Hienoa, kun porukka malttaa miettiä ja tehdä pohjatyötä ennen linnun hankintaa - lajivalinta on varmasti vaikea mutta jos neitsikka ei ole se haaveiden siivekäs kaveri ja aiempaakin kokemusta linnuista löytyy, niin miksipä ei hankkisi amatsonia elämää sulostuttamaan?
Itse aloitin lintuharrastuksen pari vuotta sitten meksikonaratti Viivin kanssa, joka tuli yhdistyksen kautta sijoituslintuna. Toinenkin sijoituslintu Samba (Viivin poikanen) meillä oli jonkin aikaa, mutta se ei soveltunut toisen linnun kanssa elämään ja Samba-tyttönen onkin nyt onnellinen asemassaan perheen ainoana lintuna Turussa. Viime syksynä otin Viiville kaveriksi kultaposkiamatsonin juurikin Jonnen kultaposkien viimevuotisesta kevätpoikueesta.
Sijoituslinnuissakin on todellisia helmiä, monesti aikuisia lintuja jotka pystyvät opettamaan huisan paljon joskus hiukan haparoivaakin aloittelijaa. Viivin kärsivällisyys ja lempeännapakka luonne on ollut parasta koulutusta, olen saanut selkeitä vihjeitä ja suoria ilmaisuja siitä miten lintu toimii ja ajattelee ja miten toimimalla saan siltä parhaan vasteen. Koirien, hevosten ja kanin positiivisen kouluttamisen taustalla pärjää myös lintujen kanssa, linnuilla vaan tahtoo olla enemmän omaa tahtoa ja vähemmän miellyttämisenhalua kuin useimmilla em. elikoilla. Oma hauskuutensa siinäkin. Koulutuspsykan kurssi kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta!
Arateissakin on haastetta, ja luonne sekä luettavuus varsinkin siniarateilla liippaa hyvin läheltä isoja amatsoneja. Jos kuitenkin amatsoni teitä aidosti kiinnostaa ja olette selkeästikin järki kädessä ja hyvällä asenteella liikenteessä, niin antaa palaa vain. Kultaposket ovat sieltä lempeämmästä päästä viherlentiäisiä, helppoja kouluttaa ja kuumailevatkin kovin vähissä määrin. Ääntä niistä kyllä lähtee, korvatulpat ovat meillä päivittäin käytössä kun Domino ulkoillessaan "laulaa" innolla...
Meille saa ilomielin tulla käymään Viiviä ja Dominoa moikkaamaan, jos joskus satutte liikkumaan Naantalin suunnalla. Raisiossa ja muualla Turun seudulla on myös amatsoniharrastajia. Lintuihmisten poikkeavuus monista muista harrastajaryhmistä lienee selkeimmin huomattavissa siinä, miten he avaavat kotinsa ovet kiinnostuneille uusille ja vanhoille harrastajille. Jokaisen potentiaalisesti isommista linnuista kiinnostuneen pitäis viettää muutama tunti Jonnen kauhukammiossa; jos siitä (4 aikuista amatsonia + 2 poikasta & moottoriturpa afrikanharmaa) myllytyksestä selviää pää edes miten kuten järjestyksessä, on aivan varmasti sopivaa ainesta linnunomistajaksi...
Kannattaa muuten pistäytyä messuillakin yhdistyksen osastolla; Turun Messujen yhteydessä on tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös Lemmikkimessut, ja yhdistyksen jäsenistöllä on sielläkin lintuja esillä. Lajeja on monen monta, en tiedä onko Suomessa yhtäkään paikkaa jossa olis useampia lajeja kerralla esillä. Itse asiassa edes Korkeasaaressa ei näe samanlaista lajikirjoa; kävin tsekkaamassa paikan koukkunokkatarjonnan viikonloppuna ja sieltä löytyi vain sinikurkkuja, hyasintteja, munkkeja ja patagonialaisia. Kaijuli siis pistää pöydän koreaksi ja pesee alan kovimmatkin ammattilaiset lajien määrässä mennen tullen, laskin että viikonlopun mittaan esillä on 14 eri lajin edustajaa.
Antaverkan viikonloppu keräsi keväällä parikymmentä lintua saman katon alle, oli siinä itselläkin ihmettelemistä kun se lentävä lössi pisti hulinaksi ja sulkapalloja sinkoili sinne tänne...uudelle harrastajalle ihanteellinen ympäristö tutustua lähemmin lintuihin ja rauhassa jutustella muitten harrastajien kanssa. Oli muuten keväällä eka kerta kun olen jakanut aamupuuroni amatsonin ja afrikanharmaan kanssa.
