papukaijat • suoranokat • kaijuli.fi

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.


Aloitanpa nyt aiheen, mikä olisi jo jonkin aikaa sitten pitänyt laittaa tänne. Niin uusille harrastajille kuin vanhoillekin mietittäväksi. Omakohtaista pohdiskelua ja miten nykymaailmassa muualla asiaan suhtaudutaan( jos jollain löytyy hyviä linkkejä aiheeseen niin perään vain).

Oma näkemykseni asiasta on, että jos nyt saisin valita ottaisinko käsinkasvatetun vai emojen hoivissa kasvaneen ja ihmisten käsittelemän linnun, valitsisin ehdottomasti jälkimmäisen vaihtoehdon. Miksi näin, onhan käsinkasvatettu valmiiksi ihana, kesy sekä käsiteltävä ihmiseen luottava lemmikki..miksi siis ottaisin "aran" nuoren linnun, jonka kesyttämiseen saattaisi mennä hyvässä lykyssä pari vuottakin? Yksinkertaisesti siitä syystä, että tällainen lintu on helpompi lemmikki kaikin puolin.

Mikä sitten tekee siitä helpomman lemmikin kuin käsinkasvattu? Ensinnäkin tällainen lintu tietää olevansa lintu eikä ihminen(mikä helpottaa monessa asiassa). Toiseksi sillä ei ole niitä useitä käytöshäiriöitä, mitä käsinkasvatetuilta löytyy(eivät johdu huonosta koulutuksesta). Kolmanneksi tulee ajatella yleisesti lemmikkilintuharrastusta; kasvatusta..yleensä käsinkasvatetuista ei ole kasvatukseen.

Omakohtaisesti olen nähnyt mitä elämä on tällaisen luonnollisesti emojen parissa kasvaneen linnun kanssa ja mitä se on käsinkasvatetun kanssa. Omat kolme isoa lintuamme ovat kaikki käsinkasvatettuja..pienemmistä kaikki emojen parissa kasvaneita. Hyväksi esimerkiksi voi tarjota keltaniska-amatsoniamme Nooaa sekä äitini kultaposki-amatsonia Lallia. Lalli on amatsoneista emojen kasvatti(tarhalintu Ruotsista):



Nooasta varmasti suurin osa foorumin käyttäjistä on kuullutkin crime of passion-ketjun myötä. Lintu oli kaikin puolin kiltti ja pallutettava kunnes täytti kolme vuotta ja murrosikä alkoi..se oli sitten menoa. Ongelmat menivät siihen pisteeseen, että Nooan siipisulat piti leikata kesällä 05, koska lintua ei pystynyt käsitellä kuin minä enään. Vapaanaolo-aikansa se käytti avomiehen vaanimiseen ja päälle hyökkäilyyn. Nyt asiat ovat rauhoittuneet ja elämä sujuu suht mukavasti kunhan osaa lukea lintua ja toimia tarpeeksi ajoissa...tilanteiden ennakoiminen kaiken a ja o. Lemmikkinä ihana(jos jättää aggressiivisuuden huomioimatta), mutta vaatii aivan älyttömästi aikaa, koska mieluusti roikkuisi kaiken aikaa mukana kiinni liimautuneena. Ei osaa puuhata/leikkiä itsekseen vaan yleensä enempi kyttää tilaisuutta päästä syliin tai mukaan. Hermostuu heti jos katoaa näköpiiristä.

Lalli taasen on neljä vuotias murrosiässä oleva tipu(naaras kuten Nooakin). Toki kultaposket yleisesti ovat siitä rauhallisemmasta päästä amatsoneissa, mutta kyllä niitäkin tujuja yksilöitä löytyy. Lallilla on selvät merkit murrosiästä, mutta aggressiivisuus ihmisiä kohtaan siltä puuttuu täysin. Tullessaan äidilleni se oli ihmisille täysin arka. Kesyyntymiseen meni kuta kuinkin puoli vuotta äitini kanssa ja minä sain silittää ja ottaa kädelle vuoden jälkeen(käyn n. kerran kuussa vanhempien luona). Lalli on kaikin puolin ihana lemmikki, joka leikkii mieluusti itsekseen ja puuhailee omiaan, mutta haluaa myös seuraa sekä rapsutuksia väliin. Seuraa kodin tapahtumia mukana eläytyen ja nykyisin tulee niin kepille kuin kädellekin.



Kummatkin näistä amatsoneista ovat ihania, mutta toinen helpompi toista. Niin useasti itse toivon, että Nooa osaisi Lallin tapaan puuhailla itsekseen ja leikkiä ollessaan ihmisten parissa(häkissä yksin ollessaan kyllä leikkii). Ettei sen elämä olisi jatkuvaa kyttäämistä milloin saa huomiosta, mikä kuitenkin pitää jakaa kaikkien muiden lintujen kesken tasapuolisesti. Kannan jatkuvaa syyllisyyttä siitä, etten pysty antamaan sille sen tarvitsemaa huomiota(tai muille isoille linnuillemme). Olisi myöskin ihanaa, että ei olisi aina jatkuvaa tarkkailua linnun kanssa, koska se kiihtyy niin paljon, että pamahtaa(sitä ennen siirrettävä häkkiin rauhoittumaan). Emojen parissa kasvaneelle papukaijalle kun ei tuo aggressiivisuus ihmisiä kohtaan kuulu(ainoastaan pesimäaikana jolloin pariskunta puolustaa pesää luonnossakin henkeen ja vereen), se on ihmisiltä opittua. Onko kukaan esimerkiksi kiinnittänyt huomiota, että kaikki ihmisten päälle käyvät linnut(pois lukien pesivä pariskunta) ovat yleensä käsinkasvatettuja?

Mielestäni käsinkasvatetun edut (=kesyys, luottavaisuus)yksinkertaisesti ovat loppujen lopuksi pienet verrattuna emojen kasvattamaan papukaijaan, etten ottaisi käsinkasvatettua vain sen takia, että haluaisin heti käsiteltävän ja paapottavan lemmikin. Sitä paitsi "aran" linnun kesyttäminen on antoisaa sillä jokainen askel, joka päästään eteenpäin tuntuu suurelta voitolta. Tällöin todellakin tuntee ansainneensa linnun luottamuksen. Lintu on myös tasapainoisempi lemmikki ilman käsinkasvatetun ongelmia. Ihmisten pitäisi poistaa päästään ajatus, että arka lintu olisi jotenkin huonompi vaihtoehto. Itse en suosittelisi käsinkasvatettua, varsinkaan vasta-alkajille.



Nämä pohdiskelut käytiin täysin lemmikinpidon kannalta, mutta asiasta löytyy vielä toinen puoli; kasvatus. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, käsinkasvatetuista on harvoin emoiksi. Tulee myös ajatella emolintuja, joilta poikaset otetaan käsinkasvatukseen. Niin älykäs lintu, kuin papukaija, kärsii paljon sen takia, ettei saa toteuttaa luonnollisia vaistojaan kasvattamalla itse poikaset. Ulkomailla(ja miksei myös Suomessa) käsinkasvatuksen takia joillakin kasvattajilla on tämä mennyt ahneuden puolelle, jolloin poikasia kasvatetaan koko ajan lisää. Emot rasittuvat suuresti, kun niiltä joka kerta otetaan poikaset pois, jolloin ne aloittavat usein alusta koko prosessin. Tässä on lyhyempi väli kuin jos niitä pesitettäisiin koko ajan, mutta saisivat kasvattaa poikasensa itse.

Joissakin maissa onkin jo kielletty lailla käsinkasvatus(esim. Tanska taisi olla uusin tälla rintamalla), mikä ei mielestäni olisi yhtään huono idea täälläkään.
Tässä siis jonkin verran mietittävää kaikille, toivottavasti tästä syntyy antoisa keskustelu :)

sanne
« Viimeksi muokattu: 30.07.06 - klo:21:58:23 kirjoittanut sanne »
höyhenmäistä elämää...

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #1 : 30.07.06 - klo:23:15:13 »
 Nyt kun luin tätä viestiäsi Sanne, minulle kävi jokin ilmiö, kuin palikoita olisi loksahtanut paikoilleen; tuo kaikki käy järkeen. Ennen tuollaistakaan ei ole tullut ajatelleeksi, mutta kun otit asian puheeksi niin sitä alkoi vaan ajattelemaan asiaa. Tietenkin käytöksen jotkin muutokset voivat johtua ihan linnun luonteesta, mutta suurinosa taitaa tulla siitä, onko lintu leimautunut lintuun vai ihmiseen.
 Ainakin tuon aggression voisi selittää sillä. Mutta eikös kaikki linnut tuppaa olemaan ainakin hieman agressiivisia pesimäaikana, olipa se sitten kenen kasvattama tahansa  ???
Med helmiaratti, 2x neitokakadut ja länsigöötanmaanpystykorva

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #2 : 31.07.06 - klo:08:58:05 »
Agressiivisia kyllä mutta lähinnä nuo ihmisiin liiaksi tottuneet uskaltavat käydä suoraan päälle. Villimmät kunnioittavat isoa petoa ja keskittyvät lähinnä uhkailulentoihin ja isotteluun äänellä. (näin ainakin minä olen näppeineni todennut)
Käytä vain sulavia sanoja, sillä jo huomenna voit joutua syömään niitä!

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #3 : 31.07.06 - klo:10:07:53 »
Agressiivisia kyllä mutta lähinnä nuo ihmisiin liiaksi tottuneet uskaltavat käydä suoraan päälle. Villimmät kunnioittavat isoa petoa ja keskittyvät lähinnä uhkailulentoihin ja isotteluun äänellä. (näin ainakin minä olen näppeineni todennut)

Paitsi hot3-amatsonit, joista myös villit ja arat yksilöt käy pesintäaikana sumeilematta ihmisen päälle... ::)

Milla

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #4 : 31.07.06 - klo:12:38:34 »
Erästä seikkaa täytynee vielä korostaa, jotta ei tule väärinkäsityksiä: viesti koski varmaankin lähinnä "suurempia" papukaijoja. Esimerkiksi aussiparakiiteillä nämä mainitut negatiiviset puolet ovat huomattavasti lievemmät. Esimerkiksi neitokakadut: käsiruokittujen yksilöiden käytöshäiriöt enemmänkin vähenevät, pesiminen on aivan mahdollista (nimimerkillä kaksi käsiruokittua lintua talossa ja jatkuvasti kuksuttamassa toisiaan.  ;D), eikä hyökkäilyjä esiinny. Toisaalta ko. lajilla nyt ei esiinny muutenkaan niin paljoa aggressiivisuutta. Eikä tämä laji varmasti ole ainoa. Siitä minulla vain sattuu olemaan enemmän kokemusta kuin muista, mutta arvelisin undulaattien ja joidenkin muidenkin lajien kuuluvan samaan kastiin.

Mitä tulee suurempiin lintuihin, olen samaa mieltä. Ongelmat ovat hyvin todellisia, ja käsiruokitun linnun ostajan tulee tiedostaa se. Jälleen tulee soluttautua linnun ajatusmaailmaan: omistaja on nyt sen parvi, lähimmäinen ja toisinaan jopa kumppani. Sosiaalisena eläimenä lintu ei halua joutua suljetuksi "pois piireistä". Siinä missä me kaipaamme joskus rauhaa, lintu kaipaa meitä.

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #5 : 31.07.06 - klo:13:18:12 »
viesti koski varmaankin lähinnä "suurempia" papukaijoja.
ei nyt aivan näinkään. aggressiivisuus on helppo todeta, mutta muut ongelmat jäävät usein huomaamatta.
neitokakaduillakin on tehty ainakin yks mielenkiintoinen tutkimus: linkki



pitkä urli muokattu
« Viimeksi muokattu: 31.07.06 - klo:14:31:13 kirjoittanut maami »
E Burke:"nobody made a greater mistake than he who did nothing because he could only do a little"

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #6 : 31.07.06 - klo:17:18:54 »
Tarkoitus oli keskustella nimenomaan siis käsinkasvatuksen vaikutuksista...vertaillen emojen kasvattamiin lintuihin. Silloin linnun luonteella ei ole asian kanssa tekemistä ja kuten jo aiemmin totesin, pesintä-aika on sellainen aika, jolloin mikä tahansa papukaija puolustaa pesää henkeen ja vereen. Tämä kuuluu luonnolliseen käyttäytymiseen.

Mietin mainitsisinko pienemmistä linnuista(neidot, undut), mutta jätin sen tekemättä sitten, sillä ajattelin käsinkasvatuksen vaikuttavan kaikin tavoin muillakin osa-alueilla kuitenkin, vaikkei aggressiivisuuden kanssa ongelmia välttämättä olisi joillain lajeilla. Pienemmistä linnuista kun kuitenkin löytyy monta eri lajia, esim. käsinkasvatettu senegali voi olla yksi piru vaikka kokoa ei paljoa löydykään.

Tarkoituksena oli myös kaivella esiin tutkimuksia/linkkejä aiheesta, kuten jm:ltä jo heti löytyi :) Ulkomaillahan asian tutkiminen on jo paljon pidemmällä.

Olisi hienoa saada muutettua yleistä ajatusta/asennetta varsinkin tuoreitten harrastajien kesken, että paras lintu olisi ehdottomasti se täysin kesy käsinkasvatettu yksilö. Väittäisin nimittäin, ettei kukaan kuitenkaan aluksi voi tietää mitä se arki linnun(varsinkaan käsinkasvatetun) kanssa on vaikka kuinka lukisi kirjoista ja kävisi katsomassa niitä. Siitä saa kyllä vähän osviittaa asiaan, mutta arki tuo sitten todellisuuden mukanaan. Käsinkasvatetutkin nuoret linnut voivat olla todella ihania palleroita pienenä, ongelmat yleensä tulevat sen murrosiän myötä. Valitettavan usein sitä huomaa nimittäin niitä tietyn ikäsiä(=murrosikään tulleita) lintuja myytävän..

aggressiivisuus on helppo todeta, mutta muut ongelmat jäävät usein huomaamatta.

Tämä on hyvin totta, itsekin mainitsin sen, koska se ensimmäisenä tulee mieleen. Kuvittelisin esimerkiksi asian sillä lailla(käsinkasvatuksella joko suora tai epäsuora vaikutus käyttäytymiseen), että vaikka normaalisti kasvanut papukaija voi oppia pahoja tapoja, niin käsinkasvatetulla on niihin ehkä enempi edellytyksiä. Eihän esimerkiksi normaalisti kasvanut osaa samalla lailla kaivata ihmisen seuraa kuin käsinkasvatettu, joka luulee olevansa ihminen-->herkempi oppimaan esim. huutamisen huomionhakuun. Luulisi asialla olevan joku vaikutus??

Kyllä sen käsinkasvatetun kanssa pystyy elämään, ovat yhtä ihania siinä missä kuka tahansa lintu persoonana, mutta miksi tehdä se elämä hankalaksi sekä itsensä että linnun kannalta. Näin oma ajatusmaailmani toteaa nykyiseltään, kun tietää sen eron kahden erilailla kasvatetun välillä.

sanne

« Viimeksi muokattu: 31.07.06 - klo:17:25:43 kirjoittanut sanne »
höyhenmäistä elämää...

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #7 : 31.07.06 - klo:17:39:57 »
Miten käsinkasvatus toteutetaan käytännössä? Missä linnun poikanen kasvaa jne...

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #8 : 31.07.06 - klo:17:41:43 »
Minulla on taasen esimerkki täysin villistä tarhalinnusta kesyksi läheisriippuvaiseksi muuttuneesta pikkutirristä  ;D Kyseessä on tällä haavaa n. 12v ruusukaijanen joka on ajan kanssa omaehtoisesti kesyyntynyt yksin ollessaan yhden henkilön lintuna. Seuraa kuin hai laivaa, roikkuu mukana, kiljuu perään jos ei huomioida/näkee ihmisen mikäli häkissä. Uskoisin asialla olevan paljoltikkin onko lintuja yksi vai useampi ja kuinka monta perheenjäsentä linnun "yhteisöön" kuuluu. Voiko tarhalinnusta kehkeytyä ihan yhtä "kamala" kuin käsinruokitusta pallukasta ajan kanssa ympäristön muokkaamana..  ;)
There is a very fine line between "hobby" and "mental illness."

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #9 : 31.07.06 - klo:18:02:45 »
Jos aggressiivisuuden jättää pois laskuista, niin toki kuvittelisin tarhalinnun oppivan "pahoja tapoja" siinä missä käsinkasvatettukin..lähinnä kuvittelisin käsinkasvatetulla olevan enemmän edellytyksiä siihen..jollain lailla. Asiaan laji vaikuttaa ilmeisemmin myös.

sanne
höyhenmäistä elämää...

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #10 : 31.07.06 - klo:18:03:23 »
Jos käsinruokitulla on villimpi lajitoveri alusta asti (poikasvaiheessa sisarusten puuttuminen voisi toki vaikuttaa tähän?) uskoisin, että lintu ei niin kovaa ihmiskaipuuta kehitä... vaan yksilöstähän tuo myös riippuu.

Neitokakaduilla ainakin näin kuulemani ja kokemani mukaan - yksin elävä käsinruokittu voi tulla aika riippuvaiseksi, vaikka saisikin myöhemmällä iällä parin, kaksin/parvessa elävä voi tosiaan jopa hankkia niitä poikasiakin ja löytää itselleen puolison myös linnusta herkemmin. Täälläkin käsinruokittu neitokakadu rakastaa ihmisseuraa, mutta tykkää myös lajitoverien (varsinkin sen vastakkaisen sukupuolen) seurasta. :)

Onhan täällä myös tuo käsinruokittu poicephalus-pikkuinen, mutta ikää on sen verran vähän, ettei haittapuolia vielä voi arvioida. Odotellaan sitä murrosikää sitten enemmän ja vähemmän innolla. ;)
Neitokakadujen kasvatusta vuodesta 2005 ja undulaattien vuodesta 2014. :)

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #11 : 31.07.06 - klo:18:42:41 »
Jos käsinruokitulla on villimpi lajitoveri alusta asti (poikasvaiheessa sisarusten puuttuminen voisi toki vaikuttaa tähän?) uskoisin, että lintu ei niin kovaa ihmiskaipuuta kehitä... vaan yksilöstähän tuo myös riippuu.

Sidehän ihmiseen käsittääkseni käsinruokinnassa muodostuu ruokinnan aikana viimeistään(kanoilla/hanhilla ainakin munassa jo, kun emo juttelee niille), jolloin kaveri ei niinkään vaikuta asiaan, mutta toki lintu joutuu tyytymään siihen lajitoveriin jos ihmisen seuraa ei ole tarjolla. Villiintyyhän käsinkasvatettukin käsittelynpuutteessa. Hillitä tälläine toki voi varmasti esim. kaipuussa sun muussa, mutta aggressiivisuutta se ei poista.

Lemmikkinä käsinkasvatetuilla tämä on ongelma nro. 1..toiseksi itse nimeäisin tuon ihmiskaipuun/riippuvuuden. Monesta kuulostaa ihanalta, että kesy lintu roikkuu mukana, mutta uskokaa pois..pidemmän päälle se on äärettömän rasittavaa.

sanne



höyhenmäistä elämää...

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #12 : 31.07.06 - klo:19:37:33 »
Monesta kuulostaa ihanalta, että kesy lintu roikkuu mukana, mutta uskokaa pois..pidemmän päälle se on äärettömän rasittavaa.

Todellakin! Ei voi mennä vessaan, ei suihkuun, ei tehdä ruokaa ellet laita lintua häkkiin, et sosialisoida muiden kanssa, et katsoa tv:tä, lukea kirjaa/lehteä/tmv tai edes olla koneella ilman että lintu tahtoo syödä nappulat kirjoittaessasi.. tämä todella on hyvin rasittava piirre!  :-\
There is a very fine line between "hobby" and "mental illness."

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #13 : 01.08.06 - klo:08:14:14 »
Kyllä sen käsinkasvatetunkin pystyy kouluttamaan niin, että osaa leikkiä itsenäisesti... Ihan vaan muistutuksena ;) Oli sitten kenen kasvattama hyvänsä, niin kouluttaa täytyy joka tapauksessa.

Murrosiän ongelmista (amatsoneilla) varmasti osa voimistuu käsinruokinnasta kun ihmisestä tulee "puoliso", mutta kyllähän nuo villitkin osaa piruja olla (esim Joanie Dossin jutut perustuvat neljään villiin - peräti viidakosta kotoisin olevaan muistaakseni? - ja yhteen käsinruokittuun amatsonikoiraaseen, muistaakseni). Tarkoitan nyt aggressiota vaikka ei olisikaan pesää ja poikasia, pelkät hormonit. Kompleksinen juttu, kuten kaikki eläinten (myös ihmisten) käyttäytyminen, mutta paljon käsitelty emojen kasvatti saa kyllä varmaan terveemmän pohjan elämälle.

Timpo> Haku-nappulalla löytyy paljon keskustelua käsinkasvatuksesta ;) Tähän niitä on turha kirjoittaa uudelleen.

Milla
« Viimeksi muokattu: 01.08.06 - klo:08:19:32 kirjoittanut milla »

Re: Käsinkasvatettu vs. Emojen kasvatti + muuta pohdintaa
« Vastaus #14 : 01.08.06 - klo:09:45:28 »
Juu ei sitä voi koskaan liikaa painottaa että kun se uusi lintu tulee taloon niin sen kanssa ei pidä viettää aikaa 24h ensimmäistä paria lomakuukautta ja sitten hylätä sitä häkkiin kun työt alkaa. Heti alusta asti pitää lintu totuttaa tiettyihin päivärutiineihin ja häkissä oloon.

Kannatan myös emojen kasvattamia vaikka omat poikaset ovat olleet pakosta käsin ruokittuja. Josko ensi talvena hoitaisivat fiksusti itse.
Käytä vain sulavia sanoja, sillä jo huomenna voit joutua syömään niitä!