan kaikki negatiiviset asiat? Mikä on ollut ihanin hetkenne linnun kanssa? Mikä tekee siivekkäästä kaiken vaivan arvoisen?

Aikatauluja joutuu tosiaan sovittelemaan aikalailla. Etenkin kun on enemmän kuin yksi tai kaksi noita siivekkäitä ja tällä hetkellä itsellä kuusi amatsonia ja jako. Kesyt saa usien otettua mukaan, mutta niistäkin on kiva välillä pitää lomaa ja jos ottaa linnun mukaan lomalle, niin sitten lomakin menee osittain linnun mukaan, joten omat linnut reissaa lähinnä kaijulin tapahtumissa ja omien porukoiden luona kyläillessä, muutoin haluan pitää ihan omat lomat ja tällöin ne pitää sijoittaa siten, että saa hoitajan. Vkolla pitää taas ottaa huomioon, että ruokittava on ysiin mennessä, että se niistä pitkään nukkumisista esim. iltavuoroissa tai biletyksen jälkeen. Eli vaikuttaa kyllä radikaalisti menoihin ja aikatauluun, mutta niin vaikuttaa esim. koiran ottaminenkin, tosin ei ehkä ihan samalla tavalla.

Vieraita täällä käy paljon, eli ei tarkoita, että pitäisi eristyä maailmasta ;) Linnut tottuu siihen, jos se on normaalia ja omista linnuista etenkin yksi rakastaa yli kaiken kaikkia vieraita. Lähinnä haittapuolena, että kovinkaan montaa ihmistä ei mahdu yöksi, kun linnut ja niiden kamat vie paljon tilaa. Ja jos jotakuta vierasta häiritsee linnut, niin suoraan sanottuna, ei tartte tulla ;) Ainoastaan keltaniskan laitan joskus häkkiin, koska moni edelleen pelkää sitä jonkun verran, kun sillä vähän tulinen historia, mutta muutoin linnut ja vieraat mahtuu hyvin tänne.

Jos panostaa (rahaa toki menee ja ihan v...) niin lintuhuoneesta, häkeistä, standeista saa todella siistejä. Itse olen laittanut noihin paljon rahaa, mutta on se sen väärti ja kämppä täynnä kasveja, eli itsestä kiinni, miten saa linnut mukaan sisustukseen. Ja pitää muistaa, että tärkeintä on, mikä on oman silmään siistiä ja vähät välittää muiden mielipiteistä. Jos tykkää jättikokoisesta metallihäkistä kamoineen olkkarissa, niin hyvä ja jos joku ei tykkää, niin sitten hankkikoon akvaarion ja sen designkulmakaapin...

Jos asuu Turussa, niin on helppo hankkia hoitaja ;) No ei vaan. Kannattaa käydä tapahtumissa ja tutustua lintuihmisiin, niin hoitajan saanti helpottuu. Riippuu myös vuodenajasta, koska ihmiset lomailee ja kannattaa muistaa, että jos itse käy välillä hoitamassa, niin usein vastapalkaksi saa itse hoitajan...

Elämäntilanteista ei koskaan tiedä ja mitä vaan voi käydä, eikä kaikkea voi etukäteen suunnitella, mutta pari papukaijaa menee hetkellisesti pienemmässäkin asunnossa. Kaikkea ei voi murehtia etukäteen, ja sitten vaan menee tilanteen mukaan...

Oi voi, kuinka monta kertaa sitä on tullut kirottua linnut alimpaan helvettiin ja miksi pitikin mennä hankkimaan kaijoja. Tilanteita tulee varmasti lähes kaikille, mutta on se elämä niiden kanssa silti sen arvoista. Äly, kauneus, seurallisuus, erilaisuus nisäkkäisiin, koomiset tilanteet, side minkä kesy kaija tekee omistajaansa yms tekevät papukaijoista oikein mukavia ja kivoja seuraeläimiä
CAG Ukko, MA Rapa, YNA Nooa, SM:t Clara & Lawrence

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #10 : 14.09.11 - klo:16:17:48 »
Tuskin tarvitset enää montaa vastausta kun sen verran hyvin ihmiset jo vastailleet, mutta yksi prosentti lisää todennäköisyyksiin, joten vastaan minäkin.

Olisi kasvattavaa kuulla, miten lintu käytännössä on muuttanut tai rajoittaa arkeanne?
Kaikki menee melkeimpä lintujen mukaan. Ne täytyy saada nukkumaan tiettyyn aikaan, ja ne täytyy herättää tiettyyn aikaan. Niiden täytyy saada lentää joka päivä, ja ihan sama vaikka minulla olisi samana iltana vaikka parhaan ystäväni tai sisareni syntymäpäivät, minun täytyy pitää huoli että ehdin hoitaa linnut joko ennen sitä, tai järkätä joku muu hoitamaan asia puolestani. Tähän mennessä olen pärjäillyt hyvin suuren perheeni ansiosta, josta joku on aina vapaalla ja voi pahimmassa hätätapauksessa hoitaa linnut puolestani, mutta ei tämäkään toimi joka kerta. Onneksi Kaijulilla on tätä varten hoitorinki, kun eihän sitä kehtaa laittaa perheenjäseniäkään hoitamaan minun elämäni eläimiä puolestani kovin montaa kertaa. Käytännössä siis kaikki menemiset ja tulemiset täytyy pohtia jopa viikkoja etukäteen, ettei lintujen hoidon laatu laskisi.

- Joudutteko sovittamaan aikataulujanne paljonkin linnun mukaan? Tarkoittaako lintu samaa päivärytmiä seuraavat 20-50 vuotta (hieman kärjistetysti) ?
Kyllä, ja kyllä.
Kuten sanoin kaikki menemiset ja tulemiset riippuvat siitä, saanko lintujen hoidon tehtyä samalla vaikka sitten palaamalla mistä tahansa juhlista hetkeksi kotiin laittamaan linnut häkkeihinsä ja nukkumaan, tai saanko jonkun tekemään sen puolestani. Ja tätä tosiaan tulee jatkumaan koko linnun eliniän, eli teen tätä tällä lintukokoonpanolla vielä 60-vuotiaanakin! ;D

- Voitteko kutsua kotiinne vieraita, ja miten vieraanne suhtautuvat lintujen aiheuttamaan häiriöön?
Linnuilla on oma huone, joten vieraiden lintupelkokaan ei estä heitä tulemasta tähän talouteen. Mutta jos ei lintujen läsnäoloa toisessakaan huoneessa, tai sitä pientä ääntelyä mitä noista useimmiten lähtee kestä, saa puolestani olla tulematta :)
En myöskään ala seurustelemaan tai asu saman katon alla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei noita kestä (todettu on) ;) Tämäkin on ihan periaatekysymys, jonka minä ainakin päätän kun hankin minkä tahansa eläimen, ja varsin tärkeä kysymys vastata se on varsinkin näin pitkäikäisen eläimen kohdalla.

Onko kodin sisutus ja huonekasvit (molemmat asioita joista pidän valitettavan paljon) tuhoon tuomittu kun lintu tulee taloon
Ei välttämättä. Vanhassa lintuhuoneessa oli meillä mm. vaatekaappi, tapetit, kirjoituspöytä, ja joitain koriste-esineitäkin jäännöksinä siitä ajasta, kun huoneessa asui vielä ihminen. Mutta vaikka linnut valtasivatkin sen, ne eivät tehneet siellä ikinä mitään tuhoja. Tämä johtui todennäköisimmin siitä, että linnuilla oli niin paljon puita ja aktiviteetteja muutenkin, ettei tuhoille ollut mitään tarvetta (nekin johtuvat yleensä ihan siitä, ettei linnuilla ole tarpeeksi muuta sallittavaa tekemistä ja repimistä).

- Miten onnistuu lomailu? Onko helppoa hankkia hoitaja tai ylipäätään jättää lintu hoitoon?
Meillä se ei ole sinänsä ollut vielä ongelma, mutta minä en olekaan ollut vielä lintujen aikana viikon kestäneellä lomalla. Syyslomalla aijon viettää viikon vanhempieni luona jonne sisarenikin miesystävineen kerääntyvät, mutta sinnekin otan linnut (4 neitokakadua ja pikkuara) mukaani, ja ne saavat yhden vierashuoneen viikoksi omakseen. Tulee huomattavasti halvemmaksi, mutta silti pystyn lintujeni kanssa olemaan joka päivä :)

- Entä jos elämäntilanne muuttuukin, jos jostain syystä joutuisin muuttamaan vaikka pieneen vuokra-asuntoon (eihän sitä tiedä).
Jouduin muuttamaan toiselle paikkakunnalle muutama viikko sitten opiskeluni ajaksi, mutta alun alkaenkin oli selvää etten lähde opiskelemaan jos en saa kämppää jonne linnut mahtuisivat. Kun kerran hankin linnut minulla on niihin myös vastuu kannettavanani, joka tarkoitti uuden paikkakunnan huonossa asuntotilanteessa sitä, että muutin kolmioon kämppiksen kanssa ja asunnosta yhden huoneen sai kämppis, toisen linnut ja olohuoneessa nukuin minä. Nyt kämppis on muuttamassa pois ja minulle on jäämässä kolmio kovalla vuokralla, mutta tämä tarkoittaa vain sitä että minun täytyy löytää töitä tai turvautua aluksi opintoilainaan. Ilman lintuja minulle olisi riittänyt ilmainen asuntolapaikka koulusta, mutta lintujen vuoksi tämä ei ollut mahdollista, joten suunnitelmat täytyi tehdä uudestaan.
..Ja tämäkin vain osana sitä vastuuta, jonka hyväksyin hankkiessani lintuja ;)

Ja sitten vielä ihan näin yleisellä tasolla, onko ollut hetkiä, jolloin olette katuneet, että hankitte linnun?
Kyllä noita varmaan suurimmalla osalla on, vaikka sitten vain kerran elämässä. Mutta sekin lienee useimmilla lähinnä vain sitä, että miettii miten paljon helpommalla olisi päässyt ilman lintuja. Muistelen joskus itsekin niitä aikoja kun minulla ei lintuja vielä ollut, ja se aika oli tietenkin paljon helpompaa. Saatoin mennä ja tulla miten halusin, ja olisin voinut päättää äkkiseltään matkustaa vaikka minne äkkilähdöllä, joka nykyään ovat täysi mahdottomuus. Mutta vaikka saisin päättää asiasta uudelleen, ottaisin linnut ehdottomasti. :) Ne tuovat niin paljon sisältöä elämään enkä vaihtaisi sitä mistään hinnasta.

Tästä päästäänkin vastapuoleen: Mikä saa teidät jaksamaan kaikki negatiiviset asiat? Mikä on ollut ihanin hetkenne linnun kanssa? Mikä tekee siivekkäästä kaiken vaivan arvoisen?
Ei sitä osaa selittää mikä siinä sitten on niin mahtavaa, tai mikä niistä miljoonista ihanista, jopa sydämen pysäyttävistä hetkistä oli se mahtavin.. Kaiketi parasta näissä on tosiaan se uniikki side, jonka vain papukaija voi muodostaa omistajaansa. Mikään muu side minkä lemmikkieläin muodostaa hoitajaansa ei ole yhtä vahva, eivätkä ne osoita läheskään yhtä lujaa kiintymystä, sillä parhaimmillaan papukaija luo erityisen luottamus-siteen omistajaansa, ja osoittaa todellista luottamusta vain ja ainostaan häneen.

Esimerkkinä tästä: pikkuarani osaa jo herkkujen toivossa astua joidenkin vieraiden kädelle, mutta jos katoan sen näköpiiristä sen ollessa epävarma joko tuntemattomista ihmisistä tai oudosta ympäristöstään, se pyrkii välittömästi perääni ja piiloutuu niskani taakse, hiuksien suojaan. Kissan tai koiran saa viihtymään helposti myös muiden ihmisten kanssa viimeistään hetken totuttelun jälkeen, mutta papukaijan side omistajaansa voi olla niin vahva ettei se halua tämän luota poistua ollenkaan tuntemattomassa paikassa. Papukaijojen tiedetään alkaneen jopa nyppimään niiden omistajan kuollessa tai muutoin kadotessa niiden elämästä yllättäen, joka sekin kertoo uskomattoman vahvasta siteestä jonka lintu hoitajaansa voi muodostaa. :)
I'd fly above the trees, over the seas in all degrees.. To anywhere I please.

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #11 : 14.09.11 - klo:16:58:24 »
Lainaus
Olisi kasvattavaa kuulla, miten lintu käytännössä on muuttanut tai rajoittaa arkeanne?
- Joudutteko sovittamaan aikataulujanne paljonkin linnun mukaan? Tarkoittaako lintu samaa päivärytmiä seuraavat 20-50 vuotta (hieman kärjistetysti) ?

Jonkin verran kyllä, tosin suurimmaksi osaksi ongelma tulee, jos tahtoisi jäädä spontaanisti yökylään. Ajastin on hieno keksintö, mutta itse en omista sitä tällä hetkellä. Linnun päivärytmiä on myös mahdollista muuttaa, mikä on hyväkin ajatus silloin, jos on useampi kuukausi myöhempiä aamuherätyksiä. Mutta olen niin erakkoluonne ja kotihiiri, että sinänsä en koe menettäväni hirveästi siksi, että tahdon olla kotona lintujen kanssa.

Lainaus
- Voitteko kutsua kotiinne vieraita, ja miten vieraanne suhtautuvat lintujen aiheuttamaan häiriöön?

Vieraat ovat tervetulleita, jos oma territoriaalisuuteni sen sallii.  ;) Linnut ovat vain innoissaan uusista naamoista. Mutta vieraiden on myös asennoiduttava siihen, että en jaksa ihan joka kyläilyä varten tehdä siivousoperaatioita, vaan kakkoja ihan oikeasti kyllä löytyy ja pinnoilla on pölyä. Muutama ihminen on suhtautunut negatiivisesti tai ivannut tai muutoin käyttäytynyt asiattomasti ja epäkunnioittavasti. Sellaisille ihmisille on tullut aika nopeasti porttikielto.

Lainaus
Onko kodin sisutus ja huonekasvit tuhoon tuomittu kun lintu tulee taloon ?

Ei ihan täysin, mutta se riippuu paljolti sisustuksesta. Pahviset paperikansiot raadeltiin silpuksi aika nopeasti, samoin vanhasta kämpästä tapetoin yhden huoneen lähtiessäni. Johdot on hyvä ajatus saada piiloon ja suoraan sanottuna sisustuksen loisto hieman ehkä kärsii siitä, että pölyä tulee päivittäin vähän. Kiiltävä ei ole koskaan täysin kiiltävää, vaan aina mattaa.  ::) Se on kyllä osittain myös tämä lajivalinta (neitokakadut).

Huonekasveja kokeilin kerran.
Se oli virhe.

Mutta tosiaan, linnuillehan voi myös tarjoa rajoitetun alueen asunnosta, esimerkiksi lintuhuoneen.

Lainaus
Miten onnistuu lomailu? Onko helppoa hankkia hoitaja tai ylipäätään jättää lintu hoitoon?

Ikävä kyllä tämä on ehkä se vaikein. Ihan tuosta vaan ei tosiaan lomalle lähdetä suuremman lintuparven kohdalla. Nyt kämpässä on pitkästä aikaa vain kaksi lintua, jotka on onneksi aika helppo saada hoitoon. Poikaystävä osaa jo hoitaa, joten sinänsä viikonloppureissut itsekseen toimivat. Myös Jonnen kanssa ollaan käyty "vuoroin vieraissa", eli sinänsä täällä suunnilla noita vakkareita löytyy onneksi.

Lainaus
Entä jos elämäntilanne muuttuukin, jos jostain syystä joutuisin muuttamaan vaikka pieneen vuokra-asuntoon (eihän sitä tiedä).

Minulla muuttui kuin muuttuikin. Minulla diagnosoitiin väärin pölykeuhko ja luovuin pakosti linnuistani. Nyt, kun diagnoosi osoitettiin vääräksi, sun 29 neliön yksiössä. Täällä on nyt kaksi lintua, mutta enempää ei juuri uskaltaisi ottaa. Muutan asunnosta pois heti, kun sopimus sen sallii. Sitten vain muutan hiukan kauemmas keskustasta, ei siinä muu auta. Se on siitä huolimatta sen arvoista.

Lainaus
Ja sitten jos haluan lapsia, kuinkahan saan ajan riittämään kaikille kun töissäkin olisi hyvä käydä?

Minulla ei ole vielä lapsia, mutta uskoisin, että osaan innostaa jälkikasvuni kiinnostumaan linnuista, jolloin tirppoja voitaisiin hoitaa yhdessäkin. Tietysti ensimmäiset vuodet ovat varmasti hankalia ja jonkinlaista apua ehkä tarvitsisi.

Lainaus
Ja sitten vielä ihan näin yleisellä tasolla, onko ollut hetkiä, jolloin olette katuneet, että hankitte linnun?

Kerran minulla oli naaras, joka huusi jatkuvalla syötöllä viikkokausia sitä neitsikan vihlovaa kiljuntaa, enkä -harvinaista kyllä - löytänyt sille syytä. Väsyneenä kaikesta ympärillä karjasin lintupololle, että "*Kirosana* kun piti sutkin hankkia!" Myöhemmin kaduin kovasti ja liikutuksen hetkellä vetistelin sitten anteeksipyyntöni. Tirppaa mahtoi hämmentää, että mitä toi sekopää oikeen duunaa.  ;D Mutta siis, sellaiset hetket, kun on kaikesta vaan ihan uupunut ja lintu huutaa, eikä vaan millään keksi, mistä se johtuu. Joskus myös silloin, jos linnuilla on lyhyen ajan sisällä ollut paljon joko sairastapauksia tai muita epäonnisia tilanteita, sitä miettii, että taidanpa olla masokisti.

Lainaus
Mikä saa teidät jaksamaan kaikki negatiiviset asiat? Mikä on ollut ihanin hetkenne linnun kanssa? Mikä tekee siivekkäästä kaiken vaivan arvoisen?

Jokainen hetki on mielenkiintoinen. Jaksan yhä 17 vuoden lintuharrastuksen jälkeenkin kiinnostua, kun linnut lähtevät lentoon tai kiipeävät olkapäälleni. Kun voittaa pienen, niin kaukana nisäkkäistä olevan olennon luottamuksen ja löytää yhteisen kielen, se tunne on oikeasti ihan järjettömän hieno. Omalla kohdallani olen vielä kokenut, että olen tehnyt työtä sellaisen lajin eteen, josta vielä joitain vuosia sitten kuviteltiin, ettei se kykene esimerkiksi oppimaan temppuja: kun on saanut sen sanan perille jo näinkin laajasti, sitä on jotenkin hirveän hyvä mieli. Tuntee olonsa tarvituksi myös laajemmalla tasolla kuin omia lintujaan koskevalla.Samalla se osoittaa, että linnuissa on vielä ihan mieletön määrä opeteltavaa. Jos ihan konkreettisia neuvoja haluat, niin joka kerta, kun lintu tekee jotakin ikävää, esimerkiksi huutaa tai tuhoaa jotakin, auttaa ihan hurjasti muistaa, että nyt kyseessä on oikeasti lintu: Jos se ei nakertaisi, meluaisi ja sotkisi, se olisi todennäköisesti sairas. Ja jokaisen käytöshäiriön kohdalla kannattaa muistaa, että niiden lähteenä on todennäköisimmin aina ihminen - ei lintu.

Kun kaikki on kurjasti, itkettää ja koko maailma tuntuu luhistuvan kasaan... Sitten yhtäkkiä tuntee poskea vasten lämpimän, pehmeän pään, joka nojaa hellästi ja alkaa niin tarkasti ja varovasti sukia ihonukkaani... Ja sitä tietää, että vaikka kaikki ihmiset pettäisivät, linnut ovat aina juuri sitä, mitä ulospäin väittävät olevansa.
« Viimeksi muokattu: 14.09.11 - klo:17:05:57 kirjoittanut Ida-Emilia »

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #12 : 14.09.11 - klo:17:48:14 »
Mäkin haluan laittaa oman tikkuni soppaan :)

Voi että oli vaikea keksiä järkevää otsikkoa.. En tiedä vastaako tuo nyt ollenkaan sisältöä.
Hyvä se o :)


Täällä siis 3 undulaattia ja 4 neitokakadua + 1 koiruus

miten lintu käytännössä on muuttanut tai rajoittaa arkeanne?
Kyllä siittä aina oma pieni stressinsä on, että mitä niille kuuluu ja onko kaikki hyvin. (mutta minkä lemmikin kohdalla ei olisi? :) )

- Joudutteko sovittamaan aikataulujanne paljonkin linnun mukaan?
Joutuu sitä aina vähän miettii, että kuinka kauan voi olla pois kotoo (mm. ruokien riittävyys), ketä käy ruokkimas ja kattomas, et elos, ku ite ei pääs... ym. Mutta selviihä noista, eipä suurta ongelmaa :) Tärkeysjärjestykses (lemmikit eka, ja sitte muut)
 
- Voitteko kutsua kotiinne vieraita, ja miten vieraanne suhtautuvat lintujen aiheuttamaan häiriöön?
Juu, saa tulla ken uskaltaa ;D Omalla vastuulla ja sietokyvyllä.

Onko kodin sisutus ja huonekasvit tuhoon tuomittu kun lintu tulee taloon ?
Kyllä sitä vähän joutuu miettiin, ettei kaikkein vaaleinta ja hienointa sohvaa aseta lintujen lentoreitin varrelle tai millä suojata väliaikaisesti kaapin päälliset mahd. ulosteilta, ellei sitten peräs koko aikaa rätti kädes kulje. Tai minkä pahvivirityksen tms. keksii lintujen mielestä mukavan tapetin repimispaikan eteen. Sitte mihi laatikkoo tai kaappii saa ne kaikki ylimääräset lelut, ruoat ym. tungettua (häkeistä puhumattakaan!). Useat koriste-esineet ja muu sälä teettää lisätyötä enempi, enemmästä lintupölystä... Ei se tuhoon tuomittua oo, käytännönjärjestelyist riippuu ja kuin innokas siivoon :) ( Omat linnutha saa siis olla vapaana yksiössäni, kun olen kotona)
 
- Miten onnistuu lomailu? Onko helppoa hankkia hoitaja tai ylipäätään jättää lintu hoitoon?
Kyllä tähän mennes on aina joku löytyny, ja riitaaki jo tullu, et kuka saa hoitaa :) (ite ku ei iha kaikille luota :P ) Samallai oon menny ko enneki. Ei niitten lemmikkien este tarvi olla, eikä pidä. Mukautuvat siihe sitte mitä elämä tuo.

- Entä jos elämäntilanne muuttuukin?
Mitä sit? Sitte sopeudutaan vaa siihe kyseisee tilanteesee, miten parhaaks näkee.

Tällä hetkellä olen sinkku, mutta toivottavasti näin ei aina ole, joten voi olla todella mukava tilanne kertoa tulevalle sulholle, että btw olen pakettiratkaisu otuksen kanssa, joka nyt vaan tykkää rääkyä niin että kattopellit kolisee, tarvitsee oman huoneen ja käyttää arvohuonekaluja puruleluinaan, ja lisäksi haluan vielä viettää aikaa sen kanssa. Lueskelin sitä topicia jossa keskusteltiin papukaijoista ja parisuhteesta suurella mielenkiinnolla..
Se on hyväksyttävä "koko paketti" :)

Ja sitten jos haluan lapsia, kuinkahan saan ajan riittämään kaikille kun töissäkin olisi hyvä käydä?
Sen ajan murhe sitte :) (mistäs sitä tietää, esim. saako niitä ihmislapsia edes koskaa?)

onko ollut hetkiä, jolloin olette katuneet, että hankitte linnun?
En koskaan! Välillä voi tiukkaa tehdä, mutta itsepä olen päätökseni tehnyt, ja siihen sitoutunut, joten oman (rakkaan) "taakkani" myös kannan. En edes leikilläni sano, että nuo vois pois antaa tms.

Tähän on nyt pakko todeta, että tämä ei taida todellakaan olla mikään harrastus sanan varsinaisessa mielessä... elämäntapa.. tai ehkä jonkinlainen mielenhäiriö tai pakkomielle?
Totta, varmasti erittäin vakava mielenhäiriö. Taaai sitten tarvii muuten vaan olla elämäänsä kyllästyny :)

;D Ehkä ei pitäisi edes harkita ja ostaa vaan joku pehmolelu tai korkeintaan hamsteri sen jälkeen kun näistä nykyisistä "pakkomielteitä" pääsee eroon..
Siinä onkin sitten tekemistä, onnea yritykselle! :)

Mikä saa teidät jaksamaan kaikki negatiiviset asiat? Mikä on ollut ihanin hetkenne linnun kanssa? Mikä tekee siivekkäästä kaiken vaivan arvoisen?
Kaikki hetket enemmän tai vähemmän ihania ja arvokkaita! Kyllä ne "negatiiviset" asiat unohtuu sekunnin sadasosissa, kun näkee miten pikkuiset ilahtuvat uudesta sisustuksesta, vapaaksi pääsystä tai vaikka kiireessä kotiin tullessa, kun huutavat tervehdyksen jo avaimen rapsahduksen ovella kuullessaan. Silloin tietää miksi tätä "mielenhäiriötä" jaksaa ylläpitää.

(Vooi, että nyt tuli niiin ikävä kotiin pikkusii kattoon <3 )

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #13 : 15.09.11 - klo:21:03:22 »
Olisi kasvattavaa kuulla, miten lintu käytännössä on muuttanut tai rajoittaa arkeanne?
Nämä minun vastaukseni nyt tuskin ketään kasvattavat ja hyviä vastauksia oletkin jo liudan saanut, mutta kirjoittelempa omia ajatuksiani aikani kuluksi..

- Joudutteko sovittamaan aikataulujanne paljonkin linnun mukaan? Tarkoittaako lintu samaa päivärytmiä seuraavat 20-50 vuotta (hieman kärjistetysti) ?
En ole oikeastaan tottunutkaan sellaiseen, että voisin tulla ja mennä ihan omien päähänpistojeni mukaan. Ainahan sitä on ollut kaikenlaista: lapsia, lemmikkejä, töitä, koulua, puoliso... Ja vaikka linnun kanssa tietyt asiat pitää tehdä säännöllisesti ja samaan aikaan, eihän se sitä tarkoita, että muun elämän pitäisi olla joka päivä samanlaista. Ja vaikka lintu esim. menee joka ilta yhdeksältä nukkumaan, ei itse ole pakko mennä..

- Voitteko kutsua kotiinne vieraita, ja miten vieraanne suhtautuvat lintujen aiheuttamaan häiriöön?
En usko, että kukaan sellainen, jonka olisin toivonut tulevan, olisi jättänyt tulematta lintujen takia.

Onko kodin sisutus ja huonekasvit (molemmat asioita joista pidän valitettavan paljon) tuhoon tuomittu kun lintu tulee taloon
En kauheasti välitä kummistakaan. :P

- Miten onnistuu lomailu? Onko helppoa hankkia hoitaja tai ylipäätään jättää lintu hoitoon?
Jos tekee ensin lapsia ja kasvattaa ne riittävän isoiksi, voi niille jättää linnut päiväksi pariksi hoitoon. :D Kasvattajaparkakin on luvannut lintuani tarvittaessa hoitaa ja on hoitanutkin.

- Entä jos elämäntilanne muuttuukin, jos jostain syystä joutuisin muuttamaan vaikka pieneen vuokra-asuntoon (eihän sitä tiedä).
Teen juuri muuttoa vuokra-asuntoon, joka on ainakin puolta pienempi, kuin nykyinen talo. Tarjolla olleista vaihtoehdoista valitsin sen, joka oli eläimiämme ajatellen sopivin. Häkin ja lintujen muiden juttujen paikat on jo suunniteltu, mutta tänään juuri huomasin, että mulle ei taidakaan olla nukkumapaikkaa missään. :P Käperryn sitten varmaan olohuoneen matolle tai jotain.. ;D

Omalla kohdallani mietin paljon perheenjäsenieni suhtautumista, koska esimerkiksi vanhempani eivät ole suuria eläinihmisiä.
Täytyy sanoa, etten ole edes miettinyt, mitä sukulaiseni ajatelevat eläimistäni. En minäkään heidän vallintoihinsa puutu.

Tällä hetkellä olen sinkku, mutta toivottavasti näin ei aina ole, joten voi olla todella mukava tilanne kertoa tulevalle sulholle, että btw olen pakettiratkaisu otuksen kanssa, joka nyt vaan tykkää rääkyä niin että kattopellit kolisee, tarvitsee oman huoneen ja käyttää arvohuonekaluja puruleluinaan, ja lisäksi haluan vielä viettää aikaa sen kanssa.
Eikös kaikki ole pakettiratkaisuja jollain tavalla? Harva on valmis luopumaan suhteen takia vaikka lemmikeistään, lapsistaan, sukulaisistaan, harrastuksistaan, tavoistaan, persoonallisuudestaan... Tietty jotkut paketit saattavat jo ulkoapäin näyttää hurjemmilta kuin toiset, mutta taitaa niitä uhkarohkeita yrittäjiä aina löytyä, vaikka minkälainen paketti olisi.. ;)

Ja sitten vielä ihan näin yleisellä tasolla, onko ollut hetkiä, jolloin olette katuneet, että hankitte linnun?
Ei.

Tähän on nyt pakko todeta, että tämä ei taida todellakaan olla mikään harrastus sanan varsinaisessa mielessä... elämäntapa.. tai ehkä jonkinlainen mielenhäiriö tai pakkomielle?  ;D
Noo, katsos, harrastus on vain sellainen sana, jota käyttämällä saa yleisen hyväksynnän ja ymmärryksen vähän asialle kuin asialle. ;) (Jos siis on kiinnostunut jostain epätavallisemmasta asiasta, käyttää siihen rahaa ja aikaa, voi aina sanoa ihmettelijöille "se on mun harrastus" eikä siihen yleensä kukaan enää sano mitään.)

Mikä saa teidät jaksamaan kaikki negatiiviset asiat? Mikä on ollut ihanin hetkenne linnun kanssa? Mikä tekee siivekkäästä kaiken vaivan arvoisen?
Mutta kun eihän tuosta edes ole vaivaa! Ihan pelkällä olemassa olollaan se antaa paljon enemmän kuin ottaa. Tytär (teini) tässä kerran katseli, kun rapsuttelin Niidua ja totesi: "Sä rapsuttelet tota ihan aina ja silti sä oot joka kerta ihan hymy p*****ssä kun sä sitä rapsutat!"

Re: Arki linnun kanssa
« Vastaus #14 : 16.09.11 - klo:21:06:36 »
Siis nyt täytyy sanoa että WAU. Kiitos kaikille ihan mielettömän hyvistä vastauksista, upeeta kun tuli näin monta näkökulmaa ja lisääkin saa toki tulla :) Vastausten lueskelu oli sivistävää ja rauhoittavaa, toivottavasti jollekin muullekin on tästä apua linnun harkinnassa.

Juu, taidan vaan olla tämmöinen ylihuolehtia, että mietin että miten se ja se asia sitten järjestyy, vaikka kyllähän kaikella on aina tapana järjestyä tavalla tai toisella. Ja tässä kun on näin paljon aikaa harkita, niin sitä ehtii pohtia kaikenlaista...

Mä luulen että asia on loppujen lopuksi ihan niinkun siellä useimmat totesikin, että kyllä se siitä ja järjestelykysymyksiä useimmat jutut. Ja siis faktahan on että nyt kun miettii noita samoja kysymyksiä oman, tämänhetkisen lemmikkien kannalta, niin voisi todeta että lomailu ja arki on jopa kenties hankalampaa ja elämä rajoitetumpaa kuin se linnun kanssa mahdollisesti olisi. Mm. koiran sairauden takia asiat pitää tehdä aika rutiinilla, ja hevonenkin kyllä teettää kaikenlaista huolta  ;D No nyt kun näin miettii, niin esimerkiksi parisuhteen kannalta tirppa olisi varmaan kumppanin mielestä jopa mukavampi vaihtoehto kuin vaikkapa uusi polle..

Sukulaiset kyllä vähän hirvittää, että mitä ne sanoo. Kuitenkin kun koira nyt on ihan yleinen lemmikki, ja heppaa taas ei välttämättä ole tutut koskaan tavanneet. Tosin eihän niiden kaikesta tietenkään tarvitse tykätä, mutta mutta.. esimerkiksi vanhempia olisi kiva joskus nähdä. Ja siis varmaan ihmiset sopeutuvatkin tilanteeseen.. Pidättekö lintuja useimmiten häkissä vierailun ajan? Miten lintunne reagoivat uusiin ihmisiin? Onko pidemmät lomailut sujuneet vai näkeekö että linnut on stressanneet teidän poissaoloa? Varmaan monet näistä on hyvin yksilöllisiä asioita, mutta joitain esimerkkejä on mukava kuulla, samalla oppii sitten yhtä sun toista ja osaa vähän varautua mahdollisesti edessä häämöttäviin tilanteisiin.

Mua kiehtoo mutta samalla myöskin arveluttaa ajatus ihan toisenlaisesta otuksesta. Esimerkiksi heppojen kanssa osaan useimmiten kertoa millä mielellä ne on ja mitä ne tarvitsevat, ja omani kanssa tiedämme toistemme fiilikset heti. Mutta linnut on siinä suhteessa suuri kysymysmerkki. Toisaalta sen varmaan oppii sitten pikkuhiljaa, ja varmasti muutaman yhteisen vuoden jälkeen sitä omaa lintusta lukeekin jo kuin avointa kirjaa. Vaikka ainahan ne silti jaksaa yllättää ja se tekeekin elämästä niin mielenkiintoista :)